Jos joku vielä kerrankin sanoo, että "Raskaus on elämäsi parasta aikaa"

toisille se on ihanaa aikaa. Jotkut oikein hehkuu raskaana ollessaan.

Niin erilaisia me ollaan.

Ottaisin sen valmiin vauvaihmisen syliin täysin ilman sitä raskautta, jos se olisi mahdollista. =)

ap

Raskaus ei vaan ilmeisesti sovi mulle, kun mäkään en ole tuota parasta aikaa tämän kokenut olleen. Eikä mulla edes ole ollut mitään ihan hirveitä vaivoja. En vaan nauti olostani yhtään. No onneksi max 5 viikkoa jäljellä...

Lisäksi väsymys oli jotain äivan käsittämätöntä, hyvä kun jaksoin nousta sängystä pesemään oksennusten syövyttämät hampaat.

Lapsesi ei ole paskaa ja olet itse vakain tuumin ja harkiten hänet hankkinut vaikka olet sairas. Ihan on omaa syytäsi että sinulla on lapsi, ei lapsen.

15

paskinta aikaa elämässäni. itselläni pitkäaikaissairaus ja sen tuomat mukavat seurantajutut. Elämä paskinta aikaa....... vauva-aika ja vieläkin on paskaa. Ei olisi pitänyt koko ´paskaa edes hankkia. elämä mennyt. olen melkein manalan porteilla ton kakaran takia. Syytän sitä kaikesta. on todella parasta aikaa elämässö-

Lapsesi ei ole paskaa ja olet itse vakain tuumin ja harkiten hänet hankkinut vaikka olet sairas. Ihan on omaa syytäsi että sinulla on lapsi, ei lapsen.

15

paskinta aikaa elämässäni. itselläni pitkäaikaissairaus ja sen tuomat mukavat seurantajutut. Elämä paskinta aikaa....... vauva-aika ja vieläkin on paskaa. Ei olisi pitänyt koko ´paskaa edes hankkia. elämä mennyt. olen melkein manalan porteilla ton kakaran takia. Syytän sitä kaikesta. on todella parasta aikaa elämässö-

ap (joka tunnistaa väsyneen ja masentuneen äidin eikä tahdo pahaa)

mulla oli tunnin välein herättävä vauva, ja sitä herättelyä kesti ihan samaan tahtiin koko ekan vuoden. Ja silti se raskausaika oli vielä pahempaa kärsimystä: tauoton huono olo ja ympärivuorokautinen väsymys pistää nukahtamaan seisaalleen.



Ehkä on sanomattakin selvää, että mulla elämä alkaa vasta, kun raskaus ja vauva-aika on ohi. Näin molempien lasten kohdalla, eli nyt jo tiedän, että mulle on vaikeaa sekä raskaus että vauvavuosi. Silti vielä kolmattakin toivon, sillä kyllä nuo isommat lapset on ihan jees.

ja on hyvin yksilöllistä:)



Minä olin elämäni kunnossa raskausaikana, muuten olen temmperamenttinen tuittupää, mutta raskausaikana tyyni ja lempeä, eikä mua saanut mikään asiaa kiukustumaan jne. Ei ollut mitään vaivoja tai kolotuksia, mahtavaa aikaa siis, vaikken sanoisi silti että elämäni parasta aikaa mutta yksi parhaimmista, kun oma pieni mahassa mylläsi ja potki:) Voi sitä rakkauden määrää:)

* Nauraa kulman takaa *

raskaana oli hemmetin ihanaa, kun migreenikin katosi. Ekaa kertaa olin 9 kk ihan terve, ei koskenut mihinkään. Autuasta :) Toivon tässä jo kovasti toista raskautta, kun esikoinen täyttää ihan kohta 1-vuotta...

Kuljet pari vuotta sumussa ja kuuntelet hehkutusta, kuinka pikkulapsiaika on sitä elämäsi parasta aikaa.

Olin hysteriaan taipuvainen pelkäävä äiti ylivillin ja nukkumattoman taapern kanssa. Ja se "Nauti nyt, et saa tuota aikaa enää koskaan takaisin" otti kyllä aika pahasti potaan. Eiköhän sitä jokainen yritä parhaansa, mutta kun on väsy niin on väsy, ei se siitä mantroja hokemalla muutu. ap

raskaana oli hemmetin ihanaa, kun migreenikin katosi. Ekaa kertaa olin 9 kk ihan terve, ei koskenut mihinkään. Autuasta :) Toivon tässä jo kovasti toista raskautta, kun esikoinen täyttää ihan kohta 1-vuotta...

Mutta ei, parhaimmillaan oli kuukauden aikana migreeniä yli 20 päivänä :/ Onneksi sentään oli lievempää kuin normaalisti, mutta yhtä tuskaa se oli.

Ja kun ei ole ollut migreeniä, on ollut jotain muuta: pahoinvointia, järjetöntä väsymystä, selkäkipuja, kipeitä supistuksia, liitoskipuja, hengenahdistusta. Ainoa, mikä on ollut paremmin kuin normaalisti, oli se ettei kesällä allergia vaivannut.

Vielä muutama viikko pitäisi jaksaa tätä "elämäni parasta aikaa"...

Höh, mulla on kaikki kolme raskautta olleet vaivattomia.

erittäin tutulta...ei täälläkään ole ilosta hypitty näiden olojen ja kipujen kanssa. kärsin vielä erittäin suurista selkäkivuista. ja eniten vituttaa ko mulla on pari kaveria ko odottaa nyt kanssa ja ne on niin vitun happyhappy joyjoy ihkua on ja auringonpaistetta vaaleanpunaisilla kultareunuspilvillä..

itse voisin vaan olla ja nukkua. ja yrittää päästä helvetillisestä synnytyspelostani ennen kuin lapsi meinaa maailmaan tulla.

No kiva kuulla... Höh, mulla on kaikki kolme raskautta olleet vaivattomia.

Ei raskaus tosiaan ole mikään sairaus.

Minä tosin uskon että ihmiset ovat erilaisia jo joku voi oikeasti tästäkin nauttia ;)

ainoa että väsymys painoi, mutta saihan sitä päikkäreitä työpäivän jälkeen vedellä.. olin oikeasti elämäni kunnossa vasta ihan lopussa oli vähäistä närästystä ja lieviä liitoskipuja. Kolmanen kohdalla olikin sitten ihan eri juttu, oli helve...moiset liitoskivut jo alkoi n.puolenvälin jälkeen ja paheni vaan loppua kohden, ja voi sitä närästystä, mutta onneksi rennie auttoi.. jne..=)

-inhoan alun huonovointisuutta

-inhoan sitä kun näytän vain ylensyöneeltä pömppömahassani ja kukaan ei vielä uskalla kysyä olenko raskaana

-inhoan jännitystä meneekö vauva kesken

-inhoan seksihaluttomuuttani ja kärttyisyyttäni

-inhoan kun iho menee huonoon kuntoon

-ihoan venyvää vatsanahkaa ja suurenevia tissejä

-inhoan loppuraskauden tukalaa oloa ja liitoskipuja sekä harjoitus suppareita

-inhoan sitä odottamista



Synnytys on ihan ok

ja lopputulos kaiken vaivan arvoista!

ja vielä

-inhoan väsymystä joka ei tunnu millään menevän ohi

No kiva kuulla... Höh, mulla on kaikki kolme raskautta olleet vaivattomia.

Ei raskaus tosiaan ole mikään sairaus.

Mutta en tiedä onko ketju, jossa toiset kertovat raskausvaivoistaan nyt se oikea paikka tulla kertomaan että itsellään on ollut kolme vaivatonta raskautta? Ja joo, raskaus ei ole sairaus, mutta tuollaiset kommentit ei ihan hirveästi lohduta siinä vaiheessa kun liitoskivut on niin helvetin kovat että tulee itku silmään kun pitää nousta sängystä tai ei pääse kävelemään. Että vähän empatiakykyä ja tilannetajua sinne, kiitos!

Mikä on hölynpölyä

juuri selvinnyt raskaustestin tulos, eli ihan aluillaan. jo nyt tissit aivan turvonneena ja kipeat ja maha nayttaa jo kasvaneen. yok! kuvottava ajatus paisua palloksi ja en halua ikina imettaa - meinaan hankkia implantit heti synnytyksen (ehka keisarinleikkauksen jalkeen) mikali taman nyt meinaan pitaa. kumppanilla kamala vauvakuume, haluaisi pitaa...olemme molemmat yli kolmekymppisia ja normaaleita ulkonakayvia "nuoria" ja joku odotusaika ei inspiroi yhtaan. kaikki mita olen netista tahan asti lukenut saa minut vaan miettimaan, onko ihan pakko uhrautua ja karsia koko tuo aika! en ikina halua hysteeriseksi AIDIKSI joka vaan paapattaa vauva-asioista jne. se olisi painajainen. Ja onko muka ihaninta aikaa, kun et saa syoda mitaan (kaikki kiellettya) ja naytat elefantilta ison mahasi kanssa. EI OLE!