Miksi lapsiperheet unohtavat käytöstavat?

mummoa ja huonojalkaista pappaa ei päästetä pöydän ääreen, kun Nico-Petteri ja Janica ovat nyt nälkäisiä ja ihan yhtä arvokkaita vieraita kuin muutkin..?



Ihan turha väittää, että kaikilla on kodin juhlissa vieraita vain sen verran kuin on pöytätilaakin. Minä ainakin olen koko ikäni tottunut siihen, että sukujuhlissa syödään välillä vähemmän mukavasti jossain sohvankulmalla. Enkä ole sitä edes pitänyt pahana.



Kait ap kirjoittikin siitä, että tapana on kunnioittaa niitä vanhoja ihmisiä tai toisaalta sitten muita lähisukulaisia. Jos lähisukuun kuuluu lapsiperheitä, niin he ottavat ensin. Ei ole kyse mistään lapsiperheiden sorsimisesta vaan ihan normaalista käytösestä.





En ole montaa kertaa tuohon ilmiöön törmännyt, mutta olin juuri ristiäisissä, joissa ruokapöytään ryysi heti eräs lapsiperhe(tämä tapahtuu aina). Isovanhemmat ja kummit menivät sitten heidän peräänsä. Kummit söivät työhuoneessa ja tuo lapsiperhe parhaalla paikalla. Aika noloja katseita vaihdettiin isäntäperheen puolelta... Samat lapset saivat muuten hakea pipareita kahvipöydästä ENNEN kutsua kahville... Samalla toinen lapsista maistoi kakusta kermavaahtoa sormella.



Onneksi paikalla oli monta käyttäytymisen hallitsevaa perhettä, mutta kyllä tuo pisti silmään.



Minäkin näen tuon itsekkyytenä. Hyvät tavat ovat juuri sitä, että toiset otetaan huomioon. Tähän lapset kasvatetaan omalla käytöksellä.

Viimeksi sukujuhlissa perheen omat teinit kutsuttiin ensimmäisenä ruokapöytään, isot 17- ja 18-vuotiaat pojat kavereineen. Vuoroaan saivat odotella äitini sisarineen, ikää jo 60 v. ja matkaakin juhliin 150 km, kyllä tuli mieleen ettei tämä ihan oikein mennyt.

Tiesi hyvin että kahvi alkaa olla valmista kun emäntä huhuili paikalle omia poikiaan :)

Ja tässä siis kyseessä ns. parempi perhe.

Olin kastetilaisuudessa, jossa oli myös eräs lapsiperhe. Perheen äiti istutti lapsensa ns. ykköspöytään, eli aikuisille tarkoitettuun pöytään vaikka viereisessä huoneessa oli lapsille katettu pöytä lastenkalusteista.



Tämän takia sylikummi joutui istumaan tuolla lastenpöydässä. Kyllä ihmetyttää vieläkin 7 vuoden jälkeen.

Ihan pieneltä ja vähän isommiltakaan ei voi vaatia samoja käytöstapoja kuin aikuisilta. Koittakaas vähän löysätä nutturaa, ei se elämä niin vakavaa ole.

Italiassa on ihan eri meininki siellä tykätään ja arvostetaan sekä vanhuksia ja lapsia

Eihän se tarkoita huonoa käytöstä ja Italiassa arvostetaan paitsi lapsia myös hyviä tapoja. Kuri on ihan eri luokkaa kuin Suomessa.

istu ruokapöydässä saman aikaa kun aikuisetkin eivätkä juoksentele suomalaislapsien tapaan pitkin permantoa.

Ymmärrän siis kyllä, että lasta houkuttelee pöydässä olevat herkut ja hänen tekee mielensä sekä napsia sieltä etukäteen että hyökätä ensimmäisenä pöytään. Sen sijaan EN ymmärrä vanhempia joilla ei ole ymmärrystä puuttua tähän. En paheksu lasta joka lähtee kulkemaan ympäri taloa herkut kädessä mutta katson kyllä kieroon vanhempaa joka ei välitä käytöstavoista sen vertaa että joko laittaisi lapsen takaisin istumaan tai ottaisi herkut pois kulkemisen ajaksi.

T: viiden välillä hyvin ja välillä huonosti käyttäytyvän lapsen äiti

Olen lapsesta saakka ollut sitä mieltä että on ihan tervettä että lapset saa olla lapsia, eikä niiltä vaadita teinien toimintaa!

On se sitten taas jonkun toisen mielestä niin VÄÄRIN jos lapset ottaa safkat mukaansa ja niitä on koko matka ripoteltuna.. ;)

Tämä vaan sillä että kun jollekin kumartaa, niin toiselle pyllistää!

Niille liikuntakyvyttömille voi tarjota palvelua, ettei tartte nostaa perää tuolilta lainkaan.

T. neljän kohteliaan lapsen mamma, joka sallii lapsien olla lapsia.

Eikö sen juhlan voisi järkätä niin että KAIKKI, edes ne vanhukset JA lapset, mahtuisivat saman pöydän ääreen kerralla?? Mielestäni on outoa kun jauhetaan vanhusten kunnioittamisesta; samaan aikaan vanhukset eivät tippaakaan kunnioita meitä nuorempia! Olin itsekin juuri lauantaina juhlassa jossa taas pidettiin ne pakolliset "kiitämme sotaveteraaneja"-puheet ja kesken sen puheen JUHLAN AINOAN SOTAVETERAANIN KÄNNYKKÄ SOI. Mitä teki? Vastasi siihen ja alkoi juoruilla!! Siinäpä oli juhlaväelle (ihan kunnon yleisö) "kunnioitusta" kerrakseen!

jostain syystä vanhemmat luulee, että heidän kullanmurujensa ei tarvitse osata käyttäytyä ja heille annetaan kaikki anteeksi vain koska ovat lapsia. Pientä kunnioitusta myöskanssaihmisiä kohtaan!

Perusetikettiin kuuluu se, että seisovaan pöytään mennään ikä- ja arvojärjestyksessä, vanhukset ensin. Omassa lapsuudessani tilanne hoidettiin sukujuhlissa niin, että lapsilla oli oma pöytä+oma tarjoilu jossain toisessa huoneessa. Kaikki olivat tyytyväisiä.



Nykyisin ei näitä "lastenpöytiä" näe missään. Miksiköhän?

Ap:n kirjoituksesta saa käsityksen että juhlissa ollut ihan tavallinen pöytä johon tarjoilut katettu ja lapsiperhe sitten istuutunut tämän pöydän ääreen ja uut joutuneet hakemaan syötävät ja syömään missä tilaa sitten onkin ollut.



Meillä kun on ollut juhlia ja olen kattanut ison pöydän olen aina ensin syöttänyt siinä lapset. Sen aikaa vanhempi väki on jutustellut olohuoneesa. Kun lapset on syöneet olen kattanut aikuisille ja he ovat saanet syödä rauhassa. Näin ei kenenkään ole tarvinnut syödä olkkarin pöydän pielessä tai työhuoneen pöydän ääressä.



Käytöstavat kuitenkin tulee olla niin lapsilla kuin vanhemmilla ja vanhemien tulee huolehtia lapsistaan juhlien aikana että eivät pilaa esim. puheita.

Itseäni ärsyttää jo sekin, kun meillä kyläillessä lapset saavat (kolmessa tuttavaperheessä) ottaa tarjottavia jo ennen kuin olen kutsunut ihmiset kahville (ja vaikka vanhemmat ovat kuulleet, kun sanon että odota, otetaan vasta sitten, kun muutkin tulevat- vanhemmat eivät peesaa millään tavalla vaan antavat muksujen ottaa) JA muksut saavat ottaa syötävää mukaansa ja mennä leikkimään. Omat muksut syövät meillä keittiössä pöydän ääressä.

...Ei vieras voi päättää olevan ihan yhtä arvokas kuin joku toinenkin. Näemmä käytöstavat todellakin ovat kadoksissa...



Minäpä luulen, että nuo huonosti käyttäytyvät pölvästit eivät itse huomaa yhtään mitään kummallista tuossa tilanteessa. Käyttäytyvät samalla tavalla joka paikassa kuin mäkkärissä käydessäänkin. Enkä usko, että tapoja voi edes aikuiselle enää opettaa (niin kuin osasta kommentteja huomaa...), tavat perustuvat kasvatuksessa siihen, että muita ihmisiä kunnioitetaan. On mahdotonta opettaa aidosti kohteliasta ja toiset huomioivaa käytöstä lapsille, jos sitä ei itsekään osaa. Sitten kauhistellaan yhdessä, kun Jenni Haukio juo kahvia lusikka kupissa :-0 Tuollaiset protokollajutut ja pöytätavat ovat paljon pienempi juttu, kuin arkiset käytöstavat.



Eli HYVÄ ALOITUS AP!

ihan totta nuo sinun kommentit. ja noin myös lapset oppivat kunnioittamaan vanhempia ihmisiä.

itse en anna lasten käydä närkkimässä pöydästä ennekuin kutsutaan, mutta olen huomannut kun olen meilää järjestänyt lastenjuhlia että kovinkaan monelle ei ole tätä asiaa opetettu, se on todella raivostuttavaa!

Osaavat siksi istua hiljaa ja juoksematta, kun lätkitään korvapuustia ja luunappia oikealta ja vasemmalta, jos ei hiljaa paikallaan olo onnistu.



Mielummin valitsen kyllä väkivallattoman linjan, vaikka käytöstapojen oppimiseen voi mennä jonkin verran enemmän aikaa kuin turpaan vetämällä. Kyllä ne lapset puhumisella ja esimerkin avulla oppivat ne tavat jossain vaiheessa. Lapset vain vaativat aika monta toistoa, ennenkuin oppi menee päähän, joten koitetaan kestää. Tärkeintä on, että vanhemmat edes YRITTÄVÄT opettaa lapsiaan.

mutta lapsille voidaan silti opettaa tapoja. Voi olla, että kaksivuotias kiukkuaa eikä "osaa käyttäytyä", mutta vanhemman tehtävä on kuitenkin edes yrittää opastaa. Mielestäni yli 5-vuotiaalle nämä perusjutut pitää jo olla selvät. Meillä kertaan perusjutut aina vielä ennen kylään/juhliin menoa: ei riehuta ja levitetä leluja, tervehditään sisään mennessä, syödään kauniisti se mitä tarjotaan tai lautaselle haetaan ja totellaan aikuisia. Näillä ohjeilla ei ole ollut ongelmia, vaikka kotona välillä kolmen pojan kanssa tuntuukin siltä, että kaikki tavat unohtuvat... On siis eri asia olla kylässä kuin kotona. Ei lapselta voi vaatia aikuisen käytöstä (esim.istua pitkään hiljaa paikallaan), mutta hyvää ja kohteliasta LAPSEN käytöstä kyllä.

Minusta on käsittämätöntä myös se, että aikuiset eivät kunnioita lasten tärkeitä juhlia. Viime vuonna istuin lapsen päiväkodin juhlassa sellaisen isän vieressä, jolla oli koko juhlan ajan lippis päässä. :-0 Monet lapset oli puettu juhlavasti (jopa liiankin kanssa), mutta sitten monella vanhemmalla oli ihan arkivaatteet (collegehousut, likaiset farkut, verkkarit..). Minusta lapsenkin juhlaa pitää arvostaa ja se usein kyllä tapahtuu pukeutumisella.

Tässäpä pari omakohtaista kertomusta, kun tilanteet ovat toisinpäin, eli minä äitinä vaadin lapselta iänmuikaista hyvää käytöstä ja minua moititaan siitä:



TAPAUS 1:



Olin tuttavilla parin yön kyläilyllä. Eivät ole minun sukua, ovat sukua miehen kautta. Mukana oli noin 1 v ja noin 5 v lapset.



5-vuotiaan kanssa ruokapöytätilanteet ja ruokailutilanteet olivat olleet kotona aikamoista taistelua, ulinaa, valittamista. Kaikki oli pahaa ja se ilmaistiin valtavalla kiukuttelussa, heittäytymällä lattialle jne. Tilanteet "karkasivat käsistä" helposti, ja kun ne kotona olivat jokapäiväisiä, oli minunkin jaksaminen koetuksella.



Ennen kylään menoa juttelin lapsen kanssa hyvistä käytöstavoita, siitä miten saa ja miten täytyy käyttäyty, mikä on sitä hyvää. ja mikä taas ei.



Kyseinen perhe on sellainen hyvin hillitty ja rauhallnen, he eivät koskaan korota ääntään, keskustelevat kauniisti ja toiset huomioiden.



Ja niinpä sitten tuli ruokailuhetki. Lapsi aloitti kieppumisen, kitinän.. omani tuntien tiesin, että kohta mennään ja lujaa, joten kun nätti napakka komento ei auttanut, otin hänet napakasti pois pöydästä ja vein "seinän taakse" eteisen puolelle. Murahdin muutaman käytöskäskyn, lapsi heittäytyi lattialle ja huusi tyyliin "päästä irti!" vaikken edes koskenut häneen.



Siitä siirryttiin sitten hetken päästä asiallisesti ruokailemaan. Loppu meni hyvin.



Tuo perheen äiti kuitenkin laittoi minulle myöhemmin viestiä, jossa ilmaisi huolensa siitä, etten hyväksy lapselta ns negatiivisten tunteiden ilmaisua, pelkonsa että alistan lasta jne. ja toivoi minun sallivan lapselle myös huonojen tunnetilojen ilmaisun.

Luin sen viestin miehelle, joka repesi nauramaan.



se, että rajasin, etten antanut yli 5 vuotiaan järjestään kyläpäaikassa ruokapöydässä näytelmää, tarkoittaa siis sitä etten salli lapselle lainkaan ns kielteisten tunteiden ilmaisua ja alistan lapsen !?!



TAPAUS 2:



Samaisessa perheessä oli sukujuhlat, juhlapaikkana koti. Kyseinen 5 v oli jo lähes 6 v, aloittamassa esikoulua.

Sukulaismiehet pitivät pitkäpiimäisiä puheita, lapsella oli tylsää, hän kieppui ja rieppui penkillä ja piti omaa pientä ääntään, pahantuulista, tylsistynyttä. Kielsin ja ohjasin monta kertaa hillitympään käytökseen, ehdotin paikalta poistumusta mikä ei lapselle kelvannut.



Paikalla ollut 12 v varhaisteini kommentoi kesken puhetta: puheessa vilahti sivistyssana, jonka hän osasi "suomentaa" ja tuo 12 v tyttö ilmoitti useampaan kertaan mitä se sana tarkoittaa. Kukaan ei reagoinut.



Kun puheet oli pidetty, tuli minun vajaa 6 vuotiaani mummo, anoppi, kehumaan miten HIENOSTI lapsi käyttäytyi !!

Sanoin, että ei yhtään hienosti!

Anoppi puolusteli, että hän on vasta lapsi.

Minä vastasin, että hän menee kohta esikouluun, jossa on jaksettava istua paikallaan, hiljaa.



Anoppi vetäsi mattoa minun kasvatustyöltäni. Olin koko ajan rajannut , kieltänyt, opastanut, opettanut ja tarkoitus oli pitää lapselle pieni puhuttelu siitä mikä on hyvää käytöstä ja miten saa ja ei saa tehdä jne, mutten ennättänyt, kun paikalle syöksyi mummo kehumaan ! ONPA HIENOA KUN ET KÄYTTÄYTYNYT TUON HUONOMMIN !!



Kyseinen 12 v tyttö on mieheni aiemman liiton lapsukainen ja äitinsä tuotos, mutta tässä suvussa hyvin pitkälti anopin "kasvattama" eli mummo on antanut ikään kuin mallin ja kasvatuksen siitä, miten saa käyttäytyä ja mikä on hyväksyttävää tässä suvussa.

Mies sanoi, ettei hän edes huomannut eikä kuullut lapsukaisensa välihuomautuksia.



ETTÄ TÄLLEEN.

istu ruokapöydässä saman aikaa kun aikuisetkin eivätkä juoksentele suomalaislapsien tapaan pitkin permantoa.

tai itse asiassa monissa juhlissa lapset pistetään keskenään lasten pöytään syömään.

Siskoni lapset söivät jo todella pieninä itse veitsellä ja haarukalla, osasivat pilkkoa jne - Suomessa ei tavallinen lapsi osaa sitä vielä 10-vuotiaanakaan.

Osaavat siksi istua hiljaa ja juoksematta, kun lätkitään korvapuustia ja luunappia oikealta ja vasemmalta, jos ei hiljaa paikallaan olo onnistu.

Mielummin valitsen kyllä väkivallattoman linjan, vaikka käytöstapojen oppimiseen voi mennä jonkin verran enemmän aikaa kuin turpaan vetämällä. Kyllä ne lapset puhumisella ja esimerkin avulla oppivat ne tavat jossain vaiheessa. Lapset vain vaativat aika monta toistoa, ennenkuin oppi menee päähän, joten koitetaan kestää. Tärkeintä on, että vanhemmat edes YRITTÄVÄT opettaa lapsiaan.

Ymmärrän kyllä silti hyvin tuon tunnelmasi: vilkkaiden lasten äitinä kyllä tunnistaa, kun se piste on tulossa, jolloin hillintä ei enää onnistu. Minäkin yritän aina pitää lapset niin "aisoissa", että en joudu tuohon mielestäni järkyttävään tilanteeseen, että lapseni ryhtyy riehumaan ja minä/mieheni emme enää saa tilannetta rauhoittumaan kuin poistamalla lapsi paikalta. Sen vuoksi monta kertaa olen saanut vastaavan kommentin: "anna lapsen tehdä/olla/leikkiä" ja samalla itse tietää, että kohta riehuminen alkaa. Sen jälkeen sitten alkaakin se "mites se nyt noin käyttäytyy" ihmettely.



Mutta joo. Minun tehtäväni on nyt vielä vähän aikaa kuunnella noita nupinoita. Toivottavasti palkintona on kauniisti käyttäytyvä lapsi. Ainakin isonveljen kanssa onnistui.