Miksi lapsiperheet unohtavat käytöstavat?

Oho! Onpas tästä syntynyt keskustelua... En siis sinänsä pidä tässä lapsia ongelmana. Ongelma on ylipäätään kaikki ne ihmiset, jotka eivät osaa tapoja tai väitä niistä. VOi olla, että näissä juhlissa yhtä pöhkösti käyttäytyy muitakin aikuisia, kuin pienten lasten äitejä/isiä. Lapsiperhe vaan kiinnittää helposti huomiota, koska tuo ruokailu on niin iso tapahtuma...



Ja oikeasti on käsittämätöntä antaa lapsen esim. syödä pöydästä iso kasa piparkakkuja, joita ei ehkä riitä sitten kaikille. Käsin leivottuja, koristeltuja piparkakkuja ei todellakaan tehdä kymmentä/henkilö vaan niitä usein varataan 1-2/ruokailija.



Niin ja yleensä on tapana odottaa ensin, että kaikki saavat ruokansa/kahvinsa ja vasta sitten hakea lisää. Eikä siellä kahvipöydässä ramapata sitten enää, kun ruokailu on loppunut.



Joo, olen tiukkis (ja ylpeä siitä).

ihmisten hyvä käytös on Jumalallista. Jeesus kehoitti aina käyttäytymään ja huomioimaan muut.

Itse en kuitenkaan ole tuollaiseen koskaan törmännyt, vaikka tunnen lapsiperheitä pilvin pimein.

Olen lapsesta saakka ollut sitä mieltä että on ihan tervettä että lapset saa olla lapsia, eikä niiltä vaadita teinien toimintaa!



On se sitten taas jonkun toisen mielestä niin VÄÄRIN jos lapset ottaa safkat mukaansa ja niitä on koko matka ripoteltuna.. ;)



Tämä vaan sillä että kun jollekin kumartaa, niin toiselle pyllistää!



Niille liikuntakyvyttömille voi tarjota palvelua, ettei tartte nostaa perää tuolilta lainkaan.



T. neljän kohteliaan lapsen mamma, joka sallii lapsien olla lapsia.

Viime kesänä häissä, eräs perhe marssi heti vanhempien perään, vaikka sukua ja vanhempaa väkeä oli paikalla. Eikä ollut mitenkään seuraavassa pöydässä tms. Lapsilla oli kuulema nälkä... Ei sitten tullut mieleen antaa lapsille vaikka banaani tms. kovimpaan nälkään..?



Joskus on toki hyvä, jos pystyy järkkäämään esim. lasten pöydän ensin. Saavat sitten vanhemmat syödä rauhassa, kun lapsilla ei enää ole nälkä.



Mutta minäkään en käsitä sitä, että vanhoja ei arvosteta niin, että he saisivat ottaa siististä pöydästä ja syödä kunnon pöydän ääressä. Käsittämätöntä itsekkyyttä.

vaikka osaisikin jotkut käytöstavat? Koska ne sitten opitaan ellei lapsena?

pipareita juhlissa ja juosta ne kädessä edes takaisin juhlakuntoisessa kodissa. Sehän on ainoa kerta, kun lapselle annetaan jotain makeata... Niin ja lapsentahtinen syöminen on sitä, että koko perhe ja suku syö sen mukaan mitä av-mamman lapsen mieli kulloinkin tekee. Ei tule traumoja (eikä tapoja)

Italiassa on ihan eri meininki siellä tykätään ja arvostetaan sekä vanhuksia ja lapsia

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapsen tulee saada olla lapsi - ja käyttäytyä sen mukaan. Minun mielestäni tähän kuuluu se, ettei kukaan oleta pienten lasten istuvan useita tunteja rauhallisesti paikallaan ja että juhlat voivat jäädä lyhyemmiksi aivan pienten väsyessä.



Kahden pienen lapsen äitinä ja kovana juhlissa kiertäjänä olen oppinut, että kaksi tai maksimissaan kolma tuntia on meidän lapsille oikein sopiva aika juhlia. Sitten me poistumme kohteliaasti takavasemmalle. Molemmat lapset ovat alta 2v.



Eväitä varaamme mukaan äkkinälän varalle. Juurikin jotakin sellaista kuin banaani tai pieni rusinapaketti. Jotakin, mitä voi syödä rauhassa sivummalla, "piilossa" ja niin ettei juhlien emäntä loukkaannu "omien eväiden syömisestä".



Ja aina olen vaatinut lastani olemaan kohtelias! Vanhempia väistetään, odotetaan nätisti omaa vuoroaan ja käyttäydytään perussiivosti. Lapseni saa leikkiä ja välillä juostakin juhlissa (riippuen juhlista ja juhlapaikasta).



Kyseessä on todella riehakas poika, jolla on vahva tahto. Olemme useammin kuin kerran poistuneet "nurkan taakse" hiukan keskutelemaan ja raivoamaan - lapsi siis raivoaa :) Mutta "ihmisten edessä" me emme käyttäydy näin.



Tapoja lapsille. Ihan oikeasti. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin huonotapainen pentu pilaamassa muiden juhlia. Tai pysykää sitten siellä kotonanne harrastamassa "lapset ovat lapsia ja tekevät mitä lystäävät" -elämäntapaanne.

vanhempi väki ensin. Tai ainakin teoriassa näin. Siis itse ajattelen. Käytännössä kuitenkin voi vanhemmalle väelle olla mukavampi kun se pikku väki syötetään ensin pois jaloista. Lapset voivat nälkäisinä olla kovin kärttyisiä ja aiheuttaa ymäristölleen ikävää tunnelmaa kun pieni ihminen ei vielä jaksa odottaa pitkiä aikoja jos on kurniva maha. Ja toisaalta lapset eivät viivy pöydässä kuin sen hetken että saavat nälän tyydytettyä ja sitten poistuvat omiin puuhiin jolloin vanhempi väki voi syödä kaikessa rauhassa pitkän ja hartaasti. Tietenkään vanhempien ei pidä päästää lapsia rääppimään ruokia sikin sokin vaan lautaselle nostetaan sopiva annos vanhemman toimesta. Mhvipöydästä ei närpitä ja ruuat käsissä ei myöskään juoksennella ellei siihen ole annettu erikseen lupaa eli sanottu että voi hakea pöydästä ja syödä jossain muualla.

perhejuhlissaan ja paloitteli ruuan vielä 14-vuotiaalle lapamatoteinille. Ja samainen anoppini ihmetteli että miksi sen lapsenlapsi ei osaa käyttäytyä häissä, vaan lojuu pöydän alla kiukuttelemassa 7-vuotiaana.

Ja molemmat, tämä lapamato ja kiukuttelija ovat 60% anopin kasvattamia kun omat vanhemmat eivät osanneet eivätkä välittäneet.

perhejuhlissaan ja paloitteli ruuan vielä 14-vuotiaalle lapamatoteinille. Ja samainen anoppini ihmetteli että miksi sen lapsenlapsi ei osaa käyttäytyä häissä, vaan lojuu pöydän alla kiukuttelemassa 7-vuotiaana. Ja molemmat, tämä lapamato ja kiukuttelija ovat 60% anopin kasvattamia kun omat vanhemmat eivät osanneet eivätkä välittäneet.

Niin, en siis tarkoittanutkaan, että lapsia ei saisi näkyä tai kuulua. Ihmettelen vaan, että miksi ihan peruskäytöstapoja ei noudateta. Kai nyt kaikki ymmärtävät, että lapset leikkivät ja heistä lähtee ääntä jne. (tosin sitäkin voi tietysti rajoittaa joskus...).



Minulla on vilkkaita poikia ja olemme aika usein viime aikoina olleet näissä tilaisuuksissa. Minun mielestäni minun pitää vieraana käyttäytyä (ja opastaa lapsenikin) niin, että meistä ei tule juhlan keskipistettä sen varsinaisen tilalle. Jos on ristiäiset, vauva, isovanhemmat jne. ovat etusijalla. Häissä hääpari, vanhemmat, isovanhemmat jne. saavat eniten huomioita.



Voin olla kovin traumatisoiva lapsilleni, mutta kun nuorin poika pääsi kierroksille häissä onnittelumaljan aikaan, niin minä ohjasin lapsen suosiolla ulos juoksemaan enkä antanut juosta/kiljua maljapuheiden joukossa.



Hautajaisissa istuimme tarkoituksella vähän sivummalla (emme olleet ihan lähisukua) ja kun lapsi ei enää pysynyt suht rauhassa penkissään pikkuviihdykkeistä huolimatta, isänsä vei hänet ilman suurempaa hämminkiä hetkeksi käytävään.



En siis usko, että lasta täytyy muuttaa, mutta vanhempien suhtautumisen siihen voi. Vaikka minun lastani kiinnostaa nyt ihan joku muu kuin juhlapuhe, niin sen vuoksi en mielestäni voi pilata jonkun toisen valmistelemaa ohjelmaa. Tai jos tiedän, että lapsellani on nälkä heti, kun juhlat alkavat, niin varaan sitten jotain pientä evästä tai pyydän vaivihkaa emännältä)... enkä hänen nälkänsä vuoksi halua loukata muita juhliin osallistujia.



Tuo alkuperäinen kysymykseni voisikin kuulua, että mikä tekee lapsiperheistä näin itsekkäitä?

Itse olen vaan huomannut sen, että ennenkuin minulla oli lapsia olin itse itsekäs, enkä ymmärtänyt kuinka työlästä on lapsiperheiden olla "hienoissa" juhlissa ja itse olen varmaan ihmetellyt kovaäänisiä lapsia ja jankuttavia vanhempia, että eikö ne osaa olla ihmisiksi..? Nyt kun itsellä on kolme alle 5v lasta, ymmärrän, että "arvokkuutta" ja kohteliasta käytöstä ei voi aina ylläpitää. Onneksi juhlissa joissa olemme olleet, on järjestetty lapsille leikkinurkka tai erillinen tila missä lapset voivat syödä ja leikkiä ja lapsille napostelupöytä. Näin meidän vanhempienkin on ollut mahdollista nauttia juhlista eikä vaan komennella lapsia ja yrittää vaan jotenkin selvitä juhlista. Usein sukujuhlissa tms isovanhemmat kehottavat meitä vanhempia (siis lasten vanhempia) hakemaan ensimmäiseksi ruokaa, sillä muuten siinä käy niin, että emme ehdi yhtään syödä... Ja he ovat katsoneet lastemme perään kunnes olemme saaneet meille ja lapsille ruokaa lautasille. Sen ymmärrän, että jos lasten käytös häiritsee maljapuheita ym tärkeitä tapahtumia niin voi siirtyä taka-alalle. Hautajaisissa tai häissä silti lasten huudot ym elämisen äänet kuuluvat asiaan, kuitenkin niin ettei täysin vie showta. Minä ainakin haluaisin että häissäni ja hautajaisissani (;)) lapset saavat juosta ja huutaa...ovat paikalla, vaikka pitäisivätkin vähän mekkalaa.

Sitä en myöskään ymmärrä, että miksi sitten kutsutaan liikaa väkeä paikalle jos kaikille ei löydy pöytätilaa ja lapsille syöttötuolit...

alta 2v ja mamma puhuu näin:













Molemmat lapset ovat alta 2v.



Eväitä varaamme mukaan äkkinälän varalle. Juurikin jotakin sellaista kuin banaani tai pieni rusinapaketti. Jotakin, mitä voi syödä rauhassa sivummalla, "piilossa" ja niin ettei juhlien emäntä loukkaannu "omien eväiden syömisestä".



Ja aina olen vaatinut lastani olemaan kohtelias! Vanhempia väistetään, odotetaan nätisti omaa vuoroaan ja käyttäydytään perussiivosti. Lapseni saa leikkiä ja välillä juostakin juhlissa (riippuen juhlista ja juhlapaikasta).



Kyseessä on todella riehakas poika, jolla on vahva tahto. Olemme useammin kuin kerran poistuneet "nurkan taakse" hiukan keskutelemaan ja raivoamaan - lapsi siis raivoaa :) Mutta "ihmisten edessä" me emme käyttäydy näin.



Tapoja lapsille. Ihan oikeasti. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin huonotapainen pentu pilaamassa muiden juhlia. Tai pysykää sitten siellä kotonanne harrastamassa "lapset ovat lapsia ja tekevät mitä lystäävät" -elämäntapaanne.

[/quote]

Italiassa on ihan eri meininki siellä tykätään ja arvostetaan sekä vanhuksia ja lapsia

Eihän se tarkoita huonoa käytöstä ja Italiassa arvostetaan paitsi lapsia myös hyviä tapoja. Kuri on ihan eri luokkaa kuin Suomessa.

olis kyllä oppimista sen suhteen että onko lapsen lyöminen ok. Siellä on ihan tavallista ja sallittua vetää lasta avokämmenellä kasvoille jos ei touhu miellytä torilla. Näin oli suomessa 60-luvulla lapsuudessanikin. Sittemmin pahoinpitely kriminalisoitiin :)

ja toiseksi kyllä itse ainakin kun juhlia järkkään niin haluan lapset istumaan pöydän ääreen enkä halua heidän kiikuttavan emmeitä ympäri taloa...toki vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa mutta ei se automaattisesti niin mene että ikäjärjestyksessä pöytään ja lapsiperheet vasta jämille.