Kasvatammeko lapsistamme luusereita, kun arvostamme rauhallisuutta ja välttelemme turhaa materiaa?

Mielestäni luuseri on ihminen, joka ei osaa olla yksin, ei pysty rauhoittumaan hetkeksikään, ei osaa ajatella luovasti, jolla ei ole kunnollista arvomaailmaa ja potee sisäistä tyhjyyttä.



Tuolla menetelmällä lapsista kasvaa todennäköisemmin ajattelevia ja tasapainoisia ihmisiä, jotka tietävät mitä haluavat ja osaavat siihen pyrkiä. Viis siitä pyrkiikö hän uraputken huipulle ja rahakkaisiin hommiin.

sanoo kyllä toiselle. Eli sanoessanne ei kiirelle ja materialle´sanotte kyllä ihmisyydelle ja läheisyydelle :-)

kun tuollaisia pohdiskelee.

perheitä, joissa saadaan paljon aikaiseksi ja ollaan hyviä veronmaksajia. Ei se välttämättä ole mikään oravanpyörä, vaan aikuiset ja lapset saattavat OIKEASTI olla kunnianhimoisia ja aktiivisia. Aistin tässä kateutta taustalla.

Ja on inhimillistä välillä epäröidä, kun valtavirta näyttää kulkevan eri suuntaan.



Kaupan jonossa ja vanhempainilloissa, vanhempien porukoista puhumattakaan, kuulee niin hyperventiloivaa täpinää, että surettaa lasten puolesta.

Jotkut manaavat, kuinka paljon menee rahaa siihen ja tähän kännykkään ja mobiiliin hilavitkuttimeen. Kun sitten sanoo lakonisesti, ettei aio niitä hankkia koskaan juuri sen järjettömyyden takia, saa vastaansa kummeksuvan katseen: Etkö sä halua, että sun lapset pysyvät kehityksessä mukana!? Ja taas juostaan ja täristään.

Ap:n lapsesta ei tule luusereita - tietenkään. Mutta en ihmettele lainkaan, että välillä ihmetyttää ja huolettaa: Minkälaiseen maailmaan olemme menossa?

Ennen lapsi laittoi palikan kuin palikan ensimmäisenä suuhunsa, nykyään korvalleen tai ehkä hän jo kohdistaa palikkansa kohti jotain laatikkoa...

jos viestitte lapsille, että vain noin on parasta elää.



Jokaisella on oikeus elää tavallaan, myös heillä, joita halveksitte.

ap

Ja on inhimillistä välillä epäröidä, kun valtavirta näyttää kulkevan eri suuntaan.

Kaupan jonossa ja vanhempainilloissa, vanhempien porukoista puhumattakaan, kuulee niin hyperventiloivaa täpinää, että surettaa lasten puolesta.

Jotkut manaavat, kuinka paljon menee rahaa siihen ja tähän kännykkään ja mobiiliin hilavitkuttimeen. Kun sitten sanoo lakonisesti, ettei aio niitä hankkia koskaan juuri sen järjettömyyden takia, saa vastaansa kummeksuvan katseen: Etkö sä halua, että sun lapset pysyvät kehityksessä mukana!? Ja taas juostaan ja täristään.

Ap:n lapsesta ei tule luusereita - tietenkään. Mutta en ihmettele lainkaan, että välillä ihmetyttää ja huolettaa: Minkälaiseen maailmaan olemme menossa?

Ennen lapsi laittoi palikan kuin palikan ensimmäisenä suuhunsa, nykyään korvalleen tai ehkä hän jo kohdistaa palikkansa kohti jotain laatikkoa...

kun on samanhenkisiä ihmisiä, niitä vaan tuntuu olevan harvassa nykyään.



Meillä myös yritetään mahdollisimman paljon olla (ja vaan olla, ei tarvitse keksiä erikseen mitään tekemistä) lasten kanssa. Yritämme viimeiseen asti vältellä kuluttamiseen perustuvaa elämäntapaa, joka nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan varsin suosittu. Esim. tietynlaisten/merkkisten tavaroiden hankkimisella ilmennetään tai viestitään jotain omasta itsestämme.



Asumme maalla ja lapset ovat vielä pieniä, joten tähän mennessä on ollut helppo toimia näin. Mietityttää kovasti miten käy kun lapset menevät kouluun tai tulevat siihen ikään että aletaan vertailla kavereiden kanssa joululahjoja ja muita tavaroita.



Eikä tää nyt tarkoita sitä, että lapsilla ei olisi leluja, tai eläisimme jotain hippielämää. Meillä molemmat käy töissä ja elämme ihan normaalisti. Mutta joitain asioita voi kyseenalaistaa, kuten tätä järjetöntä kuluttamista johon ihmiset lähestulkoon pakotetaan.

kasvattaa : )



Voi käydä niin, että lapsi vahingossa sisäistääkin sen, että hän on arvokas ja hyvä ihan omana itsenään. Silloin hän ei kilpaile suu vaahdossa eikä kompensoi traumojaan verenmaku suussa: stipendit jää saamatta, kenties opiskelupaikatkin, eikä tutkintokaan ehkä valmistu, jos tulee kiinnostavia vaihtoehtoja sitä ennen; ylennyksistä kilpaileminen kyynärpäätaktiikalla ei innosta. Sitä paitsi onnellisesta ihmisestä ei oikein voi tulla kirjailijaa - sellaisella nyt ainakin pitäisi olla kunnon traumoja syväluodattavana : )

Köyhä ja kouluttamaton = onnellinen, rikas ja koulutettu = onneton.

Puhuin yleensä lapsen kasvattamisesta turvallisissa ja "hyvissä" oloissa, joilla ei ole mitään tekemistä rahan eikä koulutuksen kanssa.

Kovasti toistelet vanhoja kliseitä, joita yleensä toistaa ne, jotka itse ei pärjää.



Velkakierteinen merkonomituttuni jaksaa selittää, kuinka hän ei piittaa mammonasta ja kuinka hänkin olisi opiskellut jos olisi halunnut.



Totuus on, että yritti viidesti yliopistoon, eikä päässyt ja raha-asiansa tyrii jatkuvasti. Ja ostaa muuten paljon enemmän kaikkea skeidaa, koska ei osaa panostaa laatuun.

Alla tukea valitsemallenne tielle.



http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1817217

Ei sekään ole hyvästä, että välttämällä välttää kaikkea materiaa, ei ole telkkaria jne. Mutta ei ole sekään, että joka huoneessa on se telkkari! Eli, kultainen keskitie on aina se paras, jutussa kuin jutussa.

eihän me teitä mitenkään dissata, eläkää te niinkuin haluatte.



Jotkut meistä vaan ajattelee asioista eri tavalla.

Ikäänkuin se, että olisi rahaa, tarkoittaisi sitä, että lapsella olisi jotenkin huono olla?? Kyllä niitä huonoissa oloissa kasvavia lapsia tulee jokaisesta sosiaaliryhmästä, uskallanpa väittää, että niistä alemmista sosiaaliryhmistä kaikista eniten! En myöskään tajua sitä, että täällä ajatellaan, että jos on rahaa niin se tarkoittaa sitä että sitten ei perheessä ole sitä paljon puhuttua yhdessäoloa?!

kasvatatte tasapainoisia lapsia. Ihan tarpeeksi on nähty niitä perheitä joissa pitää koko ajan olla menossa, hetkeäkään ei voi olla vaan. Lapsetkin on sitten hyvin levottomia ja ongelmaisia.

kiirettä, suorittamista, turhan materian haalimista.

t: varakas, mutta samoja ajatuksia kuin ap:llä

Ikäänkuin se, että olisi rahaa, tarkoittaisi sitä, että lapsella olisi jotenkin huono olla?? Kyllä niitä huonoissa oloissa kasvavia lapsia tulee jokaisesta sosiaaliryhmästä, uskallanpa väittää, että niistä alemmista sosiaaliryhmistä kaikista eniten! En myöskään tajua sitä, että täällä ajatellaan, että jos on rahaa niin se tarkoittaa sitä että sitten ei perheessä ole sitä paljon puhuttua yhdessäoloa?!

ja kasvata lapsistanne jeesustelijoita jotka pitävät teidän perheen elämäntapaa ainoana oikeana.



en voi kestää ilonpilaajia jotka paheksuu kaikkea, tyyliin jos mainitsee jonkun näyttelijän olevan komea mies alkaa tulla litaniaa siitä miten ulkonäkö ei merkitse mitään. tai jos ostaa jotain itselleen niin toinen alkaa manailla miten shoppailu on paheksuttavaa.tai jos käy mäkkärillä syömässä, puhekumppani alkaa paheksua ylikansallisia yhtiöitä.



en myös ymmärrä näiden mediajuttujen paheksuntaa, ei tietokonepelejä ja kännyköitä tarvitse demonisoida. Ei meilläkään ole rahaa ostaa kalliita pelejä mutta saavat lapset silti innostua jos kavereilla on.



Lapset innostuvat välillä pullien leipomisesta tai lumessa peuhaamisesta, välillä muotilegoista!Lapsi on luonteeltaan sellainen ettei hänestä pienenä ainakaan mitenkään muovaudu materialistia, lapset rakastavat ei-materiaalisia juttuja kuten piiloleikkejä tai lautapelien pelailua.



Kulutusvastaisuus on tosi hieno juttu, kunhan se ei ota uskontomaista asemaa perheessä!



lasten kanssa oleminen paljon on aina upeaa! siinä ei varmaankaan ole kenelläkään eriävää mielipidettä!

Ikäänkuin se, että olisi rahaa, tarkoittaisi sitä, että lapsella olisi jotenkin huono olla?? Kyllä niitä huonoissa oloissa kasvavia lapsia tulee jokaisesta sosiaaliryhmästä, uskallanpa väittää, että niistä alemmista sosiaaliryhmistä kaikista eniten! En myöskään tajua sitä, että täällä ajatellaan, että jos on rahaa niin se tarkoittaa sitä että sitten ei perheessä ole sitä paljon puhuttua yhdessäoloa?!

Ei kai kukaan ole tässä ketjussa puhunut perheen toimeentulotasosta mitään?

Pointti oli se, että oli rahaa tai ei, meistä jotkut valitsevat olla ostamatta uusinta tekniikkaa, leluja ja harrastusvälineitä. Meistä jotkut valitsevat olla haalimatta harrastuksia tuskastumiseen asti ja kannustavat kyseenalaistamaan joitakin tiettyjä asioita yhteiskunnassa.

En oleta enkä ajattele, että jokainen varakas perhe syytää rahaa em. asioihin eivätkä vietä aikaa perheensä kanssa. Siihen sortuu yhtä lailla sekä köyhät että rikkaat.