Synnyttämisen hankaluus

Olen tykännyt sängyllä puoli-istuvassa asennossa.

Joka kerta pidin omista nilkoista kiinni.

Yleensä tapahtuu niin nopeesti että sanon vaan kätilöille että nyt tulee:)



T:5 lasta alakautta synnyttänyt.

piti nostaa jalat koukussa ylöspäin ja sain otteen sukista (ne sellaiset sairaalan puuvillaiset pitkät sukat). Auttoi

Nimittäin tänä vuonna suomalainen kätilö voitti Euroopan keksijänainen-palkinnon synnytystukilaitteellaan. Katso linkki: http://ec.europa.eu/news/around/091015_fin_fi.htm

olen ponnistanut molemmat ulos puoli-istuvassa asennossa pylly ilmassa ja käsien varassa. Kipein kohta synnytyksen jälkeen minussa onkin ollut käsien lihakset! =o)

ekassa synnytyksessä kätilö teki sängystä sellaisen, että pääsin ihan istuma-asentoon sängyn alalaitaan ja jaloilla sain työntää kätilöiden lonkkia vasten. Ei ollut helppoa, mut jotenkin luontevaa. Tokalla kerralla kätilö ei yhtään ymmärtänyt mitä tarkoitin ja piti päkertää puoli-istuvassa asennossa kädet polvitaipeissa. Jalat oli epiduraalin jäljiltä hontelot ja ne oli vaan tiellä.

Juuri jotain tuollaista tarkoitan. Täytyy toivoa, että tuollainen kapine yleistyy suomalaisissa synnytyssairaaloissa. Jos tästä vielä kolmannenkin innostuu tekemään.



ap

Mulla ei jalat enää ponnistusvaiheessa kantaneet ja sängyssä oli tästä syystä pakko olla. Tarvitsin siis sitä tukea sinne. Aina ei ole mahdollista valita sitä parasta mahdollista synnytysasentoa.

Itsekin olisin toivonut jotain tankoa tms., josta olisi saanut tukea.

Tulkaa pois sieltä sängystä

Johan helpottaa kun kokeilet ponnistaa seisaaltaan, kyykyssä, kontallaan, jakkaralla tms.

Suostuuko ne kätilöt helposti siihen, et sais synnyttää esim. seisaaltaan? Se ois mulle luontevin asento, jos jalat vaan kantaa.. Ku olen kuullu, et kätilöt hoitas synnytykset mieluiten siinä perinteisessä puoli-istuvassa, et heidän työergonomiansa ois parempi? Voihan se olla vaikea lattiatasossa vastaanottaa vauvaa, jos itse seisoo? Mulle vaan jotenkin tulee uhri-olo gyneasennossa ja alan pelkäämään..

Suostuuko ne kätilöt helposti siihen, et sais synnyttää esim. seisaaltaan? Se ois mulle luontevin asento, jos jalat vaan kantaa.. Ku olen kuullu, et kätilöt hoitas synnytykset mieluiten siinä perinteisessä puoli-istuvassa, et heidän työergonomiansa ois parempi? Voihan se olla vaikea lattiatasossa vastaanottaa vauvaa, jos itse seisoo? Mulle vaan jotenkin tulee uhri-olo gyneasennossa ja alan pelkäämään..

Kannattaa kirjata paperille kuinka haluaa synnytksessä meneteltävän ja lykätä lappu kätilölle kouraan heti kun tulee sairaalaan. Kyllä sitten kaikki menee hyvin kunhan muistaa pitää päänsä jos on joku määräilevä kätilö. :)

Itselläni oli ohjeita jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen sairaalassa avautumisvaiheesta kotiinlähtöön, yhteensä kolme A4-paperia ja kaikki meni niin mukavasti kuin oli mahdolllista. :)

totta kai jokainen saa synnyttää ihan siinä asennossa lapsi parhaiten ulos tulee. Onhan se nyt kaikkien etu, että synnytys käy helposti.



Ei mun ainakaan ole tarvinnut "suostutella" kätilöitä mihinkään, ihan ne niin on tehnyt kun olen toivonut ellei ole ollut jotain lääketieteellistä syytä estämässä.

Suostuuko ne kätilöt helposti siihen, et sais synnyttää esim. seisaaltaan? Se ois mulle luontevin asento, jos jalat vaan kantaa.. Ku olen kuullu, et kätilöt hoitas synnytykset mieluiten siinä perinteisessä puoli-istuvassa, et heidän työergonomiansa ois parempi? Voihan se olla vaikea lattiatasossa vastaanottaa vauvaa, jos itse seisoo? Mulle vaan jotenkin tulee uhri-olo gyneasennossa ja alan pelkäämään..

niin kyllä saat synnyttää missä asennossa haluat. Mutta kannattaa olla avoimin mielin, sillä tosipaikan tullen se perinteinen asento voikin yllättäen olla se paras.

Itsellä kaksi (itselleni) vähän yllättävää kokemusta. Ekassa synnytyksessä kokeilin varmaan kaikkia mahdollisia asentoja (seisten, kontillaan, jalat kätilöiden lonkilla, sukanvarsista kiinni pitäen jne.) ja tuntui etten saa vauvaa liikkumaan senttiäkään eteenpäin. No, lopulta tunnin ponnistusvaiheen jälkeen päädyttiin imukuppiin. Sängyn asentoa vaihdettiin ja laitettiin jalkatuet- ja kas, silloin tuntuikin siltä että nyt kun ponnistan niin se vauva myös tulee... kerkisin ponnistaa kerran ja puoli päätä tuli jo näkyviin samalla kun lääkäri tuli ovesta. Auttoi sitten siinä viimeisessä ponnistuksessa pienellä vedolla.

Toka syntyi niin vauhdilla kyljellään maaten että puoli päätä tuli jo kun nostin jalan ilmaan.

Kolmosta taas ähersin kyljellään parikymmentä minuuttia ja puoli-istuvassa asennossa vielä kymmenisen minuuttia, lopuksi vielä kätilö painoi mahan päältä. Mua harmitti tämä kolmosen syntymä kauheasti, olisin halunnut jakkaralle mutta vauvalla oli sydänäänilaskuja joten en sinne tietenkään päässyt. Olin ihan varma että jos olisin päässyt jakkaralle niin homma olisi sujunut kuin tanssi.

No, tuli neljäs synnytys. Ja vihdoin pääsin siihen jakkaralle. Siinä oli tosi hyvä olla, asento oli mukava ja kaikkea. Mutta ponnistamisesta vaan ei tullut mitään. En saanut vauvaa liikkumaan mihinkään vaikka kätilö antoi sormilla suuntaakin. Yhden supistuksen ponnistin seisaaltaan ja kätilön mukaan vauva suorastaan putosi alaspäin mutta itsestä tuntui että asento oli ihan omituinen ja etten siinä osaa ponnistaa.

Sitten putosi sydänäänet ja piti siirtyä sänkyyn. Ja ihan perinteisessä asennossa, jalat kätilöiden kyljissä vauva syntyi muutamalla ponnistuksella. Okei, vauva oli avosuisessa tarjonnassa joten siinä luultavasti syy miksi en saanut kunnolla tuntumaa ponnistamiseen siinä jakkaralla.

Itsellä oli melkoinen päähänpinttymä tuosta sänkysynnytyksen vastustamisesta ja siitä jakkaralle pääsystä... Ja nyt kyllä melkein huvittaa kun jouduin huomaamaan että itselleni kaikkein parhaan tuntuman antoi nimenomaan se kaikkein perinteisin asento (jalat telineillä/kätilöiden kyljissä). Mutta kuuntele itseäsi, niin kyllä se oikea asento sieltä löytyy.