Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? pk-asiaa lapsen vetäytymisestä
16.12.2009 |
Työpaikallani pk:ssa on tyttö, joka aloitti ollessaan 3 v, nyt hoidossa pari vuotta. Hän on alusta asti ollut melko hiljainen ja vetäytyvä, leikkii kuitenkin hyvin muiden kanssa kun ITSE HALUAA. Eli halutessaan menee leikkiin mukaan ja leikit sujuu hienosti. Toisinaan taas vetäytyy omiin värityshommiin, kirjan lukemiseen tms.
Ulkoleikeissä pitää pyöräilydstä, mutta ei niinkään tykkää olla mukana muiden juoksuleikeissä (muuten ryhmä siis melko liikkuvainen!). Tykkää myös olla kiipelytelineessä yksinkin.
Vanhempien kanssa käydyssä keskustelussa otettiin esiin tytön "valikoiva" seurantarve. Johdetuissa tilanteissa alkoi kertomaan juttuja tai ylipäänsä puhumaan n. puolen vuoden pk-käynnin jälkeen. Nyt asiaan: Kautta rantain kuulin että lapsen äiti on valittanut kaupungilla ettei pk tee mitää sille että lapsi pääsisi porukkaan mukaan. Kehityskeskustelussa oli niin mielinkielin ja piti hyvänä sitä että lasta kehoitetaan/houkutellaan muiden kanssa leikkimään pari kertaa, mutta jos kieltäytyy, kunnioitetaan hänen tahtoaan eikä pakoteta ryhmään.
Ikävää jälkeenpäin kuulla että äiti on sitä mieltä ettei pk tee mitään. Tyttö vaikuttaa olevan itse tyytyväinen tilanteeseen ja äitikin noin juteltaessa. Mitenpä tilanteeseen voisi puuttua???
T. Pk:n täti, joka ei pidä kaksinaamaisuudesta vaan haluaisi avointa keskustelua
Kommentit (6)
En toki voi mennä aiheesta asiakkaalleni juttelemaan tyyliin "kuulinpa kaverin kaverilta että olet kaupungilla valittanut pk:n toiminnasta, johon olit silloin keskustelussa niin tyytyväinen..."
Lähinnä haluaisin että te, äidit, kertoisitte mitä haluaisitte tilanteelle tehtävän jos kyseessä olisi teidän lapsenne (joka ei ole ennen pk:n aloitustakaan viihtynyt vieraassa hoidossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sen verran tutulta kuulosti, että pakko on kommentoida.
Meidän poika meni 3 vuotiaana päiväkotiin, hyvin vastentahtoisesti.
Oli siihen mennessä ollut kotihoidossa, jossa viihtynyt oikein hyvin.
Päiväkotielämään tottui edes jotenkuten, puolessa vuodessa suurinpiirtein, vaikkakin kotona kapinoi ja reagoi päiväkodin aloitukseen voimakkaasti.
Päiväkotiryhmässä oli pojalle 1 mieluinen hoitaja, johon kiintyi, ja johon turvautui.
Kun ryhmän hoitajat vaihtuivat (tekivät ryhmäkiertoa), poika ei tykännyt uusista hoitajista (no, jos rehellisiä ollaan, niin emme me vanhemmatkaan tykänneet uusista hoitajista), ja uusi kapinointi alkoi.
Poika joka muutoin on eloisa ja puheliaskin, sekä sosiaalinen, alkoi vetäytymään, ja siitä huolestuimme suuresti.
Syykin selvisi: hoitajat hyvin usein sanoivat, että "menes nyt siitä...", kun toisella oli asiaa, ja muutoinkin kohtelu oli suorastaan ala-arvoista :(
Kun perheeseemme syntyi kuopus, poika pyysi ja aneli, että saahan hän jäädä päiväkodista pois, äidin ja vauvan kanssa kotiin.
Sai jäädä, ja nyt poika on jälleen oma iloinen itsensä, ja kiertää päiväkodin kaukaa.
Esikouluun menee ensi syksynä, ja on pyytänyt, että eihän tarvitse sinne samaan päiväkotiin mennä...sen sortin traumat tuo siitä paikasta sai, että ei kiitos enää.
Vastauksia en koskaan saanut, ja tuskin tulen saamaankaan, miksi poika vetäytyi, mutta selvästi ei viihtynyt.
ei ole oikeasti resursseja panostaa yksittäisen lapsen sosiaalistamiseen sen enempää aikaa kuin mitä siihen käytätte, ja siksi sanoo teille, että on tyytyväinen siihen mitä teette - ehkä hän ei ole kuitenkaan tyytyväinen ylipäätään päiväkotien ryhmäkokoon ja siitä seurauksena olevaan resurssipuutteeseen , mille te hoitajat ette voi mitään, vaikka parhaanne yritättekin?
En minäkään ole tyytyväinen siihen, että yhdellä hoitajalla näyttää olevan jatkuvasti 10 lasta kontollaan (joku kolmesa hoitajasta tekee aika usein muita töitä kuin on ryhmässä lasten kanssa) ja siitä, että lapset saavat liian vähän yksilöllistä huomiota - mutta minkäs teet, vaikka kuinka olisin tyytymätön, eivät hoitajat repeä muuhun.
Täälläkö meinasit avoimesti keskustella, eikä ole yhtään kaksinaamaista valittaa täällä?