Tositarina perheväkivallasta ja mielipiteitä tukkapöllystä, vastaanlaittamisesta vanhemmille.

Sait sen ainakin kuulostamaan siltä että teki suunnilleen jonkun sisätutkimuksen. Miten sellasta voi muuten tarkistaa..:(

Myös pikkuhousuista kuulemma näki. Arvaa vaan pesinkö sen jälkeen pyykin itse käsin.

T:ap

Voin vain kuvitella miltä tollanen tuntuu..Sairasta!!!!

Ultimaattisen sairasta kontrollia. Teit oikein ap. Sääli ettei kaikilla ole mahdollista saada hyviä vanhempia, meillä on mahdollisuus olla hyviä vanhempia.

Minä sain myös tukkapöllyä lapsena silloin tällöin ehkä 10-vuotiaaksi saakka. Äidin koin koko lapsuuden rakastavaksi ja ihanaksi äidiksi ja suhde on aina ollut hyvä.



En itse haluaisi tukistaa omia lapsiani, mutta en ole ikinä kokenut, että äitini tukistelut (jotka tulivat aiheesta) olisivat jotenkin olleet väärin tai pahasta minulle. Muilla kirjoittajilla on tainnut olla monelta osin kurja lapsuus tai tukistamista on käytetty jatkuvana keinona kun ei mitään syytäkään ole.

Isäni oli hakannut ja potkinut minua vauvaikäisestä näin kertoivat sukulaiseni, mutteivät millään tavoin puuttuneet tilanteeseen koskaan. Olin 16 v ja karatessa oranssilla vyöllä joten isäni tajusi jättää minut rauhaan. Muuten olisi kuollut mun potkuihin. M35

Muuten hän oli ihan ok isä. Äiti taas saattoi nipistää minua vain koska näytin typerältä tai ylimieliseltä hänenmielestään. Mitään traumoja minulle ei ole tullut

Muistan, että joskus kun oikein tahallani ärsytin isääni (joka ei hermotunut lähes mistään), isäni saattoi nousta sohvalta ja uhata tukkapöllyllä. Silloin juoksin omaan huoneeseeni karkuun, ovi kiinni ja itkin siellä, enkä tullut loppupäivänä ulos, vaikka kuinka maanittelivat. Koin jo pelkän tukkapöllyn uhan todella nöyryyttävänä, vaikka itse oikein ärsyttämällä ärsytin. Veljeni sai ehkä joskus tukkapöllyä, mutta sitäkään en muista varmaksi.



Itse annoin esikoiselle muutaman luunapin silloin, kun hän oli alle 1v. eikä uskonut puhetta. Jostain kumman syystä järkiinnyin ja tajusin, ettei se mitään auta. Ja eihän sen ikäinen vielä edes tajunnut kaikkea.

Siihen loppui mun väkivaltaisuuteni lapsia kohtaan, muille en ole edes luunappia antanut. Jos pienenä käyttäytyivät todella huonosti, kannoin sänkyihinsä rauhoittumaan.



Miestäni kohtaan olen ollut sen sijaan väkivaltainen, johtuen ilmeisesti väkivaltaisista parisuhteista, joissa sain paljon nyrkistä.

Olin junalla matkalla kotia ja nuoriso soitti käynnykällään musiikkia kovaäänisesti. Oli perjantai ja yritin ymmärtää. Pyysin ensimmäisellä kertaa hiljentämään musiikkia. Toisella kertaa käskin sulkea toosan.



Takaa kuului "vittu mikä mummo"

Huusin kurkku suorana pääpunaisena kaulasuonet pullollaan:



-Helvetin huoran penikat nyt jumalauta se musiikki kiinni!!!ONKO PAKKO TYRKYTTÄÄ MUILLE SITÄ SONTAA. MEILLÄ ON OIKEUS KULKEA RAUHASSA KOTIMATKA ILMAN MELUA.



No siitäkös pojat vasta ilon repivät alkoivat nauramaan ja vittuilivat päin naamaa. Yksi näytti persettään. Toinen hoki "asiaa" asiaa"



Oli karvanverran lähellä etten tarttunut voimatoimiin.



Tuli samanlainen tunne kuin selkäsaunaa saadessa. Veri virtasi suonissa ja tunsin itseni elämävän vähän tärisytti kivasti. Pupillit laajentuivat. Odotin merkkiä ja syytä käydä päälle.

Järkihän sanoi että elä tee niille mitään muuten tulee sakkoja.



Pojat olivat jotain 20-22v

Minua ei ole piiskattu eikä tukkapöllytetty. Olisin luultavasti vaihtanut vaunua.

Aika hulluja ihmisiä liikkuu keskuudessamme.

Polttava tarve satuttaa toista jonkin asteisessa horkassa? Tyyliin heitäppä vielä se kenkä niin sitten pöllytän tukasta?

Kerjäättekö lapseltanne typeryyksiä jotta pääsisitte tositoimiin?



Kuulostaa nimittäin sairaalta jos näin on.

Tukistajat ja luunapin kannattajat voisivat harkita hoitoon hakeutumista.

Hän monesti katseli minua haastavasti ennen kuin otti vyön housuiltaan ja pisti menoksi.

Polttava tarve satuttaa toista jonkin asteisessa horkassa? Tyyliin heitäppä vielä se kenkä niin sitten pöllytän tukasta?

Kerjäättekö lapseltanne typeryyksiä jotta pääsisitte tositoimiin?

Kuulostaa nimittäin sairaalta jos näin on.

Tukistajat ja luunapin kannattajat voisivat harkita hoitoon hakeutumista.

Mutta jos joku kiroaa tai käyttäytyy uppiniskaisesti edessäni jollekkin, tai etenkin minulle niin tekisi mieli näppästä järkeä päähän.



Onkohan tämä sitten sitä vanhemmilta perittyä käytöstä? Kun tuo fiilikseni ei pelkästään koske lapsia vaan huonosti käyttäytyviä aikuisia.

Mutta jos joku kiroaa tai käyttäytyy uppiniskaisesti edessäni jollekkin, tai etenkin minulle niin tekisi mieli näppästä järkeä päähän.

Onkohan tämä sitten sitä vanhemmilta perittyä käytöstä? Kun tuo fiilikseni ei pelkästään koske lapsia vaan huonosti käyttäytyviä aikuisia.

Olet oppinut ajatusmallin jossa järkeä istutetaan ihmiseen voimatoimin. Järjentasolla tiedät että niin ei saa tehdä ja siksi et tee niin. "Takaraivossasi" tunnet että niin pitäisi tehdä, siitä fiilis tulee. Trauma se on tämäkin.

Minä en ole itse uskaltanut laittaa koskaan vanhemmilleni vastaan vaikka ovat kurittaneet kovallä kädellä. Viimeksi jouluna sain korvatillikan äidiltäni kun olin unohtanut vauvani vaipat kotiin.



Vanhempani kasvattavat minua vieläkin vaikka olin jo 37 vuotias. Mieheni aluksi ihmetteli mutta on jo tottunut tähän. Hänen vanhempansa eivät enää kasvata ja sen kyllä huomaa!

koetin paeta tukkapöllyä. Juoksin karkuun vanhempiani. Yleensä vanhempieni sängynalle. Ehkä hain turvaa sieltä sitten.. Monesti pakomatka päättyi sängynalle josta isä repi minut jaloista selkäsaunalle tai tukkapöllylle kun olin vahingossa kiroillut tai tehnyt jotain tuhmaa. :(



Olin useasti täysin paniikissa kun isän kädet repivät minua sängyn alta. Pyristelin paniikissa ja pidin sängynjalasta kiinni mutta turhaan :(

tajuaakohan nämä luunappien ja tukkapöllyjen antajat sitä lapsen paniikkia ja kauhua kun isä tai äiti lähestyy heitä antaen väkivaltaa? HYI helvetti mua oksettaa..

mun isä taas kuulusteli mua kun olin tehnyt jotain kiellettyä kuten karannut koulusta tai varastanu jotain tai rikkonu vanhingossa..



kuulustelu tapahtu tuolilla vastakkain. isä saatto kysyä jotain ja jos vastasin huonosti tai väärin niin tuli luunappi. sitten jos suutuin ja kirosin niin tuli taas luunappi. hän antoi luunappeja niin kauan että sai tyydyttävän vastauksen minulta.



nappeja saattoi sataa kuulustelun ohessa useita kymmeniä ja pelkäsin vastata kysymyksiin joita hän esitti. hän myös pakotti toistamaan jotakin lauseita jos lausuin väärin tai en muistanut tuli luunappi. en kyllä uskaltanu tehä isälle mitään vastaan

persettäni hetkeksi kioskille.

Hankin systemaattisesti vanhemmille sisaruksille tukkapöllyjä ja selkäsaunoja lavastamalla heidät syylliseksi.



Naureskelin monesti selkäsaunojen aikana heille "päin näköä".



Jos isosiskot kävivät minuun käsiksi kostaakseen kun nauroin niin itkin kovaäänisesti jolloin isä tuli apuun ja antoi jälleen tukkapöllyä pahoille siskoilleni.

Äitini kuritti minua kyyneleet silmissä. Hänellä oli vakaa usko siihen että teki oikein vaikka inhosi itsekin sitä mitä teki. Hän aina pyysi anteeksi ennen tukkapöllyä minulta ja sanoi että tämä tekee myös minulle kipeää. SITTEN hän aloitti toimenpiteen otti minut polville ja kiskoi hiuksiani. Molemmat itkettiin kohtaloamme..

Nyt kun muistelen aikuisen mielellä niin kyllä se äiti taisi olla aika sekopää vai mitä?

Silloin koin olleeni uhri kun ensimmäinen poikaystäväni hakkasi minua kun hänen mielestään toimin väärin.

[/quote]

Sait lapsena selkääsi. Ja luulit sen olevan ok. Hakeuduit väkivaltaisen miehen seuraan. Näin se menee... Ihan tutkittu juttu.

Äitini kuritti minua kyyneleet silmissä. Hänellä oli vakaa usko siihen että teki oikein vaikka inhosi itsekin sitä mitä teki. Hän aina pyysi anteeksi ennen tukkapöllyä minulta ja sanoi että tämä tekee myös minulle kipeää. SITTEN hän aloitti toimenpiteen otti minut polville ja kiskoi hiuksiani. Molemmat itkettiin kohtaloamme..

Nyt kun muistelen aikuisen mielellä niin kyllä se äiti taisi olla aika sekopää vai mitä?

Ja nyt nämä lapsuuden kokemukset näkyvät suhteessamme. Minua ei koskaan lyöty, olen 44-vuotias. Eli ei kaikkien perheissä ollut luunappikasvatusta. Sain paljon rakkautta. Tämä näkyy minussa nyt ihmisenä: olen iloinen , empaattinen, lämmin ja rakastava. Kestän myös kotona pientä sekasotkua, koska minulla ei ole menneisyydessä mitään "siivottavaa".