Epäreiluus ahdistaa....
Mieheni on joutunut eroon lapsestaan. Hän taisteli oikeudessa, teki lastensuojeluilmoituksia, yritti kaikkensa mutta exä onnistui myyräntyössään ja sai lapsen käännytettyä isäänsä vastaan. Syynä oma katkeruus ja viha kun mies jätti hänet.
Mieheni lapsi on kiva ja mukava. Minäkin kaipaan häntä. Hän on välillä ollut siis luonamme ja nyt taas 8 kk tauko. On ollut useita taukoja aiemminkin, pisin ollut 10 kk.
Mieheni ikävöi lastaan ja minä olen ollut hänen rinnallaan taitelemassa lapsesta ja lapsen oikeudesta isään. Minulla ei todellakaan ole mitään lasta vastaan päinvastoin ja se on yksi ongelmista äidin mielestä; olen mukava lapselle.
Tämä kaikki vaikuttaa vääjäämättä mieheni ja minun parisuhteeseen. Mies on katkera, koska ei saa olla lapsensa kanssa ja ymmärrän häntä mutta....aina välillä tuntuu, että tuo katkeruus on levinnyt koskemaan kaikkia naisia; tuntuu ettei hän luota minuunkaan.
Tänään otin asian puheeksi kun puhuimme hänen tyttärestään; hän sanoi, että tottakai se vaikuttaa parisuhteeseemme. Tuntuu pahalta. Minä en ole tehnyt mitään väärää.
Mies sulkeutuu eikä puhu tunteistaan tai tuntemuksistaan koskien lastaan. Hän ei jaksa enää taistella. Hän kokee, että taistelun jatkaminen repisi lasta lisää; lisää tapaamisia sosiaalityöntekijöiden ja psykologien kanssa; lisää exän kohtauksia lapsen nähden. Mutta hän ikävöi ja kaipaa; kun ei ajattele ei tunnu miltään ja jos jos ryhtyisi ajattelemaan sekoaisi.
Lapsen äiti ei noudata oikeuden määräämiä tapaamisia. Miten tällainen voi olla mahdollista? Mieheni on todettu olevan kelvollinen vanhempi eikä minustakaan löydetty mitään vikaa.
Miksi äidillä on mahdollisuus riistää isä lapselta? Miksi pa-syndroomaa ei tunnisteta Suomessa. Äidin käytös on suoraan pa-syndroomaisen käytöstä.
Missä ovat lapsen oikeudet???
Kommentit (36)
vanhemmat eroavat kuin se, että kotona tapellaan, riidellään, ollaan mykkäkoulussa. On todellakin olemassa tilanteita, joissa on syytä erota.
ja sen voi korjata jos oikeasti haluaa, ehkä ei yksin, mutta hakemalla apua
ja pitää mykkäkoulua? Alkeellisetkaan ihmissuhdetaidot eivät ole kunnossa mutta kumpikin väittää että on erinomainen isä tai äiti. ei ole, sitä vaan ei nää niitä omia virheitä, vika on aina muissa
niin kamala, että avioliitossa pitää kitkuttaa väkisin. Eroja tapahtuu ja tuollaiset ahdasmieliset asenteet tekee siitä vaikeampaa. Kun asia hyväksytään ja ymmärretään, että elämä vaan muuttuu, niin lapsillakin on parempi olla. Ainahan lapset on uusperheissä kasvaneet ja mitä paremmin uusperhe ymmärretään vaihtoehdoksi ja erojen vastapainoksi vanhemmat ymmärtävät muuttuneen tilanteen, sitä paremmin siitä kaikki selviävät.
En oikeasti käsitä, miksi tympeässä ja vankilamaisessa avioliitossa pitäisi väkisin kitkuttaa koko elämä, kun kerran tuli tehtyä virhe?
Itse en ole eronnut ja ei ole näköpiirissä, mutta en myöskään kuvittele, ettei elämä voisi muutenkin järjestyä.
Ei tapaamisoikeudenkäynneissä todistajia tarvita - ai niin - ellei sitten isällä ole jotakin sellaista käytöstä tai taustaa mitä tarvitsisi puolustella.
Ehkä ap oli todistajana, koska äiti esitti isästä väitteitä, joita vastaan piti puolustautua. Yhtä hyvin ne väitteet saattoi olla ihan perusteettomia ja tuo miehestä lähtenyt ero tukee tuota teoriaa. ´Mies oli siis ihan jees ja hyvä isä, kunnes erehtyi jättämään äidin. Sitten alkoikin muistua mieleen kaikkea kamalaa, miksi isälle ei voi lapsia antaakaan...:)
Ei tapaamisoikeudenkäynneissä todistajia tarvita - ai niin - ellei sitten isällä ole jotakin sellaista käytöstä tai taustaa mitä tarvitsisi puolustella.
kaksi eri asiaa, eikö vain? Vanhemmuus ei pääty vaikka parisuhde päättyy, eikö niin? Ihme rinnastuksia te kyllä teette.
Sitä paitsi kyse ei edes välttämättä ole parisuhdetaidoista vaan siitä, että tunteet toista ihmistä kohtaan ovat muuttuneet. Tällöin toinen ihminen vain alkaa ärsyttämään ja pienikin väärä sana tai jokin tapa laukaisee sanaharkan.
Hyvään venhemmuuteen kuuluu, että lasta tuetaan tapamaan etävanhempaa. Tämän muuten sanoo jo lakikin.
Ja ymmärrän ap:ta täysin. Vaikka mun miehen ex itse rakastui toiseen ja jätti mieheni, niin hän ei alkuun voinut hyväksyä mua ollenkaan. Ei vaikka avioerosta oli jo 7 vuotta, kun tutustuimme. En saanut tavata lapsia 3 vuoteen. Kun lapset oli yli 12 vuotiaita ei voinut estää enää tapaamisia.
Meillä tilnne kuiteskin muuttui hyväksi, äiti lopulta ymmärsi, etten minä ole mikään uhka, vaan yksi ihminen lisää lasten elämässä, ja josta lapset pitävät. Meillä on nykyään ihan hyvät välit ja perhejuhlissa voimme jutella lasten äidin kanssa nykyään ihan sulassa sovussa.
Alku oli hankala, mutta lasten parasta ajatellen on parempi menneiden olla menneitä ja keskittyä elämään eteenpäin.
Ei tapaamisoikeudenkäynneissä todistajia tarvita - ai niin - ellei sitten isällä ole jotakin sellaista käytöstä tai taustaa mitä tarvitsisi puolustella.
todistajia sekä isällä että myös äidillä.
Minulta kysyttiin, mitä toteutuneilla tapaamisilla on tehty, millainen suhde minulla on lapseen, miten tapaamiset minun kanssani on aloitettu, miten minä näen syntyneen tilanteen jne.
Oikeudessa oli myös ns asiantuntija todistajia eli olosuhdekartoituksen tehneet sosiaalityöntekijät sekä perheneuvolan psykologi.
Isällä ei ole taustaa eikä käytöstä, jota tarvitsisi puolustella eikä häntä syytetty mistään (väkivaltaisuus, alkoholismi tms).
Niin kauan kun mieheni exä ei minusta tiennyt, niin tapaamiset onnistuivat mutta kun olemassaoloni selvisi, jo alkoi hankaluudet.
ap
Ei tapaamisoikeudenkäynneissä todistajia tarvita - ai niin - ellei sitten isällä ole jotakin sellaista käytöstä tai taustaa mitä tarvitsisi puolustella.
todistajia sekä isällä että myös äidillä. Minulta kysyttiin, mitä toteutuneilla tapaamisilla on tehty, millainen suhde minulla on lapseen, miten tapaamiset minun kanssani on aloitettu, miten minä näen syntyneen tilanteen jne. Oikeudessa oli myös ns asiantuntija todistajia eli olosuhdekartoituksen tehneet sosiaalityöntekijät sekä perheneuvolan psykologi. Isällä ei ole taustaa eikä käytöstä, jota tarvitsisi puolustella eikä häntä syytetty mistään (väkivaltaisuus, alkoholismi tms). Niin kauan kun mieheni exä ei minusta tiennyt, niin tapaamiset onnistuivat mutta kun olemassaoloni selvisi, jo alkoi hankaluudet. ap
Ja ihan vaan sinulle tiedoksi, minäkin olen käynyt lasteni isän kanssa useita oikeudenkäyntejä läpi, narsisti-exän kanssa kun niihin joutuu jatkuvasti.
Älkää sitten ihmetelkö että miksi suomessa lapset voivat niin huonosti. Miksi ihmiset eivät voi sitoutua toisiinsa kun lapsiakin saadaan....
Kun minä aloin olla mukana tapaamisissa alkoivat ongelmat. Erosta on jo useampi vuosi.
ap
Älkää sitten ihmetelkö että miksi suomessa lapset voivat niin huonosti. Miksi ihmiset eivät voi sitoutua toisiinsa kun lapsiakin saadaan....
niin lapset voivat huonosti. Täytyy muistaa, että monet eronneet eivät ole niin nuijia vaan osaavat nähdä lapsen edun ohi omien tunteiden.
muuten tietäisit tekikö mies lastensuojeluilmoituksia vai yhden sellaisen.