Vieraanvaraisuudesta ja pihiydestä ja antamisesta

syömään koska vastakutsua ei koskaan kuulu. Parin perheen kanssa homma toimii, mutta toiset vaan tulevat kylään ja syömään, mutta koskaan eivät itse pyydä iltaa istumaan. Totesimme ettei kannata toisia syöttää, vaikka muuten mukavaa seuraa ovatkin.

jos mulla ON varaa, mä voin tarjota, jollei, kerään mielelläni rahat siitä mitä tuon, tai sitten jätän kokonaan tuomatta mitään. Haluan ystäviä, jotka eivät tuomitse kummastakaan.



Vanhat lastenvaatteet, sukset ja luistimet meiltä sa ailmaiseksi. Ne on eri juttu, koska niihin mennyt raha on mennyt jo joskus, se ei ole kiinni nykytilanteestani. Sitäpaitsi kukan nyt käytetyistä muutenkaan paljon maksaisi.

huomattavasti useammin syömässä kuin me heillä. En silti halua lopettaa heidän kutsumistaan. Itse pidän ruoanlaitosta ja esim. viikonloppuina laitan aina joka tapauksessa jotain "parempaa", tuli vieraita tai ei. Ymmärrän, että kaikki eivät ole järkkäri tyyppejä eivätkä nauti tarjoilujen tekemisestä. On myös paljon helpompaa, että sinkku ystäväni tulee meille syömään kuin mennä lapsi perheenä meidän sinne. Mielestäni ystävyys ei voi olla aina sitä, että on pakko saada aina takaisin se, mitä antaa.

huomattavasti useammin syömässä kuin me heillä. En silti halua lopettaa heidän kutsumistaan. Itse pidän ruoanlaitosta ja esim. viikonloppuina laitan aina joka tapauksessa jotain "parempaa", tuli vieraita tai ei. Ymmärrän, että kaikki eivät ole järkkäri tyyppejä eivätkä nauti tarjoilujen tekemisestä. On myös paljon helpompaa, että sinkku ystäväni tulee meille syömään kuin mennä lapsi perheenä meidän sinne. Mielestäni ystävyys ei voi olla aina sitä, että on pakko saada aina takaisin se, mitä antaa.

huomattavasti useammin syömässä kuin me heillä. En silti halua lopettaa heidän kutsumistaan. Itse pidän ruoanlaitosta ja esim. viikonloppuina laitan aina joka tapauksessa jotain "parempaa", tuli vieraita tai ei. Ymmärrän, että kaikki eivät ole järkkäri tyyppejä eivätkä nauti tarjoilujen tekemisestä. On myös paljon helpompaa, että sinkku ystäväni tulee meille syömään kuin mennä lapsi perheenä meidän sinne. Mielestäni ystävyys ei voi olla aina sitä, että on pakko saada aina takaisin se, mitä antaa.

vaikka 5 kertaa syömässä, mutta vuoden aikana ei tule yhtään kutsua heille. En tarkoita että olisi pakko saada takaisin se mitä on antanut, mutta olisihan se kohteliasta joskus kutsua vaikka kahville. Onhan se itsestäkin kiva joskus istua valmiiseen pöytään, vaikka ruoanlaitosta tykkäänkin.

samassa taloudellisessa tilanteessa olevilta tutuilta, en yksi-yhteen, mutta edes "sinnepäin".



En kyllä koskaan laske mitään tai karhua tarjoiluista. Jos oma taloustilanne on huono, sitten tarjoilut tehdään halvemmalla. Ja tasapuolisuus voi tarkoittaa myös sitä, että jos toiset käyvät aina meillä syömässä, niin itse saamme välillä lasta heille hoitoon tai muuta apua. AIka hyvin tämä on tähän mennessä toiminut ilman mitään sopimisia- ihmiset auttavat toisiaan tarpeen vaatiessa.



Jos tuttujen tuloero on suuri (esim. opiskelijoita), en odota tasapuolista osallistumista kuluihin. Olen myös itse jossain ihmissuhteissani saamapuolella tarjoiluissa - mutta pyrin sitten auttamaan kaveria jossain muussa asiassa.

että en ole koskaan uhrannut ajatustakaan sille, onko joku syönyt useammin minun luonani kuin minä hänen. Mulle on itsestään selvää, että kun joku tulee käymään kotonani, hänelle tarjotaan jotain. Jos tulee ruoka-aikaan, isketään lautanen pöytään.



Jos en myy vanhoja vaatteitani kirpparilla, annan ne kavereilleni eteenpäin (lapsia ei vielä ole, joten en voi puhua lastenvaatteista). ylipäätään mietin kaiken sellaisen kohdalla, jota en itse enää tarvitse, kuka tuttavapiiristäni voisi siitä hyötyä.



Ystäväpiirini lapsia vahdin aina kun sopii ja muuttoihin menen avuksi jne. Mulle riittää se, että tiedän näiden ihmisten arvostavan panostani, ja tarjoavan vastapalveluksia silloin, kun minä niitä tarvitsen.



Meillä ei ole todellakaan paljoa rahaa, mutta mä oon sitä mieltä, että omastaan pitää jakaa. Tämän oon oppinut jo lapsena. Musta on niin hienoa, kun erään hyvän ystäväni lapsi on osannut tämän asian jo ihan pienestä asti: hänen kanssaan on aina jaettu, joten hänkin on oppinut jakamaan. Hän on lapsi, joka ei ole ulkokultaisesti kohtelias, vaan on sisäistänyt sen, miten otetaan toiset huomioon.

pyrin siihen, että jos jollakin voisi olla käyttöä itselle tarpeettomalle tavaralle, niin annan sen ilomielin eteenpäin vaikka maksutta. Muutenkin, mielummin annan kuin otan vastaan, mikä pätee esim joululahjoihin:)



Lapsuuden kodissa en tottunut siihen, että ruokaa olisi tarjottu vieraille (siis ei koskaan kutsuttu mummuja kummempia syömään) ja alkuun en osannut sitä omassakaan kodissani tehdä. Nykyään osaan jo tarjota ruokaa kylään pistäytyneelle:)



Joskus mietin, että tuo vuoroperiaate olisi ihan kiva, että tulisi itsekin kutsuttua esim miehen veljeä ja hänen vaimoaan meille syömään tai kahville, kun olemme enemmän käyneet heillä syömässä tai kahvilla. Tilanne toki heillä hieman eri, kun ovat lapseton pariskunta ja meillä kohta kolme alle kolmevuotiasta, niin ei tuota energiaa ole kauheesti erikseen pyytää ketään kylään. kahvia saa ja sen kanssa mitä sattuu kaapissa olemaan, jos sattuu tulemaan ilman kutsua. siitä tykkäänkin enemmän, ettei tarvitse stressata tarjoiluista, kun ei voinut tietää yllätysvieraista:) Eikä sillon tarvitse olla niin siistiäkään.