Miten kestätte asua kerros- tai rivitalossa?

Asutaan keskustassa, kävelymatka joka paikkaan, autoa ei tarvita arkena ollenkaan. Todella helppoa elämää. Ei pihatöitä eikä remonttitöitä. Upea näköala eikä mitään puskan juuria. Ja hieno talokin vielä.

En vain ole tippaakaan omakotitaloihminen, joten ei huvittaisi alkaa talonhankintaan.

Musta tää ok-taloelämä on ihan kamalaa :( Enkä provoile yhtään

Eikä kyse ole edes kestämisestä, vaan viihdymme tässä. Omakotitaloakin koettu aikanaan.

vuoksi viihdytään kerrostalossa. sähkölasku tosi pieni, samoin muut kulut. sitten reissataankin paljon kun siitä tykätään :)

Ei ole suurempaa hinkua omakotitaloon ollut ikinä.

Paljon riippuu naapureista ja tässä yhdessä kerrostalossa missä asuttiin vajaa vuosi, oli elämä aika kurjaa naapureiden takia.



Rivitaloissa olen viihtynyt hyvin, ainoa syy miksi muutettiin viimeisimmästä rivarista oli se että asuttiin vuokralla ja se ei ole se meidän juttu.



Ostettiin omakotitaloa ja hyvin ollaan viihdytty. Asunto rempattiin täydellisesti, joten muutamiin vuosiin ei tarvitse tehdä mitään, ei tää rapistu sen kummemmin kuin noi rivi- tai kerrostalotkaan. Ei olla mitään tuhoajia. Omakotitalkkari on meidän alueella ja kerran ollaan käytetty sen palveluja, eikä ole edes kallista.

mutta rivarissa kyllä! =)

Mutta uskon, että viihtyminen riippuu kovasti naapureista. Rivarissa joutuu eniten olemaan tekemisissä naapureiden kanssa - kokemusta kaikista kolmesta asumismuodosta.

Eli kt-asunnossa asumme, ihanat naapurit ja ihana asunto! Rivarit ja ok-talot kokeiltu, tämä on meille paras asumismuoto.

En ikinä enää suostuisi asumaan omakoti/rivitalossa Suomessa, enkä maaantasalla kerrostalossa. Ensinnäkin ilmasto on niin kauhea täällä, en todellakaan jaksaisi mitään pihatöitä. Kerrostalossa on helppo asua, enkä minä edes tiedä kuin pari naapuriani, sen verran hiljaista meillä päin.

2 kerroksinen, 16 osakkeen kerrostalo omakotitaloalueen kupeessa käytännössä keskustassa. Kivat naapurit. Parhaita puolia on se, ettei tarvitse hoitaa pihaa itse. Ja esim. kun meillä oli vesivahinko, taloyhtiö maksoi.

Mutta uskon, että viihtyminen riippuu kovasti naapureista. Rivarissa joutuu eniten olemaan tekemisissä naapureiden kanssa - kokemusta kaikista kolmesta asumismuodosta.

kunnes molempiin seinänaapureihin muutti täydellisiä ääliöperheitä. Nyt etsitään omakotitaloa ja tarjous vetämässä yhdestä - vaikka en olisi ikinä uskonut, että muutan sellaiseen!

Ensinnäkään täällä Helsingissä ei ole edes mahdollisuutta omakotitaloon, emme halua mihinkään syrjään maalle tai kehyskuntiin. On mukavaa kun palvelut ja harrastukset on vieressä, työhön ja asioille pääsee kätevästi julkisilla. Lapsilla on pihalla kivasti seuraa. Talon pihasta alkaa metsä, keskuspuisto vieressä joten ei mikään betoniympäristö. Kerrostalossa helppo asua, ei piha/lumi/korjaustöitä. Meillä on hiljainen talo joten melu ei ole ongelma, sellaisiakin taloja on koettu joissa äänet kuuluu läpi. Rivari voisi olla kiva mutta toisaalta viihdymme näinkin. Matkustelemme paljon ja lisäksi vietämme mökillä paljon aikaa. Pihan hoito ja maantasalla asuminen arveluttaa siksi että olemme paljon poissa, esim kesällä jopa kuukauden putkeen.

asunut kerrostalossa, samoin mieheni. En tiedä, mitä kestämistä tässä on. Itse en kestäisi omakotielämää kaikkine töineen. Rivarielämäkin voisi olla meille hankalaa, jos pitäisi hoitaa pihaa.



Tosin olemme aina asuneet ns. hyvillä alueilla ja naapurit ovat olleet mukavia.



Kerrostaloasumisen yksi parhaista puolista on mielestäni noiden kunnostus/ulkotöiden puuttumisen lisäksi se, että matkalle lähteminen on tosi huoletonta.

Naapureista ei ole haittaa, kun asutaan perimmäisessä päädyssä yms.

Naapurit mukavia, lapsilla kavereita, naapuriapu toimii.

Vanhempani ovat aivan uupuneita ylläpitämään suurta omakotitaloaan, rivitalossa vastuu jakautuu juuri sopivasti- on omaa rauhaa ja toisaalta seuraa jos kaipaa. Asuminen myös halvempaa ja yksinkertaisempaa kun ei tarvitse maksaa mitään tie- ja roskakuluja ja mitä niitä kaikkia on. En ikinä halua vaivoikseni omakotitaloa- ja tiedän monta perhettä jotka ovat muuttaneet lähemmäs kaupunkia rivariin, koska koko elämä talon ja pihan kunnossa pitämiseen. ja se on aika surkea sisältö elämälle.

Ei lumitöitä, nurmikon ajelua, talon ulko-osien kunnostamista, rikakruohojen nyppimistä yms. puutarhatöitä. Taloyhtiöllä on ISO piha jossa paljon puita, istutuksia ja 5 leikkipaikkaa (=keinut, liukumäki, hiekkalaatikko jne) mutta itse ei tartte noitakaan hoitaa. Taloyhtiössä perusroskisten ja bion lisäksi paperin- ja akkausjätteen keräys, eipä tartte niitäkänä raahata. Lasin- ja metallinkeräys lähimmällä kaupalla. Toki naapurista kuuluu joskus ääniä, mutta kuuluipa okt-alueellakin (jossa siis asuttiin tätä ennen) kaikennäköistä: moponpärinää, ruohonleikkureita, milloin mitäkin trimmereitä, hakettimia ja moottorisahoja, naapurin eukon kailotus (kuului sisälle ikkunat kiinnikin)... Käytännössä joka paikkaan piti mennä autolla.



Kiva talo ja hyvä sijainti, arkena ei tartte autoilla kun bussit kulkee oven edestä 10 min välein (matka H:gin keskustaan vie n. 20 min). Kauppa, terveyskeskus (+ neuvola), posti, koulu, apteekki ym. alle 400 m kotoa (ja samoin myös pizzeria, kukkakauppa, sushiravintola, tavallinen ravintola ja luontaistuotekauppa).

Koska asumiskulut on pienet, voin olla kotona lapsen kanssa ilman taloudellisia huolia. Kaikille saman vuokranantajan vuokralaisten lapsille pidetään omaa kerhoa, ja kaikki pienten lasten äidit tuntee toisensa hyvin. Aina saa seuraa kun siltä tuntuu, ja lapsille järjestetään yhdessä yhteisillä varoilla kaikkea sellaista kivaa, jota muuten ei tulis järjestettyä. Piha on lapsille suunniteltu ja vasta rempattu, ja meillä on hyvä kiinteistöhuolto.



Mä kokisin omakotitalossa itseni, siis tähän tilanteeseen verrattuna, työlääksi, kalliiksi ja ehkä jotenkin yksinäiseksi.

ja liukuva työaika, mökillä lämpötila + 10 C. Jos alkaa keskellä viikkoakin iskeä oman pihan ikävä, kassi ja muksut autoon ja aamulla takaisin.



Eikä näin talvella tarvitse olla lunta luomassa, jos ei huvita. Saa rusinat pullasta..!



Sitäpaitsi mulla on mukavat ja hyvinkäyttäytyvät naapurit, vaikka paljon parjatussa lähiössä asutaankin.