Kummipoikani täytti juuri 4v. Edelleen tuttipullo ja yhdistelmärattaat käytössä...

aika varmaa että ongelmia tulee kun kouluun lähtee, kun ei ole opetettu pitämään esim. tavaroistaan huolta.

tuntuu olevan kovin henkilökohtainen juttu, eikä välttämättä kerro mistään sen suuremmista ongelmista, vaan voi olla ennemmikin vaan perheen tyyli ja tapa. Omassa tuttavapiirissä on myös muutama perhe, jossa ei tee mieli ilman kenkiä kävellä, kaikki paikat pursuaa roinaa yms., mutta meno ei tunnu heitä haittaavan. Hassua on, että tiedän myös näiden tuttavien lapsuudenkodeissa olleen sama meininki, eli siisteyden kanssa ei ole ollut niin nuukaa.

ovatko tulleet liian vanhoina vanhemmiksi ja väsähtäneet vanhenmuuteen?? Tajunneet vasta nyt, ettei elämä olekkaan samanlaista kun ennen lasta ja totaalisen kyllästyneitä kaikkeen? Vai onko heillä aina ollut sama meininki??

Itsellä juuri 4v täyttänyt poika enkä voisi kuvitellakaan tuttipulloa tai rattaita...

että söi itse tuttia 4 vuotiaaksi asti jne vauvajutut käytössä ja ihan normaali ihminen minusta onkin kasvanut. Purentavikaaa kyllä oli..



Kappas vain :D

ei minusta ihan normaalia tullutkaan.

Meidänkin 4 v rattaat käytössä. Ja meidän 2,5 vuotiaalla vielä tutti käytössä. Tuttipullosta luovuttiin 2 vuoden iässä.



Ja mitä tuohon kodin siisteyteen tulee, niin mieti vaikka 100 vuotta taaksepäin, millaisia kodit oli. Ja ihan hyviä ihmisiä niistä sen ajan lapsista tuli.



Lapsi on kuitenkin perhepäivähoidossa, ja kohta jo esikoulussa. Kyllä yhteiskunta sen opettaa, mitä vanhemmat ei. Tärkeintä on tuo rakkaus ja välittäminen. Jos sitä vanhemmat ei anna, niin ei yhteiskuntakaan.

Itselläni on kaksi vuotta vanhempi poika ja olemme tähän perheeseen verrattuna varmasti sellainen normaaliperhe. Mutta aina kun puhun omasta lapsestani ja perheemme yhteisistä harrastuksista tms. niin koen, että kuulostan kehuskelijalta. Puhumalla omasta pojastani en halua lannistaa kummipoikaani tai saada häntä tuntemaan itseään huonommaksi, vaikka kaikissa kehitysasioissa hän on selvästi jäljessä. Mutta kun tämä ei johdu hänestä itsestään vaan kykenemättömistä vanhemmista! Pelkään että kummipojalle kasvaa huono itsetunto, kun saa aina kokea olevansa jotenkin jälkijunassa ikätovereihinsa verrattuna :(

on huoli ja ahdistus, vaikka toisaalta järki sanoo, että niin pitkään kun on rakkautta ja huolenpitoa, niin asiat ovat aika hyvin.

Meidänkin 4 v rattaat käytössä. Ja meidän 2,5 vuotiaalla vielä tutti käytössä. Tuttipullosta luovuttiin 2 vuoden iässä. Ja mitä tuohon kodin siisteyteen tulee, niin mieti vaikka 100 vuotta taaksepäin, millaisia kodit oli. Ja ihan hyviä ihmisiä niistä sen ajan lapsista tuli. Lapsi on kuitenkin perhepäivähoidossa, ja kohta jo esikoulussa. Kyllä yhteiskunta sen opettaa, mitä vanhemmat ei. Tärkeintä on tuo rakkaus ja välittäminen. Jos sitä vanhemmat ei anna, niin ei yhteiskuntakaan.

Tosin heidän lapsensa on pienempi, mutta minkäänlaista kuria ei edes yritetä pitää. Ja niin pienelle ei luulisi vielä olevan ongelmallista se kurinpito.



Ovat korkeastikoulutettuja molemmat, ei alkoholiongelmia, miehellä tosin mielenterveysongelmia. Koti on aivan sikolätti, joka paikka homeessa yms., vaikka asuvat uudehkossa omakotitalossa.



Vaimo toivoi lasta vuosia ja kun sen vihdoin saivat, eivät viitsi itse hoitaa, vaikka molemmat ovat kotona. Isovanhemmat hoitavat lähes päivittäin ja poika on aivan terroristi.

ahkerassa käytössä... Kun poika piti esim vieroittaa tutista (juuri vaille nelivuotiaana) niin mummo piti kutsua viikoksi hoitamaan asiaa. Vanhemmat itse ovat TÄYDELLISEN kyvyttömiä hoitamaan mitään vähänkään isompaa asiaa. Mummo myös käy siivoamassa kämpän 300 kilometrin päästä aina kerran pari kuukaudessa. Siihen mennessä kaikki on yleensä jo aivan saastassa :(

Tosin heidän lapsensa on pienempi, mutta minkäänlaista kuria ei edes yritetä pitää. Ja niin pienelle ei luulisi vielä olevan ongelmallista se kurinpito. Ovat korkeastikoulutettuja molemmat, ei alkoholiongelmia, miehellä tosin mielenterveysongelmia. Koti on aivan sikolätti, joka paikka homeessa yms., vaikka asuvat uudehkossa omakotitalossa. Vaimo toivoi lasta vuosia ja kun sen vihdoin saivat, eivät viitsi itse hoitaa, vaikka molemmat ovat kotona. Isovanhemmat hoitavat lähes päivittäin ja poika on aivan terroristi.

Vanhemmat yli 40, lapsen ei anneta tehdä mitään itse, talutetaankin koko ajan ettei vaan kaadu ja tule polveen haava. Isovanhemmat tekevät kaikki hommat talossa, mummi soitetaan jos pitää vaikka käydä kaupassa tai laittaa pyykit koneeseen (mummi tulee tunnin matkan bussilla). Lapsen kanssahan ei voi tehdä mitään. Lapsi on ihan hyvin hoidettu, mutta aika avuton kun ei joudu mitään tekemään itse.

ihan enemmänkin :(

Lasta rakastetaan kotona todella paljon, eikä haluta että lapselle tulee paha mieli mistään, joten suojellaan ja passataan vähän liikaakin, ei tuoteta pettymyksiä lapselle (ja niitähän tulee, jos yhtään yrität lapselle pitää rajoja tai auttaa omatoimisuuteen), valvotaan ja varotaan lapsen puolesta kaikkea ettei vaan sattuisi, jolloin tietenkään lapsen motoriikka jää aika kömpelöksi.



Tämä on todella rankkaa myös vanhemmille, koko ajan pitää olla valmiudessa viihdyttää rakasta kullanmurua, ja kotihommat jää siihen paikkaan jos pienelle meinaa tulla paha mieli siitä, ettei äiti tule leikkimään, kun muru niin haluaa.

Eihän siinä sitten ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko eletään paskassa tai joku toinen tulee kotia hoitamaan.



Näille lapsille on aika karua sopeutua sitten aikanaan päivähoitoon tai kouluun, kun yhtäkkiä vaaditaankin edes jonkinlaisia taitoja, eikä olekaan huomion keskipiste koko ajan. Ja jokainen lapsi reagoi siihen tavallaan...

"huh. kuulostaa siltä, että näitä perheitä on ihan enemmänkin :("



Mitä väärää siinä on, jos käyttää 4v lapsella rattaita? 4v ei jaksa kovin pitkää matkaa kävellä. Kaikilla perheillä ei ole autoa. Me saatetaan kävellä hyvinkin 15 km:n lenkki, ja 4v lapsi todellakin menee suurimman osa rattaissa.



Ja tuo tuttijuttu. Siitä tulee jatkuvasti sanomista. Meidän 3v lapsella on tutti. Aina, kun joku kuulee, että lapsi on kolme, ensimmäinen kommentti on "tutti pois". Mitä se muille kuuluu? Meidän 3v on henkisesti 1v tasolla, joten jos ei ole tuttia, imee peukalonsa puhki. Mitä jos joskus tuijottaisitte jotain muutakin kuin lapsen ikää?

*jännää*

kulettaa poikaansa reppuselässä eskariin, matkaa on puolisen kilometriä. Poika on ainakin 120 cm pitkä eikä ole hoikimmasta päästä, ja ihan terve on.

ihan siitä syystä että on niin vilkas ettei sen kanssa esim. kaupassa käynnistä tule mitään kun ei pysy hetkeäkään paikallaan jos ei tee itse jotain. Ei ne rattaat joka paikassa ole mukana mutta joskus vielä jos kaksi isompaa myös mukana ja jotain pitäisi saada kotiinkin kannettua niin ilman rattaita ei tule mitään.

ei lapset tarvitse. Anna kummilapsesi elää perheensä kanssa miten he haluavat, kun ei ole kysymyksessä mikään lastensuojelutapaus, tai puhu heille suoraan!!!!!!!!!!!

Lasta rakastetaan kotona todella paljon, eikä haluta että lapselle tulee paha mieli mistään, joten suojellaan ja passataan vähän liikaakin, ei tuoteta pettymyksiä lapselle (ja niitähän tulee, jos yhtään yrität lapselle pitää rajoja tai auttaa omatoimisuuteen), valvotaan ja varotaan lapsen puolesta kaikkea ettei vaan sattuisi, jolloin tietenkään lapsen motoriikka jää aika kömpelöksi. Tämä on todella rankkaa myös vanhemmille, koko ajan pitää olla valmiudessa viihdyttää rakasta kullanmurua, ja kotihommat jää siihen paikkaan jos pienelle meinaa tulla paha mieli siitä, ettei äiti tule leikkimään, kun muru niin haluaa. Eihän siinä sitten ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko eletään paskassa tai joku toinen tulee kotia hoitamaan. Näille lapsille on aika karua sopeutua sitten aikanaan päivähoitoon tai kouluun, kun yhtäkkiä vaaditaankin edes jonkinlaisia taitoja, eikä olekaan huomion keskipiste koko ajan. Ja jokainen lapsi reagoi siihen tavallaan...