Apua, synnytystoivelista

mut usein on niin että se joka suunnittelee ja miettiii ja käy kummikäynnillä ja haluaa just näin - se pettyy eniten ja usein menee kaikki mönkään. t kätilö

ovat muutenkin ihan tavallisia synnytyksen itsestäänselvyyksiä... Kätilö

Käyttääkö joku tuollaisia toivelistoja? Miksi? Ymmärrän toki että kaikki ei halua lääkkeellistä kivunlievitystä eikä kukaan toivo epparin leikkausta, mutta noi "haluan että kaikki ovat hiljaa syntymän hetkellä" yms. hölynpölyt.

synnytystoivelista. Tässä tuoreimmassa raskaudessa en ole vastaavaa listaa saanut täytettäväksi.

Lähinnä siinä kysyttiin erityistoiveita (kuten allasta tai jakkaraa), puudutuksia ja välineitä. Eli saako tarvittaessa käyttää imukuppia, saako antaa ilokaasua, entä epiduraalia jne.

Kaikki noi asiat kyllä voi ilmaista myös synnyttämään tullessa tai synnytyksen käynnissä ollessa. Minusta koko lista on sikäli ihan turha, että jos nyt äiti ei halua käyttää imukuppia, mutta synnytys sitä jostain syystä vaatisi, niin tuskin kukaan enää siinä vaiheessa alkaa harata vastaan.

Käyttääkö joku tuollaisia toivelistoja? Miksi? Ymmärrän toki että kaikki ei halua lääkkeellistä kivunlievitystä eikä kukaan toivo epparin leikkausta, mutta noi "haluan että kaikki ovat hiljaa syntymän hetkellä" yms. hölynpölyt.

siinä ei ole paljon aikaa "toivelistoja" lueskella,jos esim. nopea synnytys/hätä.... tai muutenkaan.kätilönä viis veisaan sinun kirjallisista toivelistoistasi.





V-I-T-T-U mitä nuijia sitä maa päällään kantaa.... kukahan tollasenkin on keksinyt..???

olen synnyttänyt kertaakaan en ole tehnyt toivelistoja, koska synnytys menee joka tapauksessa omalla painollaan. Äiti ei voi päättää kaikesta synnytyksen aikana, minkä teet jos esim. supistukset loppuvat ja vauva on saatava ulos?



Terveydenhoitaja kysyi minulta tämän vauvan kohdalla, että olenko tehnyt suunitelmia synnytystä varten, vastasin että en enkä tee annetaan luonnon hoitaa hommansa... Hyvä niin koska olisin varmasti ekaa kertaa pettynyt, kun synnytys päätyi sektioon. (en olisi halunnut sitä)

Suurin osa noistahan on ihan itsestäänselvyyksiä muutenkin. Tyyliin "toivon että kätilö tukee välilihaa" vai miten se nyt meni.



Ja sitten nuo kivunlievitysjutut. Eihän nyt kenellekään tulla pistämään jotain epiduraalia väkisin.



Kukahan kätilö muuten ehtii opiskella tuollaisen listan ulkoa? Ihan varmasti sieltä unohtuu käytännön tohinassa joku "toivon ettei kukaan sano mitään vauvan liukuessa ulos" - ja sitten mamma saa hyvän syyn valittaa epäonnistuneesta synnytyskokemuksesta.



Hoh hoijaa.

muuten ilman toiveita, mutta toivonut että lääketieteen kandeja ei tulisi paikalle. Tämä on mukavasti huomioitu, ja kirjoitettiin jopa erikseen potilastietokansion kanteen vielä kun siitä saliin mennessäni mainitsin. (Miehen kurssikavereilla oli juuri gynen harjoittelu menossa...) Ehdottomasti tämä "toiveettomuus" on ollut järkevää, koska kumpikaan synnytys ei ole millään lailla vastannut ennakkoajatuksiani. Siltikään en koe, että ne olisivat menneet huonosti tms.

ja olen ollut listaan tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla epäsäännöllinen synnytys päätyi pitkän ponnistuksen jälkeen imukuppisynnytykseen. Tätä en _tietenkään_ ollut toivonut, mutta joka tapauksessa synnytyksestä jä ihan hyvä maku suuhun. Toisella kertaa synnytys sujui kuin unelma. Toiveeni ponnistaa jakkaralla ei toteutunut, koska havaitsin jakkaran minulle epäsopivaksi paikaksi ponnistaa. Mutta kyllä minä sairaalaan mennessäni olin sen verran kipeä, että toivelistasta ja sen huolella lukevasta kätilöstä oli runsaasti iloa ja hyötyä!

Ja kukaan ei takuulla kirjoita synnytystoivelistoja valittaakseen jälkikäteen, jos kaikki ei mennyt piirrustusten mukaan. Synnytystoivelista on lista niistä asioista, mitä synnyttäjä pitää tärkeänä, jos synnytys etenee normaalisti ja ongelmia ei tule. Ei yksikään äiti valita, että lapselle tehtiin tämän hengen pelastamiseksi hätäsektio!

Ja jos vielä kerran synnyttäisin, niin tahtoisin saytymän hetkellä vauvalle näytettävän valokuvaa omasta perheestään. Ja jotain kivaa suitsuketta tuomaan herkkää tuoksua. Näin uusi perheenjäsen tuntisi varmasti olevansa tervetullut perheeseen.



Vasta sitten synnytys olisi täydellinen.

Ja jos vielä kerran synnyttäisin, niin tahtoisin saytymän hetkellä vauvalle näytettävän valokuvaa omasta perheestään. Ja jotain kivaa suitsuketta tuomaan herkkää tuoksua. Näin uusi perheenjäsen tuntisi varmasti olevansa tervetullut perheeseen.

Vasta sitten synnytys olisi täydellinen.

Minun toiveeni on saada paikalle 6-8 doulaa, jotka istuvat puoliympyrässä käyttämäni intialaisen synnytysmaton jalkopäässä. Kun ponnistusvaihe alkaa, jokainen heistä sytyttää hindulaisen tuoksukynttilän ja alkaa meditoida.

Kun vauvan pää tulee näkyviin, salissa on oltava täysin äänetöntä. Kynttilöiden tuoksu ja doulien meditaatiosta nouseva kundalini-voima toivottavat lapsen tervetulleeksi elämän kiertokulkuun.

Kyllä saa tehdä listoja ja toivoa ihan mitä tahtoo ja itsestä tuntuu! Oisko teillä lapsen isiä edes paikalla, puhumattakaan perhehuoneista, ellei ekasynnyttäjät olis niitä niin paljon pyytäneet ja halunneet, kyllä siinä sai tehdä töitä ja kestää hymistelyä ja suoranaista pilkkaa, kun näitä 80-luvun alussa pyysi/halusi. Mikään ei mene eteenpäin, ellei joku uhraa itseänsä, ja tee niinkuin tuntuu, ja kyllä synnyttäjää käytetään koekaniinina sille ekaa kertaa kätilönä yrittävänä oppilaana, joka sitten leikkelee välilihaa miten sattuu, pala pepusta mukaan ja tikataan yli tunti, ni olisko kuiteskin aiheellista tehdä listaa siitä mitä haluu?

Kyllä tuollaisen toivelistan esittely ihan kerjää vähintäänkin muutamaa sarkastista kommenttia. Hienosti veistelty siskot!!!



Mä olen niiiiiin onnellinen että ensimmäiseen synnytykseeni mennessä asiat mitä tiesin synnyttämisestä rajoittuivat neuvolan tietoihin. En omistanut konetta nettiyhteydellä, en tilannut asiaan liittyviä julkaisuja enkä muutenkaan vaivannut päätäni asialla. Niinpä, en osannut mitään pelätä, odottaa tai toivoa. Annoin itseni täysin sairaalan henkilökunnan osaaviin käsiin ja elin hetken kerrallaan.



Tieto lisää tuskaa...

Bebesinfo-sivuilla kyllä kerrotaan, että sivuston takana on joukko kokeneita synnytysalan ammattilaisia; kätilöitä, kätilökouluttajia, sekä kansainvälisestikin arvostettuja synnytysvalmennuksen ammattilaisia.



http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=158



Sivuilla myös korostetaan, että synnytystoivelistan tekeminen on hyvä työkalu synnytykseen valmistautuessa, eikä tuo pitkä lista olekaan tarkoitettu kenenkään äidin toivelistaksi sellaisenaan. Sen sijaan listasta voi jokainen poimia ideoita omaan henkilökohtaiseen toivelistaansa.



Minulle ainakin tuosta työkalusta oli paljon apua.

että snnytyksen hetkellä kätilö lukisi ääneen synnytysrunoa "Synny, sinä ihmislapsi", A. Kilven tuotantoa. Isä ja avustava henkilö laulaisivat hämärässä hiljaa synnytyslaulua "Aa tuuti lulla, annan lapsen tulla". Synnyttäisin kasmir-villaisella synnytystuolilla omissa kotivaatteissa.

plääh... kannattaa tietysti ottaa asioista selvää mut ei se synnytys tai muu ihan kirjojen mukaan mene! se menee niinkuin menee!

kun synnytys alkaa...? Olen mä onnistunut jotenkin saamaan tahtoni ilmaistuksi joka kerta ihan sen tilanteen mukaan, mikä nyt sattuu olemaan hollilla sairaalaan mennessä ja synnytyksen aikana... Kolmesti.

että pahiten synnytykseen pettyneet on usein niitä, jotka eniten sitä etukäteen suunnitteli ja vatvoi....?



Avoimin mielin etiäpäin on mun mottoni...

Toinen synnytys lähestyy ja tämä toivelista aiheutti lähinnä pelkoa tulevasta... Ensimmäiseen synnytykseen mennessäni toiveenani oli ainoastaan, että synnytyksessä käytettäisiin tarvittavaa kivunlievitystä ja sain myös olla altaassa avautumisvaiheessa. Sain epiduraalin, käytin ilokaasua, minulle laitettiin oksitosiinitippa, jne. jne. Repesin ihan riittävästi, eikä minulle tehty epistomiaa. Tikkejä oli niin paljon, että osa jouduttiin poistamaan jälkeenpäin, kun ne ei sulaneetkaan.

Toivelistan lukemisen jälkeen tuleva synnytys alkoi pelottaa. Toivottavasti tällä kertaa kaikki sujuu edes hieman helpommin.