veljeni otti vaimonsa sukunimen

sukunimestä kuin omastaan. Entiseen aikaan oli ihan yleistä, että jos tilalle otettiin ns. kotivävy, hän otti vaimonsa talon nimen eli sukunimen.

Mikset kysy veljeltäsi?

Ja sitä se taitaa aika harvoin olla.

tapa, että jos nimi ei suvussa jatkunut, niin kuolleen risti oli jotenkin päästä poikki haudalla. En muista tarkasti.



Mieheni harkitsi nimeni ottamista. Minä kumminkin sitten otin kaksoisnimen. Minulla on paljon mukavampi sukunimi kuin mieheni ruotsinkielinen. Mieheni nimi sitä paitsi on tullut hänen isoäitinsä suvun mukaan, kun teki aviottomia lapsia. Eli mieheni isä on siis avioton. Hänen isänsä on kyllä tiedossa, mutta sitä ei paljasteta.

Toiset heittää jopa kolikkoa, että kumman nimi otetaan. Veljesi on moderni mies, onneksi olkoon!