Apua, synnytystoivelista

Mun toiveet toteutui vasta neljännessä synnytyksessä (toistaiseksi viimeinen), enkä missään vaiheessa ole toivonut kuuta taivaalta.



Mä olen toivonut, että turhia toimenpiteitä ei tehdä, ja että kivunlievityksen tarpeesta + laadusta päätän minä itse, sikäli kun se on mahdollista. Ja lisäksi olen jatkanut listaa sillä, että toimenpiteet pitää voida selittää mulle, joko etukäteen jos mahdollista, mutta edes viimeistään jälkikäteen.



Kummallista on juurikin se, että vasta neljännellä kerralla on nuo onnistuttu toteuttamaan.

Kyllä minä haluan vaikuttaa siihen, miten synnytys toteutetaan - lapsen ja oman vointini sen salliessa!! En käyttänyt mitään valmista pohjaa, vaan listasin toivomani asiat ihan A4:lle ja annoin kätilölle tullessani. Hän luki sen asiallisesti läpi ja toiveitani kuunneltiin ja huomioitiin mahdollisuuksien mukaan. Esim. ammetta en saanut, koska se oli varattu, mutta parin tunnin jälkeen sain listan ansiosta esim. huoneen, jossa oli oma suihku. Muuten en olisi voinut lillua aina halutessani kuumassa suihkussa, mikä olisi ollut harmi. Toiveestani myöskään oksitosiinia ei laitettu missään vaiheessa ponnistusta nopeuttamaan, ja uskonkin että siitä syystä en repeytynyt lainkaan huolimatta erittäin isosta vauvasta, kun tilannetta ei kiirehditty kemiallisesti.

En ymmärrä, miksi synnytykseen liittyen ei saisi realistisia toiveita esittää. Itseäni listan olemassaolo ainakin helpotti huomattavasti myös henkisesti. Tyksissä ei päässyt edes tutustumaan synnytyssairaalaan, joten en tiennyt yhtään, mitä odottaa.

Kyllä tuollaisen toivelistan esittely ihan kerjää vähintäänkin muutamaa sarkastista kommenttia. Hienosti veistelty siskot!!! Mä olen niiiiiin onnellinen että ensimmäiseen synnytykseeni mennessä asiat mitä tiesin synnyttämisestä rajoittuivat neuvolan tietoihin. En omistanut konetta nettiyhteydellä, en tilannut asiaan liittyviä julkaisuja enkä muutenkaan vaivannut päätäni asialla. Niinpä, en osannut mitään pelätä, odottaa tai toivoa. Annoin itseni täysin sairaalan henkilökunnan osaaviin käsiin ja elin hetken kerrallaan. Tieto lisää tuskaa...

nimittäin se, että kyseisen listan laatija ei ole kätilö. lääkäri eikä synnytysalan ammattilainen. Niinpä eivät kaikki siinä olevat "toiveetkaan" ole ihan järkeviä.



Toivoa saa, se ei ole ongelma. Jos kokee, että haluaa niitä paperille laittaa, niin mieluiten ihan vapaata teksitä omien ajatusten pohjalta. Toiveet ovat toiveita ja niitä toteutetaan niissä rajoissa, kuin se turvallisuuden ja synnytyksen etenemisen mukaan on mahdollista. Jokainen synnyttäjä varmasti kuitenkin toivoo, että syntyvä vauva olisi terve.



Meidän kätilöiden tehtävä on vaalia äidin ja vauvan turvallisuutta. Jos jotakin toivetta ei voi toteuttaa, kyse on useasti tästä asiasta. Synnyttäjä ei kivultaan voi, eikä hänen tarvitsekaan miettiä turvallisuutta. Se on kätilön työtä.



Usein toiveet voidaan keskustelemalla käydä läpi, kun äiti tulee synnyttämään. Mutta jos itse haluaa, listan voi tehdä. Mieluiten vaikka ranskalaisin viivoin paperille.