ASperger-lapsi normaaliluokassa???

jos lapsi ei osaa noudattaa sääntöjä ja vaatii erivapauksia niin silloin hän on väärässä paikassa. Ei kuulu normaaliluokkaan.

jos lapsi ei osaa noudattaa sääntöjä ja vaatii erivapauksia niin silloin hän on väärässä paikassa. Ei kuulu normaaliluokkaan.

olisi aika hiljaista. Lapsille pitää kertoa, selittää, kertoa, selittää, loputtomasti miksi jotain asioita tehdään eri tavalla. Lapset eivät ole tyhmiä vaan ymmärtävät paljon asioita. Jos he eivät ole yhtään kartalla siitä, miksi jonkun kanssa tehdään asioita toisin niin ei ole ihme, että kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi. Eikä esim. asperger-lapsia voi niputtaa yhteen, jokaisen kanssa toimii vähän eri hommat.

on erityiskoulussa. Luokalla on tavallisia lapsia ja erityislapsia sekaisin.

Lapseni välillä häiritsee tuntia, koska hän ei ymmärrä, kuin osittain puhetta. Turhautuu, kun ei ymmärrä.

Hänet kyllä poistetaan luokasta. Joutuu jäähylle.

Saattaa naputtaa seinää ja naureskella. Pysyy kyllä paikallansa.

Vielä tarkennusta asiaan. Muut lapset eivät ole as-lasta vastaan, vaan opettajan käyttäytyminen ottaa päähän, siis se epäoikeudenmukaisuus.



Muille lapsille ei ole kerrottu ko. oppilaan sairaudesta.

voidaan selittää, miksi as-lapsi saa erivapauksia, ja tavall. järkevä lapsi sen myös hyväksyy.

epäoikeudenmukainen, päin vastoin. Jos lapsesi luokalla olisi liikuntavammainen oppilas, valittaisitko siitä että tämän ei tarvitse osallistua pituushyppyyn tai siitä että opettaja hakee hänelle ruoat, vaikka muut joutuvat hakemaan itse omansa?

Väärin muita lapsia kohtaan.

Jos ei koululaitos ole viimeisen 20 vuoden aikana keksinyt jotakin maailmaa mullistavaa niin kyllä ne pahemmat häiriköt, kiusaajat ja muiden häiritsijät ovat ihan muita kuin se yksittäinen as-lapsi, vaikka pompottaisi sitä palloaan koko ajan tunnilla.

t: eräs peruskoulussa kärsinyt

lapseni on saanut diagnoosin ja mietimme kovasti, kenelle kerrotaan ja miten kerrotaan. Hänellä on toistaiseksi oma ystäväpiiri, heidän vanhemmistaan olen ajatellut aloittaa.



Lapsi selviää koulussa aineiden puolesta todella hyvin, toistaiseksi. Ongelmia voi tulla ylemmillä luokilla. Nyt on luokkansa parhaimpia. Kukaan ei näe tällä hetkellä syytä siirtää häntä erityiskouluun. Hän on ylikiltti ja hiljainen puurtaja. Lapsi joka peittää sosiaalisen kyvyttömyyden vetäytymällä omiin oloihinsa.



Kiitos sinulle nimim. surullinen äiti. Kerroit niin hyvin, miten kertoa lapsen diagnoosista.

itse seilasin läpi peruskoulun ja lukion ilman avustajaa ollen vain se luokan virallinen outo. En tiedä oliko sekään nyt niin kivaa, mutta sellaista elämä on.



Nyt vasta taaksepäin katsoessa olen huomannut että käytökseni on saattanut olla häiritsevää. Mutta minulla olikin fiksu ope, joka lähetti minut muihin puuhiin esim kun olin tehnyt tehtävät ja harrasti muita luovia ratkaisuja.



Lukiossa kävin tunneilla jos viitsin, jos en käynyt niin opet taisivat vain olla tyytyväisiä, pärjäsin muutenkin. Suurin osa meistä asseista pärjää, kunhan on muutama ihminen jotka sen outouden kestää. Ei meistä moni taida mitään suosiota kaivata, ei edes osaa kaivata. On ihan okei olla outo, diagnoosin julkistaessa sitä -koska asperger on niin vieras juttu- on vaan sairas tai hullu.



Olen muuten nykyään assiudestani tavattoman onnellinen.

kehiin. Eli mä sain ap.n tekstistä sen kuvan että kenellekään muulle as-lapsen erityis"oikeudet" eivät ole ongelma muuta kuin ap.lle itselleen. Harmittaahan se varmasti että ap.n lapsen kanssa ei leikitä kesken opetuksen.



Meinaatko tosiaan että opettaja ihan suosimisen takia näitä leikkejä harrastaa? Eiköhän opella olisi tarpeeksi tekemistä muutenkin, mutta joutuu huomioimaan yhden lapsen erityisyyden. Mun mielestä kiva juttu että osaa toimia erityislapsen kanssa niin kuin kuuluu ja lapsi voi käydä normaaliluokkaa jos siihen tämän avulla kykenee.

Toisaalta ymmärrän tuo as-lasta ja hänen ongelmiaankin, mutta luokassa oikeasti on muitakin kuin erityislapsi. Samaan luokkaan kun sattuu haaveilija tai oppimisvaikeuksisia lapsia niin heidän opiskelustaan ei tule mitään as-lapsen toiminnan seurauksena. Yhden oman lapseni luokalla oli pitkään lapsi jonka diagnoosia ei kukaan edelleenkään tiedä, erityislapsi joka tapauksessa. Lapsi sai päivittäin hurjia raivareita ja kävi koulukavereihin myös fyysisesti kiinni ja heitteli kivillä. Lapsen toiminnan takia oppitunnit olivat yhtä tyhjän kanssa ja moni lapsi pelkäsi kouluun menemistä. Useat vanhemmat miettivät jo koulun vaihtoa, mutta onneksi perhe muutti paikkakunnalta muista syistä. Vihaksi vaan laittoi vähän aikaa sitten kun kuulin perheen äidin valitelleen kuinka HEIDÄN lastaan on kiusattuna alusta asti! Kyllä se kiusaaja oli ihan joku muu eikä lapsia mielestäni voi syyttää jos ei halua lyövän lapsen kanssa leikkimiseen löydy. Etenkin kun kaikki leikki voi tapahtua vain tuon toisen lapsen ehdoilla tai kivet lentelee ja hiuksissa roikutaan. Kyllä on nykyään erilaista laittaa innolla kouluun lähteävä lapsi koulumatkalle kuin vuosi sitten itkua tihrustava onko-pakko-mennä-lapsi!

tutkimusten mukaan 80% as-lapsista joutuu rankan koulukiusaamisen kohteeksi koulussa.



Ne kiusaajien arvot lähtevät vanhemmista.

jos lapsi ei osaa noudattaa sääntöjä ja vaatii erivapauksia niin silloin hän on väärässä paikassa. Ei kuulu normaaliluokkaan.

Nyt muut lapset eivät tiedä tästä As-diagnoosista ja lapsen erilaisista tarpeista. Lapsen näkökulmasta huonosti käyttäytyvä oppilas saa opettajalta erityishuomiota ja vapauksia.



Aikuiset tässä ketjussa tietävät että opettaja toimii As-lapsen kanssa oikein ja aikuisilta löytyy hyväksyntää koska lapsi on As. Mitä jos kyseinen lapsi ei olisikaan As, vaan muuten häirikkö? Löytyisikö teiltä äidit sitten hyväksyntää erityishuomiolle? Itselläni ei ehkä löytyisi siten kuin As-diagnoosin omaavalle ja varmasti tämä heijastuisi asenteissa kotona.



Itse tekisin niin että kertoisin lapselleni tästä toisen lapsen As-diagnoosista ja mitä se tarkoittaa. Yrittäisin opettaa lapselle avarakatseisuutta. Mutta silti opettaisin että tietyt asiat kuten tunnilla häiritseminen ovat kiellettyjä ja juuri siksi As-lapsen on hyvä tehdä näitä erityisjuttuja että muut saavat opiskella.



Se että vanhemmat eivät halua kertoa lapsen diagnoosista on vanhempien valinta pelon vuoksi, mutta usein saattaa aiheuttaa pikemminkin enemmän ongelmia kuin helpottaa niitä. Meidän keskimmäisen lapsen luokassa oli äiti joka juuri halusi kertoa lapsensa erityispiirteistä (As-diagnoosi), oli oppinut edellisestä koulusta että yhteydenottoja vanhemmilta tuli joka tapauksessa. Nyt hän fiksusti pohjusti meitä vanhempia etukäteen- oli todella fiksu äiti! Ja tämän jälkeen varmasti minäkin suhtaudun hänen lapseensa suopeammin kuin jos hän olisi jättänyt kertomatta tilanteesta.



Se ikävä tosiasia on että erityislapsi vie sitä huomiota muusta opetuksesta ja ne muut lapset jäävät tässä vähän vähemmälle. Mutta veikkaisin että luokassa on muitakin erityisen tuen tarvitsijoita, lukihäiriöisiä yms. Normilapselle siten opettajalta jää todella vähän aikaa. Tämä meillä on ainakin paikattu sillä että kotona me vanhemmat olemme kiinnostuneita ja autamme opiskelussa.



Lapset oppivat kyllä että kaikille ei ole samat säännöt ja jokainen on erilainen omalla laillaan. Mutta tässä auttaa avoimuus ja asioista kotona puhuminen. Tätä avoimuutta olen ainakin omien lasten kohdalla käyttänyt vaikka vanhemmat eivät diagnoosista olisikaan kertoneet.



Osa näistä vastauksista on kyllä ollut aikamoisia ja jättäisin ne huomioimatta. Katkeria ihmisiä näköjään löytyy, myös niiden erityislasten vanhempien joukosta.

niin ei opettaja sulle asiasta puhu mitään. Hoida vaan omat asiasi. Vie vaikka lapsesi toiseen kouluun, jos häiritsee.

ja niin teki moni muukin. Ainoastaan rupusakki jäi jäljelle.

Jos lapsella on oma avustaja niin miksi opettajan täytyy hänen kanssaan alkaa leikkimään?

ala-asteikäisellesi, että "tuo Jesse on muuten vammainen, se ei voi sille mitään, että se käyttäytyy noin tyhmästi."



Tie helvettiin on siloitettu kauniilla ajatuksilla.

on 10-vuotias as, sai juuri diagnoosin. On sen verran lievä as, että tähän asti on selvinnyt luokka-avustajalla, nyt saa toivottavasti oman. Kauheaa lukea näistä ääliöistä kuten ap, mutta selvähän se on, että tunnevammaisia ihmisiä on (ja tulee aina olemaan, koska saavat lisääntyä vapaasti).



Oletteko koskaan ajatelleet, että erilaisuutta on hyvä oppia suvaitsemaan.



Oikeastaan sen naapurin mikon voisi siirtää erityisluokalle, se pilkkasi yhtä toista poikaa kerran. Samoin Tiinan, se myöhästelee. Ja entäs sitten Pekka, aina läksyt tekemättä....

huomioon heidän vaatimallaan tavalla.

Se tarkoittaa toisaalta myös sitä, että suurin osa lapsista ei tarvitse erikoishuomiota, vaan kuuluu siihen porukkaan joka kulkee mukana ilman mitään erikoista huomiota tai huolenpitoa.

Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.

t.opettaja

Jos lapsella on oma avustaja niin miksi opettajan täytyy hänen kanssaan alkaa leikkimään?

Mun lapsen diagnoosista ei kerrota muille oppilaille, koská jo pelkästä koululpsykologista pilkataan. Nyt hän on vaan luokan vähän outo pelle, joka kuitenkin hyväksytään joukkoon. Diagnoosin julki tuominen tuskin auttaisi asiaa.

on 10-vuotias as, sai juuri diagnoosin. On sen verran lievä as, että tähän asti on selvinnyt luokka-avustajalla, nyt saa toivottavasti oman. Kauheaa lukea näistä ääliöistä kuten ap, mutta selvähän se on, että tunnevammaisia ihmisiä on (ja tulee aina olemaan, koska saavat lisääntyä vapaasti). Oletteko koskaan ajatelleet, että erilaisuutta on hyvä oppia suvaitsemaan. Oikeastaan sen naapurin mikon voisi siirtää erityisluokalle, se pilkkasi yhtä toista poikaa kerran. Samoin Tiinan, se myöhästelee. Ja entäs sitten Pekka, aina läksyt tekemättä....