Anopissa ärsyttää gallup:

että anna minä tiskaan, kun sinä et ole tottunut;) vaikka yleensä kun siellä käy on tiskipöytä kuin pommin jäljiltä.

ja puuttui kaikkeen mitä huushollissani tein. Ja lisäksi mies menee riidan sattuessa laulamaan kaiken äidilleen, joka saattaa sanoa, että lähetä se lomilla kotiinsa ja olen myös nelikymppinen.

vaan kaikki on aina "hyvin", mutta kasvoista näkee, ettei ole.



Hiljaisen paheksunnan vastaanottaminen on rasittavaa.

-utelu

-nokkansa työntäminen toisten asioihin

-tölviminen (v***lee aina kun huomaa mun olevan valmiiksi pahalla tuulella tai allamain, vaikka tietää kuinka vaikeaa mulla on erinäisten syitten takia)

-päsmäröinti ("mitäs mä sanoin", "kyllä mä tiedän..")

-ei kunnoita toisen tahtoa (mm. tuppautuu kylään vaikka ei haluttais sitä meille aina)

-hössöttäminen

-marttyyrimaisuus ("mä olen tehnyt, eikä kenellekään kelpaa, ei sitten...")

-kateellisuus (kenelläkään ei saisi olla mitään ns. parempaa/hienompaa mitä sillä)

-poikansa puolustelu viimeiseen asti

- argh....lista on loputon ;-)

mutta se ärsyttää, että hän on sitä mieltä, että lapsi ei saisi yhtään pahoittaa mieltään, on oikea curling-isovanhemman perikuva. Pomppaa jokaisesta pienestäkin vihjailusta palvelemaan lasta, keskeyttää ihan minkä tahansa jutun mitä on tekemässä jos lapsi pyytää vaikka leikkimään. Ei osaa sanoa mihinkään ei.

Minulla oli niin kamala ex-anoppi.. että erosin osaksi hänen syystään.



En edes jaksa luetella mitä hän touhusi.

Auttaa aina tarvittaessa, muttei koskaan tyrkytä apujaan tai neuvojaan.

Antaisi lastensa, lastenlastensa, miniöidensä ja vävyjensä puolesta vaikka oikean kätensä sitä kuitenkaan mainostamatta.

Ajattelee positiivisesti, jos puhun vaikka jostain meidän perheen vastoinkäymisestä, osaa lohduttaa ja löytää hyvät puolet asioista väheksymättä kuitenkaan mitenkään itse ongelmaa tai tunteitani.

Aivan loistotyyppi, haluaisin joskus oppia itsekin elämään kuten anoppini elää..=)

tosin haukkuu sit miehen siskoille minut ja päinvastoin, haukkui yhden ihmisen ja tämä kuoli, niin ettei päässyt pyytämään anteeksi, silloin lupasi ettei KOSKAAN enää hauku ketään, mutta sama peli vain jatkuu. Ällöttävä minä-minä ja mulla on kaikki hirveetä marttyyri, vaikka on kasvattanut kakaransa päin sitä itseään ja sitä viljaa nyt niittää.

jos meillä ei olisi anopin kanssa välimatkaa, niin voisin myös erota sen pojasta, sen verran besserwisser se täti on..

hän kuvittelee tietävänsä kaiken meidän elämästä ja osaavansa itse hoitaa kaiken paremmin. On jatkuvasti arvostelemassa tekemisiämme ja oikein odottaa että pääsee jakelemaan "neuvojaan". Yrittää päteä mm. lastenhoidossa ja esikoisen synnyttyä antoi hyvinkin selvästi ymmärtää että kyllä hän osaa paremmin tämän homman.

ilkeä ja tyhmä, en yhtään ihmettele, että mies jätti eikä uusia ole saanut.

on hyviäkin puolia mutta nää ärsyttää:

- samat asiat saa kuunnella tuhat kertaa

- anoppi viljelee omia mielipiteitään toisten mielipiteinä.

- ei kuuntele, joten ei hetken päästä muista yhtään mitä juuri puhuttiin

- on olevinaan paras ja viisain, ei näe itsessään mitään vikoja

Se työkaverin vauva jo nousee tukea vasten ja mun 8kk vasta oppi ryömiin.



ja on se kumma, kun mun vauvalla ei vieläkään oo hampaita ja sillä toisella on jo 4

eli anoppini elää kuin minua ei olisi olemassa. Poikamme hän just ja just muistaa olevan olemassa (3kk), mutta jos elämämme ei häntä miellytä, ei meitä ole. Oman poikansa hän varmaan haluaisi takaisin kotia olemaan ja asumaan.

Eniten harmittaa että ne mukavat puolet jäävät negatiivisten varjoon, joista suurimpina voisi mainita mustavalkoisen ajattelun, että hän tietää miten toisten tulee elää ja kaikkihan melkein on voitettavissa tahdon voimalla. Raha ja asema merkkaa enemmän kuin ihminen itse.

Eniten harmittaa että ne mukavat puolet jäävät negatiivisten varjoon (...)

Mun entinen anoppi oli tavallaan paljon vaativampi, koska hän on ihmisenä niin räväkkä. Itkimme, nauroimme ja tappelimme, mutta toisaalta hän oli LÄSNÄ sillä tavalla. Eli häntä oli helppo vihata, mutta hänestä pystyi myös välittämään. Olemme tekemisissä jonkin verran vieläkin.

Kun taas sitten nykyinen on monella tavalla varmasti mukava, mutta pintaa syvemmälle et pääse. Teflonkuori ja sen takana oleva arvoitus.