Mitä muut ihmiset kadehtivat sinulta?
Itselläni varmaankin asuinpaikkaa, koulutusta, charmanttia miestä, hiuksiani ja hoikkuuttani.
Paljon on minussa vikoja, mutta näistä saan usein kuulla ihailua. Itse olen kaikkein ylpein kodistani ja lapsistani. En siis osaa arvostaa noita muiden ihailemia asioita.
Kommentit (41)
Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.[1] Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.[2] Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä. Kateus ilmenee kadehtimisena.
Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä.[3] Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.[1]
Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmenetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.[4]
Jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mikä itseltä puuttuu. Kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.[5]
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä (tai esimerkiksi irlantilaisen perimätiedon mukaan amerikkalaista ja irlantilaista). Kademielinen venäläinen (irlantilainen) tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason. Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin.[4]
Kateuden sanotaan myös liittyvän itsetuntoon. Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa. Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin. Itsetunnon vahvuuden sanotaan vaikuttavan kateudesta aiheutuvasta ahdistuksesta selviämiseen.[5] Kun ihmisen mielenkiinto kohdistuu liikaa itseen, puhutaan narsismista. Kateudessa ja narsismissa on samankaltaisia piirteitä, koska molemmissa ihminen tunnistaa itsessään voittamattomana alemmuuden ja riittämättömyyden tunteet. Narsistiselta ihmiseltä puuttuu terve itsekunnioitus, koska hän yliarvioi omia kykyjään.[6]
Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.[4] Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Se ei siis ole yksiselitteisesti tai yksinomaan vain kielteinen ja tuhoava tunne. Yhteiskunnalliset uudistusliikkeet voivat hyödyntää positiivisella tavalla taloudellisen eriarvoisuuden ja siitä johtuvan tyytymättömyyden aiheuttamia tunteita, mikä estää näitä jähmettymästä katkeruudeksi. Kateudesta syntyvien mielipiteiden ilmaiseminen edistää täten demokratian toteutumista.
jos jotain täytyy sanoa niin kai se olis sit mun ulkonäkö. Silloin kun olin vielä naimisissa niin silloin monet kadehtiva meidän taloa tai lähinnä sitä paikka missä se oli.
Päättelen sen siitä että kavereita ja tuttuja käy päivittäin. Niin meidän aikuisten kun lastenkin.
Päättelen sen siitä että kavereita ja tuttuja käy päivittäin. Niin meidän aikuisten kun lastenkin.
Jos ne käy teillä kun teillä on mukavaa. Ihan vaan siksi. Ei niillä välttämättä omassa kodissa huonompaa ole? Vai onko?
viestin luettuani voin rehellisesti sanoa että en ole koskaan kadehtinut ketään!
huomaan, että ex-poikaystäväni käsittämättömän pahansuovan ja hullunkurisen käyttäytymisen taustalla saattaakin olla kateus. Kateus pitkästä vakaasta avioliitostani versus hänen elämänsä savuavat rauniot; normaalista rakkaudentäyteisestä nuoruusiästäni versus hänen angstinen yksinäisyytensä; kateus ylipäätään kokonaisuudessaan paremmasta elämästä.
Miestä, joka osallistuu arkeen, viettää paljon aikaa lasten kanssa. Lähtee muutaman kerran vuodessa lasten kanssa mummolaan viikonlopuksi, jolloin minä saan koko viikonlopun omaa aikaa.
Vietämme perheenä paljon aikaa yhdessä, pelaamme ulkona ja sisällä, sitä kadehtivat toiset.
- tasapainoisen luonteeni
- nopeat hoksottimeni
- vakaan ja pitkän parisuhteeni
- esteettisen silmäni
- liikunnallisuuteni
mieheni ansaitsee 2100 euroa netto. Yksi kaveri on puhunut tyyliin: Hyvä se sinun on ostella kun on rikas mies...
Jotenkin on muille varsinkin naisille kova paikka että pärjään täysin ilman miestä niin henkisesti, taloudelliseti oikeastaan missä asiassa vaan.
Ei multa pääse itku jos tarvitsee lamppu vaihtaa, auto tankata tai viedä korjaamoon.
- positiivista elämänasennetta
- ns. oman tien kulkemista
-noin positiivinen elämänasenne (no tämä varmaan yleensä pitääkin paikkansa)
-suuri tuttavapiiri (juu on juhlissa yleensä paljon vieraita, mutta monia niistä näkee tosi harvoin)
-liukuvat työajat (juu se on kiva asia, oon ittekin tehny 8-4 duunia vuorotyöstä nyt puhumattakaan)
-mies (tämä sinkkukaverilta, ihan ihana normimies on, ei mikään erityisen komea&rikas niin kuin ilmeisesti joillain)
-hyvät suhteet äitiin (ihmiseltä jonka äiti on sairas)
Tämähän on oikein hyvä masennuspäivän ketju, heti on parempi mieli, kun listaa kivoja juttuja. Ja tosiaan ei mun elämä ole mitään mielettömän kadehdittavaa, mutta aina on joku asia kivasti, joka ehkä jollain toisella ei ole..
menestystäni työelämässä, henkistä kanttiani. Mun kaveripiirissä kaikilla on ihan hyvät miehet, eli osallistuvat lastenhoitoon jne. joten en osaa kuvitella, että mua siitä kadehdittaisiin.
Itse en kadehdi ketään enkä mitään, koska kenenkään kanssa en ole valmis vaihtamaan paikkaa. ELi jos yllätän itseni miettimästä että onpa Tiina hoikka ja kaunis, jatkan mietteitäni, niin, Tiinalla on myös pahoja selkäongelmia, vaikea parisuhde tms. mikä on oikeastikin totta, ja oikeastaan ei tarvitse miettiä kuin vaihtaisinko omat mukeloni Tiinan tai kenen tahansa muun lapsiin, on valinta aina selvä: ON mahtavaa olla oma persjalkainen, velkainen, ylipainoinen, ohuttukkainen minä!
ja sitä, että "uskallan" olla vähän erilainen kuin muut pukeutumisessa ja sisustamisessa jne.
Itse kadehdin musiikillisesti lahjakkaita, varsinkin niitä, jotka osaavat laulaa kauniisti. Minkäänlaista rytmitajua minulla ei myöskään ole, joten kateellisena tai ainakin ihaillen katselen niitä, jotka osaavat tanssia...
velkaisella, hieman ylipainoisella ja erittäin runsastukkaisellakaan!
..vaikuttaa siltä, että eräs työkaverini kadehtii sitä, että menestyn häntä paremmin työtehtävissäni. Minulla on parempi koulutus, pidempi ja monipuolisempi työkokemus ja parempi kielitaito kuin hänellä, joten minun mielestäni on itsestään selvää, että pärjään paremmin kuin hän. Joudun tekemään enemmän ja vaativampia töitä kuin hän, koska asiakkaat haluavat juuri minut hoitamaan asioitaan. Minusta siinä ei ole mitään kahdehtimista.
Luultavasti minulta on kadehdittu myös miestäni ja onnellista avioiliittoani. Liittomme on yritetty rikkoa useammin kuin kerran, mutta naiset ovat aina saaneet mieheltäni ystävälliset pakit.
mutta jos niin jotain näistä:
Perhe:
-Mulla on 5 kaunista ja kilttiä lasta. Teinit harvinaisen kilttejä teinejä. Jaksamistani noiden kanssa ja onnistumista kasvatuksessa.
- Miestä näköjään, kun eräskin nainen kehu miten hyvä mies mulla on ja meinas viedä sen hotelliinsa myöhemmin kun itse olin poistunut bileistä nukkumaan..
Ulkonäkö:
-paksut hiukset
-rinnat, 5 lapsen jälkeenkin harvinaisen hyvän malliset ja kokoiset ja pulleat
- hyvän mallinen kroppa
- Olen 7-15v ikäistäni nuoremman näköinen (riippuu katsojasta:D) ja suhteellisen kauniskin, enkä näytä siltä että olen viiden lapsen äiti tai äiti ollenkaan. Puhumattakaan siitä että olen melkein aikuisten lasten äiti.. Tätä näyttäisi tosissaan jotkut kadehtivan, yksi kaveri alkoi tinkaamaan ravintolan ovella miksei häneltä kysytä papereita kun minulta kysyttiin vaikka on nuorempi kuin minä, toinen kun hän on vain pari vuotta vanhempi kuin minä:/ ja ihmetteli suureen ääneen miten mua voi luulla niin nuoreksi.
Luonne:
- Olen oman tieni kulkija ja elänyt aina juuri sellaista elämää kuin olen halunnut, välittämättä normeista tai ulkopuolisten mielipiteistä
Itse kadehdin muilta:
- rahaa, unelmieni taloa, mahdollisuutta matkustella, pitkiä sääriä, tosi pitkäksi kasvavaa tukkaa, miehen remonttitaitoa kun omallani ei ole, sitä ettei liho vaikka mitä söisi...
Luovaa ja mielenkiintoista työtäni. Perheemme kaksikielisyyttä ja runsasta matkustelua.
Muista nautin itsekin, paitsi matkustelisin mielelläni vähemmän tai edes vaihtelevammin eri kohteisiin, nyt matkat ovat aina mieheni kotimaahan.
Mies ei ole rikas tai mitään erityisen statusmaista vaan yksinkertaisesti tosi kiltti, ahkera, osallistuva, vastuuntuntoinen ja keksii aina kivaa tekemistä koko perheelle. Lisäksi mies on aika komea.:)