Ajankäytöstä työssäkäyvien lapsiperheessä

Joko limittämällä työaikoja tai jos se ei onnistu, lyhentämällä päivää. Molemmatkin voivat lyhentää päivää.



Tai sitten muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai tekemällä etätöitä.

normitöissä ja miehellä yritys -onhan se arki aikamoista pyöritystä. Itse lähden aamulla aikaisin töihin ja mies hoitaa lapset hoitoon ja kouluun. Minä sitten lähden töistä klo 16 ja haen hoidosta, koululainen tullut kotiin jo aiemmin.



Lapsilla on harrastuksia yhteensä neljänä iltana viikossa, mutta niihin pyritään yhdistämään jotain hyödyllistä. Eli toinen kuskaa ja käy samalla kaupassa kerran viikossa tai sitten itse liikkumassa. Itse juoksen neljä kertaa viikossa ja se antaa niin hyvin energiaa, että aika hyvin riittää voimia syksyn pimeydessäkin.



Viikolla pestään pyykkiä ja jonain päivänä tehdään ruokaa, muuten ruoka pääosin tehdään viikonloppuna ja sitten lämmitetään viikolla, siivotaan viikonloppuna.



Itselläni tuo vähän ekstrahaastetta opiskelu, illat 21-23 menee aika tiukkaan harjoitustöiden ja tenttiin lukemisen kanssa, mutta sekin loppuu keväällä, joten lopun jaksan pinnistää vaikka päälläni seisten :)



Onhan tämä tietysti hyvin erilaista elämää kuin kymmenen vuotta sitten ennen lapsia, mutta on sitä itsekin oppinut matkan varrella aika hyväksi organisoijaksi. Ja kunhan muistaa pitää itsestään huolen, niin kyllä sitä jaksaa :)

Tuonikäisten pitää saada vähintään 10 tuntia unta yössä eli he menevät liian myöhään nukkumaan.

Lapset nukkuvat 10 tunti yössä ja eskari nukkuu päikkäritkin vielä päälle. Opettele laskemaan ennen kuin tulet pätemään tänne.

ja töiden limittäminen ei kaikilla onnistu, eikä työajan lyhentäminen.

Ei niin, että aina riittää se, että nukkuu 10 tuntia tasan.



Opettele sinä ajattelemaan ennen kuin tulet kommentoimaan.

Ei niin, että aina riittää se, että nukkuu 10 tuntia tasan.

Opettele sinä ajattelemaan ennen kuin tulet kommentoimaan.

Pitäiskö antaa unilääkkeitä vai miten tuo hoidetaan, jos lapset heräävät yleensä aamulla ennen kuin kukaan edes herättää?

Arkisin näiden lisäksi pakolliset kotityöt, lasten vieminen harrastuksiin vuorotellen miehen kanssa, harrastuksia n. 5 tuntia viikko, vapaaehtoistyötä pari kertaa kuussa, luottamustoimi epäsäännöllisesti, ystävien tapaamista, hieman opiskelua (työhön liittyvää) ja yhteinen koko perheen harrastus 1x viikko.

Viikonloppuisin harrastusta, siivousta, ystäviä, joskus vapaaehtoistyötä ja perheen yhteinen harrastus, perheen kanssa olemista.

Ei väsytä, jaksan hyvin.

Nukutaan noin 22-07, siitä tulee yhdeksän tuntia, kolme nuorinta nukkuu päiväunet joten saavat täyteen sen 10 h unta per vrk minkä tarvitsevat, vanhin (koululainen) ei tarvitse kuin 9 h.



Lapset on hoidossa 9-16, mies vie, minä haen. Olen sekä opiskelija että teen töitä, töitä osa-aikaisesti, yht 20 h/viikko, opiskelu on kokopäiväistä, muttei silti vaadi läsnäoloa yliopistolla kuin noin 3 h päivässä.



Ilta on merillä sen 6 h, siinä kerkee vaikka mitä. Laitan ruoan, pesen koneellisen pyykkiä, miehen kanssa vuorotellen viedään lapsia harrastuksiin kahtena iltana.



Omista harrastuksista olen joutunut karsimaan, niille on aikaa vain viikonloppuisin.



Viikonloppuisin yleensä nähdään ystäväperheitä. Arkena lapsilla on usein kavereita meillä tai leikkivät pihakavereiden kanssa ulkona.



Arki on hyvin yllätyksetöntä mutta mukavaa!

Joko limittämällä työaikoja tai jos se ei onnistu, lyhentämällä päivää. Molemmatkin voivat lyhentää päivää. Tai sitten muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai tekemällä etätöitä.

tämä ei ole tilanteemme, mutta mieti vaikka jos molemmat vanhemmat on kaupassa töissä. tuntipalkalla. jos olisi oma asunto vähän kauempana, pitäisikö siitä luopua ja muuttaa vuokralle kaupan viereen? miten teet kaupan töitä etänä kotona? tai lääkärin töitä, sairaanhoitajan yms yms? toimistotyöt ovat ainoita mitä voi tehdä etänä kotoa, ja vain siinä tapauksessa että työnantaja antaa luvan. edellinen työnantajani ei sitä puoltanut, eikä lyhennettyä työpäivää.

t:18

tässä kun kysytään muiden arjesta. Sitten porukalla haukutaan?? hankkikaa oma elämä.

tässä kun kysytään muiden arjesta. Sitten porukalla haukutaan?? hankkikaa oma elämä.

ajatellen ja yrittää tehdä parhaansa työn ja perhe-elämän ristipaineessa. Jos lapset voivat hyvin, niin 8h:lle työpäivälle ei pitäisi olla estettä, vaan olla ihan normaali asia.

muutama kk sitten työttömäksi mutta vastaan silti ;)



Silloin kun vielä olin töissä (mies on onneksi vieläkin) niin aamut oli kovin kiireisiä. Lapset ylös, vaatteet päälle, ruokaa lapsille (tulivat autossa muuten huonovointisiksi) ja nopeasti ulos.



Minulla oli normaali 7,5 h työpäivä mutta liukuvan työajan ja projektien aikataulujen takia päivät olivat käytännössä pitempiä.



Ennen viittä jompi kumpi vanhemmista haki lapset tarhasta ja lähti kotiin ruoan laittoon. Syömäään päästiin kuuden aikaan.

Lapset laitettiin nukkumaan kahdeksalta joten ei siinä paljon aikaa jäänyt lasten kanssa olemiseen.



Viikonloppuisin käytiin lasten kanssa uimassa/ulkoilemassa/hoplopissa/tmv. ja kyläiltiin mummoloissa tai kavereiden luona.



Kotitöiden määrä oli sentään hurjan paljon pienempi kun ei kotona kukaan ollut sotkemassa.



En voi sanoa että olisin jaksanut hyvin.

Silti en osaa iloita nykytilanteestakaan vaan haluan takaisin töihin mikä tuntuu aika hullulta varsinkin nyt kuin aloin muistelemaan millaista elämä oli kun kävin töissä.

Joku osa-aikatyö olisi varmaan minulle sopivin ratkaisu.

Ollaan tarhalla 6.30 ja minä töissä 7.00. Pääsen 14.30 ja lasta hakemassa 15.00, kerran viikossa pääsen jo kahdelta.

Mies tekee 7.00-15.00 ja hänellä pidempi työmatka, joten minä hoidan viemiset ja hakemiset.



Kaksi yläkoululaista menee ja tulee itsekseen.

Meillä on paljon aikaa perheen kesken ja vain yhdellä lapsella on harrastus johon kulkee itse mopolla/pyörällä.



Väsyttää aina. Minulla on fyysisesti raskas työ joka kuluttaa energiaa, siksi en harrasta raskasta liikuntaa vapaalla, joskus käymme kävelyllä. Uni jää aina vähälle koska emme malta mennä ajoisa nukkumaan, vasta n.23.00.



Vanhassa talossa riittä myös paljon hommaa, ja niihin kuluukin melkein kaikki vapaat ja rahat.

Mutta mielestäni elämämme ei ole kiireistä paikasta toiseen juoksemista. Illalla jää paljon aikaa perheelle.

Tämä oli hyvä aihe alunperin, mutta piti tännekin tulla näiden supervanhempien pätemään. Toinen ei osaa lukemisen ymmärtämistä sekä päässälaskua ja toinen luettelee omia "saavutuksiaan" joiden kertoo täällä nyt sitten olevan välttämättömiä kaikille lapsia omaaville ihmisille. Kaikille tuollainen aikataulujen säätäminen ei vain ole mahdollista! Jaa että muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Entäs jos vanhempien työpaikat ovat eri etäisyyksien päässä? Meillä miehellä on lyhyt työmatka ja minulla taas pitkä.

Joko limittämällä työaikoja tai jos se ei onnistu, lyhentämällä päivää. Molemmatkin voivat lyhentää päivää.

Tai sitten muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai tekemällä etätöitä.

syyttävät valehtelusta niitä, jotka ehtivät tehdä mitä vaan iltaisin.. Tajutkaa nyt että vaikka sinä et ehdi/jaksa tehdä mitään iltaisin, jotku osaavat organisoida tekemisensä niin hyvin että ehtivät iltaisin vaikka mitä..



Olen töissä 8-16. Mies oli eilen työmatkalla ja itse tein seuraavaa:

- kotiin kello 16.30

-lapsille ruoka

- läksyjen tarkastamista, kokeisiin lukemisen valvontaa, pyykkikoneen täyttö, ruokapöydän siivous, astianpesukoneen täyttö

- ajoin tytön treeneihin kello 17.30, samalla kävin kaupassa¨

-kotona tein seuraavan päivän ruuan valmiiksi, tyhjäsin pyykkikoneen

hain tytön treeneistä kello 19.30

- koiran kanssa lenkillä

- lapsille iltapalaa, saunassa käynti, siirsin valokuvat kamerasta koneelle

-kun lapset sängyssä kello 22 katsoin Paon ja 24 nauhalta

-koira ulos iltapissalle

syyttävät valehtelusta niitä, jotka ehtivät tehdä mitä vaan iltaisin.. Tajutkaa nyt että vaikka sinä et ehdi/jaksa tehdä mitään iltaisin, jotku osaavat organisoida tekemisensä niin hyvin että ehtivät iltaisin vaikka mitä.. Olen töissä 8-16. Mies oli eilen työmatkalla ja itse tein seuraavaa: - kotiin kello 16.30 -lapsille ruoka - läksyjen tarkastamista, kokeisiin lukemisen valvontaa, pyykkikoneen täyttö, ruokapöydän siivous, astianpesukoneen täyttö - ajoin tytön treeneihin kello 17.30, samalla kävin kaupassa¨ -kotona tein seuraavan päivän ruuan valmiiksi, tyhjäsin pyykkikoneen hain tytön treeneistä kello 19.30 - koiran kanssa lenkillä - lapsille iltapalaa, saunassa käynti, siirsin valokuvat kamerasta koneelle -kun lapset sängyssä kello 22 katsoin Paon ja 24 nauhalta -koira ulos iltapissalle

niin tyypillistä täällä. Laiskat kotiäidit eivät saa päivän aikana tehtyä edes puolta tuostakaan ylläolevasta listasta ja sitten haukkuvat muut. on niiiiiin tyyppillistä täällä.

Kotiin ollaan jääty siksi että saa vetää lonkkaa kotona, EI lapsen takia, joka käytännössä tuijottaa koko päivän muumivideota

ja normi työpäivät. Näinhän sen silloin on mentävä. En ymmärrä mistä löytyy nuo 7,5h työpäivät. Itsellä 8h ja miehellä 8,5h + pakolliset ylityöt vaihdellen päälle. Ja nukkuvathan nuo hyvin 9:n perheessä, jos menevät unten maille jo k. 21-22. Itse en kykene menemään ajoissa petiin vaikka syytä olis. Ilmeisesti ihmisillä on lamasta huolimatta mahdollisuus tehdä lyhyttä työpäivää.

Kotona olemista perustellaan lapsen parhaalla mutta käytännössä jätetään lapsi yksin. lapsi viettää koko päivän videoita katsellen/tietokoneella tms kun äiti nukkuu tai makaa sohvalla Tv.tä katsoen tai AV:lla omaa erinomaisuuttaa puolustellen. Päiväruuaksi eineksiä. Kun kello lähenee kolmea niin mamma raahaa ruhonsa keittiöön ja äkkiä tekee ruuan ennenkuin mies tulee kotiin.



ja sitten koko illan kertoo miehelleen, kuinka paljon hän sai aikaan kotona

Itse teen töitä kotona, lasten päivähoitoaikojen puitteissa. Mies käy vuorotöissä, aamu- ja iltavuorossa. Lapsia neljä, kaksi alakoululaista ja kaksi pk-ikäistä. Päivähoidossa ovat lapset ovat hoidossa pääsääntöisesti klo 7.45-16.30, mikä sallii minulle normityöpäivän kotona, työhuoneessani.



Toisinaan mies hakee lapset aamuvuoronsa jälkeen aiemmin, useinkin sellaiseen vuodenaikaan, että voivat jäädä suoraan ulos leikkimään (jolloin minä pystyn jatkamaan töitä). Toisinaan mies vie lapset iltavuoroaamuina myöhemmin päiväkotiin. Joskus minä pidän lyhyitä työpäiviä ja haen lapset pk:sta aikaisin. Silloin tällöin haemme lapset porukalla aikaisin ja menemme esim. koko sakilla uimaan.



Vuorotyönsä ansiosta mies tekee yleensä meillä ruoat, iltavuoroinaan aamupäivällä valmiiksi, aamuvuoroinaan niin, että kun lapset haetaan pk:sta, ruoka on heti valmiina. Joten aika paljon arjen helpotusta tuo tämä yhdistelmä miehen vuorotyö ja minun itsellinen työni.



Koululaisille on myös iso etu siitä, että äiti tekee työtä kotona. Olen käytännössä aina iltapäivisin paikalla, kun tulevat koulusta kotiin. Lisäksi työni mahdollistaa kaikki neuvoloissa, hammaslääkäreillä ym. käymiset joustavasti. Miten niiden kanssa selvittäisiinkään, jos olisin ulkopuolisella työssä?



Illat eivät meillä ole kovin hirveää rumbaa, koska lapsilla ei ole pilvin pimein harrastuksia. Isommilla lapsilla on kahtena iltana viikossa yhteinen liikuntaharrastus, jonne joko kulkevat itsenäisesti pyörällä tai sitten viedään ja haetaan autolla. Kolmannella lapsella on yksi harrastus kerran viikossa, sinne tietysti vienti ja haku. Nuorin ei vielä harrasta.



Viikonloput pyrimme pitämään rauhallisina. Joskus käymme yhdessä vaikka uimahallissa, joskus kyläillään, joskus on lasten harrastuksen vuoksi menoa, mutta varsin usein olemme kotosalla.



Kaiken kaikkiaan aika lailla mukavasti menee. Ei väsytä hirveästi.

joten vastaan :) Itse teen pätkätöitä, välillä kotoa käsin, välillä muualla.



Silloin kun teen töitä kotona, on helpompaa. Yleensä mies vie lapsen (oma laitos on 10 min kävelyn päässä tarhalta) yhdeksään ja minä haen joskus viiden aikoihin (matka vie 45 min edestakaisin), kotona ollaan n. puoli kuusi. Kotihommat pyörivät helposti työn ohessa, jos päivän työtunnit jää vajaiksi voin tehdä ne illalla/viikonloppuna. Ei juurikaan väsytä, mutta on henkisesti raskaampaa olla kotona töissä: työpaikan sosiaaliset kuviot puuttuvat ja samoin sen tuoma rytmi.



Nyt olen ollut puoli vuotta töissä muualla, ja väsyttää paljon enemmän, siis fyysisesti. Henkisesti olo on parempi, kun tykkänä hirveästi työstäni ja työkavereista. Aamulla lähden seitsemän aikoihin, töistä neljältä. Mutat työpaikka on kaukana lapsen tarhasta ja kotona ollaan vasta puoli kuudelta. Sen jälkeen olen niin poikki etät kotihommat jäävät. Mies tulee vasta myöshään, kun väitöskirjan lopettelu vie aikaa, samoin ne keikkahomamt. Miehen kuviot helpottavat ensi vuoden puolella, saas nähdä miten sitten vaihtuu meininki.

5-6-vuotiaille, etenkin kun päiväkodissakin on lepohetki. Meidän 5- ja 6-vuotiaat eivät kyllä päikyssä yleensä edes nuku.



Eri asia olisi, jos kyseessä olisi esim. 1-2-vuotiaat. Mutta tätähän tuo yksi vänkääjä ei todellakaan halua ajatella, kuten ei mitään muutakaan kuin omaa erinomaisuuttaan..