Jotenkin säälittävää!
Ihminen jonka kanssa olisin halunnut vakavan suhteen 17 vuotta sitten, on edelleen samassa elämäntilanteessa kuin silloin. Sinkku, ei lapsia, sama työpaikka. Luojalle kiitos siitä että se dumppas mut silloin!
Kommentit (34)
olen täten virallisesti loukkaantunut viestistäsi. Annat ymmärtää että sinkku on sinulle sama kuin luuseri. Olen itse naimisissa ja viihdyn parisuhteessa, mutta kirjoituksesi henki kyllä aikansa eläneitä ylemmyydentuntoja. Kaikki me synnymme sinkkuina :-).
että tyyppi on jahkailija, eikä heidän yhteiselonsakaan olisi välttämättä kovin antoisaksi muodostunut pidemmän päälle.
olisi aviossa, olisi ehkä vaihtanut töitäkin? Näin pienellä liikkeellä elämä saattaisikin saada eri suunnan.
että tyyppi on jahkailija, eikä heidän yhteiselonsakaan olisi välttämättä kovin antoisaksi muodostunut pidemmän päälle.
Mies on ihan mukava, ei siinä mitään. Mutta ei se oli ammatiltaan sähköasentaja, ei tehnyt niitä hommia silloin vaan oli leipurina isossa tehtaassa. Puhui silloin että lopettaa pian ja rupeaa tekemään niitä töitä mihin hänellä on koulutus. No, on leipurina edelleen. Ja en voi olla miettimättä että onko siinä oikeesti jotain "vikaa" kun ei ole löytänyt vieläkään naista itselleen eikä lapsia ole tehnyt.
eikä ole lapsia. Ja naimisiinhan hän ei kuulusti halua koskaan. Urakin lähti nousukiitoon vasta n. 40 veenä.
Eivät kaikki oikeasti halua edes lapsia, eikä se näitä ihmisiä välttis häiritse. Naimisiinkaan ei ole monilla lapsellisillakaan enää mikään kiire.
Mutta! Mitä ihmettä tuo nelosen mies on oikein tehnyt. :D Ja tuskin on mitään urakehitystä parisuhteissa jos pettämiseen päädytään. Ei sitä aina petetä mitenkään suunnitelmallisesti.
Ihanko tosi sinä ap kuvittelet, että kaikki, IHAN KAIKKI HALUAVAT perheen, vakituisen parisuhteen ja uran?!?
Minua säälittää ihmiset, jotka ovat noin kapeakatseisia ja kaavoihin kangistuneita, että arvioivat toisten "menestystä" tai "säälittävyyttä" ulkoisten, kaikille samoiksi määrittelemiensä kriteerien kautta. Elämässään on saavuttanut jotain kun on naimisissa, parin lapsen vanhempi ja tienaa tietyn määrän kuussa, niinkö?
Eiköhän se ainoastaan ole säälittävää (tai kauniimmin aseteltuna surullista), jos ihminen ei ole tyytyväinen ja onnellinen, eikä yrityksistään huolimatta saa sitä, mitä elämältä haluaa?
Mistäs sinä ap tiedät, mitä tämä exäsi haluaa? Entä jos tämä exäsi on suhteenne kariuduttua nimenomaan tajunnut, että "helvetti nuo lapset ja urahan olivat tuon naisen tavotteita ja standardeja, ei minun. Minä haluan elää vapaana poikamiehenä ja maistella elämää, eikä minua kiinnosta mikään ura tai ikuinen parisuhde..."?
Aika vaikea varmaan olisikaan tuollaiselle ihmiselle kuin sinä ap sanoa päin näköä, että "en minä ajatellut mitään koulutustani vastaavia hommia koskaan hakeakaan, kun olen ihan tyytyväinen näinkin". Sinähän olisit heti leimannut miehen säälittäväksi!
on se sama 20-vuotiaana ja 40-vuotiaana.
joka ei vain päälle päin näy. Mistä tiedät?
Kyllä se on outoa ja säälittävää jos elämäntilanne on se sama 20-vuotiaana ja 40-vuotiaana.
joka ei vain päälle päin näy. Mistä tiedät?
Kyllä se on outoa ja säälittävää jos elämäntilanne on se sama 20-vuotiaana ja 40-vuotiaana.
toisilta vaan kestää nelikymppiseks saada elämä kuntoon tai eivät saa koskaan.
mä ainankin säälin niitä jotka eivät ole elämässään saaneet mitään aikaan viimeisen 20 vuoden aikana. Tunnen tällaisia muutaman: miehen serkku 46-vuotias, asuu yhä vanhempiensa luona, ei seurustele, ei löydä ketään, harrastaa samaa kuin 20 vuotta sitten, sama työ. Lähinnä kai surettaa enemmän kuin säälittää!
ERäs tyttökaverini myös sinkku. Tuntuu että hänkin elää vielä samaa elämää kuin 25 vuotta sitten.
Kyllä elämässä pitää tapahtua muutoksia. SE on normaalia elämää että ihminen kehittyy ja muuttuu.
Vai onko teistä normaalia että 45-vuotias käy baareissa ja käyttäytyy samalla tavoin kuin käyttäytyi 15-vuotiaana?
Voihan olla että on ylennyt työpaikallaan. Saa parempaa palkkaa tai on muissa tehtävissä. Aivan normaalia noin pitkässä työsuhteessa. Miksi vaihtamaankaan jos on alkanut työstään pitämään?
Helppohan se on itse arvostella että on vieläkin joku sinkkuna. Kaikille ei käy sormia napsauttamalla moiset asiat.
että sen jälkeen sun suhde sinuun päättyi, hän ei ole enää uskaltautunut uuteen...
kaikki yötunnit 100% ja pyhät 300%. Duunina ihan samanlaista kuin muutkin duunarinhommat eli menee siinä sivussa. Tunnen pari leipuria ja tienaavat tosi hyvin. Paljon enemmän kuin joku akateeminen. Miksi siis vaihtaa työpaikkaa huonomminpalkattuun jos viihtyy työssään.
Jos ei ole naimisissa ja lapsia niin miksi epäonnistunut. Voihan olla avoliitossa ja heillä lapsettomuusongelmia. Sekö ap.sta olisikin mahtavaa, että voisi tuntea itsensä paremmaksi.
Voihan olla että on ylennyt työpaikallaan. Saa parempaa palkkaa tai on muissa tehtävissä. Aivan normaalia noin pitkässä työsuhteessa. Miksi vaihtamaankaan jos on alkanut työstään pitämään?
On nykyään narkkari, ei asuntoa, ei hampaita. Hirveetä!
Sekö ap.sta olisikin mahtavaa, että voisi tuntea itsensä paremmaksi.
Minun exäni perusti suunnilleen koko itsetuntonsa sille, että on jollain mystisellä perusteella parempi kuin minä. Se peruste kyllä jäi pysyvästi epäselväksi. Hän on sittemmin sössinyt omansa ja perheensä elämän, mutta epäilemättä yrittää edelleen selittää itselleen olevansa jollain tavalla kuitenkin parempi kuin minä :-).
Ei kai tässäkään ap:n jutussa tarvitse olla kyse sen kummemmasta kuin halusta kokea ylemmyyttä.
En tunne ylemmyyttä, mutta olen onnellinen että meidän jutusta ei tullut mitään vaikka se silloin kirpaisi. Että se siitä ylemmyydestä!!!!!!!!!
kun täällä näin moni kysyy miksi tyyppi on mielestäsi säälittävä?