Tositarina perheväkivallasta ja mielipiteitä tukkapöllystä, vastaanlaittamisesta vanhemmille.

joka meinasi antaa tukkapöllyä kun rikoin naapurin ikkunan vahingossa. Ennenkuin hän tarttui hiuksiini iskin ruosteisella naulalla reiteen.

Ukko parka jäi huutamaan kuistille kun minä juoksin kylille. Olin 12 vuotias. Tämä tapahtui vuonna 85.

viestejä oli se missä mies oli ruvennut läpsimään naista (vaimoa?) avokämmenellä naamaan ja tivannut että kuka täällä määrää. Nainen oli iskenyt kengällä nivusiin ja survaissut peukulla? aataminomenaan ja juossut naapuriin.

en usko, että pelkkä selkäsauna ja tukkapölly saisi sinussa noin kovan vihan aikaiseksi!

Minäkin olen molempia saanut ja äidin kanssa ollaan hyvin läheisiä, eikä missään riidoissa.

Hieman ehkä ihmettelen tuota selkäsaunan antamista, muta ajat on ollut silloin erit. Eikä se ollut mitenkään erikoista kasvattamista.



Itse en tekisi pahaa kärpäsellekään.

Minäkin haudoin kostoa vanhemmilleni kun sain tukkapöllyä. Ensimmäinen ajatus oli, kun kasvan niin tukistan takasin. Sitten pidin puhelakon. En puhunut kuukauteen mitään. En muista kauan olin puhumatta mutta äitini vei minut lääkärille kun en suostunut puhumaan.



Vihasin tukkapöllyjä ja luunappeja.

Muistan kun veli oli tupakoinut salaa ja varastanut isän tupakit. Isä puhisi raivoa tuvassa. Hänellä oli kimppu risuja veljeäni varten.

Veli tiesi että kotona odottaisi selkäsauna. Hän oli saanut viimeksi piiskaa niin että veri oli kirvonnut selkänahasta.



Veli odotteli pihalla, oli heinäkuun alku. Hänellä oli timotein varsi huulilla ja kasa kiviä joilla heitteli rännille jossa pääskyt pesi.



Isä ryntäsi raivoissaan pihalle ripein askelin kohti 13 vuotiasta veljeäni. Veli ei aikaillut vaan nappasi ensimmäisellä kivellä isääni suoraan nenään.



Mies putosi kertalaakista ja kutsuttiin lääkärikin katsomaan nenää.

Veli ei saanut koskaan selkäsaunaa tai tukkapöllyä, enkä minäkään. Kiitos veli.



Omistan tämän edesmenneelle veljelleni joka kuoli toukokuussa syöpään.



T: rakas siskosi

Minä itse olen aina alistunut rangaistukseen. Olen odottanut tukkapöllyä tai lyöntejä takamukseeni kiltisti. En edes tiennyt mielikuvituksissanikaan että voisin laittaa vanhemmilleni vastaan. Vaikka ilmeisesti olisin voinut!!!



Tässä viimeistään tulee ne luonteiden erot ilmi. Toiset taistelee vääryyttä vastaan ja puolustautuu. Toiset alistuu.

Minua kiinnostaisi mitä teistä lapsisankareista on tullut nyt isona?

eri asioista riitaa mutta samalla tavalla se ruumillinen kuritus loppui kun löin takaisin.

minua ei ole ikinä kuritettu ruumiillisesti, mutta miestäni on läpsitty lapsena säännöllisesti. Silti miehellä on lämpimät ja läheiset suhteet perheeseensä ja sukuunsa, ja minulla ei. Eli arvelen, että temperamentti on ratkaiseva tässä kuritusasiassa. Yksi kantaa kaunaa, toinen ottaa onkeensa.

Samalla kun sinä mietit ettet veisi koskaan lastasi äidillesi joka saattaa antaa vitsaa niin ehkä äitisi huolestuneena miettii milloin poltat oman lapsesi jalat tai jotain muuta kiehuvalla vedellä.



Sanon tämän vain siksi, että muistaisit omat kirjoituksesi sitten joskus kun oma lapsesi alkaa koetella hermoja.

tiedän useitakin tapauksia, joissa mies on piessyt vaimoaan ja lapsiaan siihen asti kunnes poika on kasvanut tarpeeksi isoksi ja antanut takaisin.



Väkivallalla kasvatetaan väkivaltaisia lapsia. Mutta mielenkiintoisia ovat nuo luonteiden erot, toiset pistää vastaan ja toiset ei.

Vain lisää väkivaltaa.



Mutta onneksi av-mammat jo ymmärtävät että lasten kurittaminen väkivallalla on väärin ja aiheuttaa vain pahaa. Eikös vain?

Oli laatinut pitkä puheen, jossa varsin yksityiskohtaisesti kerrotiin hänen kurjasta lapsuudestaan. Isänsä oli hyvin väkivaltainen, ei säästellyt remmiä eikä vitsaa, mutta väkivalta kohdistui lähes ainoastaan tähän esikoistyttöön, pikkuveli pääsi paljon helpommalla (oli isän suosikki).

Siinä sitten isä kuunteli pää punaisena koko suvun keskellä mitä mieltä tytär oli lapsuudestaan...

Oli laatinut pitkä puheen, jossa varsin yksityiskohtaisesti kerrotiin hänen kurjasta lapsuudestaan. Isänsä oli hyvin väkivaltainen, ei säästellyt remmiä eikä vitsaa, mutta väkivalta kohdistui lähes ainoastaan tähän esikoistyttöön, pikkuveli pääsi paljon helpommalla (oli isän suosikki). Siinä sitten isä kuunteli pää punaisena koko suvun keskellä mitä mieltä tytär oli lapsuudestaan...

Hirveä pokka sun tutulla. Ja lisäksi oli valmis pilaamaan häänsä tunnelman loppuajaksi, koska niinhän siitä sitten käy. Ajatteli että on sen arvoista ilmeisesti. Ja kyllähän tuo sellanen veto on, että pahempaa rangaistusta on vaikea keksiä syytteen nostamista ehkä lukuun ottamatta.

en muista että tukkapölyistä olisi jäänyt ruumiillisia vammoja tai että ne edes olisivat sattuneet, nöyryytys kaiketi olikin pääasia.



Samalla tavalla loppui äitini ruumiillinen kurinpito kun juoksimme äidin kanssa hippaa salin pöydän ympäri, lopulta molemmat annoimme periksi ja sen jälkeen en tukkapöllyä saanut.



Välit äitiin on nyt hyvät.



Itse olen kerran lapset laittanut risun hakuun metsästä kun ei enää mikään auttanut, risua en antanut mutta uhkaus tehosi, en ole erityisen ylpeä teostani.

ap:ltä puuttui kunnioitus vanhempiinsa.

Hirveä ihminen. Äitisi yritti tehdä kaikkensa ettet olisi maannut koko kylän poikia.

Eivät kaikki vanhemmat ole kunnioituksen arvoisia.

Ap toimi aivan oikein.

Sai sillä tavoin jatkuvan pahoinpitelyn loppumaan.

Hankin systemaattisesti vanhemmille sisaruksille tukkapöllyjä ja selkäsaunoja lavastamalla heidät syylliseksi.

Naureskelin monesti selkäsaunojen aikana heille "päin näköä".

Jos isosiskot kävivät minuun käsiksi kostaakseen kun nauroin niin itkin kovaäänisesti jolloin isä tuli apuun ja antoi jälleen tukkapöllyä pahoille siskoilleni.

Meillä on lapsi, jolla ei ole mitään kunnioitusta, oikeastaan ketään kohtaan. Lyö, hakkaa, sylkee ja huutaa kaikille. Vuosia on jäähypenkkejä, tavaroiden jne varikkoon ottamisia harrastettu, on puhuteltu jne.

Mietin eräänä iltana täysin väsyneenä tähän ainaiseen taisteluun, että jos JOSKUS nappaisin tukasta ja sanoisin, että oli muuten viimeinen kerta, niin hämmentyisikö lapsi niin paljon, että lopettaisi? Ainakin hetkeksi? Sanalliset asiat eivät paina tippaakaan, omaisuuden menetys tai karkien poisottaminen ei tehoa. Ammatti-ihmisten kanssa näistä keskusteltu vuosia, ei apua siitäkään.

Mielestäni vanhempia ei tod tartte kunnioittaa, jos he harjoittavat väkivaltaa lasta kohtaan. T. tuleva lastensuojelun sossu

Sinun oma otsikkosi oli, että "kaikki eivät ole yhtä vahvoja kuin sinä ap"

Koitko väkivaltaa vanhempiasi kohtaan ? Hakeudutko lastensuojelun sosiaalityöntekijäksi juuri siksi, että voisit pelastaa kaikki ne lapset, joista ilomoitus tehdään ja joiden vanhemmat ovat automaattisesti lapsiaan hakkaavia tai muutoin välinpitämättömästi ja rakkaudettomasti kohtelevia????

Hankin systemaattisesti vanhemmille sisaruksille tukkapöllyjä ja selkäsaunoja lavastamalla heidät syylliseksi. Naureskelin monesti selkäsaunojen aikana heille "päin näköä". Jos isosiskot kävivät minuun käsiksi kostaakseen kun nauroin niin itkin kovaäänisesti jolloin isä tuli apuun ja antoi jälleen tukkapöllyä pahoille siskoilleni.

Paitsi että siskoni on minua vanhempi.

Ja etten minä oikeastaan koskaan käynyt siskoni päälle, koska tiesin että häviän, hän olisi hakannut minut. Eikä se oikein kuulunut luonteeseeni.

Olet ilmeisesti hyvinkin tyytyväinen tuohon, mitä teit lapsena? Ovatko siskot sinun kanssasi missään tekemisissä?

Sinä olet ollut ja olet henkisesti sairas ihminen, ja vanhempasi, isäsi, on ollut huono vanhempi, että hän on sallinut tämän kaiken tapahtua.

Olin 14 v, kun iskin tiiliskiven mallisella mielettömän painavalla kirjakassilla siskoani selkään. En muista enää tapahtumaa, ilmeisesti sitä samaa riitaa ja kiusaamista. Olin lähdössä kirjastoon ja kangaskassi oli pakattu tiiviisti kirjoja täyteen. Olin eteisessä siskoni kanssa, hän kääntyi minuun selin, kumartui alaspäin, iskin täysin voimin kirjastokassilla siskoa selkään. Ja juoksin pakoon.

Sisko ei antanut turpaan kun tulin kotiin. Ikään kuin olisi ollut tyytyväinen, että sai takaisin ja sai ansionsa mukaan.

Myöhemmin elämässään sisko hakeutui semmoisten miesten kumppaniksi, jotka hakkasi häntä. Jos eivät hakanneet, kännipäissään riiteli ja usutti ja kerjäsi: lyö! lyö!

tosin selkäsaunoja ei meillä juuri jaeltu. Mutta pikkusisko lavasti minut syylliseksi tekemiinsä juttuihin ja kun mua rangaistiin ja yritin selittää että tuo pikkusisko sen teki, niin sisko alkoi itkemään ja minä sain taas uuden rangaistuksen. (Kun pienempiä ei saa "kiusata")Tosi ärsyttävää ja sen epäoikeudenmukaisuuden ja siskon ilkeyden muistaa pitkään. Asia on vaikuttanut sisaruussuhteeseemme ja myös suhteeseeni vanhempiini näihin päiviin asti.