Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin säälittävää!
13.12.2009 |
Ihminen jonka kanssa olisin halunnut vakavan suhteen 17 vuotta sitten, on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin silloin. Sinkku, ei lapsia, sama työpaikka. Luojalle kiitos siitä että se dumppas mut silloin!
Kommentit (34)
Se että hänen elämäntilanteensa ei ole muuttunut, kertoo sinulle, että oli hyvä päästä hänestä eroon?
Voin samaistua juttuusi tunteittesi osalta mutta en motiivien. Eikö hänessä tuon kummempaa vikaa ole?
Minut dumppasi myös aikanaan tyyppi, joka ei olisi ollut sen arvoinen että katson häneen päinkään, mutta oma epätoivoni saneli silloin tilanteen hänen suureksi edukseen. Minulla oli päättynyt pitkä, hieno suhde, ja koin että on otettava vastaan se mitä elämä näyttää tarjoavan. Elämä tarjosi täysin kokemattoman, pateettisen friikin, josta lyhyen tutustumisen jälkeen paljastui itseään sadismilla pönkittävä, tekopyhillä sanakäänteillä validointia hakeva ihmisen fragmentti. Hän on kuitenkin parisuhdeurallaan edennyt sittemmin pettäjäksi asti. Minulla on päällä toisaalta helpotus siitä, miltä olen säästynyt, toisaalta inho siitä että olen edesauttanut kyseisen parisuhdeuran käynnistymistä. Tähän käsittämättömään kusipäähän verrattuna sinun menneisyyden haamusi, ap, kuulostaa ihan mukavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla että syystä tai toisesta, hyvästäkin sellaisesta ei ole perhettä siunaantunut. En ymmärrä miksi jotkut kuvittelevat olevansa oikeutettuja arvostelemaan toisten elämäntyyliä.
Kaikki eivät halua perhettä eikä siinä ole mitään säälittävää.
on sinkkuudessa? Mistä sen tietää vaikka miehellä ei kykenisi siittämään lapsia ja ajattelee ettei kukaan nainen halua hänen kanssaan yksiin kun ei biologisia lapsia voi tulla ja on siksi valinnut olla yksin...
Voi että mua ärsyttää tollaset kuin neloset, jotka laittaa toisen tunteet nurkkaan siksi, että itsellä on pahempi kokemus. Mä tunnen sun kaltaisia ihmisiä... Jos sanoo, että mulla särkee päätä niin hänellä on särkenyt kaksi päivää ja vielä kovemmin kuin mulla. Jos sanon, että luin huonon kirjan niin hän on lukenut 10 huonoa kirjaa. Jos sanon, että olipa tylsä kauppareissu kun lapset kiukutteli niin hänellä on ollu tosi rankkaa kun oli yksinhuoltaja kahden pienen lapsen kanssa 20v. sitten... huoh... tekee mieli hirveesti jutella hänelle... Not!
Tää ei nyt hirveesti liittyny asiaan, mutta avauduinpahan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitukseni ei ollut pistää paremmaksi, vaan kirjoittaa omasta kokemuksestani, joka on nyt ollut mielessäni. Ja tosiaan en ymmärrä ap:n tunteita, mutta voisihan hän halutessaan antaa lisävalaisua niihin.
4
Jotenkin säälittävää! Ihminen jonka kanssa olisin halunnut vakavan suhteen 17 vuotta sitten, on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin silloin. Sinkku, ei lapsia, sama työpaikka. Luojalle kiitos siitä että se dumppas mut silloin!
Se vaan löysi omalle elämälleen mukavan uran 17 vuotta ap:tä aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinu tdumpatessaan. Olisit voinut piiskata häntä eteenpäin ja olla muutenkin ihana vaimo.
Eivät kaikki oikeasti halua edes lapsia, eikä se näitä ihmisiä välttis häiritse.
Mikä fantastinen sana! En ole ennen kuullutkaan :-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletat, ettei se ole 17 vuoteen ollut kenenkään naisen kanssa? Mursit hänen sydämensä, eikä hän näin ollen kykene muodostomaan pysyviä tunnesiteitä kehenkään muuhun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiltakin osin: harrastukseni ovat olleet samoja lähes koko elämäni: lukeminen, lukeminen ja lukeminen vähän tanssia ja ulkoilua. Asun vanhempieni omistamassa asunnossa, joskin maksan käypää vuokraa. Sama työ 20 vuotta, koska siitä nautin ja siinä olen hyvä.
mä ainankin säälin niitä jotka eivät ole elämässään saaneet mitään aikaan viimeisen 20 vuoden aikana. Tunnen tällaisia muutaman: miehen serkku 46-vuotias, asuu yhä vanhempiensa luona, ei seurustele, ei löydä ketään, harrastaa samaa kuin 20 vuotta sitten, sama työ. Lähinnä kai surettaa enemmän kuin säälittää!
ERäs tyttökaverini myös sinkku. Tuntuu että hänkin elää vielä samaa elämää kuin 25 vuotta sitten.
Kyllä elämässä pitää tapahtua muutoksia. SE on normaalia elämää että ihminen kehittyy ja muuttuu.
Vai onko teistä normaalia että 45-vuotias käy baareissa ja käyttäytyy samalla tavoin kuin käyttäytyi 15-vuotiaana?
joiltakin osin: harrastukseni ovat olleet samoja lähes koko elämäni: lukeminen, lukeminen ja lukeminen vähän tanssia ja ulkoilua. Asun vanhempieni omistamassa asunnossa, joskin maksan käypää vuokraa. Sama työ 20 vuotta, koska siitä nautin ja siinä olen hyvä.
mä ainankin säälin niitä jotka eivät ole elämässään saaneet mitään aikaan viimeisen 20 vuoden aikana. Tunnen tällaisia muutaman: miehen serkku 46-vuotias, asuu yhä vanhempiensa luona, ei seurustele, ei löydä ketään, harrastaa samaa kuin 20 vuotta sitten, sama työ. Lähinnä kai surettaa enemmän kuin säälittää! ERäs tyttökaverini myös sinkku. Tuntuu että hänkin elää vielä samaa elämää kuin 25 vuotta sitten. Kyllä elämässä pitää tapahtua muutoksia. SE on normaalia elämää että ihminen kehittyy ja muuttuu. Vai onko teistä normaalia että 45-vuotias käy baareissa ja käyttäytyy samalla tavoin kuin käyttäytyi 15-vuotiaana?
Harrastukset vielä menee, mutta muuten aika noloa. Varsinkin toi että asut ton ikäisenä vanhempiesi ikeen alla.
Aina tasaisin väliajoin olen miettinyt että mitäköhän kyseiselle ihmiselle kuuluu? Olin aikoinani todella ihastunut häneen. Nyt sitten näin ja tajusin että, onneksi meille ei tullut mitään vakavampaa suhdetta. Mä olen nyt onnellinen, on ihana mies, ihanat lapset jne. Olen päässyt elämässä eteenpäin. Mutta toiset ne vaan jumittaa vanhassa samassa varmaan maailman tappiin asti?