Miksi monilla nykyajan lapsilla ei ole kuria?

Minusta tuossa on ihan pätevän huolen paikka, että noinkohan lapsen perusturvallisuus nyt vaarantuu kun selkeää aikuisen mallia ei ole saatavilla. Lapsi joutuu ihan yksinään pärjäämään ja vastaamaan liian suurista asioista.

Työskentelen lasten parissa ja siinä on tullut nähtyä paljon ja kyllä se on monilla vanhemmilla se vanhemmuus hakusessa. Tehdään niin kun lapsi haluaa ja jos vanhempi erehtyykin kerran sanomaan, että nyt tehdään näin niin siitähän lapsi nostaa metelin ja kiljuu eikä suostu lähtemään hoidosta ja sit maanitellaan sillä, et lapsi saa kaupasta sitä ja tätä hyvää, jos nyt lähtee jne.

Itse pidän rajana ettei toisia satuteta/kiusata yms.



En pidä sitä niinkään pahana jos lapsi osaa sanoa oman mielipiteensä ja lasta kuunnellaan. On asioita mistä meillä neuvotellaan lasten kanssa (yhteisen ajan käytöstä, esim. lomat) ja asioita joista ei neuvotella (nukkumaanmenoajat).



Käytöstapoja opetan kertomalla ja omilla esimerkeillä. Aina ei meidän lapset jaksa istua ja olla nätisti pöydässä tai bussissa. Toisia ei potkita, mutta ymmärrän että turhautuminen purkautuu jotenkin (vähintään sen sisaruksen härnäämisenä). Erotuomarina ja sanomassa saa kyllä olla.



Ehkä jonkun mielestä meidän lapsilla ei ole kuria. En vain ymmärrä miksi lapsen pitäisi olla täydellinen pikkuaikuinen. Enkä haluaisi että lapsi käyttäytyy nätisti vaan aikuista miellyttäkseen tai pahimmillaan kun pelkää aikuista.



En halua kasvattaa lasta samanlaiseksi "lukkoonmeneväksi" aikuiseksi, joka ei osaa käsitellä ristiriitaisia tilanteita, kuin moni noista tiukan kurin kasvatuksen saaneista nykyisistä aikuisista. Näen tärkeänä että lapseni osaisi yleit käytöstavat, mutta toisaalta heillä olisi myös terve itsetunto toimia valtavirtaa vastaan omilla valinnoillaan ja kyky argumentoida omaa näkemystään.

Minua häiritsee että kirjoitat sujuvasti kurista, rajoista, ystävyydesta ja pakosta!



Se että on "ystävä" ei tarkoita minusta sitä ettei ole vanhempi, se että on sääntö, sitä noudatetaan -tämä ei ole siis yhteydessä vapaaseen kasvatukseen!



Lapsen oikeudet on sitä että lasta kunnioitetaan ihmisenä, missä sinuakin.

Uskon ettei bussiepisodin mies puhunut lapselle koska siitäkin saattaa saata aika kovaa huutia nykyään. Kyllä sitä on tullut itsekin naapurin lapsille sanottua että kiviä EI heitellä ikkunoihin, pahimmassa tapauksessa menevät rikki. Sieltähän vanhemmat tulevat läksyttämään että minulla EI ole oikeutta komentaaa HEIDÄN lapsiaan. Mutta kun kyseiset vanhemmat näkevät lastensa tekevän pahaa (mm päästivät naapurin auton renkaista ilmat), he eivät kiellä vaan kääntävät selkänsä ja antavat lasten tehdä tuhojaan. "Ei meidän lapset pahaa tee", onkin turhan tuttu fraasi täällä.

Lapsista on tullut nykyaikana niin pyhiä olentoja että edes omat vanhemmat eivät saa heitä kurittaa millään tapaa. Nämä sukupolvet saavat kaiken mielensä mukaan, mitäs sitten kun joku päivä asiat ei menekään oman mielen mukaan? Kun lapsi tottuu saamaan kaiken mitä haluaa, hänen on vaikea selviytyä elämässä, vastoinkäymisiä kohdatessa erityisesti.

Itse olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, sain selkääni ja sain tukkapöllyä. En silti näe vanhempiani pahoinpitelijöinä. Minulle on ollut aina selvää kuinka haluan pitää kurin omille lapsilleni, en välttämättä samalla tapaa kuin omat vanhempani mutta en taatusti samalla tavalla kuin muut nykyajan vanhemmat. Kun lapsi opetetaan pienestä pitäen ettei kaikkea voi saada, kaikki ei voi aina mennä mielen mukaan, niin ei tule niitä massiivisia "MINÄ HALUAN"-raivareita kun jotain kielletään.

annetaan kaksivuotiaan valita haluaako vaipan vai ei

annetaan lasten päättää missä haluavat nukkua, vaikka sitten 15 vuotiaanakin äidin ja isän välissä.

rajoja ei aseteta missään, lässytetään lapset piloille.

isovanhemmista ja heidän kasvatusmetodeista. Jostain syystä metodit eivät ole toimineet. Teistäkin kasvoi läskiperseitä huonokuntoisia, huonoryhtisiä valittajia. Käytätte autoa ja narisette jos lapsi pitä viedä harrastuksiin.

Koko sukupolvi pilattu helpolla elämällä.



Vikaa lähtisin etsimään historiasta sillä tämä on pitkän jatkumon tulos.

sota on syypää tähän. Toisaalta onhan se myös isoavanhempien vika sillä verenvuodatus ja siitä johtuva kurittomuus olisi voitu välttää antautumalla Neuvostoliitolle.

isovanhemmista ja heidän kasvatusmetodeista. Jostain syystä metodit eivät ole toimineet. Teistäkin kasvoi läskiperseitä huonokuntoisia, huonoryhtisiä valittajia. Käytätte autoa ja narisette jos lapsi pitä viedä harrastuksiin.

Koko sukupolvi pilattu helpolla elämällä.

Vikaa lähtisin etsimään historiasta sillä tämä on pitkän jatkumon tulos.

että lapsi nukkuu omassa sängyssään jo vauvana.



Itse koen että hyvä kurinpito on sitä että opetetaan lapsi kunnioittamaan kanssaihmisiä ja asettumaan myös muiden ihmisten asemaan. Siitä kaikki lähtee. Temperamenttierot ovat valtavat, joku on vilkas ja aktiivinen, toinen rauhallinen, toinen ujo ja jollekin empatia tulee itsestään, joten älkää tuomitko jottei teitä tuomita.



Se ei ole sitä että lapsi itsenäistetään mahdollisimman aikaisin ja pakotetaan olemaan pikkuaikuinen, joka selviää vähän kaikesta jo 2-vuotiaana ihan itse.

eikä mikään todellinen tapahtuma. Että oli ihan tuollaista oikeasti tapahtunut :-). Lukekaa edesmeenneen folkloristi Lea Virtasen teoksia niin tiedätte, mikä on totta ja mikä satua.



Buahhahhahhahhaa!

niin onko se mikään ihme, että koulussa lapsi sitten päästelee vähän höyryjä. Luulet olevasi niin ehdottoman oikeassa sinäkin, mutta asiat eivät ole noin yksinkertaisia kuin luulet.

Tuo on juuri kouluilla ongelma, että vanhemmat syyttelevät kaikesta koulua, että kun siellä ei tehdä tarpeeksi hyvin. Vaikka oikeesti se syy löytyy kotoa. Ja kuten joku toinenkin sanoi, niin pahimpia ovat ne, joiden kotona on supertiukka kuri.

Rajat ja rutiinit tiukilla juuri siksi että arki toimii, on kohtelias ja kiltti kotona, välillä kiukuttelee juuri siksi, testaa rajoja mutta tahtoaan ei saa juuri siksi läpi että oppii tavoille ja ymmärtää miksi on rutiinit. Mutta koulussa sitten on kuin perkele kun siellä ei ehditä välittää ja puuttua joka asiaan. Tappeluissa ja nimittelyissäkinkin sanotaan että setvikää itse isot lapset.

että lapsi nukkuu omassa sängyssään jo vauvana.

Itse koen että hyvä kurinpito on sitä että opetetaan lapsi kunnioittamaan kanssaihmisiä ja asettumaan myös muiden ihmisten asemaan. Siitä kaikki lähtee. Temperamenttierot ovat valtavat, joku on vilkas ja aktiivinen, toinen rauhallinen, toinen ujo ja jollekin empatia tulee itsestään, joten älkää tuomitko jottei teitä tuomita.

Se ei ole sitä että lapsi itsenäistetään mahdollisimman aikaisin ja pakotetaan olemaan pikkuaikuinen, joka selviää vähän kaikesta jo 2-vuotiaana ihan itse.

Meillä lapsi kyllä osaa käyttäytyä, myös kaupassa. Pointti oli se, että kun sitten tulee uhmakohtaus (joita jokaisella 3-vuotiaalla aina välillä tulee; jos ei tule, on jotain vialla), eivät kanssa-asiakkaat anna vanhempien hoitaa tilannetta, vaan tyrkyttävät karkkia/moittivat vanhempia komentamisesta ym.

käyttäytymään, jollei äidit uskalla edes kaupassa käydä :))) voi hyvät hyssykät sentään.

Tässä keskustelussa tuntuu menevän sekaisin lapsen mahdollisuus tehdä päätöksiä ja se, että vanhemmat eivät päätä mitään lasten puolesta.

Lapselle, jo pienellekin, voi antaa hänen tasoisiaan päätöksiä; juotko sinisestä vai punaisesta mukista (vanhempi on päättänyt, että maito juodaan mukista, ei purkista) tai laitatko kissa- vai koirapaidan (vanhempi on jo valinnut vaatteen käyttötarkoituksen mukaan, lapsi voi päättää kuvion).

Säännöt voidaan jakaa kolmeen

1.) niihin, joista voidaan joustaa

2.) niihin, joista voidaan tilanteen mukaan keskustella

3.) niihin, jotka pitää ajasta ja paikasta riippumatta

Esim.

1.) Lapsi on nukahtanut autoon kun tullaan illalla reissusta --> lapsi voidaan kantaa suoraan sänkyyn nukkumaan, hampaat voi pestä tehokkaasti sitten aamulla

2.) Ruoka syödään aina ruokapöydässä. Koko perhe on kuitenkin ollut kipeänä viikonloppuna ja sunnuntai-iltana pidetään tervehtymisen kunniaksi lettukestit olohuoneessa.

3.) Toista ei lyödä missään tilanteessa. Ei vaikka kuinka harmittaisi.

Lapsesta kasvaa täyspäinen, tilannetajun omaava hyväkäytöksinen nuori, vaikka absoluuttisia ryhmän kolme sääntöjä olisikin vähemmän.

Lasta voi huonosti käyttäytyessään myös ohjata ja opastaa, aina ei tarvitse olla komentamassa.

1-vuotiaalle on turha huutaa naama punaisena. On paljon järkevämpää ohjata hänen huomionsa pois kielletystä asiasta.

Joillakin tuntuu olevan sellainen ajatusmaailma, että lapset pitää kasvattaa olemaan hiljaa ja paikoillaan.

Lasten kanssa ei saa käydä edes ravintolassa syömässä ettei joku häiriinny lasten äänistä :( Tästä oli joku aika sitten keskustelua ja joidenkin mielestä lasten on osattava olla hiljaa esim. ravintolassa, muu on kurin puutetta.



Mielestäni kuria on se, että lapset osaavat olla satuttamatta muita, eivät riko paikkoja ja omaavat ikätasolleen sopivat käytöstavat. Tietyt säännöt on ja niistä pidetään kiinni. Se, että lapsi puhuu ja nauraa ravintolassa, ei ole kurin puutetta. Se on normaalia elämää. Lapset saavat näkyä ja kuulua siinä missä me aikuisetkin. Saavat kokeilla rajojaan ihan vapaasti eri paikoissa (ikätaso huomioitava) ja näissä tilanteissa aikuinen ottaa lapsen huonon käytöksen vastaan ja ohjaan sitä oikeaan suuntaan.

Uskon ettei bussiepisodin mies puhunut lapselle koska siitäkin saattaa saata aika kovaa huutia nykyään.

Ihme, että tämä on näin moneen mennyt täydestä. Yksi edes tunnisti ko. urbaanilegendan. Tuo bussijuttu on siis puppua - se on kiertävä nykytarina, joka tosiaan on luettavissa vaikkapa noista Leea Virtasen teoksista. Bussiepisodin mies ei siis puhunut lapselle, koska on fiktiivinen hahmo.

Toinen vastaava tarina on "Punkkari söi mummon matkalipun". Tiedättehän - mummo paheksui punkkarin ulkonäköä ja epäili tämän varmasti matkustavan bussissa pummilla. Tarkastajat saapuivat, ja mummo otti hyvissä ajoin kertalippunsa näytille. Juuri ennen tarkastajien tuloa punkkari nappasi mummon lipun ja söi sen. Niinpä mummo joutui maksamaan tarkastusmaksun, punkkari näytti tietysti omaa kuukausikorttiaan.

Tarina on vuosikymmeniä vanha, ajalta, kun punkkarit vielä olivat jotenkin erikoisia. :)

Mielestäni kuria on se, että lapset osaavat olla satuttamatta muita, eivät riko paikkoja ja omaavat ikätasolleen sopivat käytöstavat. Tietyt säännöt on ja niistä pidetään kiinni. Se, että lapsi puhuu ja nauraa ravintolassa, ei ole kurin puutetta. Se on normaalia elämää.

Sen sijaan kuria tarvitaan, jos lapset juoksentelevat YMPÄRI ravintolaa, pitävät korviaviilävää meteliä (esim. kiljuvat ja huutavat), häiritsevät selvästi muiden asiakkaiden rauhallista ravintolakäyntiä. Kyllä minua ainakin kuvailtu käytös häiritsee, VAIKKA lapset eivät juostessaan rikkoisikaan mitään...

tosiaankaan ole aina saaneet kaikessa tahtoaan läpi ja joilla on ollut rajat ja saavat silti raivareita.

Sitä paitsi eihän siihen tarvita muuta kuin useampi sisarus niin on jo sula mahdottomuus että kaikki menisi aina oman mielen mukaan vaikka vanhemmat olisivatkin ihan surkeita lepsuja löllyköitä.

Kun lapsi opetetaan pienestä pitäen ettei kaikkea voi saada, kaikki ei voi aina mennä mielen mukaan, niin ei tule niitä massiivisia "MINÄ HALUAN"-raivareita kun jotain kielletään.

ravintolassa syömässä ei pidä ravintolaan viedä,oli hänen ikänsä mikä tahansa.



Olin tässä tutulla vierailulla ja paikalla oli 2v poika joka käyttäytyi ikänsä mukaisesti, mutta käyttäytyikö lapsen 30v äiti kun antoi pojan litistää nenänsä ja nuolla välioven lasia? Äiti vaan hymyili lapsen tempulle, en tiedä minkä ikäisenä hän ajatteli kertoa lapselle että laseja ei ole tapana nuolla.

Miksi aikuiset saavat puhua ja nauraa, keskustella kovaäänisesti, mutta lasten on oltava hiljaa?

ravintolassa syömässä ei pidä ravintolaan viedä,oli hänen ikänsä mikä tahansa.

Olin tässä tutulla vierailulla ja paikalla oli 2v poika joka käyttäytyi ikänsä mukaisesti, mutta käyttäytyikö lapsen 30v äiti kun antoi pojan litistää nenänsä ja nuolla välioven lasia? Äiti vaan hymyili lapsen tempulle, en tiedä minkä ikäisenä hän ajatteli kertoa lapselle että laseja ei ole tapana nuolla.

niin onko se mikään ihme, että koulussa lapsi sitten päästelee vähän höyryjä. Luulet olevasi niin ehdottoman oikeassa sinäkin, mutta asiat eivät ole noin yksinkertaisia kuin luulet.

Tuo on juuri kouluilla ongelma, että vanhemmat syyttelevät kaikesta koulua, että kun siellä ei tehdä tarpeeksi hyvin. Vaikka oikeesti se syy löytyy kotoa. Ja kuten joku toinenkin sanoi, niin pahimpia ovat ne, joiden kotona on supertiukka kuri.

Rajat ja rutiinit tiukilla juuri siksi että arki toimii, on kohtelias ja kiltti kotona, välillä kiukuttelee juuri siksi, testaa rajoja mutta tahtoaan ei saa juuri siksi läpi että oppii tavoille ja ymmärtää miksi on rutiinit. Mutta koulussa sitten on kuin perkele kun siellä ei ehditä välittää ja puuttua joka asiaan. Tappeluissa ja nimittelyissäkinkin sanotaan että setvikää itse isot lapset.

Adhd on aivokemiallinen häiriötila, lapsen piirre, jota ei voi poistaa kasvatuksella. Sitä ei ole aiheutettu liian höllällä tai liian tiukalla kurilla. Kotona homma sujuu, koska asiaan on resursseja panostaa riittävästi, koulussa ei.

Toisen adhd:n äiti

joissa mennään lasten tahtojen mukaan pääsääntöisesti. Jos joku ei satukaan saamaan tahtoaan läpi niin sitten kiukuttelee.

Tiedän, ettei kaikki vanhemmat ole tällaisia, mutta valitettavan paljon näitä löytyy.

tosiaankaan ole aina saaneet kaikessa tahtoaan läpi ja joilla on ollut rajat ja saavat silti raivareita.

Sitä paitsi eihän siihen tarvita muuta kuin useampi sisarus niin on jo sula mahdottomuus että kaikki menisi aina oman mielen mukaan vaikka vanhemmat olisivatkin ihan surkeita lepsuja löllyköitä.

Kun lapsi opetetaan pienestä pitäen ettei kaikkea voi saada, kaikki ei voi aina mennä mielen mukaan, niin ei tule niitä massiivisia "MINÄ HALUAN"-raivareita kun jotain kielletään.