Millaisesta perheestä sikiää ne työssäkäyvät äidit,

jossa raha on ansaittu oikealla työllä. Sellaisesta, jossa jokainen perheenjäsen tuo kortensa kekoon ja antaa lapselle mahdollisuuden sosiaalistua ja itsenäistyä myös hoidossa.Katkeruutta on se, kun kotona huomataankin, ettei ole mitään muuta elämää kuin vaippojen vaihto ja yritetään väittää, että se on elämän parasta aikaa, kun näkee lapsen kehittyvän, mutta itse junnaa paikallaan. Ihan kuin lapsi ei kehittyisi täytettyään esim. 4 vuotta. Ylimielisiä ovat ihmiset, jotka eivät näe kuin omaa napaansa.

Ja ainakaan minä en kritisoi muita kotiäitejä kuin



- niitä, jotka vievät osan lapsistaan kunnalliseen hoitoon, vaikka hoitavat yhtä kotona - muista kuin terveyssyistä



- niitä, jotka huutavat ettei kotiäitiyttä arvosteta ja vaativat siitä lisää rahaa



- niitä, jotka haukkuvat työssäkäyviä vanhempia siitä, etteivät he vietä heidän tavallaan vuosikausia kotona.



Mistä muuten mahtaa johtua, että päivähoito on pahasta, jos työäiti vie sinne lapsiaan, mutta erinomainen asia, kun kotiäiti kiikuttaa sinne esikoisensa?

asioihin kuuluu raha.

monenkaan työssäkäyvän äidin täällä morkanneen ja halveksineen kotiäitejä. Päinvastoin, nämä riidat saa alkunsa siitä kun kotiäidit haukkuu työssäkäyviä äitejä ja nämä vain puolustavat omia ratkaisujaan.

monenkaan työssäkäyvän äidin täällä morkanneen ja halveksineen kotiäitejä. Päinvastoin, nämä riidat saa alkunsa siitä kun kotiäidit haukkuu työssäkäyviä äitejä ja nämä vain puolustavat omia ratkaisujaan.

Ihan samanlaista suunsoittoa ja nälvimistä sitä on puolin ja toisin, ja yleensä kaikki alkaa päivähoitokeskustelusta, jota ei IKINÄ voida käydä asiallisesti.

Päivähoito täytyy aina toisen osapuolen glorifioida ja toisen demonisoida. Kotiäidit puhuu räkä poskella nurkassa huutavista vaippahousuista, jotka jää toisten jalkoihin, ja isommista jotka ei muuta opi kuin viidakon lait ( paitsi tietysti ne jotka laittavat sen isomman/isommat virikehoitoon, jolloin hoito taas on suorastaan elintärkeää lapsen kehitykselle ja vanhemman jaksamiselle). Työäidit puolestaan eivät suostu edes harkitsemaan vaihtoehtoa, että ehkä heidän lapsensa ei viihdykään hoidossa, vaan kärsii siellä ja tuntee asiasta ahdistusta.

Totuus kuitenkin on, että lapsetkin on erilaisia, toiset menee huonompaankin hoitopaikkaan into piukeena ja nauttii kaveriseurasta ja ohjatusta toiminnasta, toiselle ei se paraskaan paikka ole hyvä ratkaisu, vaan kaikki ylimääräinen stressaa ja ahdistaa.

Ja sitten on vielä sekin asia, että harvassa perheessä ratkaisuja voidaan tehdä vain yhden jäsenen etua tarkastellen, vaan jokainen joutuu osallistumaan kompromisseihin, lapsetkin. Tosin jos ei pystytä edes myöntämään, että lapsella saattaa olla vaikkapa stressi päivähoidosta, siihen ei myöskään voida puuttua eikä lasta auttaa.

Mutta joo, mulla ei ole ollut näihin keskusteluihin selkeää kantaa, koska itse käyn töissä 3pv viikossa ja lapset hoidetaan kotona. Omasta mielestäni olen siis täydellinen äiti.

Minä olen aina ajatellut, että minulle on tärkeintä vain omat lapset. Olen omani hoitanut kotona ja se on ollut hyvä ratkaisu näin jälkikäteen ajatellen kun lapset ovat jo murkkuja. Hiukan kun on etäisyyttä asiaan, näkee asiat toisella tavalla.



Minulle on yhdentekevää, miten muut asiat tekee. Itse olen onnellinen, että taloudellinen tilanne salli kasvattaa itse omat lapset ja viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman paljon, koska lapsuus menee äkkiä. Ei tarvitse katua vanhempana, ettei tunne omia lapsiaan ja ei ollut heidän kanssaan.



Jokainen on oman elämänsä sankari ja elää oman elämän juuri sillä tavalla kuin itselleen se parhaalta tuntuu ja mitkä ratkaisut ovat itselle parhaita. Miettii ja laskee elämän niin, että mitä siltä haluaa ja mitä ratkaisuja kaikkein vähiten katuisi sitten kuolinvuoteellaan.



Miksi pitäisi ruotia toisten ratkaisuja. Jokainen elää omannäköisen elämän. Sen verran itsekäs ihminen olen, että minua ei liikuta (enkä kyllä jaksa töissä edes kuunnella) vanhempien naisten marinoita, että miksi vei lapset liian aikaisin hoitoon ja miksi oli muut asiat nuorena tärkeämpiä kuin omat lapset. Sitä niittää, mitä kylvää. Olisi ollut mahdollista elää toisin.

muutu epäasiallisiksi töissäkäyvien äitieän puolelta. Itse käyn töissä ja suoritan maisterin tutkinota siinä ohella, olen kolmen lapsen äiti. Vanhin on jo 9, joten matkanvarrelle on mahtunut kaikenlaista. Olen ollut kotiäiti, opiskelijaäiti, työssäkäyvä-äiti, uupunut äiti, onnellinen äiti, harrastava äiti, poliittisesti aktiivinen äiti...tilanteet muuttuvat. Ja hyvä niin. Nämä jänkkäämiskeskustelut vaan niin usein jämähtävät ajatukseen, että elämä on täysin stabiili tila, joka pysyy samanlaisena vuodesta toiseen.



Kuten joku aikaisemmin kirjoittikin, niin todellakaan en tule olemaan se äiti, joka itkisi myöhemmin, kuinka elämä on mennyt hukkaan. Päinvastoin, koen antaneeni lapsilleni mallin siitä, kinka elämässä voi saada kovalla työllä kaiken sen mitä haluaa! Paikalleen jääminen on yksi elämän surullisimmista asioista - tällä siis tarkoitan henkisen kasvun pysähtymistä.

nämä kaikki keskustelut on jossain määrin sairaita, koska ei vaan ymmärretä ettei ole sitä yhtä tapaa olla!!



Itselläni on pian neljä lasta, olen ollut kotona, käynyt hoitovapaan aikana osin töissä, käynyt lasten saamisen jälkeen töissä (joka kai tarkoittaa ryössäkäyvää äitiä- ei kotiäitiä)?



Tämä palsta on loppupelissä vähemmistössä ihan "aidoista" kotiäideistä, siis niistä jokka ei nosta tukea (työttömyys/hoito) vaan on kotona äitinä. Piste.



En voi käsittää näillä pienillä aivoillani mitä niin ihmeellistä on jos on kotona lapsen ekat kolme vuotta -tai menee töihin eikä jää hoitovapaalle.



Mutta yleensä ottaen komppaan oliko se nelonen joka sanoi että kotona olevat laukoo näitä juttuja.

Harvassa on ne alotukset joissa mollataan kotona olemisesta ja siitä että tarttee lähteä töihin että olis hyvä äiti. Se on kyllä puolustus.

Tämäkin ketju on samaa paskaa.



Itse olen nyt jäänyt odottamaan neljännen syntymää, olin töissä ja pienin lapsi alle vuoden HOIDOSSA. Ihan kamalaa, juu.

Toivottavasti miehen työtilanne vakiintuu jälleen ja voin jäädä kotiin myös hoitovapaalle äitiysloman jälkeen mutta otan kyllä vastuun ja menen töihin jos niin tarttee tehdä.

Ja te kotona olevat saatte halutessanne sitä morkata. Minulle on ihan se ja sama mitä te muut teette.

joiden elämän suurin hupi on morkata ja syyllistää työssäkäyviä äitejä? Entä mistä kumpuaa sellainen katkeruus tai vastaavasti ylimielisyys? Kertokaahan!

että suuri hatunnosto niille äideille, jotka pystyvät ja haluavat olla kotona lasten kanssa. Eli en missään nimessä ole katkera tai ylimielinen kotiäitejä kohtaan, enkä syyllistä tai morkkaa. Vaan se on mun mielestä tosi hienoa, että siihen on mahdollisuus ja halu.

eikö voitaisi jo pikkuhiljaa tyytyä ja todeta, että jokainen perhe tekee itselleen parhaaksi näkemänsä ratkaisut. Hyvä äiti voi olla kotona tai töissä, se miten pitkään joku on kotona ei voi olla äitiyden mitta.



(ja olen itse kotiäiti)

Ja samalla tavalla mä kasvatan lapsenikin. Kotona olin sen verran mitä olin ja nyt taas työelämässä. Olen siis materialisti, en tunne lastani enkä viitsi sitä itse hoitaa :p...





No, ainakin mä osaan ja saankin olla kiitollinen siitä että töitä on, kaikilla ei näin hyvin asiat ole.