ASperger-lapsi normaaliluokassa???

AP:n viestistä näemme, että usein kiusaamiseen osallistuvat myös vanhemmat.

että AS-lasta kiusattaisiin. Päinvastoin, näen että muita lapsia kiusataan.

että sitä assia lellitään, se kateus ei välity lapsiin tai etteivät lapset kiusaa sitä erityislasta sen takia? Missä näet, että as-lapsi kiusaa muita?

Niin silloin muita kiusataan. Mistä sinä tiedät, että ap on kateellinen? Mistä ihmeestä sinä tiedät, että 'se kateus' on välittynyt muihin lapsiin? Siis lapsiin? Nyt jo keksit, että ap on värvännyt muut lapset kiusaamaan as-lasta? Ihan omias keksit.

hänen erityistarpeitaan huomioidaan aivan oikealla tavalla, mutta ap ja sinä olette saaneet päähänne, että se on suosimista. Totta kai se on tulkittavissa kateudeksi. "miksei mun lasta jne." Lue ap:n aloitus kunnolla. Hän itse väittää tietävänsä, että muut lapset "kokevat tilanteen epäoikeudenmukaisena". Eli kadehtivat. Meinaat sitten, ettei se millään lailla vaikuta niiden lasten suhtautumiseen ja käytökseen ko. erityislasta kohtaan. Ihan sama, kuin luokka kyttäisi ja laskisi sitä, kun opettaja tuo pyörätuoli-lapselle tavarat suoraan pulpetille, kun muut joutuvat hakemaan itse. Missään en sanonut, että ap on värvännyt ketään. Mutta jos ap kyselee lapseltaan ja tämän kavereiltaan, mitä "XX tänään on tehnyt ja aijaa, miksi se ope sen antoi taas leikkiä", niin se asenne varmasti edistää syrjimistä ja kiusaamistakin.

Minä tiedän tästä asiasta vain sen mitä ap kirjoittaa. Sinä keksit ja tulkitset.

millaisista tilanteista luokassa on kyse ja kirjoittaa, että muut lapset kokevat tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. SE näkyy aina ihmisen suhtautumisessa, ja sen tiedät itsekin kun vähän ajattelet asiaa.

Kyllä lapset ihan itsekkin osaavat ajatella. Sinä kehität tähän nyt ihan muuta, kuin mitä ap kertoo: "ap kyselee lapseltaan ja tämän kavereiltaan, mitä "XX tänään on tehnyt ja aijaa, miksi se ope sen antoi taas leikkiä", niin se asenne varmasti edistää syrjimistä ja kiusaamistakin." Lopeta jo jankkaaminen ja muiden kirjoitusten tulkitseminen.

Sanoin, että lapset todennäköisesti kiusaavat, koska kokevat, että XX:ää lellitään. Niin se on, vai väitätkö vastaan. En edelleenkään väitä ap:n olevan kiusaamisessa primus motor, en ole koko aikana väittänyt. Sanoin, että todennäköisesti hänen asenteensa (jossa kokee normaalin erityisopetuksen suosimiseksi) kyllä vaikuttaa myös lapsiin. Huomasitko sanan JOS siinä lauseessa? Yleensä aikuisten asenteet todellakin - uutinen tosiaanko sinulle? - vaikuttavat.

Niin, eli keksit ja kehittelet, jotain sellaista mistä ap ei puhu mitään. Ei ap kerro mitään sellaista, mistä voisi päätellä, että HÄN on istuttanut lapsille jotain asenteita. Ei yhtään mitään.

sanoin, että muut lapset jo varmasti kiusaavat tai karttelevat sitä lasta.

Ja todennäköisesti ap:n samanlainen asenne syöttää sitä lasten asennetta lisää.

Mietipä itse. JOS sen sijaan ap puuttuisi lasten kertomaan (mistä hän sen muuten saisi tuosta tietoja kuin lapsilta?)niin, että kertoisi, että millainen asperger on ja miksi opettaja antaa as-lapselle erityisopetukseen liittyviä taukotehtäviä - miten SE vaikuttaisi lasten asenteisiin. Ihan varmasti tasoittavasti.

Nyt sen sijaan ap on itsekin sitä mieltä, että as-lasta suositaan.

Kyseessähän on puhdas säästötoimi, mutta aikuiset menevät halpaan ja luulevat, että lapset hyötyvät siitä jotenkin. Loppujen lopuksi siinä kärsivät kaikki, sekä normaalit oppilaat, erityisoppilaat että opettajat.

häiriintyisi jos joku pomputtelisi palloa vieressä. Eikö muista oppilaista tarvitse sitten ollenkaan välittää?

erityislapset ovat niin erityisiä, että koko koulujärjestelmän pitää pyöriä näiden erityisyyksien ympärillä. Hommaa itsellesi joku diagnosi niin sinäkin olet erityinen.

Kyseessähän on puhdas säästötoimi, mutta aikuiset menevät halpaan ja luulevat, että lapset hyötyvät siitä jotenkin. Loppujen lopuksi siinä kärsivät kaikki, sekä normaalit oppilaat, erityisoppilaat että opettajat.

Totta, ilman tukitoimia inklusoiminen olisi pelkkää säästöä.

Mutta ap:n kuvaamassa tilanteessa as-lapsella on henkilökohtainen avustaja. Se on hurjasti kalliimpaa kuin erityisluokka.

Joten asia ei ole ollenkaan yksiselitteisesti niin, kuten väität. Joskus inkluusiolla säästetään, joskus taas ei.

Varsinkin autismikirjossa inkluusiossa on puolensa. Kysehän on aspergerissa normaaliälyisistä lapsista, joilla on sosiaalisten taitojen puutteita. Erityisluokalla on muita erityislapsia, joilta assit oppisivat kenties huonosti ns. soveliasta sosiaalista käytöstä. Normaaliluokalla taas olisi niitä normaalilapsia, joilta vertaisoppii sosiaalisia taitoja - JOS opetus muuten sujuu, eikä lasta kiusata. Paino siis sanalla JOS, inkluusio vaatii riittäviä tukitoimia onnistuakseen.

Kannattaa siis olla kriittinen, mutta ei myöskään voi automaattisesti teilata koko inkluusiota. Sen toimivuus riippuu niin lapsesta, luokasta, opettajasta ja tukitoimista!

-as-lapsen surullinen äiti-

häiriintyisi jos joku pomputtelisi palloa vieressä. Eikö muista oppilaista tarvitse sitten ollenkaan välittää?

erityislapset ovat niin erityisiä, että koko koulujärjestelmän pitää pyöriä näiden erityisyyksien ympärillä. Hommaa itsellesi joku diagnosi niin sinäkin olet erityinen.

Ei erityislapsia lellitä, vaan pyritään mahdollisimman pienillä tukitoimilla saamaan aikaan tilanne, jossa sekä erityislapsi oppii että koko luokalla on oppimisrauha.

Vaikea uskoa, että yli kymmenen lapsen luokassa pallon pompottelu aikaansaisi mittavan kaaoksen. Ap ei ainakaan siitä puhu, vaan siitä, että muita lapsia kututtaa, kun yksi saa tehdä kivoja juttuja.

Harmitellaan siis sitä, että erityislapsella on erityisopetuksen tukitoimia. Haloo...

Menkää ja valittakaa ihmeessä opettajalle suoraan, jos ette ymmärrä jonkin asian tarkoitusta. Kyllä asia teille selitetään. Turhaa ennakkoluuloisesti kadehtia sitä, että jollekulle annetaan mahdollisuus oppia.

Ja ilman muuta: JOS tukitoimet oikeasti häiritsevät muiden oppimisrauhaa, siitä kannattaa sanoa. Tukitoimia voidaan aina viilata ja muuttaa vähemmän häiritseviksi.

Mutta tuo asenne, että ylipäätään pidetään vääränä sitä, että joku saa tukea oppimiseensa, se minua oikeasti surettaa todella paljon!

-as-lapsen surullinen äiti-

AP:n aloitus on hyvin yksisilmäinen ja ennakkoluuloinen.

mahdoton ajatus, että ap kuitenkin kertoisi asiat niinkuin ne on? Ilman ennakkoluuloa tai kateutta?

Kun tuosta nimittäin voi jokainen vähänkään erityisopetukseen perehtynyt nähdä, ettei lasta mitenkään suosita! Käytössä on selvästikin aivan normaalit erityisopetuksen keinot eli taukotehtävät. Lisäksi ap ihmettelee sitä, että jos lapsi hämääntyy ja hermostuu uudesta ja haastavasta tilanteesta (mitä leikit ovat aina sosiaalisesta kömpelyydestä kärsivälle autismikirjon lapselle) ja lähtee pois, hänen peräänsä mennään. Ihan oikeasti, pitäisikö antaa lapsen vaellella pois koulusta tms.? Että on SUOSIMISTA, että lapsen oma avustaja lähtee perään varmistamaan, että kaikki on ok ja lapsi turvallisessa tilassa?? Se, että ap tulkitsee tuollaiset täysin normaalit käytännöt epäoikeudenmukaisiksi ja suosimiseksi, se ON ennakkoluuloista ja jopa kateutta.

Kyseessä voi olla ennakkoluuloja. Mutta mikä on paras ase ennakkoluuloja vastaan? Minusta se on tieto! Mutta jos sitä tietoa ei haluta antaa, niin se ruokkii ennakkoluuloja.

Eli lopputulemana te erityislasten vanhemmat jotka ette halua kertoa diagnooseista ja niiden vaikutuksesta lietsotte ennakkoluuloja! Te tiedätte, mutta pysytte hiljaa. Lapsi itse ei saa päättää kerrotaanko asiasta, vastuu on vanhemmilla.

jossa kaikilla on as-diagnoosi. Saavat kaikki olla rauhassa sellaisia kuin ovat.



Tämä ketju on omiaan ennustamaan mitä on luvassa kun erityisopetus integroidaan tavallisiin kouluihin ja luokkiin. Vertaillaan kaikkea vertailukelvotonta, arvotetaan, kiusataan, väheksytään...taviskoulutuksen saaneet opettajat, tavislapset ja lasten vanhemmat ovat hyvääkin tarkoittaessaan usein pahasti hakoteillä as-lasten kanssa.

JOS sen sijaan ap puuttuisi lasten kertomaan (mistä hän sen muuten saisi tuosta tietoja kuin lapsilta?)niin, että kertoisi, että millainen asperger on ja miksi opettaja antaa as-lapselle erityisopetukseen liittyviä taukotehtäviä - miten SE vaikuttaisi lasten asenteisiin. Ihan varmasti tasoittavasti. Nyt sen sijaan ap on itsekin sitä mieltä, että as-lasta suositaan.

Eikö se olisi as-lapsen vanhempien ja opettajan tehtävä kertoa millainen asperger on ja miksi opettaja antaa as-lapselle erityisopetukseen liittyviä taukotehtäviä? Siis oikeastiko olet sitä mieltä että ulkopuolisen lapsen vanhempi jolle ei edes saa kertoa as-diagnoosista olisi se vastuullinen selvittämään aspergerin vaikutuksen juuri tämän lapsen osalta?

Tämä myös tarkoittaa oletusarvoisesti että kaikki asperger lapset ovat samanlaisia, joista kaikkien tavislasten vanhempien on helppo kertoa lapsilleen opiskelemalla internetistä vauva-palstalta! Ja tämä pitäisi osata myös tehdä niissä tapauksissakin joissa tietoa toisen lapsen diagnoosista ei ole.

Aika hyvin on vastuunsiirtoa...

AP:n aloitus on hyvin yksisilmäinen ja ennakkoluuloinen.

mahdoton ajatus, että ap kuitenkin kertoisi asiat niinkuin ne on? Ilman ennakkoluuloa tai kateutta?

Kun tuosta nimittäin voi jokainen vähänkään erityisopetukseen perehtynyt nähdä, ettei lasta mitenkään suosita! Käytössä on selvästikin aivan normaalit erityisopetuksen keinot eli taukotehtävät. Lisäksi ap ihmettelee sitä, että jos lapsi hämääntyy ja hermostuu uudesta ja haastavasta tilanteesta (mitä leikit ovat aina sosiaalisesta kömpelyydestä kärsivälle autismikirjon lapselle) ja lähtee pois, hänen peräänsä mennään. Ihan oikeasti, pitäisikö antaa lapsen vaellella pois koulusta tms.? Että on SUOSIMISTA, että lapsen oma avustaja lähtee perään varmistamaan, että kaikki on ok ja lapsi turvallisessa tilassa?? Se, että ap tulkitsee tuollaiset täysin normaalit käytännöt epäoikeudenmukaisiksi ja suosimiseksi, se ON ennakkoluuloista ja jopa kateutta.

Kyseessä voi olla ennakkoluuloja. Mutta mikä on paras ase ennakkoluuloja vastaan? Minusta se on tieto! Mutta jos sitä tietoa ei haluta antaa, niin se ruokkii ennakkoluuloja. Eli lopputulemana te erityislasten vanhemmat jotka ette halua kertoa diagnooseista ja niiden vaikutuksesta lietsotte ennakkoluuloja! Te tiedätte, mutta pysytte hiljaa. Lapsi itse ei saa päättää kerrotaanko asiasta, vastuu on vanhemmilla.

Mutta ei se tieto auta, jos asenne on vinoutunut. Ap tietää, mistä diagnoosista on kyse, muttei ole selvästikään vaivautunut ottamaan selvää asioista.

Jo aika pienellä googlettamisella löytäisi perusseikat aspergerista ja aina voi kysyä opettajaltakin, miksi jokin asia toteutetaan luokassa kuten toteutetaan. Viimeistään seuraavassa vanhempainillassa kannattaa nostaa kissa pöydälle, niin opettaja voi kertoa metodiensa taustoja.

-as-lapsen surullinen äiti-

JOS sen sijaan ap puuttuisi lasten kertomaan (mistä hän sen muuten saisi tuosta tietoja kuin lapsilta?)niin, että kertoisi, että millainen asperger on ja miksi opettaja antaa as-lapselle erityisopetukseen liittyviä taukotehtäviä - miten SE vaikuttaisi lasten asenteisiin. Ihan varmasti tasoittavasti. Nyt sen sijaan ap on itsekin sitä mieltä, että as-lasta suositaan.

Eikö se olisi as-lapsen vanhempien ja opettajan tehtävä kertoa millainen asperger on ja miksi opettaja antaa as-lapselle erityisopetukseen liittyviä taukotehtäviä? Siis oikeastiko olet sitä mieltä että ulkopuolisen lapsen vanhempi jolle ei edes saa kertoa as-diagnoosista olisi se vastuullinen selvittämään aspergerin vaikutuksen juuri tämän lapsen osalta? Tämä myös tarkoittaa oletusarvoisesti että kaikki asperger lapset ovat samanlaisia, joista kaikkien tavislasten vanhempien on helppo kertoa lapsilleen opiskelemalla internetistä vauva-palstalta! Ja tämä pitäisi osata myös tehdä niissä tapauksissakin joissa tietoa toisen lapsen diagnoosista ei ole. Aika hyvin on vastuunsiirtoa...

Ja sorry, minusta SE on aina vanhempien tehtävä. Jos sinun lapsesi tulee selittämään, miten Niko on paskapää ja outo, kun se nykii päätään, niin onko sinusta tosiaan sen NIKON VANHEMPIEN tehtävä selittää lapsosellesi, että Nikolla on tic-oireita, jotka johtuvat stressistä, eikä Nikoa saa niiden vuoksi haukkua paskapääksi...?

Ei. Kyllä se on kunkin vanhemman tehtävä puuttua tuollaiseen. Selittää, että ehkä siihen nykimiseen on hyväkin syy, otetaan asiasta selvää (jos ei heti tiedä, mistä se johtuu). AINAKIN nyt olla lähtemättä mukaan paheksuntaan ja paskapääksi haukkumiseen!

Mutta anteeksi nyt - ehkä teen ap:lle vääryyttä, ehkä en - ap:n aloituksesta saan minäkin pahasti sen vaikutelman, että on lapsensa rinnalla ja mukana kadehtimassa as-lapsen saamia poikkeustehtäviä..

Se on tietysti totta, että kaikki as-lapset eivät ole samanlaisia, vaan kukin on yksilö. Mutta kyllä siihen liittyy yleisiä oireita. Ja lopuista mieltä/lapsen mieltä vaivaavista asioista kannattaa kysyä opettajalta suoraan.

-as-lapsen surullinen äiti-

Mutta ei se tieto auta, jos asenne on vinoutunut. Ap tietää, mistä diagnoosista on kyse, muttei ole selvästikään vaivautunut ottamaan selvää asioista. Jo aika pienellä googlettamisella löytäisi perusseikat aspergerista ja aina voi kysyä opettajaltakin, miksi jokin asia toteutetaan luokassa kuten toteutetaan. Viimeistään seuraavassa vanhempainillassa kannattaa nostaa kissa pöydälle, niin opettaja voi kertoa metodiensa taustoja. -as-lapsen surullinen äiti-

Minusta vastuu kertomisesta on as-lapsen vanhemmilla ja opettajalla! Ap ei ole kasvatusalan ammattilainen joka tietäisi miksi jokin asia toteutetaan luokassa kuten toteutetaan. Teille As-lasten vanhemmille tämä on ihan peruskauraa, mutta tavislasten vanhemmille ei. Googlettamalla varmaan löytää paljon tietoa, mutta mikä on oikeaa ja mikä ei. Varmasti sieltä löytyisi tämäkin keskustelu tai as-sivustot. Tietoa vaan on netissä ylettömästi. Lisäksi voi olla että tämä ei ole ap:n elämän ykkösasia, mutta luultavasti tämä on aika kärjessä tällä as-lapsen vanhemmilla.

voi kaikesta huolimatta tuon asian selvittäminen olla hankalaa. Tuon ikäiset ovat aika mustavalkoisia oikeudenmukaisuus-ajattelussaan. Mielestäni alle kymmenvuotiaat lapset ymmärtävät aika hyvin kuulo- ja näkövammat, liikuntavammat ja puheen vaikeudet ja osaavat suhtautua niiden vaatimiin erityisjärjestelyihin hyvin. Samoin jonkun kaverin raivokohtaustaipumuksiin, itkuisuuteen tai vaikkapa suureen ujouteen ainakin osa lapsista osaa jopa eläytyä ja ymmärtää, että opettaja voi suhtautua hankaliin tilanteisiin erityisellä tavalla. Alle kymmenvuotiaan on kuitenkin aika vaikeaa ymmärtää mitään Aspergerin syndroomasta, jos sitä yritetään hänelle selvittää. Leikkimisen salliminen voi siis olla sellainen "erityisetu", jota toisten voi olla hankala sulattaa, varsinkin jos opettaja on muuta ryhmää kohtaan tiukka tässä asiassa. Kun luokka on noin pieni, voisiko koko ryhmän kanssa käyttää toiminnallisempia menetelmiä ja saada aikaan yhteishenkeä eikä vastakkainasettelua.

mutta sitä vartenhan se avustaja siellä on, että lapsi pystyisi/yrittäisi käyttäytyä kuten muutkin. Avustaja joutuu ehkä jatkuvasti huomauttamaan käytöksestä ja raskastahan se on.

Opettaja toimii väärin. Totta kai lapsen "erityisyys" pitää ottaa huomioon, mutta ei missään nimessä tällä tavalla.

huomautetaan negatiiviseen sävyyn ja oijotaan. As-lapsi ei varmasti pysty käyttäytymään kuten muut, joten turha sitä on odottaa. Käytöstä on ehdottamasti helpompi hallita positiiviseen sävyyn keksimällä asioita, jotka saa as-lapsen keskittymään paremmin ikäänkuin huomaamatta. Lapsille tulisi kertoa, että kyse ei ole paremmasta kohtelusta, vaan siitä, että tämä lapsi ei pysty ilman näitä vippaskonsteja toimimaan läheskään niin hyvin ja pieni jousto on välttämätöntä.

Mutta ei se tieto auta, jos asenne on vinoutunut. Ap tietää, mistä diagnoosista on kyse, muttei ole selvästikään vaivautunut ottamaan selvää asioista. Jo aika pienellä googlettamisella löytäisi perusseikat aspergerista ja aina voi kysyä opettajaltakin, miksi jokin asia toteutetaan luokassa kuten toteutetaan. Viimeistään seuraavassa vanhempainillassa kannattaa nostaa kissa pöydälle, niin opettaja voi kertoa metodiensa taustoja. -as-lapsen surullinen äiti-

Minusta vastuu kertomisesta on as-lapsen vanhemmilla ja opettajalla! Ap ei ole kasvatusalan ammattilainen joka tietäisi miksi jokin asia toteutetaan luokassa kuten toteutetaan. Teille As-lasten vanhemmille tämä on ihan peruskauraa, mutta tavislasten vanhemmille ei. Googlettamalla varmaan löytää paljon tietoa, mutta mikä on oikeaa ja mikä ei. Varmasti sieltä löytyisi tämäkin keskustelu tai as-sivustot. Tietoa vaan on netissä ylettömästi. Lisäksi voi olla että tämä ei ole ap:n elämän ykkösasia, mutta luultavasti tämä on aika kärjessä tällä as-lapsen vanhemmilla.

Aspergeriin suhtaudutaan kuitenkin - tämä ketjukin todistaa väitteeni - aika ennakkoluuloisesti, joten kaikki eivät jaksa saada paskaa päälleen.

Tuossa nyt oli kuitenkin kyse siitä, että ap:n lapsi on äidilleen valittanut, että "Nikoa" lellitään koulussa, kun sillä on as. Ap tietää jostain, mikä on diagnoosi, mutta ei halua tietää siitä ilmeisesti sen enempää, koska ei ole ottanut selvää (?).

Asia selvästi vaivaa ap:tä, koska on tehnyt aloituksen ja vielä käynyt nostamassa monen viikon jälkeen uudestaan ketjun ylöspäin.

Miten hän on puhunut "Nikosta" lapselleen, se olisi kiinnostavaa tietää... koska hän itse kuvailee asiaa kuten kuvailee, panee se epäilemään, että ainakaan hän ei ole yrittänyt katkaista epäluuloilta ja kateudelta siipiä. Ja se on erittäin ikävää, koska sen voi tehdä oikeastaan vain oma vanhempi, joka saa tuollaisen tunteen tietää.

Jos ei itse osaa, voi aina kertoa opettajalle, että lapset ovat viestineet tuollaisesta epätasa-arvonasenteesta ja antaa opettajan sitten valistaa luokkaa! Ihan kuten alkuperäisessä kommentissani nro 14 ehdotinkin.

Miksi ihmeessä "Nikon" vanhempien pitäisi pitää luentoja luokalle, jos heille ei kukaan edes ole kertonut, että luokan muut lapset ihmettelevät "Nikon" saamia taukotoimintoja???

PS: Autismi- ja aspergerliiton sivuilta on aina hyvä aloittaa. Tässä kuten muissakin sairauksissa potilasyhdistykset ovat aika varmoja tiedonlähteitä.

-as-lapsen surullinen äiti-

Ja sorry, minusta SE on aina vanhempien tehtävä. Jos sinun lapsesi tulee selittämään, miten Niko on paskapää ja outo, kun se nykii päätään, niin onko sinusta tosiaan sen NIKON VANHEMPIEN tehtävä selittää lapsosellesi, että Nikolla on tic-oireita, jotka johtuvat stressistä, eikä Nikoa saa niiden vuoksi haukkua paskapääksi...? Ei. Kyllä se on kunkin vanhemman tehtävä puuttua tuollaiseen. Selittää, että ehkä siihen nykimiseen on hyväkin syy, otetaan asiasta selvää (jos ei heti tiedä, mistä se johtuu). AINAKIN nyt olla lähtemättä mukaan paheksuntaan ja paskapääksi haukkumiseen! Mutta anteeksi nyt - ehkä teen ap:lle vääryyttä, ehkä en - ap:n aloituksesta saan minäkin pahasti sen vaikutelman, että on lapsensa rinnalla ja mukana kadehtimassa as-lapsen saamia poikkeustehtäviä.. Se on tietysti totta, että kaikki as-lapset eivät ole samanlaisia, vaan kukin on yksilö. Mutta kyllä siihen liittyy yleisiä oireita. Ja lopuista mieltä/lapsen mieltä vaivaavista asioista kannattaa kysyä opettajalta suoraan. -as-lapsen surullinen äiti-

Opettajalta voi kysyä suoraan, mutta jos hänellä ei ole lupa kertoa, niin sitten oireet jää arvailujen varaan. Toinen vaihtoehto on soittaa lapsen vanhemmille jos numeron saa, mutta kuten tässäkin ketjussa moni on vastannut niin eivät halua kertoa lapsensa diagnoosista.

Mitä jos tavislapsen vanhempi ei halua/pysty selvittämään diagnoosia ja sen vaikutuksia, niin luultavasti kärsijä on se as-lapsi. Luulisi tämän kiinnostavan myös sen as-lapsen vanhempia.

Aspergeriin suhtaudutaan kuitenkin - tämä ketjukin todistaa väitteeni - aika ennakkoluuloisesti, joten kaikki eivät jaksa saada paskaa päälleen. Tuossa nyt oli kuitenkin kyse siitä, että ap:n lapsi on äidilleen valittanut, että "Nikoa" lellitään koulussa, kun sillä on as. Ap tietää jostain, mikä on diagnoosi, mutta ei halua tietää siitä ilmeisesti sen enempää, koska ei ole ottanut selvää (?). Asia selvästi vaivaa ap:tä, koska on tehnyt aloituksen ja vielä käynyt nostamassa monen viikon jälkeen uudestaan ketjun ylöspäin. Miten hän on puhunut "Nikosta" lapselleen, se olisi kiinnostavaa tietää... koska hän itse kuvailee asiaa kuten kuvailee, panee se epäilemään, että ainakaan hän ei ole yrittänyt katkaista epäluuloilta ja kateudelta siipiä. Ja se on erittäin ikävää, koska sen voi tehdä oikeastaan vain oma vanhempi, joka saa tuollaisen tunteen tietää. Jos ei itse osaa, voi aina kertoa opettajalle, että lapset ovat viestineet tuollaisesta epätasa-arvonasenteesta ja antaa opettajan sitten valistaa luokkaa! Ihan kuten alkuperäisessä kommentissani nro 14 ehdotinkin. Miksi ihmeessä "Nikon" vanhempien pitäisi pitää luentoja luokalle, jos heille ei kukaan edes ole kertonut, että luokan muut lapset ihmettelevät "Nikon" saamia taukotoimintoja??? PS: Autismi- ja aspergerliiton sivuilta on aina hyvä aloittaa. Tässä kuten muissakin sairauksissa potilasyhdistykset ovat aika varmoja tiedonlähteitä. -as-lapsen surullinen äiti-

Onko oikeasti AS-lapsen äitiä, joka olettaa että ikinä nuo erityispiirteet eivät vaivaa muita lapsia? Siis että AS-lapsen äitinä et voi tietää muiden lasten huomioineen erityisasioita as-lapsen koulunkäynnissä?

voi kaikesta huolimatta tuon asian selvittäminen olla hankalaa. Tuon ikäiset ovat aika mustavalkoisia oikeudenmukaisuus-ajattelussaan. Mielestäni alle kymmenvuotiaat lapset ymmärtävät aika hyvin kuulo- ja näkövammat, liikuntavammat ja puheen vaikeudet ja osaavat suhtautua niiden vaatimiin erityisjärjestelyihin hyvin. Samoin jonkun kaverin raivokohtaustaipumuksiin, itkuisuuteen tai vaikkapa suureen ujouteen ainakin osa lapsista osaa jopa eläytyä ja ymmärtää, että opettaja voi suhtautua hankaliin tilanteisiin erityisellä tavalla. Alle kymmenvuotiaan on kuitenkin aika vaikeaa ymmärtää mitään Aspergerin syndroomasta, jos sitä yritetään hänelle selvittää. Leikkimisen salliminen voi siis olla sellainen "erityisetu", jota toisten voi olla hankala sulattaa, varsinkin jos opettaja on muuta ryhmää kohtaan tiukka tässä asiassa. Kun luokka on noin pieni, voisiko koko ryhmän kanssa käyttää toiminnallisempia menetelmiä ja saada aikaan yhteishenkeä eikä vastakkainasettelua.

Ja ilman muuta voidaan tuollaiset taukotehtävät ottaa käyttöön koko luokalla, mutta se voi aiheuttaa sen verran vaeltelua ja levottomuutta, ettei siihen yksi opettaja pysty (avustajahan lieni siis henkilökohtainen?)

Olen itse kerran jutellut luokalle ja lähdin liikkeelle siitä, että kysyin, moniko tuntee jonkun, joka käy puheterapiassa. Monellako on allergia. Monellako on kaverilla vaikkapa silmälasit.

Että erilaisuutta on monenlaista.

Ja sitten olen kertonut, että asperger on taas sellainen erikoinen aivojen toimintaan liittyvä juttu, että as-lapsen on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset toimii niin kuin ne toimii. As-lapsi tykkää toimia aina samalla lailla, koska sen hän on oppinut ja uutta toimintaa on hänen vaikea opetella. Ja että koulussaolo on as-lapselle myös siksi vaikeaa, että siellä on aika lailla melua ja useimmat as-lapset sietää huonosti ääniä. Sitä havainnollistin soittamalla cd:ltä katuhälyä aika kovalla äänellä. Sanoin, että tältä assista saattaa tuntua ihan tavallisella välitunnilla. Ja että assille on vaikeaa poimia sellaisen hälyn ja kaaoksen keskeltä sitä, mitä vaikka opettaja sanoo.

Jos olisi pitänyt selittää nuo taukotehtävät, olisin selittänyt, että koska se tunnilla olo on assille kauhean rasittavaa ja kuormittavaa, kun hänen on keskityttävä poimimaan hälystä olennaiset asiat, hän tarvitsee jotain yksinkertaista, toistavaa tekemistä väliin. Vaikka pomppimista, pallon pompotusta. Kun sitä saa tehdä vaikka pari kertaa tunnin aikana, jaksaa taas keskittyä opetukseen.

Se on siis samalla lailla apuväline assille kuin vaikka ärrä-harjoitukset puheterapiassa käyvälle, silmälasit heikkonäköiselle tai erikoisruokavalio allergisille.

Jotain tähän suuntaan, varmasti moni osaa selittää selvemminkin.

-as-lapsen surullinen äiti-

ja lapseni on joskus valittanut tämän käytöksestä. Eipä tullut mieleeni, että olisi down lapsen vahempien asia kasvattaa lastani ymmärtämään erilaisuutta, joten ihan itse kerroin lapselleni asiasta.

Aspergeriin suhtaudutaan kuitenkin - tämä ketjukin todistaa väitteeni - aika ennakkoluuloisesti, joten kaikki eivät jaksa saada paskaa päälleen. Tuossa nyt oli kuitenkin kyse siitä, että ap:n lapsi on äidilleen valittanut, että "Nikoa" lellitään koulussa, kun sillä on as. Ap tietää jostain, mikä on diagnoosi, mutta ei halua tietää siitä ilmeisesti sen enempää, koska ei ole ottanut selvää (?). Asia selvästi vaivaa ap:tä, koska on tehnyt aloituksen ja vielä käynyt nostamassa monen viikon jälkeen uudestaan ketjun ylöspäin. Miten hän on puhunut "Nikosta" lapselleen, se olisi kiinnostavaa tietää... koska hän itse kuvailee asiaa kuten kuvailee, panee se epäilemään, että ainakaan hän ei ole yrittänyt katkaista epäluuloilta ja kateudelta siipiä. Ja se on erittäin ikävää, koska sen voi tehdä oikeastaan vain oma vanhempi, joka saa tuollaisen tunteen tietää. Jos ei itse osaa, voi aina kertoa opettajalle, että lapset ovat viestineet tuollaisesta epätasa-arvonasenteesta ja antaa opettajan sitten valistaa luokkaa! Ihan kuten alkuperäisessä kommentissani nro 14 ehdotinkin. Miksi ihmeessä "Nikon" vanhempien pitäisi pitää luentoja luokalle, jos heille ei kukaan edes ole kertonut, että luokan muut lapset ihmettelevät "Nikon" saamia taukotoimintoja??? PS: Autismi- ja aspergerliiton sivuilta on aina hyvä aloittaa. Tässä kuten muissakin sairauksissa potilasyhdistykset ovat aika varmoja tiedonlähteitä. -as-lapsen surullinen äiti-

Onko oikeasti AS-lapsen äitiä, joka olettaa että ikinä nuo erityispiirteet eivät vaivaa muita lapsia? Siis että AS-lapsen äitinä et voi tietää muiden lasten huomioineen erityisasioita as-lapsen koulunkäynnissä?

heidän ei itse tarvitse puuttua siihen, jos lapsi kertoo inhoavansa jotain? Että se on aina jonkun muun homma?

Hei. Sen Nikon vanhemmat varmasti myös olettavat, että opettaja kertoo muille lapsille, jos jotain ongelmaa tulee. Opettaja ei tiedä, että ongelmia on, koska ap ei kerro eikä kenties muutkaan vanhemmat. Kaikki kuvittelevat, että homma sujuu jotenkuten.

Miten sen "Nikon" vanhemmat tietäisivät, MIKÄ erityisesti Nikossa muita lapsia hiertää - jos kukaan ei kerro opettajalle?

-as-lapsen surullinen äiti-

Ja sorry, minusta SE on aina vanhempien tehtävä. Jos sinun lapsesi tulee selittämään, miten Niko on paskapää ja outo, kun se nykii päätään, niin onko sinusta tosiaan sen NIKON VANHEMPIEN tehtävä selittää lapsosellesi, että Nikolla on tic-oireita, jotka johtuvat stressistä, eikä Nikoa saa niiden vuoksi haukkua paskapääksi...? Ei. Kyllä se on kunkin vanhemman tehtävä puuttua tuollaiseen. Selittää, että ehkä siihen nykimiseen on hyväkin syy, otetaan asiasta selvää (jos ei heti tiedä, mistä se johtuu). AINAKIN nyt olla lähtemättä mukaan paheksuntaan ja paskapääksi haukkumiseen! Mutta anteeksi nyt - ehkä teen ap:lle vääryyttä, ehkä en - ap:n aloituksesta saan minäkin pahasti sen vaikutelman, että on lapsensa rinnalla ja mukana kadehtimassa as-lapsen saamia poikkeustehtäviä.. Se on tietysti totta, että kaikki as-lapset eivät ole samanlaisia, vaan kukin on yksilö. Mutta kyllä siihen liittyy yleisiä oireita. Ja lopuista mieltä/lapsen mieltä vaivaavista asioista kannattaa kysyä opettajalta suoraan. -as-lapsen surullinen äiti-

Opettajalta voi kysyä suoraan, mutta jos hänellä ei ole lupa kertoa, niin sitten oireet jää arvailujen varaan. Toinen vaihtoehto on soittaa lapsen vanhemmille jos numeron saa, mutta kuten tässäkin ketjussa moni on vastannut niin eivät halua kertoa lapsensa diagnoosista. Mitä jos tavislapsen vanhempi ei halua/pysty selvittämään diagnoosia ja sen vaikutuksia, niin luultavasti kärsijä on se as-lapsi. Luulisi tämän kiinnostavan myös sen as-lapsen vanhempia.

Ja opettajalla on aina lupa kertoa perusteet opetusmetodeilleen. Hän voi kertoa, että luokassa on erityislapsi, jolle on suunniteltu tällaisia taukotehtäviä, koska ne auttavat häntä keskittymään opetukseen.

Ja hänelle voi aina viestiä, jos niistä taukotehtävistä on lapsien kesken syntynyt närää tai ne häiritsevät muita lapsia.

-as-lapsen surullinen äiti-