Lue keskustelun säännöt.
siis onko teidän lasten kummit tälläisiä?
29.10.2009 |
meidän poika on nyt 8kk ja pari viikkoa vanha ja kummitäti on viimeksi käynyt meillä ennen 6kk ikää! silloin oli puhe puol_vuotis synttäreistä johon olin ajatellut kummit ja isovanhemmat pyytää ja tämä kummitäti oli innoissaan ja sanoi tietenkin tulevansa ja kyseli minkä kokosia vaatteita nyt käytetään jos hän toisi jonkun vaatteen.. seuraavana päivänä laitoin viestin missä oli kellonaika koska meille sopisi tulla sitten viikon päästä juhlimaan.. no, synttärit tuli ja muut kävivät mutta tämä kummi ei! seuraavana päivänä laittoi viestin ettei kehdannut soittaa ettei hän pysty tulemaan kun hänellä oli niin kova krapula!
edellisen kerran hänellä oli ollut 1,5kk pojan näkemisestä kun kävi meillä ja kovasti lupaili muuttua ja käydä useemmin! näköjään..
harmittaa tosi paljon lapsen puolesta että olen tehnyt noin huonon valinnan kummitädiksi, vaikka sillon kun häntä pyydettiin niin nähtiin vähintään kerran viikossa! nyt hän oli taas luvannut että keskiviikkona tai torstaina hän tulee aamupäivällä käymään mutta eipä tullutkaan.. enkä edes enää yllättynyt tästä..
Kommentit (34)
meillä on yhteensä 4kummia ja muut kummit ovat säännöllisesti yhteydessä ja pyytävät lasta jopa hoitoon ja ovat todella ihania, joten onni onnettomuudessa, saa lapsi ainakin heihin tutusta kunnolla :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten kummit eivät käy erikseen lapsia tapaamassa, vaan aina vuoden varrelle sattuu jotain sukutapaamisia, missä sitten näkevät. Lapset saavat synttäri- ja joululahjat kummeiltaan (jotain pientä). Kyseessä yli 40v. aikuiset.
Joten jokainen tavallaan.
ei kai kummin oikeasti tarvitse kerran viikossa ravata katsomassa? Vai mitä tässä nyt haettiin...
Itse näen kummipoikia kerran vuodessa, tosin asuvat sen verran kaukana. Mutta vaikka asuttaisiin samassa kaupungissa, tod.näk. muistaisin poikia kuten nytkin: merkkipäivien lahjoilla, korteilla ulkomailta, puhelinsoitoilla yms. pientä. Itse kylässä kävisin harvakseltaan.
Siis poikkeushan tietysti on, jos olet lapsesi kummin erittäin hyväkin ystävä?
Ei kai alle vuoden ikäisen synttärit ole niin älyttömän tärkeät? Jospa kummitädillä on jotain omia huolia, mistä sinä et tiedä..
Taitaa olla ensimmäinen lapsi kyseessä ja kaikkien pitää ravata ihastelemassa ja muistamassa koko ajan.
Huh heijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlainen tapaus, koska esikoisen kummitäti aina lupasi tulla mutta peruutti viime tingassa, ulkona sato liikaa niin että hän ei uskaltanut lähteä ajamaan tai sitten oli unohtanut pyytää autoa lainaksi, milloin mitäkin. Otin sitten hänen kanssaan asian puheeksi että olenko loukannut häntä jotenkin vai miksi hän aina peruuttaa sovitut tapaamiset?! Sitä ei ole enään toistunut, vaan nyt tulee kun lupaa. Ei tosin kovin usein käy mutta asuu yli 100 km päässä joten en myöskään oleta että ihan joka viikko nähtäisiin.
oli nuorena sinkkuna kun kaveri teki lapsen. Halusi väenvängällä kummiksi. Enpä osannut asiaa sen kummemmin ajatella, lupauduin.
Sitten alkoi se soittelu. Tule ihailemaan kun se röyhtäisi, kakkasi, pieraisi, kääntyi. Tule 3 kuukautisjuhliin jne....
Kun yritin häntä pyytää jonnekin, ei voinut vauvan kanssa lähteä kun se oli milloin levoton, kitisi, nukkui jne..
Tai leipoi miehelleen sämpylöitä, siivosi, sisusti, katsoi jotain päiväsarjaa.
Itse elin vielä villiä sinkkuelämää ja siihen kuului myös se, että viikonloppuna saattoi kavereiden kanssa lipsahtaa yömyöhäiseen, vaikka sillä maailmannapavauvelilla olisi olleetkin ne 2kk27 juhlat seuraavana päivänä ja ien olisi turvonnut, mitä olisi pitänyt mennä katsomaan.
Nyt kun on omia lapsia, en todellakaan vaadi kummien lopettamaan omaa elämää lapsieni takia ja olemaan lahja-automaatteja. Mutta ehkä juuri siksi olemmekin tekemisissä edelleen, eikä välit ole menneet poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välittäisivät ja vierailisivat ja sitten aikaa myöden saisivat kummilapsen kanssa hyvän suhteen. Aina ei vain onnistu, joskus on olosuhteissa vikaa, joskus taas kummissa, vanhemmissa tai jopa lapsessa. ikävää ap, että kummi ei toimi kuten toivoit, mutta ehkä hän innostuu sitten kun lapsi on vanhempi. Kaikkia ei vaippaikäiset innosta. Onneksi lapsellasi on niitä muita kummeja.
Ei ole kertaakaan muistanut lasta sitten kastetilaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on äidin sinkkuystävä ja nyt kun äidillä on lapsi, ystävyys on hieman viilentynyt ja kummi ei jaksa kiinostua lapsiperheen arjesta. Erilaiset elämäntilanteet on tainnu ajaa ystävykset erilleen.
ja en todella kaipaa lahjoja enkä vahtimista (lapsi on tasan iso-vanhemmillaan ollut hoidossa, kummeille ollaan sanottu että vähän isompana sitten) vaan ajatus oli että paras ystäväni olisi se ketä kiinnostaisi tämän lapsen elämä ja että viitsisi käydä edes useemmin näyttäytymässä kun on näin pieni lapsi niin eihän se edes enää muista koko kummia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä velvollisuus ravata kummilastaan katsomassa harva se päivä, en yhtään ihmettele jos ei halua tulla kun tuota mieltä olet.
En jaksaisi itsekään tuollaista painostusta.
kummi kokee ahdistavana nuo odotuksesi. Anna hänelle aikaa äläkä odota mitään, ehkä sitten syntyy suhde spontaanisti lapsesi ja kummitädin välillä. Tuo vaativa asenteesi vain karkoittaa kummitädin kauemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ihan muutenkin kuin näkemällä kerran viikossa.
hän itse aina sanoo että pitäisi kyllä yrittää käydä useemmin ja ehdottaa että nähdäänkö ens viikolla se ja se päivä mutta aina ne perutaan.. en ole hänelle närkästystäni näyttänyt, hän huomatkoon itse virheensä sitten kun lapsi rupeaa itkemään seuraavalla kerralla kun hän yrittää sitä ottaa syliin.. ja kyllä joku aiempi sen jo arvas tuolla eli sinkkuystävästä on kyse ja voi tosiaan olla että meillä on vaan yhteiset asiat sitten niin paljon vähentyneet..
ap
ei tarvitse enää näytellä sen vähääkään kiinnostusta.
Siis ihan oikeasti. Kuka enää alkaa kummiksi. Se on kamala riesa. Vanhempien odotukset on niin järkyttäviä, että ei kukaan enää halua kumminrooliin.
Kummeina ihmisillä voi olla hyvinkin etäisiä tuttuja tai kaukaisia sukulaisia, kirkkoon kuuluvia kummitarjokkaita ei välttämättä ole kamalasti.
Kummeuteen ideaalisti kuuluu toki läheisyys ja välittäminen, mutta nykyään se on enemmän sellainen välttämättömyys, että saadaan lapsi kastettua... monet kummit eivät muista kummilastaan lainkaan, useimmat kaiketi vain jouluina ja syntymäpäivinä.
Mutta sinua näyttää enemmänkin kynsivän se, että parasn YSTÄVÄSI on etääntynyt. Siihen lienee syytä niin sinussa kuin ystävässäkin. Ongelmana on tietysti elämäntilanteiden täydellinen erilaisuus.
Et voi syyttää kaveriasi siitä, ettei hän voinut etukäteen tietää, miten erilaiseksi sinä muutut lapsensaannin jälkeen. Et tiennyt sitä itsekään! Eli toki hän saattoi etukäteen/lapsesi synnyttyä luulla, että on itsekin asiasta enemmän innoissaan kuin sitten olikaan.
Mieti itse, miten erilainen olet nyt kuin ennen lasta. Puhut eri asioista, et pysty kunnolla keskittymään edes keskusteluun, kun joudut toisella korvalla valvomaan vauvaasi...
Minun neuvoni on, että älä painosta ja syytä ystävääsi. Ei vauva hänen ole, joten et voi pakottaa häntä olemaan vauvastasi yhtä innoissaan kuin itse olet. Hän on silti SINUN ystäväsi, joten kannattaa ylläpitää ystävyyttä sillä tasolla, kuin se nyt on.
Usko pois, tilanne muuttuu sitten taas, kun hän saa oman lapsen ja/tai sinun lapsesi alkaa olla isompi ja palaat töihin ja alat taas saada aikaa myös "aikuisten elämälle" (millä en nyt tarkoita niinkään bailausta yms. sinkkutouhua vaan ylipäätänsä perheen ulkopuolista elämää ja kiinnostuksen kohteita).
mua ei pätkääkään kiinnostanut toisten lapset, ei edes parhaimman ystävän. Piti sitten näytellä kiinnostunutta ja ihailla kuinka se pullea kuolaava mötkylä on suloinen. LÄhinnä vaivaantunut olin kun piti muodon vuoksi niiden lasten kanssa kyläreissulla jotain jutella, lukea niille kirjaa jne.
t. äiti X 7, maailman suloisimman kuolaavan mötkylän äiti :D
että en osaa pahemmin ajatella millaista olisi jos ei vaan kiinnostaisi jonkun toisen lapsi.. olen itse aina rakastanut lapsia, ihan tuntemattomienkin.. että pitäis kai kysyä joskus jos nähtäis vaikka ihan kahdestaan tän ystävän kanssa niin näkis että sopiiko se sitten jo paljon paremmin ja jos sopii niin varmaan kyse on siitä ettei vaan pidä vauvoista...
ja myönnän myös sen että paljon harmittaa tämä kadotettu ystävyyskin..
ap
Vai oletteko ortodokseja?