Milloin naisen vaistosi osui oikeaan?

uppia

Yhteiselomme alkuaikoina mieheni harrasti urheilua puoliammattilaisesti. Miehelläni ei ole tapana laulella yksityisasioistaan, ja hyvin harva tiesi, että olimme yhdessä, paitsi kaverinsa. Miehelleni alkoi soitella tämän urheilijan sisko, teki tikusta asiaa, pyyteli lopulta kahvillekin ja mies jutteli, mutta kieltäytyi kahvikutsusta ja valitteli että "kaverin sisko soittelee, on niin ystävällinen ihminen, en kyllä tajua miksi se soittelee, en kehtaa olla tyly". Minä arvasin taka-ajatukset. Mies lähti sitten kerran kentälle ja minä lähdin mukaan. Sattuipa paikalle tämä nainen veljensä kanssa. Esittelin kihlasormustani ja tahallani vielä pussasin miestäni palkinnoksi hyvästä treenistä ja mieheni innostui kertomaan että mepäs mennään ensi syksynä naimisiin ;) Naisen naamanilme oli "mielenkiintoinen". Soitot loppuivat kuin seinään. Eikä tullut häihimme, vaikka sai kutsun.

ei normaalissa elämässä ehdotella panoja saleilla :D ihan kiva fantasia.

Kyllä se on ihan harrastus eikä treffimesta.

Kyllä sen tietää mitä sielä "salilla" touhutaan.

Mies itsekin myöntää tämän ja pelkää ettei osaa kieltäytyä panoista joita joka harjoituksissa ehdotellaan.

Mieheni on lihaksikas kickboxer.

takakäden suoralla suoraan petiin.

Kyllä sen voi vaistoillaan aistia mikä ihmisillä on mielessä. Minun mies ei saa harrastaa mitään. Sehän olisi kieroa.

Kyllä sen voi vaistoillaan aistia mikä ihmisillä on mielessä. Minun mies ei saa harrastaa mitään. Sehän olisi kieroa.

Kyllä sen voi vaistoillaan aistia mikä ihmisillä on mielessä. Minun mies ei saa harrastaa mitään. Sehän olisi kieroa.

Voi oikein aistia. Pukuhuoneessako olet nuuskinut mitä?

salibandya samasta syystä poikien kanssa eikä hänkään päästä minua kansalaisopiston paperi massan muovaus kurssille vaikka kovasti haluaisin mennä. Kyllä sen tietää mitä se harrastaminen todellisuudessa tarkoittaa ja mitä siellä onkaan ihmisillä mielessä.

Koko kurssista on tullut kiertoilmaus panopuuhille samaan tapaan kuin iltapäiväkahveistä. Huh sitä rytinää ja rytkettä.

kun anoo salille spanielin silmillään. On se hänen parhaakseen ettei mene. Ajattelen hänen parastaan. Jaksaa paremmin töissä ja me perhe ollaan miehelle se ainut tuki joka pitää hänet kasassa. Ilman meitä olisi koko mies retuperällä.

seurakuntansa tilaisuuksista. Niinkuin moni sen kavereistakin. Aavistelin ja epäilin, ja vakuutuin, kun itse menin yhteen tilaisuuksista ja ämmät puukottivat minua katseillaan ja miehen kaverit välttelivät silmiin katsomista.

Tuodaan kotiin joku räpellys, makaroneja liimattuna ja suikeroita, että kato mikä tehtiin, mutta hetihän siitä näkee, että se on hutasemalla tehty, kun oikeasti aika on mennyt IIIHAN muuhun.

Minun paheeni ovat poppanakurssit, joille livistän toisinaan aviomieheltäni. Loukutan tunnin totaalisen kiimassa ja palaan posket hehkuen kotiin. Tunnen kovasti syyllisyyttä tästä "harrastuksestani". Kunpa voisinkin kertoa totuuden rakkaalle puolisolleni... :`(((

Paperimassakurssit ovat tiettävästi niitä pahimpia.

Koko kurssista on tullut kiertoilmaus panopuuhille samaan tapaan kuin iltapäiväkahveistä. Huh sitä rytinää ja rytkettä.

Vihloo aina sydäntä kun ajattelen miestäni harjoituksissa, nuorten naisten silmäillessä hänen luisevaa pyllyä..

Päästän hänet aina harrastamaan. Oikeasti vihaan kun mies käy sielä.



No varmaankin vihaatte minua ja pidätte kahelina sielä kotikatsomoissa? En ole hullu. Hillitsen mustasukkaisuuteni hyvin.

etenkin ne seurat jossa akat ja ukot pelaa sekasin. Jos haluatte säilyttää liittonne niin elkää menkö elkääkä päästäkö toista.

Joku tapas jonkun ja joku toinen jäi rannalle. Tutustuivat lentopalloharkoissa. Että ei niin paljoa voi pskoa jauhaa, etteikö törmäis totuuden siemeneen. No mutta, minä meen nyt tonne >

Kaksi kertaa vaistoni on sanonut, että "tämän naisen kanssa en voi koskaan olla ystävä".



Ensimmäisellä kerralla kyseisestä naisesta tuli myöhemmin silloisen avomieheni aviovaimo, minun jälkeeni. Ja toisellakin kerralla tämän olon aiheuttaneesta eri naisesta tuli silloisen rakkaani vaimo minun jälkeeni!



Vaistosin siis "vaaran" paljon ennenkuin mitään itseasiassa ko. ihmisten välillä tapahtui!

eräillä kutsuilla mieheni entisen panon. Kysyin sattumoisin mieheltäni kuka tuo nainen on ja miksi käyttäydyt noin typerästi?



Mieheni myönsi heti että hän oli ennen minua seurustellut lyhyesti hänen kanssaan.

Potkasin miestäni nilkkaan ja sanoin:



- ei sitten mitään vilunkipeliä tai muuten käy köpelösti!

eräällä naisella olleen minun vanha paita päällä. Paita katosi kesällä mökilläni. Olen varma että jätin paidan mökille mutta sitä ei löytynyt mökiltä kun kävin myöhemmin sitä hakemassa.



Mieheni jäi mökille vielä viikonlopuksi ja yllättäen omien uskomusteni mukaan tämä nainen kävi varmasti mieheni kanssa meidän rantasaunassa ja vietti ihanan illan mökillä.



Todisteita löytyy myös. Mökiltä löytyi hiuspinnejä joita en käytä eikä myöskään tyttäremme. Ja kas samalaisia pinnejä käytti tämä toimiston lady. Paita pisti silmääni koska se on ainutlaatuinen omatekemä ja sellaisia ei myydä.



Otin kännykällä pari kuvaa naisesta ja paidastani. Kävin kotona pakkasin laukut ja ostin lentolipun Tahitille. Vietin mukavan 3 viikon loman. Lähetin kortin miehelleni jossa kerroin erosta ja liitteenä kivat valokuvat paidasta joka silloin kesällä katosi.



Mieheltäni en kuullut selittelyjä sen koommin. Vaikeneminen on myöntymisen merkki. Erottiin siististi. Silti vihaan sitä paskiaista. Oli pakko pistää myyntiin se mökki sillä kuvotti ajatuskin käydä sielä lomailemassa.