Tunnetteko ketään joka on aivan ylineuroottinen siisteyden suhteen?

nosto

Se on psykologinen oireyhtymä. Jos on paha, ei siihen auta kuin psykologinen hoito!



Kuten joku aikaisemmin mainitsi, joku muu keino ahdistuksen purkamiseksi olisi löydettävä.



Mun äiti on nyt rauhoittunut kun lapset ovat kasvaneet isoiksi ja ovat itse vastuussa itsestään. äiti saa puuhata just sitä mitä haluaa. Eikä me olla enää sitä taloutta sotkemassa.



Mä asun tosi kaukana eli kun mennemme mummolaan, ollaan aina useampi yö. Mutsi on suunnilleen siivousrätin kanssa vastassa. Hän pyyhkii eteisen peiliovia noin sata kertaa päivässä, kun "niissä on niin kamalasti pieniä sormenjälkiä!" Mun tyttö 4v on ihan onnessaan kun saa siivota mummin kanssa. Kotona hän ei ole tottunut perussiivousta kummempaan :)

läsnäollessa vaikka käydään harvoin.

Mun äitini on. Koko ajan on meilläkin hössöttämässä, että pitäisi nyt juuri ennen muuttoa luututa lattiat, kun muutto on ensi viikon alussa. Meillä on luututtu lattiat muutama kuukausi sitten. Vauvamme on ryömimisiässä.



Minä itse olenkin sitten atoopikko ja lapsena olin moniallerginen. Ilmankos, kun ei ole ollut minkäänlaista siedätystä lialle, kun kaikki on ollut ihan ylipuhdasta.



Itse pidän kyllä siisteydestä, mutta nyt lapsen kanssa olen ajatellut, etten ylisiivoa, että lapsi vähän tottuisi. Ja toistaiseksi hänellä ei olekaan mitään allergioita. Kiinteät on aloitettu 3 kk sitten.



Niin ja siitä lattioiden siivoamisesta. Olen ajatellut että imuroidaan kunnolla ja pestään lattiat HYVIN, kun kaikki kamat on kannettu täältä pois.

mutta saatuaan lapsen hän parani neuroosista;) aika ei riitä enää ihan kaikkeen...

Voiko joku oikeesti elää näin? Eiks lattioiden peseminen kerran viikossa ole ihan normaalia ETENKIN kun pieni vauva menee lattialla?

Mun äitini on. Koko ajan on meilläkin hössöttämässä, että pitäisi nyt juuri ennen muuttoa luututa lattiat, kun muutto on ensi viikon alussa. Meillä on luututtu lattiat muutama kuukausi sitten. Vauvamme on ryömimisiässä. Minä itse olenkin sitten atoopikko ja lapsena olin moniallerginen. Ilmankos, kun ei ole ollut minkäänlaista siedätystä lialle, kun kaikki on ollut ihan ylipuhdasta. Itse pidän kyllä siisteydestä, mutta nyt lapsen kanssa olen ajatellut, etten ylisiivoa, että lapsi vähän tottuisi. Ja toistaiseksi hänellä ei olekaan mitään allergioita. Kiinteät on aloitettu 3 kk sitten. Niin ja siitä lattioiden siivoamisesta. Olen ajatellut että imuroidaan kunnolla ja pestään lattiat HYVIN, kun kaikki kamat on kannettu täältä pois.

Olin joskus ihan maaninen siisteyden suhteen. Imuroin joka päivä, pyyhin pölyt myös päivittäin. Tiskasin ja jyssäsin. Menin rättikädessä kokoajan ja pöyhin tyynyjä aina kun nousin sohvalta. Sain hurjan paljon mielihyvää, kun kaikki paikat olivat puunattuja ja siistejä. Menin pahimillaan viivoitin kädessä ja mittasin koriste-esineet millilleen paikoilleen. Sitten ymmärsin, että tuo maaninen siivoaminen oli tapa lievittää ahdistusta. Opettelin toisen tavan purkaa pahaa oloa ja nyt meillä on kotoisan sekaista ;)

Tosin, vieläkin kun ahdistaa tai on paha olo niin siivoan. Yleensä yöllä kun asiat alkavat pyöriä päässä eikä uni tule.

Ja mä tiskaan kun vieraat on viel paikalla.

En mielestäni oo mitenkään neuroottinen mutta meillä on nätti keittiö ja vieraat aina ihastelee sitä. Ja jos siellä olis astioita pitkin poikin niin ei sitä ihanuutta kukaan näkis :(

Sitäpaitsi ruuan tarjoilun jälkeen on jälkkäriä ja kahvia ym. Ja ennakoin kyllä sitäkin kun vieraat poistuu niin mulla on kasautuneena kamala tiskivuori :/ jos en välissä vähän etes siivoa.

joita ei ole pesty koskaan! Mitäs siihen sanot?

attiat pestu muutama kuukausi sitten ja vauva ryömimisiässä???Voiko joku oikeesti elää näin? Eiks lattioiden peseminen kerran viikossa ole ihan normaalia ETENKIN kun pieni vauva menee lattialla?

Mun äitini on. Koko ajan on meilläkin hössöttämässä, että pitäisi nyt juuri ennen muuttoa luututa lattiat, kun muutto on ensi viikon alussa. Meillä on luututtu lattiat muutama kuukausi sitten. Vauvamme on ryömimisiässä. Minä itse olenkin sitten atoopikko ja lapsena olin moniallerginen. Ilmankos, kun ei ole ollut minkäänlaista siedätystä lialle, kun kaikki on ollut ihan ylipuhdasta. Itse pidän kyllä siisteydestä, mutta nyt lapsen kanssa olen ajatellut, etten ylisiivoa, että lapsi vähän tottuisi. Ja toistaiseksi hänellä ei olekaan mitään allergioita. Kiinteät on aloitettu 3 kk sitten. Niin ja siitä lattioiden siivoamisesta. Olen ajatellut että imuroidaan kunnolla ja pestään lattiat HYVIN, kun kaikki kamat on kannettu täältä pois.

tosin minä lienen parantunut tuosta neurottiisuudesta jonkin verran. Kuten joku jo aikaisemmin sanoi, itsellänikin siivoaminen liittyi aikanaan ahdistuneisuuteen ja pahaan oloon. Lasten myötä olen oppinut hellittämään, ja muutenkin menee psyykkisesti aikaisempaa paremmin, joten meillä on välillä jopa sekaista ja roskia laittialla:)

Toisaalta joskus kaipaan sitä aikaa, kun oli mahdollisuus pitää tavarat tiptop kunnossa ja kämppä kiilsi puhtaudesta, mutta ei onnistu pienten lasten kanssa, ei ainakaan tuon nuorimman touhu-petterin kanssa...



Menen aina mieheni siskolle lepäämään, kun oman kodin kaaos rasittaa. Siellä kaikki on siistiä ja tavarat paikoillaan, ja hermo lepää:)

Sitten ymmärsin, että tuo maaninen siivoaminen oli tapa lievittää ahdistusta. Opettelin toisen tavan purkaa pahaa oloa ja nyt meillä on kotoisan sekaista ;)

Kerrotko vinkin toiselle siivousneurootikolle? Eli mikä oli toi toinen tapa purkaa ahdistusta? :)

mun mummo ja omenat on pudonneet aivan hemmetin kauas :D



Neuvoja ei tosin oo antaa... Mummo on jo ihan toivoton tapaus... (Sillä paljon muutakin vipatusta pääkopassa, mutku väkisin et toista hoitoon saa...)

ei niille mitään voi tehdä antaa vaan siivota ja siivota.



Toinen heistä tajuaa siivoavansa liikaa toinen ei.

on neuroottisen siistiä. Neuroottisimmat tapaukset, joita työni puolesta olen joskus tavannut, pesevät käsiään jatkuvasti ja desinfioivat pintoja jokaisen kosketuksen jälkeen.

on neuroottista. Yhtään Mr Monkkia en tunne.



Joillain taas siivoaminen sujuu paremmin kuin toisilla, ei ole iso homma siivota jos siivoaa tuoreen sotkun kuin jättää sen kuivumaan..

Se ei ole neuroottista.

Olin joskus ihan maaninen siisteyden suhteen. Imuroin joka päivä, pyyhin pölyt myös päivittäin. Tiskasin ja jyssäsin. Menin rättikädessä kokoajan ja pöyhin tyynyjä aina kun nousin sohvalta. Sain hurjan paljon mielihyvää, kun kaikki paikat olivat puunattuja ja siistejä. Menin pahimillaan viivoitin kädessä ja mittasin koriste-esineet millilleen paikoilleen. Sitten ymmärsin, että tuo maaninen siivoaminen oli tapa lievittää ahdistusta. Opettelin toisen tavan purkaa pahaa oloa ja nyt meillä on kotoisan sekaista ;)



Tosin, vieläkin kun ahdistaa tai on paha olo niin siivoan. Yleensä yöllä kun asiat alkavat pyöriä päässä eikä uni tule.

Matonhapsujen kampaamista,ulkovaatteita varten oma pesukone autotallissa, ettei sisällä oleva likaannu. Meillä aina vaihtosukat mukana, vaikkei meillä nyt ihan niin paskaista ole. Kun tuli meidän autoon istumaan takapenkille, laittoi alleen pyyhkeen ja pyyhki rätillä turvavyöt.

ihan koviksi liasta ja muruista. Niissä ei tee mieli syödäkään, koska lusikat ym. astiat täynnä kovettumia astianpesukonenn jäljilta. Ja sohvasta tarttuu hiukset ja karvat omiin vaatteisiin. Vessa piintynyt kusesta. Huonekalut tahmeita.



Kotiin päästyä pitää vaihtaa vaatteet ja mennä suihkuun :P

jolla on syvään juurtuneet siivousrutiinit. Siivouspäivästä pidetään kynsin ja hampain kiinni, vaikka olisi pää kainalossa. Kaikki sotkut siivotaan heti, jopa tiskaaminen aloitetaan vieraiden ollessa paikalla.

läksyt piti tehdä sanomalehden päällä, jottei murusia tule pöydälle, raivosi jos yksikin lusikka oli väärin kotelossa jne. Kaveri saa nykyään yksiön imuroimiseen menevän yli tunnin, joten kaipa se on jotenkin häneenkin tarttunut.