Lue keskustelun säännöt.
G: Mikä on äitien uusavuttomuuden huippu?u
Kommentit (71)
En tarkoita normaalia lasten kiukuttelua ja karkuun juoksemista, vaan sellaista puolen tunnin-tunnin neuvottelua siitä miksi kotiin pitäisi mennä ja mitä äiti ostaa/tekee/antaa, jos lapsi suostuu tulemaan ja kuinka paha mieli äidin tulee tässä kun ilta kuluu pk:n pihalla jne... ja lapsi neuvottelee kuin ammattiyhdistysaktiivi. Samojen lasten kanssa ei pk:ssa ole koskaan mitään erityisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lapsi ei viihdy bussissa. Eikä vaunuihin mahdu kaikki varusteet mukaan, mitä lapsi tarvitsee 3h vierailulla esim. matkasyöttötuoli yms.
Hänellä on mitä ilmeisimmin niin kova ikävä sen hoitopäivän aikana, eikä osoittaa mieltä minulle.
Ei temppuile kenellekään muulle, eikä minullekaan muuten.
Tämä ilmiö on ollut aina. Niin kerhossa, puistotädillä, päiväkodissa, koulussa...
Erityisesti jos nuorempi lapsi on ollut kotona ja hän ei.
eikä sinne jäädä venkuilemaan.
Aikuiset määrää, lapset häärää!!!!
antavat lapsillensa/ vauvoillensa ainoastaan kaupan purkkimössöjä, koska eivät osaa tehdä vauvan ruokaa. Sehän onkin vaikeata keittää pari perunaa ja lisätä siihen jotain lihaa ja kasviksia ja vielä muusata se, siis todella mahdoton ja vaikea työ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samalla naapurin ja kaikkien puistonlasten vaatteiden merkkejä. Ja sitten tehdään niistä johtopäätöksiä.
Ymmärrätkö että pahennat tilannetta joka kerta kun ette lähde alle viiden minuutin kuluessa. Lapsesi epävarmuus sinua kohtaa kasvaa kasvamistaan ja kohta hän ei enää voi luottaa sinuun kun sinua voi pompottaa miten päin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy, byäää, en voi imettää vauvaa kun 3-vuotias on kotona joten laitetaanpa se isompi päiväkotiin, mies tietysti vie ja hakee kun vauvan kanssa on niiiiiin vaikeeta....
No munkin mielestä se, että jos vauvalle syötetään vain purkkiruokaa koska on niin työlästä tehdä soseita. Aina tulee mieleen, että eikö se vanhempi syö mitään?
Purkkiruoalle on aikansa ja paikkansa, mutta tosiaan mietin aina sitä miksei voi tehdä kummallekin samaa ruokaa tai siis ainakin käyttää samoja raaka-aineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö että pahennat tilannetta joka kerta kun ette lähde alle viiden minuutin kuluessa. Lapsesi epävarmuus sinua kohtaa kasvaa kasvamistaan ja kohta hän ei enää voi luottaa sinuun kun sinua voi pompottaa miten päin vain.
Jos lapsi ei itse liiku niin sitten nappaat sen kainaloon. Ei mitään neuvotteluja vaan lempeällä äänellä toistat "nyt lähdetään kotiin" ja jos venkoilee että kiipeän/kiikun/leikin vielä niin sanot vaan että huomenna pääset taas tänne leikkimään, nyt kotiin.
meillä ikäeroa 20 vuotta, mutta lapsemme ovat syntyneet suunnilleen samoihin aikoihin. Kun hänen lapsensa kuumemittari näytti 3kk ikäisenä 37,5 niin minä sanoin että se on vauvalle aivan normaali lämpötila. Hän oli aivan sekaisin ja soitti sairaalaan ja tuhlasi sairaanhoitajan aikaa puolisentuntia kun hoitaja yritti vakuutella että lapsella on kaikki hyvin ja ei tosiaan ole kuumetta.
Ensimmäisen vuoden aikana hän soitti sairaalaan harvasen päivä kysyäkseen ohjeiota ties mihin ihan yksinkertaisiin asioihin jos maalaisjärjellä vähän ajattelee.
Nykyään lapset on 3v ja 8v ja en kestä olla sen ihmisen kanssa tuntia pidempään samassa tilassa. Koko ajan hössöttää, juoksee lasten perässä, älä tee sitä, älä tee tätä, älä tee tota, älä koske siihen.. myös siis 8 vuotiaalle lapselle! jos vaikkapa omilla lapsillani ja hänen lapsillaan tulee pientä kinaa hän rupeaa hysteerisesti huutamaan että lapsia pitää vahtia ettei ne satuta toisiaan, vaikka siis itsekkin seison lasten vieressä ja kukaan ei ole edes koskenut keneenkään.
En tiedä ketään äitiä joka olisi yhtä hysteerinen, hössöttävä ym.. ja kohtelee lapsiaan kuin vauvoja. Pienempi syö edelleen vauvojen ruokia ja häntä syötetään vaikka on ihan normaali lapsi. Isomman kanssa oli aikoinaan sama juttu. Vasta koulussa sai alkaa syödä itse. Perseen äiti pyyhkii vieläkin ja pippelin pesee suihkussa.. Isommalla lapsella ei ole minkäänlaista yksityisyyttä ja äiti tekee molemmille lapsille KAIKEN..
Kun esikoinen syntyi niin äiti potkaisi miehen toiseen huoneeseen nukkumaan ja edelleen nukkuu molempien lapsien kanssa makkarissa, samassa sängyssä ja mies on eri huoneessa. Mies ei muutenkaan kotona viihdy kun aina mitä hän tekee on väärin eikä saa lapsia koskeviina sioihin puuttua ja osallistua millään tavalla. Lasten ollessa pieniä ei saanut hoitaa heitä ollenkaan.
Sairasta sakkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti toivoisin, että liioittelet, eikä tuo voi olla totta, mutta ikävä kyllä taitaa olla..
Ihan järkyttävää. Lapsiparat. Ja miesparka.
Ei kyllä taida äidinkään elämä olla kovin helppoa, kun kokoajan pitää olla hysteerinen.
En siis seisoskele missään lahjomassa tms.
Silti lapsi vetää sen shownsa joka kerta.
Tämä yltyy aina, jos hän on joutunut menemään jonnekin ja nuorempi lapsi on ollut kotona. On mustis minusta.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhden vauvan äiti ei ehdi/pääse suihkuun tai vessaan. Tai ehdi syömään, saati mitään muuta tekemään!?
Joskus sai tietysti hieman miettiä miten on järkevintä toimia esim. vauvan, 2 vuotiaan ja 5 vuotiaan kanssa, kun pitää käydä suihkussa kellarikerroksessa, mutta en minä ongelmaa siitäkään saanut kyllä mitenkään.
Koko talonkin olen pystynyt siivoamaan lasten kera. En vaan käsitä miten yhden vauvan äiti ei pysty tai ehdi tekemään pieniä asioita. Uusavuttomuutta se on todellakin.
Hänellä on mitä ilmeisimmin niin kova ikävä sen hoitopäivän aikana, eikä osoittaa mieltä minulle. Ei temppuile kenellekään muulle, eikä minullekaan muuten. Tämä ilmiö on ollut aina. Niin kerhossa, puistotädillä, päiväkodissa, koulussa... Erityisesti jos nuorempi lapsi on ollut kotona ja hän ei.
vaan äidistä.
Jokainen lapsi kyllä kokeilee mitkä temput menee läpi. SInä taas aikuisena valitset sen, annatko lapsen pompottaa, vai pidätkö ohjat omissa käsissäsi.
JA näitä nöösiäitejä minäkin olen nähnyt esim. puistossa. Ehdotellaan lapsille, että josko lähdettäisiin kotiin. Pennut huutaa räkä roiskuen, että ei mennä! Äiti maanittelee, että kun ruokakin pitäisi tehdä ja pieni sisarus saada nukkumaan, taas pentu tulee räyhäämään, että en lähde! ja juoksee liukumäkeen, äiti nyysäilee, että jos nyt lasket vielä sen liu´un, ja sitten mennään, mentu taas huutaa räkäsesti, että en lähde...
Omilleni sanoin, että nyt mennään, käydään kaupassa, ja sitten kotiin, lapset keräs kamansa ja tuli rattaille. Tää räyhääjän äiti ihmettelee siinä, että voi, miten sun lapset noin kiltisti lähtee mukaan. Totesin, että silloin kun minä sanon, me lähdetään, joko omin jaloin tai kantamalla.
Ja en tosiaan tarkoita, etteikö lapsen kanssa koskaan neuvotella mistään. Enkä määräile lapsia mielivaltaisesti, vaan lapset aina tietävät kun mennään esim. puistoon, kuinka kauan siellä ollaan, ja ollaanko sen jälkeen menossa kauppaan jne. Kun tämä suunnitelma on lapsillakin tiedossa, eivät edes yritä lähteä nitisemään, vaan ymmärtävät järkipuhetta.
ja ei kuulemma ehdi edes syödä tai pestä hampaita ennen kuin mies tulee töistä. Vauvalla ei ole mitään koliikkia ja turha vedota mihinkään masennukseenkaan. Ei vaan kuulemma vauvanhoidolta ehdi....
seurata tällaisen ihmisen päivää vauvan kanssa. Mitä hittoa se äiti oikein tekee jos ei pysty edes hampaita pesemään? Kanniskelee vauvaa ja hyräilee tälle 24/7? Tai makaa lelumatolla ja heiluttaa helistintä? En voi käsittää.
Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta, itse sekaisin jo pelkästä tottumattomuudesta saati unen puutteesta -tottakai silloin helpommin itsekin menee päivällä nukkumaan, ja hyvä niin.
Itselläni on kolme lasta ja voin hyvin tunnustaa, että olin aika hukassa ensimmäisen kanssa -enkä nyt tunnusta olevani mitenkään erityisen uusavuton. Kolmas kun syntyi, niin vanhin aloitti eskarin ja silloin oltiin joka aamu koko lössi 8.30 eskarissa, keskimmäinen kävi silloin kerhossa ja kaikki kuskaukset olivat minun vastuulla. Tällöin tuli päivän aikana vielä ulkoiltua, tein ruoat ja leivoin itse, koskaan talo ei ole ollut yhtä siisti kuin silloin. Kun kaikkeen tottuu ja itsekin muuttuu...
antavat lapsillensa/ vauvoillensa ainoastaan kaupan purkkimössöjä, koska eivät osaa tehdä vauvan ruokaa. Sehän onkin vaikeata keittää pari perunaa ja lisätä siihen jotain lihaa ja kasviksia ja vielä muusata se, siis todella mahdoton ja vaikea työ...
Vaikka olen miten perin vääntänyt sosetta, eivät kumpikaan lapsistani ole niitä syönyt! Eivät siis ole kelvanneet, joten pakkohan niitä kaupansoseita on sitten pitänyt ostaa, jotta edes jotain syövät. Esikoisen kanssa piti käydä ylimääräisessä painokontrollissakin kun ei syönyt kunnolla.
En käsitä oikein vieläkään, mitä tein väärin soseideni kanssa ja tunsin itseni kyllä todella avuttomaksi.
Pakastimeen on jäänyt lojumaan jääpalakuutiorasiallinen eri soseita, vaikka kuopuskin on jo yli 1,5v... :(
Lapsi heittää hiekkaa muiden päälle ja paukuttaa lapiolla. Äiti huutaa naama punaisena koko ajan ja voivottelee muille äideille, ettei tiedä, mitä ihmettä tekisi lapselle, kun se ei tottele...
ja ei kuulemma ehdi edes syödä tai pestä hampaita ennen kuin mies tulee töistä. Vauvalla ei ole mitään koliikkia ja turha vedota mihinkään masennukseenkaan. Ei vaan kuulemma vauvanhoidolta ehdi...
Tai sukulainen, jolla lapset 6 ja 8 -vuotiaat. On terveet ja ihan normaalit lapset. Ei voi käydä meillä ilman äitinsä tai miehensä mukanaoloa (ja mies tietysti aina töissä), kun ei pärjää lasten kanssa yksin ajomatkaa. Matkaa onkin 100 km... Sitähän ei kukaan kysy, miten minä sujautan autolla sinne miten vaan vauvan ja taaperon kanssa yksin. Joskus kyllä tulee mieleen, että onko selittelyn makua. Toisaalta sama nainen ei myöskään voi käydä kaupassa lasten kanssa yksin, kun ei pärjää. Ja korostan, että lapset on ihan normaaleja ja erityisesti poika on tosi kilttikin/rauhallinen.