kumpi parempi, vastavalmistunut opettaja vs. vanha kehäkonkari

Vähän jo kokemusta mutta ei vielä vanhuuden väsymystä

Kokemusta on molemmista. Vastavalmistunut on vielä innostunut, ja jotenkin inhimillisempi. Ehkä ne opettajat vanhemmiten kyynistyy, eikä osaa ajatella oppilaita pieninä ihmisinä, vaan jonain koneina.

Usein ne vastavalmistuneet ovat vielä perheettömiä niin jaksavat senkin puolesta paremmin toisten lapsia.

¨

Kokemusta yhdestä vanhasta opettajasta joka todellakaan ei omannut minkäänlaista empatiakykyä, ja anteeksipyytämistä ei itse osannut, eikä virheitään osannut myöntää. Aivan kaamea vanha eukko

Ala-asteella ei mitään tähtitiedettä opeteta. Mutta ainakin oman kokemuksen perusteella oppilaat kuuntelevat ja oppivat paljon paremmin kokeneen (vaikka vanhankin) open opetuksessa. Omalla pojallani oli lähellä eläkeikää olevat opettajat sekä ekalla ja tokalla. Koskaan ei tullut koulusta viestiä, eikä oppilailta, että tunnilla olisi ollut levotonta. Ekalla tärkein asia on oppia lukemaan, laskemaan ja toimimaan ryhmässä. Koko luokka osasi lukea 2 kuukauden kuluessa koulun alkamisesta, vaikka tavoite oli kevääseen mennessä, ja loppuvuos voitiin sitten hioa niitä lukutaitoja ja ryhmätyötaitoja. Siinä nämä vanhat konkarit peittoaa kokemattoman open mennen tullen.



Nyt kolmannella on edelleen samat oppilaat ja nuori muutaman vuoden kokemuksen omaava jopa erityisopettajan pätevyyden hankkinut ope ja meno on kuin eläintarhassa. Olin seuraamassa paria tuntia ja jos minä olisin ollut oppilas, en olisi kyllä jyvälle päässyt minäkään mitä siellä tunnilla piti tehdä. Joten ei ihme että oppilaat ekan puoli tuntia ihmetteli, mitä se ope heitä käski tekemään. Ja kun alkoi selvitä niin osa oppilaista oli silti ihan väärällä matikan kirjan sivulla.

On sattunut olemaan huono opettaja. Oman lapseni nuori opettaja saa kurin pidettyä

kehäkonkari on parempi. Siis sellainen, joka ei ole vielä kuitenkaan leipääntynyt hommaansa.



Työssä kuin työssä.

mutta kyllä ne nuoret varmaan paremmin jaksaa lapsia, eikä ole niin hermoheikkoja

Juuri juteltiin tästä eräänä päivänä kaverini kanssa, joka ei ole edes ope mutta tekee opettajan työtä. Kuulemma opettajankoulutuksessa ei nykyään opeteteta lainkaan miten joukko oppilaita otetaan haltuun, ja niinpä jos luontaista taitoa sellaiseen ei ole, niin hyvin tärkeä taito puuttuu. Vaikka olisi muuten viimeiset opit päässä, mutta jos ei saa välitettyä viestiä oppilaille niin mitä siinä oppii.



Kaveri on erittäin pidetty 'opettaja' koska sekä vanhemmilta että oppilaita ja myös luokassa työskenneiltä kouluavustajilta on tullut erittäin hyvää palautetta juuri sen vuoksi, että oppilaat kuuntelee. Ja opettajan koulutusta hänellä ei ole lainkaan, kokemusta kouluavustajan työstä vuosien ajan kyllä löytyy ja koulutusta ylioppilas.

Poikani on kolmannella luokalla ja hänellä on ollut sama ope alakoulun ajan, oli vastavalmistunut kun koulu alkoi. Ihan mahtava ope ja pitää kurin.



Samassa koulussa on kaksi vanhaa kääkkää, noin 60v, naisia, jotka ovat ihan mahdottomia. Opetustaidoista en tiedä, kun eivät luojan kiitos ole lasteni opettajia, mutta olen joutunut katselemaan heidän ohjaus- ja kurinpitotaitojaan, siis taidottomuuttaan, huh heijaa.



Luulen, ettei ole ikä vaan henkilökysymyus.

usein heillä on omat lapset jo isoja ja nauttivat aivan eri lailla pienistä lapsista. Sama yläkoulussa, olen kuullut monelta kollegaltani, että heidän "hirmutapaukset" ovat siirrettäessä eläkeikäisten ryhmiin rauhoittuneet.



Sitä kypsymistä tässä odotellessa toivon tekeväni työni mahdollisimman hyvin.

mitenköhän tuota haltuunottoa voi edes opettaa?? Voi toki opettaa erilaisia toiminnallisia ryhmätyötapoja, mutta eiköhän tuo ryhmän haltuunotto ole niin kokemusperäistä tietoa, ettei sitä voi opettaa?

Kuulemma opettajankoulutuksessa ei nykyään opeteteta lainkaan miten joukko oppilaita otetaan haltuun, ja niinpä jos luontaista taitoa sellaiseen ei ole, niin hyvin tärkeä taito puuttuu. .

kategoriassa. Rehellinen mielipiteeni opettajana on se, että vastavalmistunut opettaja on siinä mielessä parempi, että hän jaksaa perehtyä oppilaisiin yksilöinä, hän ei ole urautunut tiettyihin toimintatapoihin, hän haluaa kehittää opetustaan jne. Olen toki törmännyt muutamaan kokeneeseenkin opettajaan, jotka täyttävät em. kriteerit, mutta valitettavasti vain muutamaan. Itse olen ollut opettajana muutamia vuosia ja yritän välttää kaikin tavoin samojen vanhojen kaavojen toistamista ja ylimalkaista suhtautumista oppilaisiin. Se on suuri vaara tässä työssä, se täytyy ymmärtää jokaisen opettajan. Mutta kuten sanoin, joka lähtöön meitä opettajiakin löytyy, niin vanhoissa kuin nuorissakin :)

ja persoonana sellaisen, joka ei ota henk. kohtaisena loukkauksena, jos lapsi ei aina heti tottele.



Uudella voi olla virkaintoa liikaa ja konstit hakusessa. Mutta mitään leipääntynettäkään en halua.



Mutta olen kyllä tavannut sekä nuoria että vanhoja, joilla on hyvän open ominaisuudet. Ja niitä päinvastaisia. En oo ope, mutta työpaikallani käy opettajia usein ryhmien kanssa.

Juuri juteltiin tästä eräänä päivänä kaverini kanssa, joka ei ole edes ope mutta tekee opettajan työtä. Kuulemma opettajankoulutuksessa ei nykyään opeteteta lainkaan miten joukko oppilaita otetaan haltuun, ja niinpä jos luontaista taitoa sellaiseen ei ole, niin hyvin tärkeä taito puuttuu. Vaikka olisi muuten viimeiset opit päässä, mutta jos ei saa välitettyä viestiä oppilaille niin mitä siinä oppii.

Kaveri on erittäin pidetty 'opettaja' koska sekä vanhemmilta että oppilaita ja myös luokassa työskenneiltä kouluavustajilta on tullut erittäin hyvää palautetta juuri sen vuoksi, että oppilaat kuuntelee. Ja opettajan koulutusta hänellä ei ole lainkaan, kokemusta kouluavustajan työstä vuosien ajan kyllä löytyy ja koulutusta ylioppilas.

Opettajankoulutus on aikamoisessa murroksessa just nyt, kun didaktiikka ei ole enää koulutuksen pääpaino. Konstruktivismi, inkluusio, kriittinen (media)kasvatus ovat (ainakin puheen tasolla) vallalla. Opettajan tehtävänkuva on muuttunut ja kaikesta syytetään resurssipulaa (ei niitä resursseja kylläkään ole). Kukaan ei enää tiedä, kenellä on kasvatusvastuu ja miten se määritellään ja rajataan.

Ja kysymykseen vastaus: se on aivan subjektiivista, kenelle mikäkin on parasta. Ja hyvä opettaja on pitkälti hyvä tyyppi, persoonana.

Voisitko kertoa, millainen on "Hyvä tyyppi, persoonana"?



Jos olen opettaja, niin millaiseksi minun pitää kehittyä, jotta minusta tulisi hyvä opettaja?

Mitä väliä miten hyvin osaa opettaa jos suhtautuminen oppilaisiin on mitä on. Itse muistan aina ja ikuisesti alaluokilta vain opettajan kiukkuisuuden. Opettaa hän kyllä osasi mutta oli niin kiukkuinen vanha kääkkä ettei hänelle edes uskaltanut mitään puhua!

Ei muuta tarvita.



*vastaa vaikkei kysyttykään*

Juuri juteltiin tästä eräänä päivänä kaverini kanssa, joka ei ole edes ope mutta tekee opettajan työtä. Kuulemma opettajankoulutuksessa ei nykyään opeteteta lainkaan miten joukko oppilaita otetaan haltuun, ja niinpä jos luontaista taitoa sellaiseen ei ole, niin hyvin tärkeä taito puuttuu. Vaikka olisi muuten viimeiset opit päässä, mutta jos ei saa välitettyä viestiä oppilaille niin mitä siinä oppii. Kaveri on erittäin pidetty 'opettaja' koska sekä vanhemmilta että oppilaita ja myös luokassa työskenneiltä kouluavustajilta on tullut erittäin hyvää palautetta juuri sen vuoksi, että oppilaat kuuntelee. Ja opettajan koulutusta hänellä ei ole lainkaan, kokemusta kouluavustajan työstä vuosien ajan kyllä löytyy ja koulutusta ylioppilas.

Mistäs se sun kaveri tietää,mitä opettajankoulutuksessa opetetaan, jos ei ole koskaan sinne edes päässyt?

Toivottavasti kaverisi, wannabe-opettaja, ei ole koskaan minun lapsilla opettajana. Pahimpia ovat nimittäin juuri tuollaiset koulunkäyntiavustajat, jotka kuvittelevat olevansa hyviäkin opettajia pelkällä kokemuksella ja sillä, että ovat hyviä tyyppejä.