Lue keskustelun säännöt.
Toiset naiset - mistä tiedätte, rakastaako mies sinua vai vaimoaan?
07.01.2009 |
Sanoihinhan ei vo luottaa, joten mistä päättelette olevanne vaimoa tärkeämpi?
Kommentit (45)
Sen tunteen kuulee äänestä ja puheesta. Sen huomaa katseesta ja kosketuksesta. Sen tietää siitä kun toinen kuuntelee kaikki murheet, kannustaa ja lohduttaa.
Kyllä mies vaimoaankin rakastaa, tosin eri tavalla kuin minua. Tunteistaan ei hirveästi puhu, muutaman kerran puolentoista vuoden aikana. Ikinä en ole olettanut olevani vaimoa tärkeämpi. Tai ehkä vaimoa tärkeämpi saatan olla, mutta en lapsia. Eikä hänkään ole minulle lapsiani tarkeämpi.
Kyseessä ei todellakaan ole pelkkä seksi ja himo, vaikka välillämme on huikea fyysinen veto. Sivusuhteissa ei todellakaan aina ole kyse seksistä. Joskus vain kolahtaa lujaa, vaikka varattuja molemmat olisivatkin.
Mieti nyt, viet lapsilta isän! Luulisi sinun itsekin perheellisenä tajuavan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt, viet lapsilta isän! Luulisi sinun itsekin perheellisenä tajuavan!!
En ole viemässä lapsilta isää. En omiltani enkä toisilta. Elämä ei vaan ole aina niin simppeliä. Ei kävisi mielessäkään erota heppoisin perustein ( vaikka se toinen mies olisi kuinka rakas ). Jo pelkästään välimatka tekisi uudesta perhe-elämästä turkasen työlästä.
Toisten on helppo sanoa, että jätä se sivusuhteesi ja muutenkin moralisoida. En minä itsekään nauti tästä tilanteesta, ja totta kai tiedän tekeväni väärin.
Kyllähän näitä "hähhähhää mä otankin vain rusinat pullasta ja haluankin vain seksiä enkä mitään muuta"-tapauksia riittää. Kumma kyllä nämä samat tapaukset itkevät lähimmille ystävilleen, miten mies viettää juhlapäivät, lomat yms. aina perheensä kanssa. Ja mikään ei ole niin mustasukkainen kuin toinen nainen: jos käy ilmi, että mies harrastaakin seksiä vaimonsa kanssa, sehän on maailmanloppu ("Se LUPASI mulle!")
Mutta niinhän se on, että ne parhaat ovat varattuja - ja niitä ei ihan jokaiselle siis riitä. Ne ottavat itselleen, jotka pystyvät.
eikä tosiaankaan aina mustavalkoisia. Järjen kanssa näillä jutuilla ei ole mitään tekemistä, muttei myöskään palavien rakkaudentunteiden. Miksi ihmeessä näistä pitää jauhaa ja koettaa kirkastaa omaa sädekehäänsä? Pitäkää ne omat puolisonne, on ne miehiä tai naisia, niin tyytyväisinä (kai siihen muutakin tarvitaan kuin riittävä määrä seksiä), ettei tarvitse muuta miettiä. Sittenhän niiden varattujenkaan ei tarvitse sortua petollisten sinkkujen matkaan..
Mieti nyt, viet lapsilta isän! Luulisi sinun itsekin perheellisenä tajuavan!!
En ole viemässä lapsilta isää. En omiltani enkä toisilta. Elämä ei vaan ole aina niin simppeliä. Ei kävisi mielessäkään erota heppoisin perustein ( vaikka se toinen mies olisi kuinka rakas ). Jo pelkästään välimatka tekisi uudesta perhe-elämästä turkasen työlästä.
Toisten on helppo sanoa, että jätä se sivusuhteesi ja muutenkin moralisoida. En minä itsekään nauti tästä tilanteesta, ja totta kai tiedän tekeväni väärin.
Ja minkä vuoksi? Ei se rakkautta ainakaan ole. Kun sitä joutuu salailemaan ja se perustuu valheelle, ei se mitään rakkautta ole. Ei tuollainen arkea kestä. Ja oman himonne takia olette valmiita tuhoamaan kaksi perhettä :(
Jos se on niin ihanaa ja erikoista - ja kyseessä on rakkaus, niin eiköhän tuota voi reilusti puhua asiat puolison kanssa, tehdä pesäeron ja sitten on valmis uuteen suhteeseen. Mutta ei. Pettäjä on sen verran raukka, että yrittää sekä säästää kakun että syödä sen. Itsekästä touhua, josta ei koskaan seuraa mitään hyvää.
Joskus asiat on mustavalkoisia. Pitää vain ajatella muutakin kuin omaa napaansa!!!!!!
Säälittävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytön mä siihen olen, että mies on naimisissa.
Jos hän kokee syyllisyyttä tai jotain muuta, niin se on hänen ongelmansa.
Olemme todella hyviä ystäviä, jotka panee silloin tällöin. En minä ole mustasukkanen ystävästäni, vaikka hänellä onkin vaimo.
Varastatte toiselta naiselta miehen vaikka on paljon vapaitakin miehiä? Tuleeko siitä jotenkin hyväksytty olo kun saa haukata kiellettyä hedelmää?
.
Tilanne on nyt vaan tämä. Ja ihan kivasti meillä menee. Joku päivä tilanne muuttuu, mutta en vielä tiedä mihin. En ole rakastunut "mieheeni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vikitellään varattu, tai annetaan varatun miehen vikitellä itsensä. Kaikista pahin on vikitellä lasten isä. Luulisi syyllisyyden tuijottavan noiden pienten lasten silmistä.
Vapaat miehet jää roikkumaan ja sitä en halua. En halua mitään parisuhdedraamaa. Siksi minulle tämä on paras ratkaisu. Ja mies on hyvä sängyssä ja komea. En silti haluaisi häntä omakseni.
Syytön mä siihen olen, että mies on naimisissa.
Jos hän kokee syyllisyyttä tai jotain muuta, niin se on hänen ongelmansa.
Olemme todella hyviä ystäviä, jotka panee silloin tällöin. En minä ole mustasukkanen ystävästäni, vaikka hänellä onkin vaimo.
Mä niin toivon, että joku joskus pettää sua ja kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset siellä odottaa iskää kotiin, mutta eihän iskä tule kun se on sen horon luona...Ainiin, mutta vaimon vikahan se olikin, jos mies joutuu rakastajattaren ottamaan..!
Eiköhän se ole iskän valinta ja vika? Miksi mies olisi se syytön? Mieshän tässä on syyllisin koko porukasta, eikös ookkin?
niin vikitellään varattu, tai annetaan varatun miehen vikitellä itsensä. Kaikista pahin on vikitellä lasten isä. Luulisi syyllisyyden tuijottavan noiden pienten lasten silmistä.
Vapaat miehet jää roikkumaan ja sitä en halua. En halua mitään parisuhdedraamaa. Siksi minulle tämä on paras ratkaisu. Ja mies on hyvä sängyssä ja komea. En silti haluaisi häntä omakseni.
Mitäs luulet seuraavan, kun tuo tulee ilmi? Tulee kuules usein paljon pahempaa, kuin parisuhdedraama. Pahimmillaan joskus jopa ruumiita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei ne ihmiset, jotka ei vaan voi olla yhen miehen tai naisen kanssa voi pysyä sinkkuina ja naiskennella ympäriinsä? Onko aina pakko satuttaa toisia ihmisiä? Tuoko se jotain vallan tuntua, tuntee itsensä halutuksi kun saa jonkun toisen mieheltä tai naiselta?
Pettämiseen tarvitaan aina kaksi, molemmat yhtä syyllisiä. Paitsi ei tietenkään jos toinen ei kerro olevansa varattu. Mutta mä en vaan pysty tajuamaan niitä jotka pettää tai suostuu olemaan varatun kanssa. Halpamaista. Ja joo joo ei aina ole niin yksinkertaista tai mustavalkoista, MITEN NIIN?? Yksinkertaista, älä petä! Jos petät niin älä selitä kuinka tää on niin monimutkaista etc, ei ole. Kyllä aikuinen ihminen, tasapainoinen ja fiksu sellainen, kykenee olemaan pettämättä.
Aviorikos ei ole enää laissa rikos, joten toinen nainen saa vaikkapa poliisin suojelun, jos sitä tarvii.
Mitäs luulet seuraavan, kun tuo tulee ilmi? Tulee kuules usein paljon pahempaa, kuin parisuhdedraama. Pahimmillaan joskus jopa ruumiita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pettäminen on niin paljon muuta kuin vain "se sinne".
Jos mieheni pettäisi minua esim. raha-asioissa tai vastaavissa, niin paljon pahempi paikka se olisi kuin, että se jäisi kiinni jostain toisesta naisesta.
En omista mieheni penistä.
Pientä perspektiiviä naiset. Joku kännipano jossain vai kymmenen vuoden parisuhde. Kumpi painaa enemmän??
Ei mua ainakaan edes kiinnosta mieheni kaikki "ystävät", kunhan on mun mies ja hoitaa osansa meidän perheessä.
Ihannemaailmassa kukaan ei petä, kukaan ei liho, kenenkään lapset ei huuda, mutta valitettavasti tämä maailma ei ole ihannetta nähnykään. Eli, yritetään olla tuomitsematta ja myös näkemään hyvää toisissa ihmisissä, vaikka se haasteellista joskus olisikin.
Syy: minulle hän vastaa aina puhelimeen, vaimolleen ei.
Mitäs sanotte meidän salasuhteesta: emme sekstaa, mutta keskustelemme ja harrastamme yhdessä. Emme ole edes suudelleet. Pettämistähän tämäkin on, kumpikaan ei voi asiasta kotona kertoa.
niin vikitellään varattu, tai annetaan varatun miehen vikitellä itsensä. Kaikista pahin on vikitellä lasten isä. Luulisi syyllisyyden tuijottavan noiden pienten lasten silmistä.
Sen tunteen kuulee äänestä ja puheesta. Sen huomaa katseesta ja kosketuksesta. Sen tietää siitä kun toinen kuuntelee kaikki murheet, kannustaa ja lohduttaa.
Kyllä mies vaimoaankin rakastaa, tosin eri tavalla kuin minua. Tunteistaan ei hirveästi puhu, muutaman kerran puolentoista vuoden aikana. Ikinä en ole olettanut olevani vaimoa tärkeämpi. Tai ehkä vaimoa tärkeämpi saatan olla, mutta en lapsia. Eikä hänkään ole minulle lapsiani tarkeämpi.
Kyseessä ei todellakaan ole pelkkä seksi ja himo, vaikka välillämme on huikea fyysinen veto. Sivusuhteissa ei todellakaan aina ole kyse seksistä. Joskus vain kolahtaa lujaa, vaikka varattuja molemmat olisivatkin.