Ihan huono ajatus, että lapset asuisivat isällään? (Eroasiaa)

ja hyvin on mennyt, poika on nyt 15v; ero tuli kun poika oli 1,5v.

"Alustavasti on harkittu joko vuoroviikkosysteemiä tai sitten, että lapset ovat isällään pääsääntöisesti ja minulla viikonloppuisin ja viikolla. Tiedän, että tämä lienee harvinaista näin päin, mutta onko se huono ajatus? Tiedän, että mies pärjää lasten kanssa siinä missä minäkin ja kykenemme keskustelemaan kaikesta asiallisesti."



Kysykää myös isompien lasten mielipiteitä (8v, 12v ja 15v). Omat vanhempani ovat eronneet. Jäimme äidille. Olisin halunnut asua mielummin isän kanssa.

ni miten sitten lapset ?

tapaisit niitä kuitenkin paljon.



Ja minusta henkkoht tuo ratkaisu on parempi kuin vuoroviikkoasuminen (varsinkin pienimmälle).

Me ollaan miehen kanssa puhuttu että jos joskus erotaan (toivottavasti ei jouduta siihen tilanteeseen), niin lapset jäisivät hänelle. Hänen luotaan on kuitenkin lyhyempi matka kouluun, paremmin tilaa (joutuisin itse kuitenkin vuokralle muuttamaan), noh syitä on monia :)



Kysykää nyt kuitenkin niiltä isommilta muksuilta :)

tuon lapsikatraan? Eli hankkikaa toinen asunto, jossa aikuiset asuvat vuorotellen. Jos mukaan tulee uusia puolisoita, ne jutut pitää selvittää sitten sen mukaan.

Varaudu siihen, että ratkaisua ei ymmärretä, itse olen saanut suoria sanoja siskolta, ja epäilenpä että naapurien välttelyllä on jotain tekemistä asian kanssa.. Joka paikassa se on jotenkin ennenkuulumatonta, ja minähän olen tietysti jotenkin huono, sosiaali- ja mt-tapaus. Kuten kyllä olenkin, ei sen puoleen, mutta kuitenkin.

Vuoroviikkosysteemiä en kyllä minäkään kannata.

eikä mulle kyllä kukaan ole tullut kommentoimaan. Ehkä ne ei uskalla :D

En ole sosiaali- enkä mt-tapaus.

Varaudu siihen, että ratkaisua ei ymmärretä, itse olen saanut suoria sanoja siskolta, ja epäilenpä että naapurien välttelyllä on jotain tekemistä asian kanssa.. Joka paikassa se on jotenkin ennenkuulumatonta, ja minähän olen tietysti jotenkin huono, sosiaali- ja mt-tapaus. Kuten kyllä olenkin, ei sen puoleen, mutta kuitenkin.

Vuoroviikkosysteemiä en kyllä minäkään kannata.

Isä on yhtä hyvä ja tärkeä vanhempi kuin äitikin.

ystävät, joille oon tästä mahdollisuudesta puhunut, että lapset jäis isälleen ja minä oisin etä-äiti ni molemmat on sanoneet, ettei kannata missään tapauksessa, en vaan ymmärrä miksi. Heidän "hyvä" perustelunsa on ollut, että lapset kuuluu äitinsä luo. Meillä on mies kuitenkin ollut jokaisen lapsen kanssa 6-15kk kotona. Esikoisen kanssa ei ollut, mutta sitten kun toinen syntyi niin jäi kotiin toisen ollessa 6kk ikäinen.



Tuosta vuoroviikkosysteemistä itsekin mietin sitä, että kuopuksemme varmaankin siihen liian pieni. Ja siihen ei kyllä aleta, että vanhemmat muuttais ja ois kaks asuntoa, mieluummin sitten lapset ovat isällään ja näen heitä vkl ja viikolla.



Ollaan kysytty jo vanhempien lasten mielipidettä, että mitä haluaisivatko asua isänsä vai minun kanssani. Esikoiselle oli ihan sama, muut halusivat isälleen.



Esikoinen on kyllä tyttö, mutta jos/kun asuvat isänsä kanssa niin isä hoitaa ruoan teon ym, ei tarvitse esikoisen niitä tehdä. Tosin välillä esikoinen haluaa kokata, mutta ei häntä ole siihen pakotettu koskaan.



ap

ainakin lain mukaan

Kyllä säälitti kun 9-vuotias naapuripoika kertoi kuinka paljon äidin on kokattava kun uusi mies syö niin paljon. Kommentoin että niin ja usein syömässä on lisäksi kasvava poika vielä, niin poika meni hiljaiseksi ja sanoi että harvoin äiti mulle kokkaa... Tuli tosi pahalle mielelle, mua harmitti kommentini. Poika on kuitenkin 25 % ajasta äidillään, mutta ei näytä riittävän..

Lasten mielipide kuitenkin on se kaikista tärkein, ja teidän tapauksessa isänä luona asumista kannatettiin enemmän. Ja sinun kuvailusi perusteella lapsilla on hyvä isä (ja äiti), joten miksi he eivät voisi asua isän luona, vaikka useimmiten se onkin toisin päin? Olennaista on se, että lapsilla jatkossakin on sekä isä että äiti, ja se että te vanhemmat pystytte puolueettomasti ajattelemaan nimenomaan lasten etua.

12v ja sen yli niin heidän mielipidettä kuullaan sen suhteen kumman luona haluaisi asua ja vanhemmat tekevät lopullisen päätöksen.

Lähes sama periaatteessa, mutta oli pakko kirjottaa kun tästä aikoinaan yhden opettajan kanssa "väännettiin kättä"

eikö 12 ja 15v. jo päätä itse kummanluona ovat ainakin lain mukaan

12 vuoden iästä tekee ratkaisevan se, että 12 täyttäneen kohdalla ei asumissopimus ole enää täytäntöönpanokelpoinen. Tämä tarkoittaa, että vaikka vanhemmat sopisivat keskenään mitä, niin lapsi voi äänestää jaloillaan. Jos hän tekee sen, ei millään viranomaisella ole valtuuksia pakottaa häntä väkivalloin palaamaan sinne, missä hänen viralisesti pitäisi asua. Oikeutta kyllä voidaan asiasta käydä sen jälkeenkin, mutta oikeuden päätöstä ei toimeenpanna, jos se on vastoin lapsen omaa kantaa.

On se jännä kun aina valitetaan, ettei miehet välitä lapsistaan eron jälkeen ja sit kun joku harkitsee näin päin niin ihmetellään ja kysellään miksi. Miksi sen äidin pitäis aina olla lähivanhempi?

Ap:lle, minusta ei ollenkaan huono ajatus ja mieluummin niin, että ovat isällään ja sitten viikonloppuna ym. sinun luona. Minun vanhemmat erosivat ollessani 4v ja me kaikki neljä lasta jäimme isälleni ja äitiämme näimme hyvin usein. Toimi meillä loistavasti.

Miksi noin haluat?

Heidän isällä on säännölliset työajat, toisin kun minulla ja teen pidempää päivää ja se tarkottais sitä, et nuorimmat joutuis oleen hoidossa pidempään ja vanhemmat yksin kotona. Lisäksi kerran tai kaks kuukaudessa olen työn takia poissa päivän tai pari. Ja vielä se, että äitini ei enää pärjää yksin ja siellä käyn 1-3kertaa viikossa auttamassa, lähinnä kaupassa käynti ja siivous, muuten pärjää itse. Näiden kaikkien takia lapset joutuis oleen tosi paljon yksin enkä halua sitä kun jos ovat isällään niin isä on heidän kanssa iltaisin kotona. Näistä syistä tuo vuoroviikkosysteemikin ois hiukan hankala.

Ja kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, että haluaisin pois lasten elämästä vaan yksinkertaisesti lasten parhaasta. Lapset tulevat luultavasti olemaan minulla 3viikonloppua kuukaudessa ja viikolla varmaankin kaks iltaa, koska muuten mies ei pääse harrastukseensa.

Yksi toinen asia tuli mieleen, että onko aina etävanhemman maksettava elatusmaksu vai voiko vanhemmat keskenään sopia niin, että kulut maksetaan puoliks mitä lapset millonkin tarvii?

ap

Miksi noin haluat?

Voiko elämää enää hankalammaksi tehdä?

Millä perusteella hankalammaksi? -ap

Voiko elämää enää hankalammaksi tehdä?

en ole edellinen kommentoija, mutta:

no kuulostaa kyllä niin monimutkaiselta, että ettekö millään voisi kitkutella kulissiliitossa edes paria vuotta, että nuorimmat pääsee suunnilleen vaipoistaan eroon. Ja vanhimmat muuttaa omilleen.

Kun kysytään, niin vastaukset eivät välttämättä miellytä: minä en voi ymmärtää, että äitinä voisit olla erossa 3-vuotiaasta pikkutaaperosta. En vain voi. Mikä voi olla sinulle tärkeämpää? Mikä voi olla niin tärkeä syy, ettet voisi paria vuotta jatkaa nykymenolla? Vaikka oisi kuinka kliseistä, niin kyllä joo, "lapset kuuluvat äidille!" Ja jos et ole heitä valmis ottamaan niin pysy siinä liitossa.

että isän luona asuminen on teille fiksuin ratkaisu, pelkäät vain Muiden mielipiteitä. Ja niitähän varmaan riittää, mutta sun kannattaa siitä huolimatta tehdä ratkaisusi itse, omista lähtökohdistasi.



Omat vanhempani kysyivät aikanaan meiltä lapsilta, kenen luo halusimme jäädä. Nuorin meistä oli 8-vuotias ja kaikki jäimme, kuka mistäkin syystä, isän luo. Suurin syy meille kaikille oli varmaan se, ettemme halunneet, että vanhempien ero sekoittaa meidänkin elämämme ihan päälaelleen!



Ikävä puoli tässä ratkaisussa oli se, että minusta tuli 15-vuotiaana perheen pikkuäiti varsinkin suhteessa nuorimpaan sisarukseeni, ja vastuu oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian suuri. :/ Mutta teidän perheen isä kuulostaa kyllä aivan erilaiselta kuin oma isäni, joka on oikein vanhan koulun miehiä.