Lue keskustelun säännöt.
apua! Miten saa siskoni uskomaan ettei kotirouvana olo ole ylevää?
01.12.2009 |
Siskoni on naimisissa ja mies on lähdössä töihin ulkomaille. Palkka hänellä siellä ei ole mikään älyttömän massiivinen, kuitenkin sellinen että kyseisessä maassa kaksi ihmistä elää varsin mukavasti. Siskoni aikoo lähteä mukaan ja alkaa KOTIROUVAKSI! Eka ajattelin että he aikovat viimeinkin yrittää lasta (siskolla on ikää jo yli 30) mutta ei. Siskoni selitti innoissaan, että hän aikoo alkaa tekemään jotain vapaaehtoistöitä ja opetella pianonsoittoa tms ja mies käy töissä.
Siis autttakaa, miten saan siskoni uskomaan, ettei kotirouvana olo ole mitään hienostunutta ja kivaa vaan hänen pitää kantaa vastuu itsestään????
Kommentit (30)
etteivät he edes yritä. Hän haluaa olla moderni seksikäs vaimo (ja mies toivoo samaa) eikä lapsi ole siis suunnitelmissa.
mielipide niin mitä ja ketä varten se lapsi pitäisi tehdä?
Onko sulla useinkin tapana luulla muiden ihmisten asioista sitä sun tätä ja suuttua jos he tekevätkin kuten itseä huvittaa? Kun suhde on kunnossa ja he haluavat lähteä yhdessä kokemaan uusia asioita, niin mitä ihmettä se sinulle kuuluu? Tuskinpa hän kotirouvuuttaan "yleävänä" pitää, kunhan viettää sapattivapaata tehden asioita joista on kiinnostunut. Ja jos mies jättää, niin parempi tilannehan se on jos ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun siskosi saa kivan tauon arkeen ulkomaan asumisen ajaksi. Usein puolison on todella vaikea (tai mahdoton) edes saada töitä tuommoisessa tilanteessa. Riippuu tietysti kohdemaasta.
Itse olin 2 vuotta miehen mukana (lapsettomana kotirouvana) expattina.
Käytin aikani opiskeluun, harrastamiseen, kavereiden tapaamiseen, matkusteluun jne. jne.
Muutamassa työpaikkahaastattelussa kävin mutta en osannut niin hyvin kohdemaan kieltä etttä olisi työpaikka irronnut.
En missään vaiheessa ajatellut olevani hienostunut tmv. =D
Mukava elämänkokemus se oli.
Yksi kotirouva ulkomailta, joka löysi uuden uran ihan vahingossa.
Minun ystäväni (akateemisesti koulutettu)
teki juurikin noin, eikä ole päivääkään katunut. Vietti mielenkiintoiset kaksi vuotta ulkomailla puuhaillen erilaisia asioita, reissasi ympäriinsä jne. Opiskeli myös jonkun verran etänä ja välillä oli töissäkin. Suomeen palattuaan perustivat perheen ja hyvin heillä edelleen menee.
Tuohan on kuin suoraan minun elämästäni.
Enkä ole hetkeäkään katunut, päinvastoin. Ulkomaanreissu ja parin vuoden kotirouva-aika oli hyvä kokemus.
no kyllä mua vähän ehkä häiritsee se että sisko ei tee lapsia olisi niin kivaa, jos omilla olisi serkkuja. jotenkin siskoni on mennyt iän myötä itsekkäämmäksi... En tiedä onko miehellä jotain merkitystä. Siskoni mies on ihan mukava, mutta jotenkin sellainen erilainen kuin olisin siskolleni toivonut. Mies haluaa matkustella ja asua maailmalla ja sellaista. Olisin ehkä halunnut että siskonikin olisi avioitunut kunnollisen perheen isän kanssa... Heill ei ole edes autoa, kun mies ei kuulemma raski ostaa haluamaansa ja he eivät sitä Helsingin keskustassa muka tarvitse.
etteivät he edes yritä. Hän haluaa olla moderni seksikäs vaimo (ja mies toivoo samaa) eikä lapsi ole siis suunnitelmissa.
vapaaehtoinen lapsettomuus on ongelma? Miksei vapaaehtoistyö ole sinun mielestäsi hyvä vaihtoehto?
Asun itse ulkomailla, ja meillä on tuttavapiirissä useitakin lapsettomia pariskuntia, joista vain toinen on palkkatyössä. "kotirouvina" on siis myös miehiä. En tiedä, miksi heidän elämänsä olisi yhtään sen tyhjempää kuin palkkatöissä olevan puolison. Tai miksi minun kotiäidin elämäni olisi jotenkin parempaa.
Ja tosiaan tiedoksi sinulle, jos viettää muutaman vuoden kotona, se ei millään muotoa estä etsimästä töitä sitten myöhemmin. Ihan riippumatta siitä, onko lapsia tai ei.
Toivot siskosi saavan lapsia, että sinun lapsillasi olis serkkuja =o
Lisäksi haluat että hänellä olisi sinun makusi mukainen mies, vaikka siskosi selvästi pitää matkustelevasta maailmanmiehestä.
Vedät oikein herneet nenuun kun hän ei elä niinkuin sinä haluat. Huh huh.
Kumpikohan teistä se itsekäs oikein on.
Kuulostat aivan äidiltäni. Hänen mukaansa minä olen hirveän itsekäs (ja niin ovat sisaruksenikin) koska haluamme itse päättä OMASTA elämästään emmekä esim. sisusta kotejamme kuten äiti haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, onhan tämä ihan kamalaa. Pitää herätä kahdeksalta, laittaa miehelle aamupalaa, käydä aamupäivällä salilla ja iltapäivällä shoppailla, siivota, laittaa ruokaa sekä välillä tehdä töitä. Kamalaahan tämä on, kieltämättä...
Ai niin, asumme ihan Suomessa. :)
Kyllä vastuun ihminen kantaa itsestään myös kotirouvana (joka on muuten erittäin yleistä muualla maailmassa kuin täällä Suomessa, jossa naisten on pakko olla hyviä jätkiä ja täysin riippumattomia miehistään). Anna siskosi elää elämäänsä - jos yhden palkalla pärjää, eikä siskosi ei urajohteinen ihminen, mutta mitä hittoa hänen on pakko olla töissä? Kyllä vapaaehtoistyö voi olla hyvinkin palkitsevaa, samoin opiskelu ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna nyt toisen nauttia elämästään ja tällaisista harvinaisista tilaisuuksista miettiä, kuka on ja mitä haluaa tehdä. Jos he elävät miehen palkalla, niin eihän asia kuulu sulle yhtään, vai kuuluuko?
en oikeasti vaihtaisi ikinä hänen aknssaan paikkoja. SIis ei se mua haittaa, mua huolettaa lähinnä että jos siskoni sitten myöhemmin katuu tai jos mies vaikka jättää hänet. Sekkin ihmetyttää ettämikseivät he nyt tee lasta, jos kerran sisko ei edes mene töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteivät yritä lasta, ihan kaikki ei haluaa tällaisia asioita kelata edes siskonsa kanssa...
en oikeasti vaihtaisi ikinä hänen aknssaan paikkoja. SIis ei se mua haittaa, mua huolettaa lähinnä että jos siskoni sitten myöhemmin katuu tai jos mies vaikka jättää hänet. Sekkin ihmetyttää ettämikseivät he nyt tee lasta, jos kerran sisko ei edes mene töihin...
Mihin se elämä katoaa jos on hetken kotirouvana? Opiskelee, tekee vapaaehtoistyötä (josta myös saa kokemusta!). Mihin se elämä muka katoaa vaikka mies joskus jättäisikin??? Sitten voi taas ajatella pakan uusiksi, jos näin käy, mutta nyt on siskosi aika nauttia elämästään. Ja ei kaikki halua lasta - tai mikä jos eivät saakaan? Oletko tätä miettinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välttämättä edes halua elämältä samoja asioita kuin sinä. Anna nyt aikuisen ihmisen tehdä omat päätöksensä. That's life.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se siinä vaiheessa ole myöhäistä hakea töitä? Tai yrittää sitä lasta. Ja muuten tiedoksesi, että kotiäitinä ulkomailla ilman kontakteja ja tukiverkkoja se vasta raskasta onkin. Se kotirouvana olo ja vapaaehtoistyö voi olla ihan herkkua siihen verrattuna.
ratkaisu kuulostaa ihanalta. Mäkin tekisin just noin. Mitä ihmeen katumista siinä on? Vaikka ero tulisi joskus myöhemmin, niin onpahan muutama ihana kotirouvavuosi muistona...
teki juurikin noin, eikä ole päivääkään katunut. Vietti mielenkiintoiset kaksi vuotta ulkomailla puuhaillen erilaisia asioita, reissasi ympäriinsä jne. Opiskeli myös jonkun verran etänä ja välillä oli töissäkin. Suomeen palattuaan perustivat perheen ja hyvin heillä edelleen menee.
En ymmärrä mikä tässä on ongelma paitsi että ap:n pitäisi pitää huoli elämästään ja omasta parisuhteestaan. Eikai elämää voi elää niin että koko ajan pelkää että tulee ero???
Minulla on ystävä, joka lähti työkomennukselle keskieurooppaan kahdeksi vuodeksi ja hänen MIEHENSÄ teki saman päätöksen kuin siskosi. Eli mies oli "kotirouvana", kuulemma kävi ajan kulukseen jonkun kuuluisan kokin kokkikurssiakin! Ja nautti joka hetkestä! Kahden vuoden kuluttua palasivat Suomeen ja mies palasi työelämään (korkeakoulun opettajaksi)...
etteivät he edes yritä. Hän haluaa olla moderni seksikäs vaimo (ja mies toivoo samaa) eikä lapsi ole siis suunnitelmissa.
Heh, omille siskoillenihan minäkin toki olen lapseni tehnyt että serkuksilla olisi seuraa toisistaan :D