Onko muita, jotka kokevat olevansa ns. vahvoja persoonia/"karismaattisia", ja

ja miettii usein mitä muut minusta ajattelee nyt. Elämänkokemuksen myötä oppii huomaamaan, että yleensä ihmiset ajattelevat 80-90% ajasta ihan vaan itseään tai korkeintaan läheisiä perheenjäseniään. Näin ollen ventovieraat vaikkakin karismaattiset henkilöt saattavat jäädä unohduksiin kun ovat poissa silmistä.

Ensinnäkin totean, että aloitin tämän aloituksen, kun täällä av:lla on tylsää tänään. Mietin pää punaisena, mikä olisi aloitus, jolla saisi vipinää.



Toiseksi haluan sanoa, että minä EN saa vipinää juhlissa. Olen koko ajan yrittänyt tätä selittää: En ole sangviininen ihminen, joka saa energiansa toisista ihmisistä ja haluaa paistattella valokeilassa. Osaan kyllä small talkin, mutta se turhauttaa pidemmän päälle.



En myöskään ymmärrä, miksi tämä kauppa-kohtaus tässä nostetan esille aina uudelleen. En odota kenenkään minua muistavan kaupassa - esimerkkini kaupasta oli vain esimerkinomainen tilanne. Tiedostan erittäin hyvin, että jos en ala juttelemaan, niin ei minua muisteta.

Enkä todellakaan pälyile :-). Itse asiassa olen niin omissa oloissani, etten edes tunnista naapuriani.



Mutta... nyt toistan itseäni, kuten olen joka viestissäni toistanut.



ap

Onko muuten teille karsimaattiset sanottu, että olette karismaattisia?

vai ei? Ap aloitti sisäisestä tuntemuksesta ja jo aloituksessaan teki eroa oman tunteen ja ympäristön käsityksen välille.

Itse olen sitä mieltä, että karisma on jotenkin synnynnäistä eikä elämänkokemuksen tuote. Tiedän yhden miehen työkaverin, jonka alakouluikäinen tyttö vaan jotenkin ihmeellisesti nousee massasta esiin. Häntä ei voi olla tuijottamatta, vaikkei hän ole mitenkään järisyttävän kaunis esimerkiksi. Toki keskivertoa nätimpi, mutta jotain muuta siinä on. Ryhti, olemus, katse, jotain.

Tarkoitatko, että karismaattiset ihmiset ovat tyhmiä ja että heillä on todella heikko tuntemus omasta itsestään, etteivät he kertakaikkiaan voi ymmärtää olevansa karismaattisia? Itse ainakin kuvittelen sen niin päin, että itsevarmat ja karismaattiset ihmiset tuntevat omat vahvuutensa poikkeuksellisen hyvin JA ovat taipuvaisia unohtamaan omat heikkoutensa.

Toisin sanoen ovat juuri ap:n tyyppisiä ihmisiä? Mä veikkaan, että sua vaan ärsyttää, että ap toi tämän ajatuksen julki, ja yrität selittää ap:n jotenkin vialliseksi ihmiseksi?

Lisään vielä, että itse en koe olevani hirveän karismaattinen, mutta olen sen verran itsevarma, etten koe tarvetta katkaista kaulaa, joka nousee omaani ylemmäs jollain tasolla. ;)

vai kertooko jostain muusta?

Jotkut ihmiset saattavat olla "karismaattisia" siten, että heidän kanssaan tekemisissä olevat ihmiset tunnistavat asian, että heissä on jotain erityistä. On kuitenkin mielestäni hieman kummallista kuvitella juurikin KAUPPAAN MENNESSÄÄN, että kaikki ihmiset huomaavat heti _minut_, ja tuo toinen mainittu "hämmästyn jos ihmiset eivät muistakaan minua". Sorry vaan, mutta nämä eivät vaikuta ihan tavallisilta ajatuksilta. Tarkoitan, että harva kaupassa oleva oikeasti noteeraa kauppaan tulijoita juuri mitenkään, ja harva muistaa aina jokaisen ohimennen tapaamansa. Ymmärrän kyllä, että vaikkapa tuttavapiiri voi pitää jotain henkilöä sangen sädehtivänä persoonana, mutta tuskin tällainen säteily sentään kaupan vihanneshyllyllä erottuu, ellei henkilö itse tee itsestään suurta numeroa tilanteessa.

Minulla on myös kokemusta siitä, että tietyllä tavalla henkisesti sairaat "huokuvat karismaa", tai ainakin kuvittelevat huokuvansa. Pälyilevät ympäriinsä, "esiintyvät" missä ikinä ovatkaan ja odottavat erityistä huomiota kaikilta kaikkialla. Eli se suuuri karismaattisuus ei todellakaan ole aina - edes usein - mikään miellyttävä asia syvällisemällä tasolla. Jokainen selvittäköön itse, mikä häiriötila saa ihmisen käyttäytymään näin.

en koskaan, ikinä ole huomannut jonkun ihmisen kauppaan sisään astmista vain hänestä huokuvan erityisen energian takia.

ja heissä on yleensä tiettyä karismaa. Kuten myös näyttelijöissä. Tai ehkä se johtuu heidän asemastaan. Tai sitten he pääsevään siihen tiettyyn asemaan karismansa ansiosta.

ja heissä on yleensä tiettyä karismaa. Kuten myös näyttelijöissä. Tai ehkä se johtuu heidän asemastaan. Tai sitten he pääsevään siihen tiettyyn asemaan karismansa ansiosta.

Koska sillä sanalla on niin suuri painoarvo. Siksi puhun karismasta lainausmarkeissä.

Muistan muuten, kun olin 19-vuotiaana kesätöissä Meilahden ensiavussa, eräs mieslääkäri sanoi minulle, että minussa on appeal:ia. Se on synonyymiltää charm.

Onhan sitä kaikkea tullut korviin vuosien varrella, mutta mitään muuta en muista. Nuorena menin tuosta niin hämilleni, että vieläkin muistan...

Esiinnyn kyllä työkseni ja saan vangittua yleisön mielenkiinnon. En tosin väitä sen johtuvan minusta, vaan niistä sanoista, mitä suustani ulos tuotan.

ap

tulee usein elmänkokemuksesta, sekä siitä jos työskentelee vaastuullisessa asemassa ja on näkyvä sillä tavalla muutenkin. Se on itsevarmuutta ja sellaista, että on tavallaan askeleen aina edellä kulloisessakin tilanteessa, ja osaa mukauttaa itsensä aina tilanteen vaatimalla tavalla. Uskon, että karisma voi kehittyä iän ja kokemuksen myötä, toki pitää olla myös persoonana sellainen, että uskaltaa asettaa itsensä alttiiksi. Toki karsimaattisella ihmisellä on myös loistava ihmistuntemus ja hyvä itsetunto kaikin puolin. Hän suhtautuu kaikkiin ihmisiin lämpimän kunnoittavasti. Mielstäni hyvä esimerkki karismaattisesta ihmisestä on esim Vesa-Matti Loiri. Kyllä joillakin voi olla jotenkin luonnostaankin enemmän karismaa kuin toisilla. Onko muuten teille karsimaattiset sanottu, että olette karismaattisia?

Koska sillä sanalla on niin suuri painoarvo. Siksi puhun karismasta lainausmarkeissä.

Muistan muuten, kun olin 19-vuotiaana kesätöissä Meilahden ensiavussa, eräs mieslääkäri sanoi minulle, että minussa on appeal:ia. Se on synonyymiltää charm.

Mullekin on sanottu jotain tällaista useampaan otteeseen. Musta oli nuorempana inhottavaa, kun halusin vaan kuulua joukkoon, ja sitten tultiin sanomaan, että kyllä sä olet sitten jotenkin niin erilainen! En tänäkään päivänä ymmärrä, mikä musta tekee erilaisen, mutta muut tuntuvat kovasti olevan tätä mieltä...

Mahtaakohan ap tietää mitä karismalla tarkoitetaan? Kuukkeloimalla huomaat, että se on kreikan kielinen sana jolla tarkoitetaan armolahjaa.

AP ajattelee, että MUUT ajattelevat hänen olen karismaattinen ja Suuri Persoona, Erilainen.



AP ajattelee että MUUT huomaa hänet, koska hän on niin ainutlaatuinen ja muut huomaa tämän hänen ainutlaatuisuutensa.



Hän itse ei ajattele itsestään näin.



Silti kun hän astuu kauppaan esim. hän tuntee tai ajattelee että muut tuijottaa häntä - ei siksi, että huulipunaa on hampaissa tai asuyhdistelmän värit oudot tai että hänellä on samanlainen toppatakki kuin tällä tuijottajalla - vaan siksi että ap on Jotain Enemmän.... vaikkei itse tiedä olevansa sitä eikä omasta mielestään olekaan...?



yhtäkaikki:

JOKAINEN IHMINEN ON AINUTLAATUINEN JA ERILAINEN omasta mielestään, mutta myös oikeasti !



Ja etenkin lapset ajattelevat itsestään näin, pyörivät vain itsensä ympärillä kuten teinitkin.



Kyspyyttä ja aikuisuutta on varmaankin kasvaa ulos itsensä ihannoinnista ja nähdä että MYÖS NE MUUTKIN ovat ihania, upeita, ainutlaatuisia ihmisiä just semmosinaan kuin ovat.

EN väitä olevani karismaattinen. Väitän ainoastaan, että tunnen olevani täynnä sisäistä voimaa. En väitä mitään muuta.

En myöskään puhu nykysuomen sanakirjan käännöksestä, en tieteellisestä merkityksestä, vaan ihan arkikielen sanasta.

ap

Mahtaakohan ap tietää mitä karismalla tarkoitetaan? Kuukkeloimalla huomaat, että se on kreikan kielinen sana jolla tarkoitetaan armolahjaa.

Luepa ketju uudestaan, niin tiedät, mitä väitän. En jaksa enää kymmennettä kertaa toistaa itseäni.

ap

AP ajattelee, että MUUT ajattelevat hänen olen karismaattinen ja Suuri Persoona, Erilainen. AP ajattelee että MUUT huomaa hänet, koska hän on niin ainutlaatuinen ja muut huomaa tämän hänen ainutlaatuisuutensa. Hän itse ei ajattele itsestään näin. Silti kun hän astuu kauppaan esim. hän tuntee tai ajattelee että muut tuijottaa häntä - ei siksi, että huulipunaa on hampaissa tai asuyhdistelmän värit oudot tai että hänellä on samanlainen toppatakki kuin tällä tuijottajalla - vaan siksi että ap on Jotain Enemmän.... vaikkei itse tiedä olevansa sitä eikä omasta mielestään olekaan...? yhtäkaikki: JOKAINEN IHMINEN ON AINUTLAATUINEN JA ERILAINEN omasta mielestään, mutta myös oikeasti ! Ja etenkin lapset ajattelevat itsestään näin, pyörivät vain itsensä ympärillä kuten teinitkin. Kyspyyttä ja aikuisuutta on varmaankin kasvaa ulos itsensä ihannoinnista ja nähdä että MYÖS NE MUUTKIN ovat ihania, upeita, ainutlaatuisia ihmisiä just semmosinaan kuin ovat.

Mulla on hyvä itsetunto yms. Kuljen pääpystyssä yms. En ole ikinä osannut selittää tätä olotilaa. Mutta vahva persoona, monet sanoneet samaa, etten ihan pöllöpää ole :D

Sen sijaan valitettavasti joudun kyseenalaistamaan ap:n ajatusten "tervehenkisyyden".



Miksi? Esim. siksi, että henkilökohtaisesti kaupassa ollessani en erityisesti huomaa kenenkään ihmisen sädehtivän jotain voimaa, enkä usko sen olevan kovin yleistä ylipäätään. Siis sen huomaamisen "haa, tuo ihminen säteilee jotain e-r-i-k-o-i-s-t-a!"



Ja siksi, että minusta on outoa kuvitella, että tekee jatkuvasti ihmisiin niin lähtemättömän vaikutuksen, että kokee suurta hämmästystä toisen unohtaessa minut yhden tapaamisen jälkeen.



Mielestäni ap:n ajatukset ovat epärealistisia ja outoja. Eivät siksi, että en itse ajattele itsestäni samoin, vaan siksi, että tuntuu hurjalta jonkun ajattelevan itsestään ja muiden tuntemuksista noin. Pidän nimittäin itse tapaamiani ja esim yhtä aikaa kanssani kaupassa asioivia ihmisiä tasaveroisina ja yhtä "karismaattisina", ainakin ennen syvällisempää tutustumista.



Se kumma voiman tunne, jota ap uskoo muidenkin silmissä säteilevänsä, kuulostaa suorastaan pelottavalta. Ja vielä: ymmärrän, että ihminen voi tuntea olevansa vahva, voimissaanoleva ja säteileväkin jne. mutta että ajattelee myös muiden aistivan automaattisesti jotain "epätavallista" itsestään, se ei kuulu tähän "normaaliin" kuvioon.

Jälleen kerran - ties kuinka monennen - totean, että tuo kaupassa käynti oli esimerkinomainen tilanne. Ei minulla todellakaan ole aina olo, että säteilen jotain, enkä oleta kaikkien automaattisesti niin ajattelevan.

pahoittelen, että ilmaisin itseni epäselväksi aloituksessa. Tämä sama asia toistuu nyt joka ketjussa.



Haluan vielä kertoa itsestäni yhden asian. Liittyen tuohon "normaaliuteen": minut on opiskeluideni ja työni puolesta testattu ties kuinka monta kertaa. Tulos on aina sama kaikilla psykologisilla testeillä: Olen harvinaisen tasapainoinen ihminen tunne-elämältäni.



Heitän teille päin kysymyksen: mitä jos minä olenkin se normaali ja te ette??

MINÄ MINÄ!

MINÄ MINÄ!

en itse koe olevani karismaattinen, mutta tietyllä tapaa koen että olen "voimakas" - vaikka kauppa romahtaisi ympäriltä minä seisoisin pystyssä :) No, tuo oli ironiaa.

Olen myös isän tyttö ja tiedän isäni tykkäävän minusta kovasti. Siitäkö se lähtee? Elämäni on myös ollut kovaa, joten selviytyminen kaikesta kokemastani antaa tunteen, että en heti romahda jos jotain negatiivista tulee.



Minäkin ihmettelen, jos joku ei minua muista, koska yleensä minut muistetaan aina. VAikka nyt siellä kaupassa saattaa tulla joku sanomaan olevansa opiskelutoverini tms ja minä en muista heitä.

mun mielestä sitä ei voi pelkästään oman tunteen perusteella tietää, onko karismaattinen vai ei. Kyllähän mustakin joskus tuntuu siltä, että kaikki tuijottaa mua kadulla pahanilkisesti (kuinka todennäköistä), tai että deittaamani mies varmaan tykkää musta yhtä paljon kuin siitä jne jne, mitä ei voi tietää, jos ei keltään kysy. Siis onko muutkin sanoneet teitä karismaattiseksi? Yleensä karismaattisina pidetyt tyypit tuppaa olemaan myös keskivertoa paremmannäköisiä. Joskus olin aistivinani ihmisistä viboja, esim. baarissa Jussi Ahde hohti mielestäni erikoista energiaa..