Tietopaketti kohtukuolemasta

Kuolleen sikiön synnyttäminen



http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…





Duodecim

1999;115(9):1042

Tapio Kurki ja Mika Nuutila



Arviolta 0.5 % yli 22-viikkoisista sikiöistä voi menehtyä kohtuun. Tapahtuma on suuri tragedia, ja hoitavalta lääkäriltä vaaditaankin tilanteen hallitsemiseksi empatiaa kliinisten taitojen ohella. Useimmat naiset toivovat synnytyksen pikaista käynnistämistä ikävän uutisen kuultuaan. Pelätyt hyytymistekijähäiriöt ilmaantuvat kuitenkin vasta noin kuukauden kuluttua sikiön menehtymisestä. Äidin ahdistusta synnytyksen ripeä käynnistys näyttäisi sen sijaan vähentävän. Synnytyksen induktio onnistunee parhaiten synteettisellä prostaglandiinilla, misoprostolilla. Kuolleen lapsen synnyttäneen tukihoito on tärkeätä. Syy sikiön menehtymiseen saadaan selvitettyä yli 90 %:ssa tapauksista.



Noin puoli prosenttia yli 22-viikkoisista sikiöistä voi menehtyä kohtuun. Tapahtuma on aina tragedia synnyttäjälle ja hänen läheisilleen. Synnytyslääkäriltä vaaditaan empaattista mutta silti jämäkkää kliinistä otetta asioihin. Kirjoituksessa keskitytään synnytykseksi (raskauden kesto ž22 viikkoa, sikiön paino ž500 g) katsottavan sikiökuoleman hoitoon.



Oireet ja diagnoosin varmistaminen

Synnyttäjät ottavat yleensä ensiksi yhteyttä äitiysneuvolaan, jos raskauden kulussa ilmenee ongelmia: sikiö ei ole liikkunut kunnolla tai sen liikkeet ovat vähentyneet. Synnyttäjällä voi esiintyä myös ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Äitiysneuvolassa sikiön sydänääniä ei todeta doppler-laitteella. Synnyttäjän häpyliitos-kohdunpohjamitta voi olla normaalia pienempi, mikä viittaa sikiön kasvun pysähtymiseen tai lapsiveden määrän vähenemiseen.



Epäiltäessä kohdunsisäistä sikiökuolemaa synnyttäjä tulee lähettää päivystyspotilaana äitiysneuvolasta synnytyssairaalaan. Sairaalassa diagnoosi varmistuu, kun sikiöstä ei saada kardiotokografiaa eikä kaikukuvauslaitteella nähdä sikiön sydämen sykettä; yleensä todetaan vain verihyytymiä sydämen sisällä. Jos sikiön menehtymisestä on jo pitempi aika, kallon saumat voivat olla limittäin ja sikiö saattaa olla autolyyttisen näköinen (epäselvät kudosrajat).



Hoito synnytyssairaalassa



Tieto sikiön menehtymisestä kohtuun on suuri järkytys, sillä useimmat raskaudet ovat nykyisin suunniteltuja ja hyvin toivottuja. Sikiön menetykseen liittyvä suru ja tuska on lähiomaisen kuolemaan verrattava asia. Synnyttäjän on myös vaikea uskoa, että näin voi käydä vielä nykyaikana. Niinpä hän tai omaiset saattavat ensireaktiona etsiä syyllistä terveydenhoitohenkilöstöstä (Kurki 1995). Hoitavalta synnytyslääkäriltä vaaditaankin kärsivällisyyttä ja oman ahdistuksen hallintaa.





Useimmat synnyttäjät perheineen haluavat synnyttää menehtyneen sikiön mahdollisimman pian. Synnytyksen käynnistykseen ei kuitenkaan ole välitöntä somaattista aihetta, sillä pelätyt hyytymistekijähäiriöt (hypofibrinogenemia, trombosytopenia) kehittyvät vasta 4-5 viikon kuluttua; tällöinkin kyseessä on yleensä ns. hidas DIC-oireyhtymä. Kuolleen sikiön ripeä synnyttäminen näyttäisi kuitenkin vähentävän merkittävästi äidin ahdistusta (Radestad ym. 1996).



Synnytyksen käynnistys ja hoito



Kuolleen sikiön synnyttäminen on suoraviivaisempaa toimintaa kuin elävän lapsen synnytys, sillä sikiön voinnin valvonnasta ei tarvitse huolehtia (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Lähes poikkeuksetta pyritään alatiesynnytykseen, jonka aikana äidin kivunhoidon on oltava liberaalia ja tehokasta. Keisarileikkauksen aiheina voi olla vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaava tila (esim. runsas verenvuoto istukan ablaatiossa, hyvin vaikea pre-eklampsia) tai absoluuttinen synnytyseste (sikiön poikkitila, täydellinen eteis-istukka).



Käynnistyksen edellytykset ja riskit



Synnytyksen käynnistystapa riippuu raskauden kestosta ja siihen läheisesti liittyvästä kohdunsuun kypsyydestä. Käynnistyksen onnistuminen arvioidaan tarkasti modifioitujen Bishopin pisteiden avulla (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Mahdollinen hyperstimulaatio voi aiheuttaa kohdun repeämän vaaran, varsinkin jos kohdussa on jo arpi (aikaisempi keisarileikkaus tai kohtumyooman poisto).



Prostaglandiinit



Jos kohdunsuu on riittävän kypsä (3-4 cm auki), synnytys voidaan indusoida suoraan sikiökalvojen puhkaisulla. Tavallisesti tilanne ei ole kohdunsuun suhteen näin edullinen, vaan kohdunsuuta joudutaan »kypsyttämään». Tällä hetkellä käytetään lähinnä synteettisiä prostaglandiineja (PG) (gemeprosti, misoprostoli), sillä ne ovat tehokkaampia kuin luonnolliset PG:t. Vasta-aiheita PG:n käytölle ovat (harvinainen) yliherkkyys, vaikea sydän- ja verisuonisairaus ja vaikea obstruktiivinen keuhkosairaus (astma). HYKS:n naistenklinikassa on jo muutaman vuoden ajan käytetty ensisijaisesti PGE1-johdosta misoprostolia. Sitä annetaan 0.1 mg:n tablettina emättimeen kohdunsuun lähelle kahdeksan tunnin välein. Synnytyksen käynnistymiseen tarvitaan yleensä vain 1-2 tablettia. Eräässä 156 synnyttäjällä tehdyssä tutkimuksessa vaginaalinen 0.1 mg:n misoprostoliannos riitti käynnistämään synnytyksen 81 %:ssa myöhäisistä sikiön menetyksistä (Bugalho ym. 1994). Misoprostolin avulla kohdunsuu avautuu yleensä 3-4 cm, ja sen jälkeen synnytystä voidaan jouduttaa edelleen sikiökalvojen puhkaisulla. Misoprostolin vaihtoehtona on teholtaan samanveroinen PG gemeprosti (emätinpuikko 3-6 tunnin välein), mutta se aiheuttaa synnyttäjälle enemmän sivuvaikutuksia ja on lisäksi misoprostolia 100 kertaa kalliimpaa (Halmesmäki ja Nuutila 1998). Myös PGE2-johdosta dinoprostonia voidaan käyttää kuolleen täysiaikaisen sikiön synnyttämiseen; (0.5 mg kohdunkaulankanavaan tai 2 mg emättimeen kuuden tunnin välein) (Hiilesmaa ja Nuutila 1994). Vaste synnytyksen induktioon on hyvin yksilöllinen. Prostaglandiineja voidaan siten joutua antamaan useita päiviä.



Oksitosiini



Kohtuun menehtyneen sikiön synnytys voidaan käynnistää suoraan myös oksitosiinilla. Induktion onnistuminen riippuu kuitenkin oksitosiinireseptoreiden määrästä kohdussa ja kohdunkaulan kanavassa. Määrien tiedetään lisääntyvän raskauden loppua kohden (Fuchs ym. 1982). HYKS:n naistenklinikassa on annettu oksitosiinia infuusiona 30-50 yksikköä 500 ml:ssa Ringerin liuosta aloittaen nopeudella kaksi tippaa minuutissa. Infuusionopeutta voidaan suurentaa kahdella tipalla minuutissa 30-45 minuutin välein kohdun vasteen mukaan. Oksitosiini-infuusio voidaan toistaa tarvittaessa seuraavana päivänä. Infuusion käytössä on silti noudatettava varovaisuutta, sillä yksilöllinen herkkyys voi altistaa patologisille supistuksille. Varotoimet ovat siten pitkälti samanlaisia kuin PG:n käytön yhteydessä.



Muita synnytyksenkäynnistyskeinoja



Mifepristoni (RU 486) on antiprogestiini, jota on käytetty raskauden keskeytyksissä yksinään ja yhdessä misoprostolin kanssa. Sitä on käytetty myös onnistuneesti yli 16-viikkoisten kuolleiden sikiöiden synnyttämiseen: Cabrolin ym. (1990) 46 naisen aineistossa 29 (63 %) synnytti, kun mifepristonia annettiin 600 mg kahdesti päivässä.



Kohtuun menehtyneen sikiön synnyttäminen voi onnistua myös käyttämällä vesikalvon ulkopuolista keittosuolahuuhtelua, jossa katetri ohjataan kohdunkaulan kanavan kautta ja yhdistetään keittosuolainfuusioon. Sikiöt on sen avulla saatu syntymään äidin kannalta turvallisesti, ja menetelmän tehokin on verrattavissa lapsivesitilaan ruiskutettavaan PG-annokseen (Mahomed ja Jayaguru 1997). Tämäntyyppinen synnytyksenkäynnistysmuoto voisi sopia myös kehitysmaaolosuhteisiin.



Kuolleen lapsen synnyttyä



Vanhempien olisi hyvä nähdä syntynyt lapsi, vaikka hän olisi epämuodostunutkin. Poikkeavat kehon alueet voidaan tarvittaessa peittää liinoilla. Näin toimien heille jää realistinen kuva syntyneestä lapsesta ja vältetään myöhempi epätietoisuus sekä ahdistus. Lapsesta annetaan vanhemmille myös valokuva.



Syntynyt lapsi tutkitaan tarkkaan, valokuvataan ja röntgenkuvataan. Lapsesta otetaan infektionäytteitä (bakteeriviljelyt, virusvasta-aineet), ja hänen kromosominsa tutkitaan (verinäyte, ihobiopsia). Uusi hyödyllinen tutkimus voisi olla lapsiveden erytropoietiinimääritys, jonka avulla akuutti ja krooninen hypoksia voidaan paremmin erottaa toisistaan (Husari ym. 1998, Teramo ym. 1998). Lapsivesipistonäyte pitäisi kuitenkin ottaa ennen synnytyksen käynnistystä, joten menetelmä soveltuu lähinnä yliopistosairaaloihin.



Kuolleen lapsen synnyttäneelle on syytä järjestetään tukihoito. Olisikin hyvä, jos sairaaloissa voisi olla gynekologin, pediatrin, psykologin tai psykiatrin ja kätilön muodostama kriisiryhmä tällaisten tilanteiden varalle. Jotkut kuolleen lapsen synnyttäneet haluavat tavata sairaalapastorin keskustellakseen lapsen siunaukseen ja hautaamiseen liittyvistä asioista. Kuolleen lapsen synnyttänyt on ehkä viisasta sijoittaa synnytyksen jälkeen muualle kuin tavanomaiselle lapsivuodeosastolle, sillä vastasyntyneiden näkeminen ja itku voivat ahdistaa häntä entisestään. Yleensä kotiutus voikin tapahtua mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Maidon eritys lopetetaan prolaktiinin estäjillä.



Synnytyksen jälkitarkastus on tärkeä asia, sillä vanhemmat haluavat tietää syyn lapsensa menehtymiseen. Onneksi vain 9 %:ssa tapauksista sikiön menehtymisen syy jää epäselväksi (Hovatta ym. 1983). Erityinen sikiönsä tai lapsensa menettäneiden poliklinikka (HYKS:n naistenklinikassa fetus mortus -poliklinikka) olisi paras paikka jälkitarkastukseen, mutta se voidaan tehdä gynekologian poliklinikassakin. Edellä mainittu kriisi- tai tukihoito on kuitenkin jo tätä ennen tarpeen, sillä jälkitarkastus on yleensä vasta 3-6 kuukauden kuluttua kaikkien tutkimustulosten valmistuttua. Uuden raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan myös keskustella jälkitarkastuksessa. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio.



TAPIO KURKI, LKT, dosentti, apulaisopettaja

Helsingin yliopisto, naistenklinikka

tapio.kurki@huch.fi

PL 140, 00029 HYKS





MIKA NUUTILA, LL, perinatologian sairaalalääkäri

HYKS:n naistenklinikka

PL 140, 00029 HYKS

on se niin surullista :(

Tyttövauvani menehtyi kohtuuni raskauden loppumetreillä viime keväänä. Täysin terve tyttö, mutta napanuorakomblikaatio aiheutti kuoleman.



Olisin toivonut näin hyvää tietopakettia kohtukuolemasta jo sairaalassa. Aihe oli selvästi arka paikka sairaalan henkilökunnallekin, vaikka lähes joka päivä Suomessa menehtyy vauva äitinsä kohtuun.



Suurempaa surua ei ole kuin oman pienen vauvan kuolema. Tänäkään päivänä lääketiede ei pysty pelastamaan kaikkia vauvoja. Tästä kipestä asiasta ei puhuta riittävästi, vaan vaietaan. Vauvansa menettäneitä vanhempia pidetään usein pelottavina, eikä heidän tuskaansa haluta kuulla. Poissa silmistä, poissa mielestä.



Kiitos sinulle, kun julkaisit hyvän tietopaketin kohtukuolemasta. Teit todella arvokkaan työn.



Osaanottoni kaikille äideille ja isille, jotka ovat menettäneet pienen vauvansa, jota he rakastivat ja odottivat niin paljon!



Enkelitytön äiti

Hei!

Kiitos kommenteista. Ja totta, asiasta pitäisi kertoa enemmän, ilman peloittelua, mutta niin että odottajat tiedostaisivat riskit ja osaisivat "oikeita" merkkejä varoa.



Tässä kirjavinkki:

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

(kirjassa äiti onnistuu pelastamaan itsensä ja vauvansa istukan irrottua)



Tässä muutama ajatus odottavalle äidille:



1. Jos sinulla on sellainen olo, että jokin olisi pielessä, niin mene käymään sairaalassa. Heti, älä odota. Parempi että käyt siellä turhaan ja saat hieman hysteerisen äidin leiman, kuin että jotain jää huomaamatta.



2. Jos vauvan liikkeitä ei raskauden loppuaikana tunnu kunnolla, niin käy tarkistuttamassa tilanne. Etenkin jos laskettu päivä on jo ylitetty. Se että vauvan liikkeet ihan lopussa hiljenevät eivät välttämättä ole merkki siitä että vauva laskeutuu ja valmistautuu syntymään. Myös kuolleen vauvan liikkeet tuntuvat, mutta ne ovat enemmän ajelehtimisesta tuntuvia kuin potkuja. Seuraa siis myös liikkeiden laatua ja etenkin niissä tapahtuvia muutoksia. Liikkeiden laantuminen, liikkeiden yhtäkkinen voimistuminen, rullaavan liikkeen tuntu tai erikoinen hikottelu voivat olla loppuvaiheessa merkkejä, joiden takia kannattaa sairaalassa käydä, vaikka turhaankin.



3. Napanuoran kiertyminen kaulan ympärille saatetaan nähdä 4D-ultrassa. Ei ole ollenkaan hullua käydä tarkistuttamassa tilanne, siitä tiedosta voi olla apua raskauden lopussa tai synnytyksessä. Napanuoran solmu ei käsittääkseni näy 4D:ssäkään, joten jos sellainen on tullut niin se on sattumaa ja sen kiristyminen huonoa tuuria. Tähän äiti tai sairaala ei oikein voi mitenkään vaikuttaa.



4. Älä tuudittaudu siihen, että Suomessa ei vauvoja kuolisi tai kaikki voidaan pelastaa. Näin ei valitettavasti ole, vaan syntymättömiä vauvoja kuolee lähes yhtä monta kuin liikenneonnettomuuksissa vuosittain. Määrästä voit saada konkreettisemman käsityksen, kun ajattelet lukiessasi liikennekuolemasta uutista, että samaan aikaan jossain Suomessa vanhemmat menettävät syntymättömän lapsensa.



5. Käy tarkistuttamassa tilanne myös jos et saa raskauden loppuvaiheessa vauvan liikkeitä tuntumaan illalla. Jos vauvallasi on napanuoraongelma, niin tutkimukset ovat osoittaneet, että hapenpuute voi tulla yöllä vauvalle voimakkaammin, koska äidin syke rauhoittuu. Verenpaine siis laskee, ja tällöin vauva saattaa olla vaarassa, mikäli napanuorassa on kiertymiä.



R

10/2009 Kaksplus lehdessä artikkeli



"Enkelilapset Otto ja Karla": Äidit Katja Saarenpää ja Katri Kontio kertovat, kuinka kuollut lapsi on aina osa perhettä.

Aiempi keisarileikkaus voi vaarantaa seuraavan raskauden



Ensimmäisen lapsensa keisarileikkauksella synnyttäneiden naisten

seuraava raskaus saattaa päättyä tavallista useammin lapsen kuolleena

syntymiseen. Brittitutkimuksen mukaan vaara ei ole kuitenkaan kovin

suuri, sillä aikaisemmin keisarileikkauksella lapsen saaneiden

naisten riski saada kuolleena syntynyt lapsi oli yksi tuhannesta.

Riski oli silti kaksi kertaa suurempi kuin toista kertaa

synnyttävillä naisilla, joiden ensimmäinen lapsi on syntynyt

alatiesynnytyksellä.



Keisarileikkauksen ja ennen syntymää tapahtuvan lapsen kuoleman

yhteys ei selittynyt äidin iällä, pituudella, mahdollisella

tupakoinnilla, sosiaalisilla tekijöillä tai synnytysvälillä. Tuloksia

ei muuttanut myöskään ensimmäisen raskauden kulun huomioiminen.



Tutkijat eivät näe aiheelliseksi muuttaa synnytyskäytäntöjä näiden

tulosten perusteella, mutta pitävät silti suotavana, että kohonneesta

riskistä kerrottaisiin ensisynnyttäjille, jotka harkitsevat

keisarileikkausta muista kuin lääketieteellisistä syistä, esimerkiksi

synnytyspelon takia. Myös keisarileikkauksen kokeneiden naisten olisi

hyvä tietää seuraavaa synnytystä koskevista riskeistä.



Tutkimuksessa oli mukana 120 633 synnytystä eli kaikki vuosina 1992-

1998 Skotlannissa rekisteröidyt toiset synnytykset. Ensimmäisen

lapsensa keisarileikkauksella saaneista 17 754 naisesta 68:n lapsi

syntyi kuolleena. Alateitse ensimmäisensä synnyttäneitä oli 102 879

ja heistä 244:n lapsi syntyi kuolleena.



Vuonna 2000 lähes 16 prosenttia suomalaisista syntyi

keisarileikkauksella. Keisarileikkausten osuus kaikista synnytyksistä

vaihtelee kuitenkin sairaaloittain noin 11 prosentista 27

prosenttiin. Keisarileikkaukseen liittyy aina vaaroja niin äidin kuin

lapsen kannalta. Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa

kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin niitä liittyy neljä

kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen.



Duodecimin

Linkki:



http://www.missinggrace.com/org/indexabout.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Stillbirth

Korkea ja matala verenpaine lisäävät lapsikuolleisuutta

Coronaria Oy 04.02.2005





Lontoolaisen Imperial Collegen tutkijat ovat tehneet tutkimuksen, jossa selvitettiin odottavien äitien diastolisen verenpaineen

(alapaineen) ja lapsen syntymäpainon sekä perinataalikuolleisuuden välistä yhteyttä. Perinataalikuolleisuus tarkoittaa, että lapsi

syntyy kuolleena tai kuolee ensimmäisen elinviikon aikana.



Tutkimuksen aineistona oli yli 210 000 esikoista. Äideillä ei ollut todettu ennen 20. raskausviikkoa kohonnutta verenpainetta eikä

valkuaista virtsassa. Äidit synnyttivät lapsensa 24. ja 43. raskausviikon välillä.



Äitien alapaine kohosi 34. ja 40. raskausviikon välillä. Keskimääräinen syntymäpaino oli 3 282 grammaa. Kaikkiaan 1 335 lasta syntyi kuolleena tai kuoli ensimmäisen elinviikon aikana. Lapsen

syntymäpaino oli korkein niillä naisilla, joiden alapaine oli 70 – 80 elohopeamillimetriä. Kun alapaine oli yli 80 tai alle 70,

syntymäpaino oli pienempi. Laskelmien mukaan ihanteellisin diastolinen verenpaine (alapaine) olisi 82,7 elohopeamillimetriä,

jolloin lasten kuolleisuus näyttäisi olevan pienin. Vaarallisinta näyttäisi olevan liian alhainen verenpaine.



British Medical Journal 2004;329:1312

Kiitos tästä paketista, jonka keräsit. Meidän esikoinen syntyi alkuvuodesta kuolleena raskausviikolla 41+2, tälläisestä paketista olisi varmaan ollut apua!

”Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina.

Heidän ei kuulukaan astella päällä maan.

Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin,

sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.

Mutta sinä sait,

sait etuoikeuden enkeliä katsella,

rakkaudella saatella.”

-tuntematon-



What Makes a Mother



I thought of you and closed my eyes

And prayed to God today.

I asked what makes a Mother

And I know I heard him say...



A mother has a baby

This we know is true.

But, God, can you be a mother

when your baby is not with you?



Yes, you can He replied,

With confidence in His voice.

I give many women babies

When they leave is not their choice.



Some I send for a lifetime,

And others just for a day.

And some I send to feel your womb,

But there's no need to stay.



I just don't understand this God,

I want my baby here.

He took a breath and cleared His throat

And then I saw a tear.



I wish I could show you

What your child is doing today.

If you could see your child smile

With other children and say:



"We go to earth to learn our lessons

Of love and life and fear.

My mommy loved Oh so much

I got to come straight here.



I feel so lucky to have a mom

Who has so much love for me.

I learned my lessons very quickly,

My mommy set me free.



I miss my mommy Oh so much,

But I visit every day.

When she goes to sleep

On her pillow is where I lay.



I stroke her hair and kiss her cheek

And I whisper in her ear.

Mommy don't be sad today,

I'm your baby and I'm here."



So, you see my dear sweet one,

Your children are not blue.

Your babies are here in MY home,

They'll be at Heaven's gate waiting for you.



So now you see what makes a mother,

It's the feeling in your heart.

It's the love you had so much of,

Right from the very start.



Though some on earth may not realize you are a mother,

Until their time is done.

They'll be up here with Me one day,

And they'll know you were the best one!



by Jennifer Wasik





Lahja



Taatusti hän kuulee.

Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.

Ehkä hän on nyt onnellinen,

ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan

jäädä meidän elämäämme pysyvästi.

Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,

vain läpikulkumatkalla.



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.



-D.Steel-







"Älä äiti itke,

sillä minun aikani ei ollut vielä.

Kävin vain katsomassa,

mutta tulen myöhemmin uudelleen.



Äiti, pyyhi jo kyyneleet,

Tiedän, sun on ikävä,

mutta minä olen tässä,

vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.



Äiti, katso ulos.

Olen poutapilven hattarassa,

tuulessa kosketan hiuksiasi.

Sadepisarassa annan suukon poskellesi.

Auringon säteessä tunnet lämpöni.

Linnun laulussa helkkää nauruni.

Tähtien tuike on minun silmäniskuni.



Olen joka hetkessä,

jokaisessa askeleessasi.

Äiti, en ole mennyt minnekään.

Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."

-tuntematon-



Ja nainen joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi: Puhu meille Lapsista.

Ja hän sanoi: Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.

He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.

He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.

Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.



Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.

Sillä heillä on omat ajatuksensa.

Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.

Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.



Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.

Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.

Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.

Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.

Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin:

sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.



Kahlil Gibran



Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu

sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,

koska minä asun eräässä niistä,

koska minä nauran eräässä niistä. Sinun

tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa!

... Ja sitten kun olet unohtanut surusi

(ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet

iloinen siitä, että olet tuntenut minut.



Antoine de Saint-Exupéry (Pikku Prinssi)