Lue keskustelun säännöt.
Kaunis lapsi?
Kommentit (21)
kun kukaan ei ikinä kehu lastasi. Kaikkien muiden lapsia, jopa niitä seinäänpäin (anteeksi vain) juosseen näköisiä kehutaa ulkonäöltä mutta ei sitä sinun Liisaasi jolla on isot silmät, pitkät ripset, kauniit kasvonpiirteet ja luonne kuin enkelillä. Eipä kukaan kehu ei)=
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo on osittain totta tuo että oikeesti kauniita lapsia harvoin kehutaan ulkopuolisilta tahoilta.
Muakaan ei kauheesti lapsena kehuttu vaikka ne tavislapset sai kehuja jos oli vähänkin hienompi kolttu tai hiukset laitettu. Mua vaan vilastiin ja oltiin hiljaa vaikka itsekkin olisin pienenä tyttönä kaivannut kehuja. Omilta vanhemmiltani kyllä sain, mutta se ei ole sama asia...
Myöhemmin olen kuvista katsonut itseäni lapsena ja tajunnut että olin tosi kaunis lapsi. Eli muut pitivät sitä itsestäänselvyytenä eivätkä halunneet "pönkittää" mun itsetuntoa???
No enpähän ole oppinut arvostamaan itseäni ulkonäön perusteella.
Ja tuo on osittain totta tuo että oikeesti kauniita lapsia harvoin kehutaan ulkopuolisilta tahoilta.
Muakaan ei kauheesti lapsena kehuttu vaikka ne tavislapset sai kehuja jos oli vähänkin hienompi kolttu tai hiukset laitettu. Mua vaan vilastiin ja oltiin hiljaa vaikka itsekkin olisin pienenä tyttönä kaivannut kehuja. Omilta vanhemmiltani kyllä sain, mutta se ei ole sama asia...
Myöhemmin olen kuvista katsonut itseäni lapsena ja tajunnut että olin tosi kaunis lapsi. Eli muut pitivät sitä itsestäänselvyytenä eivätkä halunneet "pönkittää" mun itsetuntoa???
No enpähän ole oppinut arvostamaan itseäni ulkonäön perusteella.
Toisaalta olen onnellinen etten "tajua" omaa kauneuttani nyt aikuisenakaan.
Tottakai kaikki ovat mielestäni maailman suloisimpia mutta kyllä pystyn arvioimaan heitä myös "ulkopuolisen silmin". Kaikki ovat poikia, kaksi on suhtkoht tavallisen tallaajan näköisiä mutta yksi on oikein kaunis kiiltokuvapoika. Hänellä vaaleat hiukset, vähän kihartuvat, suuret silmät, sirot kasvot, korkeat poskipäät. Jo vauvana hän oli huomiotaherättävän kaunis, kuin pieni nukke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurisilmäisiä ja söpöt ja sopusuhtaiset piirteet. Esikoinen ja kakkonen on jo teinejä, esikoinen on sellanen johon on "kaikki" tytöt lätkässä. Se on kyllä ollut vauvasta saakka niin kaunis että vieraatkin ihmiset ihastelleet ääneen.
On ne muutkin kauniita kyllä, kakkonen tosi söpö ja kolmonen hauskannäköinen ja tosi söpö ja tytöt siroja. Vanhemmalla tytöllä 6v pitkä helposti pörrööntyvä "hippitukka" ja suuret silmät, keijumaiseksi on sanottu ja on aika pieni ikäisekseen. Nuoremmalla 4v on tosi "gasellimainen" ruumiinrakenne ja on myös pieni ja söpö.
Oon joskus nähnyt rehellisesti kauniimpia lapsia, aika harvoin kyllä. Yhden perheen just tapasin jossa kolme tosi kaunista lasta, siinäkin perheessä yksi tyttö oli "keijumainen" ja kaikilla sirot kauniit piirteet ja suuret silmät.
Kai ne lapsillakin samanlaiset piirteet tekee kauniin kuin aikuisillakin. Iso pää ja kolhot piirteet ei minusta ole kovin kauniita.
Niitä rumia siis. Joten katson parhaaksi sanoa vain, ompa Pertti kasvanut hurjasti tai mites Olli nyt jo kävelee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauniita. Vaarini tapasikin sanoa; Oikun on niin ruma että on jo kauniskin!
piirteet, joihin itse on tottunut. Esim. meidän suvussa kaikki on aika vankkarakenteisia, ei siis lihavia vaan sellaisia jänteviä ja jämäköitä. Ja omaan silmääni (ei millään pahalla, vain makuasia) äskeisen kuvailemat keijumaiset ei näytä ollenkaan kauniilta, vaan päinvastoin sellaiset voimakkaan oloiset, punaposkiset ja touhukkaat lapsukaiset kiinnittää huomioni. Olen huomannut samanlaista lähipiirissäni, ns. "oman suvun piirteet" miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millään ruma/kaunis-akselilla. Oon vaan huomannut, että joku vaikka kehuu, että "se Viivi on niin nätti tyttö" ja kun ajattelen tämä "Viivi" on mielestäni ihan hintelän ja kalpoisen oloinen, enkä ole koskaan ajatellut, että olisi mitenkään nätti.
kun kukaan ei ikinä kehu lastasi. Kaikkien muiden lapsia, jopa niitä seinäänpäin (anteeksi vain) juosseen näköisiä kehutaa ulkonäöltä mutta ei sitä sinun Liisaasi jolla on isot silmät, pitkät ripset, kauniit kasvonpiirteet ja luonne kuin enkelillä. Eipä kukaan kehu ei)=
Toinen on se, että oma koulussa pärjäävä lapsesi ei saa koskaan kehuja vaan aina höpötetään siitä anopin tyttären kersasta joka on niiiiiin osaava vaikka ei oliskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei "hintelä ja kalpoinen" ole sama kuin keijumainen:) Minä olen itse ollut aina luokan pisimmästä päästä enkä mikään siro, joten minusta on jotenkin kiva kun nuo tytöt on noin pieniä ja sieviä. Minusta ei "hinteliä", hoikkia mutta pyöreäposkisia. Toinen on kyllä kalpea kun on punatukkainen mutta sitäkin kauniimpaa kun posket punertuu ulkoillessa;) En minäkään pidä "sairaalloisen" oloisia lapsia kovinkaan kauniina, siis tosi laihoja ja kalpeita.
t. 8
millään ruma/kaunis-akselilla. Oon vaan huomannut, että joku vaikka kehuu, että "se Viivi on niin nätti tyttö" ja kun ajattelen tämä "Viivi" on mielestäni ihan hintelän ja kalpoisen oloinen, enkä ole koskaan ajatellut, että olisi mitenkään nätti.
Ulos ravintolaan lähtiessä joskus hämmästyn sitä kaunista naista joka peilistä tuijottaa. En tajua olevani kaunis, en ajattele edes asiaa. Toisaalta olisi ollut kiva saada kehuja edes taidoista tai jostain pienenä, minulla on ainakin hirveä surkea itsetunto tai kuva omista kyvyistäni. Jotenkin se mitä sisälläni tunnen ei käy yhteen sen ihmisen kanssa jonka peilistä näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa otsikossa on sitten samaa sarjaa tämän kauneuskäsitteen kanssa.
Minulla on kahdessa sarjassa tehty lapset, yht. 4 kpl.
Kaksi vanhinta on aina olleet hentorakenteisia ja pieniä, kauniita, ja on heitä jokunen kauniiksi uskaltanut sanoa ääneenkin asti, minulle.
Mutta edellä mainittuja keijukaismaisia piirteitä heillä ei ollut, vaikka nättejä olivatkin; suuria silmiä, aneemista laihuutta, kaitasia kasvoja heissä ei ollut. Enkä ymmärrä muutenkaan miksi semmoinen hintelä aliravitun näköinen on kaunis?? !!
Toiset kaksi ovat kauniita myös, mutta ikäisekseen isoja, pitkiä. Ovat pitkiä, hoikkia, pitkäraajaisia, mutta pojasta huomaa, että hänestä tulee raamikas, iso mies: hartialinja on jo nyt sellainen.
Minua ärsyttää suunnattomasti, että pyöreäposkista tyttöäni moititaan lihavaksi, isoksi, "on siinä kokoa" "on ollut ruoka-aikaan kotona" . Lapsi on kaunis, hänellä on sopusuhtaiset sievät piirteet, mutta hän ON PITKÄ ja posket on pyöreät. Nämä ominaisuudet eivät tee lapsestakaan lihavaa !! Hän on kuitenkin vain 2 v.
Mitä hyötyä on, vaikka me kotona emme moiti pyöreäksi, tai lihavaksi, kehumme kauniiksi jne, jos muu ympäröivä maailma pitää lasta lihavana?! Paino-pituussuhteenkaan perusteella ei ole lihava, on sopusuhtainen.
Mistä tulee käsitys, että aneemisen laiha ja pienikasvuinen lapsi olisi vikkelä, virkeä ja älykäs???? Ja sitten isokokoinen olisi tyhmä ?? !! Tähän olen törmännyt, että pitkää, isoa lasta, joka ei ole nälkiintyneen näköinen, pidetään tyhmänä, vähän naureskellaan, ja vierellä menee sitten nämä naureskelijan oma rupiposkinen aliravitun näköinen tenava. Omani leikkii rauhallisesti ja osaa keskittyä, vaikka on pieni ikänsä puolesta, aliravittu lapsi, jolla ei edes vaipat pysy jalassa, menee kuin durasell pupu paikasta toiseen eikä vanhemmatkaan anna lapselle leikkiin keskittymisrauhaa..
kun kukaan ei ikinä kehu lastasi. Kaikkien muiden lapsia, jopa niitä seinäänpäin (anteeksi vain) juosseen näköisiä kehutaa ulkonäöltä mutta ei sitä sinun Liisaasi jolla on isot silmät, pitkät ripset, kauniit kasvonpiirteet ja luonne kuin enkelillä. Eipä kukaan kehu ei)=
Toinen on se, että oma koulussa pärjäävä lapsesi ei saa koskaan kehuja vaan aina höpötetään siitä anopin tyttären kersasta joka on niiiiiin osaava vaikka ei oliskaan
Lapsillani on kaksi serkkua, joiden jokaista tekemistä ihaillaan ja kehutaan, niistä puhutaan ja muistellaan, vaikka siis toimisivat ihan tavalliseti ja ikätasoisesti ja jaksetaan muistuttaa kuinka mielikuvitusrikkaita ja älykkäitä he ovat.
Toisen serkun koulumenestys onkin kiitettävää, hän on priimus luokallaan, mutta ei osaa soveltaa mitään oppimaansa käytäntöön, ja lukee ulkolukua. Peruskoulussa se riittää kiitettävään arvosanaan.
Toinen on keskitasoinen.
Mutta jollain tavalla he ovat .. tyhmiä. He eivät oivalla, eivät keksi mitään itse, - joten sitten kun se ihme tapahtuu, siitä nostetaan hirmuinen haloo, miten hienoa, upeaa, oi miten ovat !!
Suvussa on kyllä muutenkin outo tapa kiittää ja kehua, vaikkei olisi tarvettakaan. Erästä puhetta kuunnellessa oma eskari-ikäiseni käyttäytyi huonosti, kun ei jaksanut kuunnella.
Mummo / anoppi ennätti ennen minua: kehui, kuinka hienosti lapsi oli käyttäytynyt !!!
Kyllähän sitä sitten ollaan älykkäitä ja mielikuvitusrikkaita, jos vaatimustaso on tätä luokkaa ja lapselta hyväksytään kiitoksen kera ihan mikä tahansa käytös. Ettei mitään vaadita.
Mistä tulee käsitys, että aneemisen laiha ja pienikasvuinen lapsi olisi vikkelä, virkeä ja älykäs???? Ja sitten isokokoinen olisi tyhmä ??
ketään lasta tyhmänä. Mutta voisiko jonkun yleislogiikkaan vaikutta se, että usein pienet taaperot on nokkelia (oppivat puhumaan nopeasti tai ovat muuten taitavia palapelintekijöitä?) kun taas isommilla taaperoilla se energia menee kasvuun ja sitten vasta oppimiseen. Joku lastenlääkäri sanoi joskus että harvoin lapsi kasvaa kovasti ja oppii samaan aikaan asioita, toiset oppii ensin ja kasvaa sitten ja toiset kasvaa ensin ja oppii sitten. Voi olla että asenteet istuvat tiukasti: lapsi, joka on ollut sisarustaan etevämpi pienenä kantaa helposti leimaa koko elämänsä.
Mistä tulee käsitys, että aneemisen laiha ja pienikasvuinen lapsi olisi vikkelä, virkeä ja älykäs???? Ja sitten isokokoinen olisi tyhmä ??
ketään lasta tyhmänä. Mutta voisiko jonkun yleislogiikkaan vaikutta se, että usein pienet taaperot on nokkelia (oppivat puhumaan nopeasti tai ovat muuten taitavia palapelintekijöitä?) kun taas isommilla taaperoilla se energia menee kasvuun ja sitten vasta oppimiseen. Joku lastenlääkäri sanoi joskus että harvoin lapsi kasvaa kovasti ja oppii samaan aikaan asioita, toiset oppii ensin ja kasvaa sitten ja toiset kasvaa ensin ja oppii sitten. Voi olla että asenteet istuvat tiukasti: lapsi, joka on ollut sisarustaan etevämpi pienenä kantaa helposti leimaa koko elämänsä.
Tämäkin on yksilöllistä. Mutta onhan sen pienikokoisen juoksu vikkelän näköistä verrattuna isompaan ikätoveriin.
Ja isoa luullaan vanhemmaksi, odotetaan enemmän, kun taas aliravitun näköistä ikätoveria pidetään nuorempana ja jokaista tekemistä sitten kehutaan, kun ikätasoisesti kuitenkin toimii.
Ainakin oma pitkä lapseni on oppinut puhumaan melko aikaisin , osaa ilmaista itseään sanallisesti ja puhuu muutaman sanan lauseita, ja osaa koota varsin taitavasti niitä palapelejäkin. On toimissaan isomman oloinen, koska on sisarussarjan nuorin.
Puoli päätä lyhyempi saman ikäinen kaveri ei vielä osaa puhua kuin muutaman epäselvän sanan. Varsin vanttera on tämäkin lapsi, mutta silti lapsen isä näkee meidän pitkässä lapsessa ison, ISON lapsen, lihavan. Eikä hän ole ainoa. Lapsen puolesta harmittaa, sillä on merkitystä hänen itsetunnolleen, jos yumpäröivä maailma pitää häntä tyhmänä ja lihavana.
ehkä vähän liikaakin, toivoisin ennemmin kehuttavan hänen kaunista käytöstään, luonnetta,piirustuksia tai jotakin muuta kuin ulkoisia seikkoja.
kun kukaan ei ikinä kehu lastasi. Kaikkien muiden lapsia, jopa niitä seinäänpäin (anteeksi vain) juosseen näköisiä kehutaa ulkonäöltä mutta ei sitä sinun Liisaasi jolla on isot silmät, pitkät ripset, kauniit kasvonpiirteet ja luonne kuin enkelillä. Eipä kukaan kehu ei)=
Toinen on se, että oma koulussa pärjäävä lapsesi ei saa koskaan kehuja vaan aina höpötetään siitä anopin tyttären kersasta joka on niiiiiin osaava vaikka ei oliskaan
Suomalaiseen kulttuuriin jotenkin kuuluu ajatus, että ylpeys käy lankeemuksen edellä jne. Eli jos on oikeasti syytä kehua, ei voikaan enää sanoa ääneen mitään, kun se kohde ylpistyy. Vai onks tää vaan jotain ihme kateutta vaikka sitten lastenkin lahjakkuudesta/kauneudesta?
kauniita......