Miten sujuu rajoittuneen av mamman päivä?
Ensin vilkaisu ikkunasta. Näkyykö kissoja? Ei näy, siis uskallan astua ulos ovesta varovasti. Varovasti siksi, että mikä tahansa tumma möykky pihalla on mahdollinen päällekäyvä kissanpökäle. Astelen kauppaan sivuille vilkuillen. Hyvä. Ei näy somaleita, vammaisia eikä romaneja. Hieman kiihdyksissä ja sydän tykyttäen kauppaan. Voi ei! Onko tuolla edessä joku lihava ihminen? Ja voi kauhistus! Sehän on vieläpä tummaihoinen. Onko se somali? Apua! Nyt näkyy ympärillä muitakin ylipainoisia. Tämä on jo liikaa ja juoksen ulos. Kaupan ovella tulee vastaan kehitysvammainen nuori nainen. Miten ne noidenkin antaa kulkea vapaana?! Puolijuoksua kotiin kissoja ja kakkoja väistellen. Ovi kiinni. Huokaus. Olen kotona turvassa.
Kommentit (9)
kun anopin ostamat viking-kengät ja anttila-haalari ovat ainoat puhtaat. Lapsi jää siis kotiin ja minä jään sairaslomalle. Sitten kirjoitan nettiin kuinka vihaan kaikkia, jotka käyttävät sairaslomiaan väärin ja ovat muka-masentuneita. Sitten ahdistun, kun esikoinen on koulussa, jossa voi saada sikainfluenssan, tai opettaja sanoa tälle väärällä tavalla. Ihana, rikas ja korkeakoulutettu mieheni tekee pitkää päivää, joten minun pitäisi kokata, mutta en voi kokata kun kaapissa ei ole kuin junttiruokien aineksia. Niinpä lapsi näkee nälkää ja itkee. Kirjoitan, että näin kaupassa WT kombon, likaisen lapsen ja naisen, jolla oli glitter-farkut - siksi pakenin kaupasta ja kaappi on tyhjä. Katson ikkunasta ulos, kuvittelen kun joku astuu koiranpaskaan ja kiroan sitä seuraavaksi. Naapurin virikehoitolapsen äitikin siellä näkyy menevän, mitämitä! lapsella kuomat jalassa. Siitä seuraavaksi siis. Sitten ahdistus kun joutuu menevään anopille, joka on duunari ja paistaa juntti-kinkkua! Lapsetkin joutuvat syömään SAARIOISTEN perulaatikkoa jouluna!!!!!
Mietin voinko syödä raskaana ollessani lusikallisen majoneesia. Siitä pohdinnasta rauhoittuakseni otan pullon olutta. Alkoholihan ei ole vaarallista raskausaikana, toisin kuin raaka kananmuna tai maksa. Jos oikeen ahdistaa, otan pössäyksen kokaa. Sehän on mitä mainioin ja turvallisin lääke kaikkiin vaivoihin. Mietin sitten taas huomenna, pitäisikö mennä vielä yhteen ylimääräiseen ultraan varmistamaan, ettei lapsella ole vääränväriset silmät.
että lapsestani tulee ruma, kuten mieheni(akateeminen ja korkeastikoulutettu, tulot 101.000 euroa vuodessa) isä on.
Sitten vien vanhemman lapseni näytille asukaspuiston pihaan ja paheksun samalla alle arviolta alle 30-vuotiaita äitejä, naputan tekstaria samalla, kirjoitan ystävälleni(KTM), että onneksi tuli tehtyä esikoinen 32.8 vuotiaana. Tämän jälkeen järkytyn nähdessäni eräällä äidillä takkiin sopimattoman väriset kengät ja halvan feikki-kuoritakin! Sitten kävelen ylimääräiset 6 kilometriä, etten joudu lähikauppaan, josta ei saa sitä yhtä kallista, mutta parasta vauvanruokaa. Onneksi mieheni hakee minut sieltä Mercedeksen S-sarjalaisella autolla.
Illalla puran kaiken ahdistukseni AV-palstalle ja näen painajaisia halvoista haalareista ja junttikakuista. Vilahtaa siellä jopa lentävä kahvikuppikin, josta törröttää muovinen(!) lusikka. Aamulla herään taas huonosti nukutun yön jälkeen uuteen PAHEKSUVAAN PÄIVÄÄN.
että lapsestani tulee ruma, kuten mieheni(akateeminen ja korkeastikoulutettu, tulot 101.000 euroa vuodessa) isä on.
Sitten vien vanhemman lapseni näytille asukaspuiston pihaan ja paheksun samalla alle arviolta alle 30-vuotiaita äitejä, naputan tekstaria samalla, kirjoitan ystävälleni(KTM), että onneksi tuli tehtyä esikoinen 32.8 vuotiaana. Tämän jälkeen järkytyn nähdessäni eräällä äidillä takkiin sopimattoman väriset kengät ja halvan feikki-kuoritakin! Sitten kävelen ylimääräiset 6 kilometriä, etten joudu lähikauppaan, josta ei saa sitä yhtä kallista, mutta parasta vauvanruokaa. Onneksi mieheni hakee minut sieltä Mercedeksen S-sarjalaisella autolla.
Illalla puran kaiken ahdistukseni AV-palstalle ja näen painajaisia halvoista haalareista ja junttikakuista. Vilahtaa siellä jopa lentävä kahvikuppikin, josta törröttää muovinen(!) lusikka. Aamulla herään taas huonosti nukutun yön jälkeen uuteen PAHEKSUVAAN PÄIVÄÄN.
*repesin*
Pelkona on se, että minä tai joku muu haisee! Pesen itseni kymmenen kertaa vuorokaudessa ja vaihdan aina puhtaa alusvaatteet. Mutta silti tuntuu, että tuolla peräseudulla tuoksahtaa. Olen huomannut, että myös muut ihmiset haisevat. Pystyn tunnistamaan ihmisen peräreiän hajun jo monen metrin päästä ja tiedän sen perusteella tarkalleen, milloin tämä on vaihtanut viimeksi housunsa. Meille kotiin en päästä enää ketään, kun sohvani alkaa haista pissalle aina kun siihen istuu joku. En istu siinä itsekkään, vaan tyydyn kovaan lattiaan.
kone auki. Etsin kysymyksen, joka koskee vauvan hoitoa. Haistan epävarman uuden äidin jo kaukaa ja saan orgastista tyydytystä vastatessani hänelle jotain ilkeää. En pyri vastaamaan hänen kysymykseensä, auttamaan tuota alempiarvoista, vaan annan pikemminkin vastauksellani ymmärtää, että hän ei osaa hoitaa lastaan. Hah, siitäs sai!
Kun vastaan tulee naapurin virikelapsen äiti jakkupuvussaan. Kulahtaneeseen kotimammaan iskee kateus kun mieleen välähtää, että eikö se jenna-jannican äiti olekaan työtön luuseri, joka pitää lapsensa virikepaikalla, vaan Jenna-jannican äiti tekeekin välillä etätöitä kotona.
Olisihan olemassa vaara, että lapsi ei olisi täydellinen nukke. Hänellähän voisi olla vaikkapa hörökorvat. Pystyyköhän ne näkemään ultrassa ja saisiko sillä perusteella vaihtaa lapsen toiseen? Ja entäs sitten kun lapsi kasvaisi. Hänhän voisi rakastua ulkomaalaiseen ja ottaa kissan! Ei, parempi pysyä lapsettomana ja tyytyä vain neuvomaan toisia.
ei lasta voi ulos päästää somalien joukkoon. Ja rikkihän se haalari toisaalta menisikin, jos sitä päällä pitäisi. Kivan näköinen se on tuossa henkarissakin.