Koiranomistajat / Koirienvihaajat!

kolmikuinen italianvinttikoiran pentu - eli sellainen tosi tosi pieni otus. Pennuthan on opetettava ja pentuja myös saa ihan laillisestikin pitää irti (ainakin silloin 90-luvulla sai) Tuo pentu oli irti oman kerrostalon takapihalla, jossa sille opetin perusasioita. Eli tarpeiden tekoa pihalle, luoksetuloa ym. Ja sitten kerran siitä talon ohi sattui juoksemaan joku ukko ja pentu uteliaana tietysti oli menossa tervehtimään tuota miestä (siihen mennessä kaikki ohikiulkijat olivat olleet ystävällisiä ja ihastelleet suloista vauvaa). Tämä AIKUINEN mieshän potkaisi pentua niin, että tuo lensi kaaressa jonkin matkaa. Kyllä pelästyin ja niin pelästyi koirakin. Ukko huusi solvauksia ja kirosi, kun ei koiraa pidetä kiinni. Pentu oli vain menossa katsomaan, ei ollut lainkaan uhkaava, eiväthän pennut koskaan ole.



Onneksi koira selvisi ilman suurempia vaurioita, ihme kyllä yksikään luu ei hajonnut. Edes pelkoa ihmisiä kohtaan tuolle ei pidemmän päälle jäänyt vaikka ei sen jälkeen enää yhtä luottavaisesti ole uskaltanut vieraita lähestyäkään. Vaan kaikesta huolimatta esim. myöhemmin näyttelyissä ei koskaan arkaillut tuomareita vaan antoi näiden tulla koskettelemaan itseään.

3-kuinen kääpiösnautserin pentu (silloin semmoinen ison marsun kokoinen karvapallo) oli vapaana meidän rivitalon pihassa. Vieressä meni kävelypolku, jolta piti tarpoa vatukon läpi sinne meidän luo. Eikös sieltä yksi häiriintynyt papparainen juossut karjumaan ja huutamaan koiran irtipidosta.



Paras vastaava tilanne oli se, kun uitin (ei millään yleisellä uimarannalla) suursnautseriani. Rotuhan tykkää uimisesta.



Koira ui jossain parinkymmenen metrin päässä rannasta, minä vesirajassa. Eikös sinne pyyhällä mummeli huutamaan, että koiria ei saa pitää irti. Mitähän ihmeen häiriötä siitä kaukana _uivasta_ koirasta hänelle oli? Mummeli ei selvästikään aikonut itse uimaan...

sain kyllä tosi fiksun kuvan kyseisestä miehestä. Onneksi en enää koskaan tuots tavannut. Varmaan se äijä olisi käynyt munkin päälleni, jos ei olisi isommat koirat olleet siinä matkassa (Toinen - juoksijavinttari oli hihnassa ja toinen, palveluskoira käskyn alla paikoillaan pihassa maassa makaamassa)

Mä olisin varmaan mennyt ja potkassut ukkoa samalla voimalla ja ruvennut meuhkaamaan siitä, että ei tommosia hulluja pitäis täällä vapaana juosta, häkkiin joutais mokoma!!

Missä se hyvä juttu on?

vahinko yhden koiran kanssa.



Pelkään aivan kuollakseni koiria. Olin kävelyllä korvalappustereot (juu, siihen aikaan ne oli korvalappustereot!) korvillani, kun jostain jalkaani hyökkäsi kiinni alle polveni mittainen koira. Säikähdin todella ja vaistomainen reaktioni oli potkaista koiraa. Koira pinkaisi emäntänsä luokse. Ja minä lähdin vielä juosten koiraa karkuun sydän pamppaillen.



Siihen aikaan koiria vielä ulkoilutettiin yleisesti vapaana.



Koiran potkaiseminen tuossa tilanteessa oli samanlainen refleksiivinen reaktio, kuin jos vahingossa koskettaa kuumaa ja ottaa käden pois ennen kuin itse edes tajuaa asiaa.



Jälkeenpäin mietin, että varsin tyhmäähän oli vielä juosta koiraa karkuun. Sehän olisi hyvin voinut juosta perääni. Tuossa tapauksessa kyllä koirakin pelästyi niin, että meni omistajansa luo.



Koiranomistajat, jotka pitävät koiriaan vapaana ovat yksinkertaisesti välinpitämättömiä.



Olen oppinut pelkäämään vähemmän koiria nykyään, kun nykyinen mieheni on entinen koiranomistaja. Olen nähnyt, miten hän suhtautuu koiriin ja miten koirat suhtautuvat häneen. Mulla ei aina nykyään laukkaa oma sydän tuhatta ja sataa koiran kohdatessani, kuten teki ennen.

jos se osuu tiellesi?



Minusta tuo ei ole terveen ihmisen reaktio.

9, potkaisetko sinä lastakin, jos se osuu tiellesi? Minusta tuo ei ole terveen ihmisen reaktio.

Olen koiranomistaja ja äiti ja kyllä potkaisisin vierasta koiraa, jos se käy kiinni. Joko minuun tai lapsiin. Mutta en kuitenkaan lenkillä potki koiria jos ne on irti ja omistajan hallinnassa.

että näiden 40 vuoden aikana en ole vielä törmännyt YHTEENKÄÄN pelottavaan lapseen. Pelottavia koiria olen tavannut satoja, mutta tuo on ainoa kerta, kun tuollainen vahinko sattui.

miksi niin usein koirat ja lapset rinnastetaan toisiinsa?



Eihän niillä ole mitään yhteistä. Koirien omistajilla ei ole mitään käsitystä, miltä tuntuu aidosti pelätä koiraa.



Kokeeko joku pahaa lentopelkoa? Koirapelko voi olla aivan samanlaista, sillä poikkeuksella, että sen pelon joutuu kohtaamaan usein ihan pakosta. Lentäähän harvoi on kenellekään ihan pakko.

Sovitaanko että minä pelkään lapsia. Minusta joka päivä tulee vastaan pelottavia lapsia. Lapset ovat pelottavia. Potkaisen lastasi, jos se tulee lähelle, koska minä pelkään lapsia. Tämä on vain normaali reaktio, koska jos minä pelkään lapsia, saan potkaista lasta, koska minä pelkään lapsia.

jos pelko rajoittaa elämää.

ja muita ahtaita paikkoja. Kohtaan hissejä päivittäin, työpaikkakin on 7. kerroksessa.



En minä silti niitä hissejä potki. Käytän kiltisti portaita...

että koiria pelkäävät rinnastetaan väistämättä koiria vihaaviin. Pelko ja viha ovat aivan erilaisia tunteita.



Harva koiria pelkäävä vihaa koiria. Jos piittaamattomia koiranomistajia olisi vähemmän, myös koiria pelkääviä ihmisiä olisi vähemmän. Niihin koiria vihaaviin sitten ei voi kyllä omalla käytöksellä vaikuttaa.



Ongelma on kyllä siellä hihnan toisessa päässä, jossa on ihminen. Ja 9:n tapauksessahan oli niin, ettei edes ollut mitään hihnaa.

Pointtihan onkin se, että niitä irrallaan olevia jalkoihin juoksevia koiria kun ei voi kiertää.

ja muita ahtaita paikkoja. Kohtaan hissejä päivittäin, työpaikkakin on 7. kerroksessa. En minä silti niitä hissejä potki. Käytän kiltisti portaita...

Niitä on joka paikassa, näen painajaisia suorastaan. Kamalaa.

Meillä on kaksi koiraa. Päästämme ne irti vain asumattomalla aluella. Sellaisella paikalla missä muutkin koiranomistaja aina ulkoiuttavat koiransa ilman hihnaa. Sillä lailla emme törmää koiria pelkääviin ihmisiin vahingossa. Ja jos toinen koiranomistaja lähestyy laitamme koirat kiinni. Mulla ei tulisi mieleenkään päästää koirat irti siellä missä on muita ihmisiä (ei koiraihmisiä) lähistöllä, koska tiedän että se voi olla pelottava kokemus jos vieraat koirat yhtäkkiä juoksevat vastaan. Eihän sitä tiedä tuleeko ne tervehtimään vai hyökkäämään. Toinen koiristamme on lisäksi melko iso ja voi olla villin näköinen juostessaan täysiä :)

Vielä lisäys kirjoitukseeni. Vaikka olen itse koiranomistaja, niin uskon että oma reaktio olis samanlainen jos vieras koira (täysikasvuinen) hyökkäisi jalkaan kiinni. Eli yrittäisi potkia irti. Eihän vieraaseen koiraan napata ikään käsillä kiinni jos se hyökkää, koska silloin se puree käteen. Ensin potku, ja jos se tarraa kiinni, niin niskasta ote ja tiukka komento.

pitäisi olla enemmän!! Elämä olisi monille helpompaa. Vastuullinen koiranomistaja käyttäytyy noin.

ja muuten estyneet voisivat sitten myös katsoa missä liikkuvat.



Tarviiko tulla hölkkäämään juuri sen niityn laitaan, jossa koirat tapaavat leikkiä? Tarviiko kulkea juuri koirapuiston ohi?



Minulla on ollut koiria pk-seudulla ja täällä on tasan tietyt paikat, missä joku koiran irti laskee. Ne kyllä oppii.



Useimmiten noissa tilanteissa on kyse juuri siitä, että vatukonkin läpi tungetaan jokamiehenoikeudella.