Pitäisikö pelkosektioäidit pakottaa synnyttämään alateitse?

lienee turhan vahva sana mutta kyllä mielestäni kriteereitä tulisi kiristää, oli lama tai ei. Ei pitäisi ainakaan olla esikoisen odottajille mahdollista (kuin äärimmäisissä tapauksissa)! En oikeen ymmärrä synnytyspelkoa.

Miten joku, joka ei omien sanojensa mukaan "oikeen ymmärrä synnytyspelkoa" voi lausua siitä yhtään mitään?!

Se kyllä kiinnostaa, jos jollain on tietoa tai linkkiä, kuinka paljon pelkosektioita Suomessa tehdään ylipäänsä ja kuinka suuri osa on ensisynnyttäjiä. Ehkäpä peräti ap tietää, kun on tullut siihen tulokseen, että pelkosektioiden vähentäminen toisi kansantaloudellisesti merkittävää säästöä.

Itselläni ei ole sektioista kokemusta, mutta sen olen oppinut, että toisen pelkoa pitää kunnioittaa.

mut vois ehkä jakaa vieläkin enemmän tietoa kivunlievityksestä..Itsellä oli takana yksi sektio perätilan vuoksi, ja kun seuraavan lapsen synnytys lähestyi olin ihan paniikissa kun pelkäsin synnytystä ja varsinkin sitä kipua. Supistuksia en pelännyt vaan sitä ponnistusvaihetta,olin varma että repeän pahasti ja sattuu kamalasti.

Supistukset olivatkin sitten kaikkein kauhein osa koko synnytyksessä..niistä kärsin 8h mutta kun vihdoin pääsin synnytyssaliin ja sain kivunlievitystä loppu sujuikin todella helposti ja kivuttomasti. Eli ihan turhaan pelkäsin..paljon helpommin alatiesynnytys sujui kuin sektio.

synnytys, jossa lamaannuin lopulta täysin, snnytys pysähtyi, sektion mentiin joka tapauksessa ja lisäksi meille ei enää tule lisää lapsia.

Olen siis "aina" pelännyt synnytystä - jo kouluikäisena ajattelin, etten koskaan tee lapsia. Siirsin lapsen tekoa pitkästi yli 30-vuotiaaksi ennen kuin uskalsin yrittää. En kehdannut pyytää pelkosektiota, vaikka ajatus synnytyksestä, ja tarkemmin ponnistusvaiheesta, tuntui täysin mahdottomalta. Ajatus, että lapsi tulisi ulos alapäästäni sai aikaan suoranaista pakokauhua. Sitten vaan päätin että hyvin se menee. En ajatellut koko asiaa enää. Synnyttämään mennessäni en siis pelännyt. Toisin sanoen en antanut itseni tuntea mitään enkä ajatella mitään.

Synnytys meni sitten jotenkuten ponnistusvaiheeseen asti. Välillä kovien kipujen vaiheessa ennen epiduraalia tunsin todella rankkoja täydellisen, kuolemanpelon kaltaisen pakokauhun tunteita. Olin ponnistusvaiheen alkaessa täysin uuvuksissa, ja yhtäkkiä sataprosenttisen varma, että lapsi ei tule ulos alakautta. Sitä varmuutta on vaikea selittää ja se tuntuu nyt jälkeenpäin hassulta. Ajatus oli täysin mahdoton, niin kuin lehmien lentäminen. Sitä ei vaan tapahdu, piste. Ponnistin, mutta en ponnistanut. Leikin ponnistamista ja samalla jotenkin pidätin. Tuntuu vaikealta kirjoittaa siitä edes tässä. Olin omissa maailmoissani. Vauva ei koskaan laskeutunut. Tehtiin sektio. Myöhemmin luin sattumalta post-traumaattisesta stressireaktiosta ja tunnistin monia asioita itsestäni ja käytöksestäni pitkän aikaa vauvan syntymän jälkeen.

Koko juttu oli kaikin puolin SURKEA. En viitsi edes ajatella sitä ja kaduttaa jo että tämänkin kirjoitin.

tulee jotain vaurioita, esim. erbin pareesi tai pahoja repeämiä öidille, että joudutaan korjailemaan jälkikäteen? Eikö noistakin tule lisäkustannuksia?



Itse olen saanut ns. pelkosektiot v.1995, 1997 ja 2003. Kaikki on sujunut aina erinomaisesti ja tuon ensimmäisen sektion jälkeen ei ole minulle alatiesynnystä edes ehdotettu, sama lääkäri on minut aina leikannut.

maksaa vielä lisää veroja siitä, että sitten nämä pakotetut saavat psykiatrista hoitoa.



Paniikkikohtauksen saavat paranevat myös pakottamalla, masennuksesta kärsiviltä tuet pois jne.



Kyllä sitten yhteiskunta voi hyvin!

keuhkosairauksien hoitoon, jne.

Onko sinulle jotenkin ongelma miten muut naiset lapsensa saavat? Eihän se sinulle kuulu millään lailla, ymmärrät itsekin.

Hommaa lepositeet itselles ja rauhoitu.

Sektio on huomattavasti kalliimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Sektio on myös huomattavasti vaarallisempi. Mielestäni erityisesti näin laman aikana pelkosektiot pitäisi kieltää poikkeuslailla. Äidit olisi laitettava synnyttämään alateitse vaikka sitten lepositeissä jos ei muuten onnistu.

joka ylipäätään miettii tällaisia asioita ja kirjoittaa niistä keskustelunaloituksen? Pitäisköhän sut pakottaa pakkohoitoon kuule ihan keskenäs? Et ole selvästikään penaalin terävin kynä.

Eli siis Suomessa ja länsimaissa ylipäätään syntyy liian vähän vauvoja. Pakottaminen olisi varma keino siihen, että todella pelkäävät äidit jättäisivät kokonaan synnyttämättä. Ja se jos mikä on yhteiskunnalle kallista, koska tulevaisuuden veronmaksajia tarvitaan.



Minusta naisella täytyy 2000-luvulla olla oikeus päättää omasta kehostaan.

pitäisi maksaa itse, jos taustalla ei ole selittävää traumaa.



Tiedän itsekin näitä tapauksia, jotka ei vaan halua pilata värkkiään, ja suu vaahdossa vaatii itselleen sektion.



Elämä on valintoja. Jos ei tahdo synnyttää normaalisti, täytyy kulut maksaa itse. En mäkään haluaisi olla tajuissani hammaslääkärillä, mutta ei multa laiteta tajua pois vaan siksi että pelottaa, kyllä se pitää itse järjestää ja maksaa.

Miten jonkun pälli voi ollá niin sekaisin, että kuvittelee, että synnyttäminen olisi jotenkin maailman hankalinta ja vaarallisinta ja itse siihen ei millään pysty, ja kaikki repeää ja traumatisoituu?



Onko näillä ihmisillä vaan pää liian syvällä perseessä tai katse omassa navassa, kun ei millään pysty näkemään selviä faktoja ympärillään?

Sektio on huomattavasti kalliimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Sektio on myös huomattavasti vaarallisempi. Mielestäni erityisesti näin laman aikana pelkosektiot pitäisi kieltää poikkeuslailla. Äidit olisi laitettava synnyttämään alateitse vaikka sitten lepositeissä jos ei muuten onnistu.

päiväkotien virikehoitolapset yms. tule yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin pelkosektiot! Ja mikäli yhtään kykenet ymmärtämään yksinkertaista matematiikkaa, niin alatiesynnytykseen pakottaminen maksaisi jälkikäteen yhteiskunnalle huomattavasti enemmän, sillä äidit tarvitsisivat todennäköisesti ammattiapua kokemuksesta henkisestä puolesta selviämiseen.

Synnytyspelkoon on usein erittäin hyviä syitä, ei siis äidin "mukavuudenhalu" kuten usein kummallisesti kuvitellaan. Tähän samaan kategoriaan voisi sitten luetella miljoona muutakin asiaa, mitä ihmisten olisi pakko tehdä - haluavat tai eivät.

Itse keksin heti, että kaikkien vanhempien olisi pakko hoitaa isommatkin lapsensa kotona, mikäli ovat jonkun lapsen kanssa äitiys- tai hoitovapaalla. En ymmärrä miksi isommat lapset raahataan hoitoon, vaikka äiti olisi itse kotona. Tuo jos mikä on yhteiskunnalle helvetin kallista.

Toimenpide kestää max puoli tuntia ja on mahdolista saada muutaman euron piikillä täysin kivuttomaksi. Mitäs tykkäsisit siitä että sulle tehtäis kirurginen toimenpide riittämättömässä paikallispuudutuksessa ihan vaan sen takia että sulla ole varaa maksaa tuhansia euroja leikkaussalista. Mites sitte suu pantais? Ehkä ainakin vähän alaleuka väpättäisi?

just just!



mä synnytin esikoiseni niin että lähdin luomuna synnyttämään, ei lääkkeitä eikä mitään kiitos.



Mutta miten kävikään, vauva jäi jumiin alapäähäni, kohtuni repesi, vauva nieli verta, mekoniumia ja sai loppuiäkseen suuret neurologiset vammat.



seuraavan synnytin nynnymäisesti pelkosektiolla!



Vedä kuule ap ihan vaan kätees.

Sektio on huomattavasti kalliimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. .

Alatiesynntyksestä lähtee sairaalasta kotikuntaan noin 3500 euron lasku ja sektiosta noin 4500 euron lasku eli on vain tonnin kalliimpi.

"Äidit olisi laitettava synnyttämään alateitse vaikka sitten lepositeissä jos ei muuten onnistu."

sillä saattaisi olla todella kalliit seuraukset. Jos synnytyspelko on liian kova, ja synnyttämään pakotettaisiin seuraukset mielenterveydelle olisivat mittavat. Mahdollisesti vuosia kestävä psykiatrinen hoito, jolla korjattaisiin synnytyksen psyykeelle aiheuttamia vaurioita, vasta maksaisikin.

Minulle tarjottiin pelkosektiota. En ottanut. Pelkäsin sitäkin. Synnytys meni pieleen. Imukuppi, suuret repeämät. Kroppa pilalla. Sairastin myös synnytyksen jälkeisen psykoosin. Uskon, että kahden lääkärit tunnin kestänyt ompelu synnytyksen jälkeen + kirurgin tekemä korjausleikkaus + synnytyksen jälkeisen psykoosin hoito maksoi moninkertaisesti siihen verrattuna, mitä pelkosektio olisi maksanut. Eli, mitä jos ei peloteltaisi jo muutenkin pelkääviä äitejä niillä sektion vaaroilla, ja annettaisiin synnytyspelkoihin perehtyneen henkilökunnan päättää, mikä on parasta kenellekin?

Sektio on huomattavasti kalliimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Sektio on myös huomattavasti vaarallisempi. Mielestäni erityisesti näin laman aikana pelkosektiot pitäisi kieltää poikkeuslailla. Äidit olisi laitettava synnyttämään alateitse vaikka sitten lepositeissä jos ei muuten onnistu.

päiväkotien virikehoitolapset yms. tule yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin pelkosektiot! Ja mikäli yhtään kykenet ymmärtämään yksinkertaista matematiikkaa, niin alatiesynnytykseen pakottaminen maksaisi jälkikäteen yhteiskunnalle huomattavasti enemmän, sillä äidit tarvitsisivat todennäköisesti ammattiapua kokemuksesta henkisestä puolesta selviämiseen. Synnytyspelkoon on usein erittäin hyviä syitä, ei siis äidin "mukavuudenhalu" kuten usein kummallisesti kuvitellaan. Tähän samaan kategoriaan voisi sitten luetella miljoona muutakin asiaa, mitä ihmisten olisi pakko tehdä - haluavat tai eivät. Itse keksin heti, että kaikkien vanhempien olisi pakko hoitaa isommatkin lapsensa kotona, mikäli ovat jonkun lapsen kanssa äitiys- tai hoitovapaalla. En ymmärrä miksi isommat lapset raahataan hoitoon, vaikka äiti olisi itse kotona. Tuo jos mikä on yhteiskunnalle helvetin kallista.

Enkä itse ymmärrä ollenkaan, että lapsia hoidatetaan muualla, jos äiti on yhden lapsen kanssa kotona. Ainoastaan jos hommaan liittyy jokin sairaus äidillä tai vauvalla, niin sitten.

Eihän nämä asiat toisiaan pois sulje, turhaa rahanmenoa kumpikin.

Ei tietenkää pitäisi.Voi olla vakavat psyykkiset ja jopa fyysiset seuraukset.Äiti voi masentua rankan pelon ja kokemuksen vuoksi ja lapset kärsiä äidin psyykkisestä vauriosta.

Itselläni oli tosi hyvä synnytyskokemus mistä olen ikuisesti kiitollinen.Toivon että jokainen synnyttäjä otetaan yksilönä.Jos synnyttäjät saa huonoa kohtelua lasten tekokin vähenee synnytyspelon vuoksi. Ottakaa huomioon,että ennen raskauden ehkäisyn ja kunnon terveydenhuollon aikaa synnytyskuolemat ja sen jälkeiset komplikaatiot olivat naisten yleisin kuolinsyy.Synnytys on rankka juttu!

Esim siskoni sai tokasta synnytyksestään niin kovan trauman ettei ikinä enää olisi voinut synnyttää vaikka lisää lapsia olisi halunnutkin. Siihen maailman aikaan ei tunnettu käsitettä pelkosektio. Minusta ap kaipaa lepositeitä ja hoitoa jos kehtaa edes tällaista vaatia...

Vaikea ymmärtää, että miksi naiset haluavat olla toisilleen niin kusipäitä? Onko taustalla oma epäonni/epäonnistuminen elämässä?



Olisi hienoa nähdä miten nämä alati toisia naisia/äitejä morkkaavat naiset pärjäävät esim. työelämässä, jossa on tultava kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.

Oletko aloittaja hullu?!