raskaaksi vahingossa....hmm

Tietenkin olen tyytyväinen, että sain syntyä. Ole kokenut monenlaista elämisen arvoista, mm. lapseni syntymän 3 vuotta sitten, olin mukana kun vaimoni synnytti. Olen tyytyväinen siitä, että olin jo 28-vuotias tuolloin. Vaimoni oli 25. Halusin ehdottomasti, että vaimo saa lapsen jo alle 3-kymppisenä, koska lapset ovat aina kuuluneet suunnitelmiimme. Pillerit kun lopetettiin niin 2 kk sisällä tärppäsi. Ei tarvinnut yrittää. En pidä raskautta ihmeenä tai lahjana. En usko jumalaan. Johan sitä vaimon kanssa harjoiteltiin 7 vuotta, onneksi ilman raskauksia. Itselleni abortti ei olisi aiheuttanut tunnontuskia, mutta vaimolle kyllä. En vieläkään voi ymmärtää vaimoa ja naisia yleensä tässä asiassa.

Oikeastaan ymmärrän sinua. Lapsuutesi on ollut vaikea. Ainut suunta elämässä on ollut ylöspäin ja kohti omaa elämää ja omia valintoja. Silloin on varmasti tyytyväinen, että on edes terve ja hengissä. Lapset nuorella iällä eivät varmasti tunnu kokemasi jälkeen millään tasolla ongelmalta. Päinvastoin voit tarjota nyt lapsillesi sellaisen lapsuuden, mitä itse et saanut kokea. Myönnän, että olen kasvanut pumpulissa. Olen mukavuudenhaluinen nautiskelija, haluan kontrolloida elämääni. Olen ehkä hieman itsekäskin, mutta en pahantahtoinen. Ihmisen psyyke rakentuu pitkälti lapsuuden aikana.

Ja asiaan: en voi sanoa olevani TYYTYVÄISEMPI, että sain syntyä kuin olla syntymättä. En ymmärrä, miten voisin olla tyytymätön tilanteeseen, jos en olisi saanut syntyä. Miten voisin olla tyytymätön, jos minua ei olisi enkä pystyisi ajattelemaan enkä tuntemaan mitään?

Realismia on se, että ihminen jota ei ole, ei voi ajatella mitään.

Erittäin absurdi ajatus tuo että "varmasti ovat huomattavasti tyytyväisempiä".

Kertoo sinusta ja ajattelutavastasi yleisesti melko paljon. Pääasiassa tunnelähtöinen ajattelutapa vailla realismia on monelle miehelle vaikea asia puolisossa.

-----------------------------------------------------------

Kerrotko vähän tarkemmin miten se on absurdi??

Jos sinä kuulisit että äitisi olisi ollut menossa aborttia tekemään,mutta olisikin lopulta päättänyt pitää sinut,niin etkö olisi luultavasti tyytyväinen että äitisi päätyikin siihen ratkaisuun?

Luultavasti aika moni olisi. (Ja ei,en tosiaankaan aio koskaan puhua lapsilleni mitään tälläisiä,kunhan heitin esimerkkinä)

Mikä siinä sitten olisi realismia? -Että ei sinua haittaisi kun ei olisi olemassakaan? Kuitenkin sinä olet,ja taas et olisi jos äidilläsi olisi sattunut osumaan vähän "huonoon saumaan" raskaus ja olisi tehnyt abortin.

Kyllä se näin jälkikäteen ajateltuna aika monia harmittaisi kun jäisi koko tämä elämä näkemättä.

Ja tiedän kyllä mistä puhun,oma elämäni on ollut sieltä vaikeimmasta päästä,vanhemmat alkoholisteja,mielenteveysongelmaisia ja isä vielä väkivaltainenkin. Ja silti olen todella onnellinen että olen olemassa,vaikka vaikeaa onkin elämä ollut. Mutta ne vaikeudet opettaa ja kasvattaa,vaikkakin kovalla kädellä.

Tekisi varmaan hyvää itse kullekkin pumpulissa kasvaneelle...

eiköhän se ole vaan meidän naisten ja miesten ero (useimmiten) tuo aborttiin suhtautuminen. Samoin kuin tuo ajatteleeko enemmän tunteella vai järjellä. Se on vaan hyväksyttävä että me olemme erilaisia.



Ja olen siis saanut lapseni 21 ja 24vuotiaana,en mielestäni mitenkään älyttömän nuorena.



Ja olen samaa mieltä sen verran,että esim. oma tuttuni on 17v ja yksin raskaana,ryyppää,polttaa ja myöntää häpeävänsä raskautta ja vauvaa. Niin kyllä sellaisessa tilanteessa jopa minun mielestäni se abortti olisi ollut lapsen paras.



Mutta kun tilanteita on niin monenlaisia. Ja enpä ole koskaan törmännyt vielä naiseen joka olisi katunut päätöstään pitää lapsensa. (en kiellä etteikö heitä olisi ehkä,mutta aikamoinen vähemmistö) Aborttia katuvia kyllä senkin edestä..

vielä tuohon että et ymmärrä tätä naisten suhtautumista aborttiin yms,niin enhän minäkään ymmärrä sinun näkemystäsi,en niin yhtään.



Joten siitä on varmaan turha väitellä,kumpikaan ei ymmärrä toistaan ja se ei siitä varmasti miksikään muutu.

Yhdynnässähän on aina tietty todennäköisyys(>0%) raskauteen, oli ehkäisy mikä hyvänsä. Olenko ymmärtänyt oikein, että yhdyntä on naisten mielestä aina tietyllä todennäköisyydellä raskaaksi hankkiutumista? Eli siis koska ollaan yhdynnässä, hyväksytään se tosiasia, että voidaan tulla raskaaksi? Onko kukaan teistä sopinut miehenne kanssa, miten menetellään mahdollisen raskauden sattuessa? Onko kukaan sopinut, että tehdään abortti, jos tulee ei-toivottu raskaus. Em. sopimusta on hyvin vaikea uskoa kenenkään naisen tehneen. Luultavasti on sovittu, että "tilannetta mietitään jos niin sattuu käymään" ts. abortti ei yleensä tule kyseeseen. Pari kertaa olen jännittänyt sydän kylmänä reilu 2-kymppisenä, että onko muija raskaana vai ei. Tuollainen jännitys kovin usein toistuvana ei varsinaisesti lisää seksi-intoa.

En nyt oikein ymmärtänyt kysymystä?

Miksi se olisi naisen puolelta "raskaaksi hankkiutumista" kun seksissä on aina pieni mahdollisuus raskauteen? Eihän se nyt naisesta vain ole kiinni..

Ihan ihmeellinen ajatusmalli mun mielestä.

Samalla laillahan siitä voi sitten syyttää miestä?

Ja jos nainen syö pillereitä tai hänellä on kierukka,eli raskauden mahdollisuus on jonkun reilu 2%,niin olet varmasti ihan vapaa käyttämään lisäksi kondomia pienentämään riskiä? Toki mahdoton ei ole varmaan raskaus silloinkaan,mutta melkeinpä.

Kannattaa miettiä se ehkäisy kuntoon niin ei tarvitse sitten pelätä "sydän kylmänä" mitään. Oma vikasihan se on jos et kondomia käytä.



Ainoastaa kohdunpoisto on 100% varma ehkäisy.



Ja aika turhaa olisi edes etukäteen "sopia" mitä tehdään raskauden sattuessa. Ihminen kun voi ajatella etukäteen asiasta ihan toisella tapaa kuin silloin kun tilanne onkin päällä. Ei niitä tunteita ym voi tietää etukäteen,siis.

Ja turhaa se sopiminen onkin,sillä se ei ole mitenkään sitovaa.



Eli neuvoni sinulle on että joko pidättäydyt seksistä niin kauan kunnes peheenlisäys ei tunnu maailman kamalimmalta asialta tai hoidat ehkäisyn lähes 100% varmaksi. (hormonaalinen ehkäisy+kondomi).

nyt vasta ymmärsin mitä tarkoitit..



Eli näinhän sen pitäisi olla niin miehelle kuin naiselle,siis että hyväksytään se tosiasia että raskaus on mahdollinen aina kun yhdynnässä ollaan (ellei tosiaan ole kohtua poistettu).

Eihän se nyt yksin naisen asia ole?

nyt vasta ymmärsin mitä tarkoitit..



Eli näinhän sen pitäisi olla niin miehelle kuin naiselle,siis että hyväksytään se tosiasia että raskaus on mahdollinen aina kun yhdynnässä ollaan (ellei tosiaan ole kohtua poistettu).

Eihän se nyt yksin naisen asia ole?

Tarkoitan sitä, että naiset tavallaan hyväksyvät mahdollisuuden raskauteen, harrastaessaan seksiä, koska he eivät voi hoitaa mahdollista vahinkoa abortilla lman tunnontuskia. Tämä on siis karkea yleistys, koska on olemassa myös puhtaasti järjellä ajattelevia naisia, jotka eivät missään tapauksessa haluaisi saada lasta vaikkapa vakipanon kanssa eivätkä silti halua käytettävän kortsua. Asia on miehen kannalta ongelmallinen, koska hän ei voi vaikuttaa päätöksentekoon. Tilanne on siis kummallinen. Kumpikaan ei ole tekemässä lasta, vaan purkamassa seksuaalisia tarpeitaan. Silti vahinkotilanteessa naisille tulee jostain käsittämättömästä syytä ongelma, johon ei ole olemassa sillä hetkellä hyvää ratkaisua. Miehen mielestä taas yleensä on olemassa. Ainakaan minun päähäni ei mahdu, miksi lasta ei voi tehdä vasta silloin, kun sitä halutaan, jos kummallakaan ei ole hedelmällisyydessä ongelmia.

taashan sen voi ajatella niinpäin että mies tekee siitä ongelman..

Jos joku asia ei sinun päähäsi mahdu,niin sitten se ei mahdu. Mutta sen verran kannattais tosiaan sitä tilaa raivata sinne että ymmärtäisit että kaikki ei vaan voi asioista ajatella samallalailla kuin sinä.



Ja totta,että mies ei voi siihen lapsen pitämis-päätöksn vaikuttaa. Se on naisen ruumis ja nainen saa päättää. MUTTA edelleen korostan että miehellä on aina täysi oikeus käyttää sitä kondomia. Vaikka kuinka "vakiopano ei haluaisi kumia" niin mies voi silloin ilmoittaa että hän ei tahdo ottaa riskiä,ja käyttää kumia. Se on niin helppoa.. Ja voin kyllä melkeinpä vannoa että nainen ei raskaakis tule jos on tupla-ehkäisy käytössä.



Niin,ja tosiaan on naisia joille abortin tekeminen on ihan helppo juttu,mutta toisaalta,on myös miehiä jotka tahtoisivat saada sen lapsen vaikka ei olisikaan suunniteltu. Että kyllä näitä löytyy molemmista sukupuolista.

Ja et voi väittää että esim. minä en ajattele järjellä kun teen niin tai näin,kun minun järkenikin voi sanoa asiat eritavalla kuin sinun.

Älä turhia murehdi ja jos vähäkään oot sitä mieltä, että haluat pitää lapsen, TEE SE!!Kaikki kyllä järjestyy ja usko pois se tulee olemaan elämäs paras päätös, vaikka täällä pelotellaan kaikenmaailman lamoista sun muista hössötyksistä muka!!!!!Kyllä joka ikisellä lapsella on tarkotus!

Suksi nyt jo jätkä kuuseen....onneksi kaikki ei oo noin tolloja ja ajattele LASTA pelkän rahan kannalta!!!!Ja turha tähän vastata, että juuri lastahan sitä ajattelenki...hyvin on mustavalkosta....

Raha ei ole ongelma. Sitä tulee koko ajan ihan tarpeeksi ja enemmänkin. Olen jo isä ja tiedän mitä lapsi merkitsee. Lisää huolta, vastuuta ja rajoitteita. Silti haluan lapsia ehkä lisääkin. Pointtini on oikea ajoitus. En oikein ymmärrä mitä ajat takaa.

Joku sanoi, että voisi ajatella, että mies tekee asiasta ongelman. Tottakai mieskin voi tehdä ei-toivotusta raskaudesta ongelman, jos haluaa pitää lapsen vaikka nainen haluaa ehdottomasti abortin. Se osapuoli, joka ei halua lasta, mutta sitten vahingon sattuessa haluaakin, on se osapuoli joka tekee asiasta ongelman. Sukupuolesta riippumatta.

-Se 3-kymppinen aviomies, jonka ilmeisesti pitäisi suksia kuuseen

Suksi nyt jo jätkä kuuseen....onneksi kaikki ei oo noin tolloja ja ajattele LASTA pelkän rahan kannalta!!!!Ja turha tähän vastata, että juuri lastahan sitä ajattelenki...hyvin on mustavalkosta....

eiköhän se ole vaan meidän naisten ja miesten ero (useimmiten) tuo aborttiin suhtautuminen. Samoin kuin tuo ajatteleeko enemmän tunteella vai järjellä. Se on vaan hyväksyttävä että me olemme erilaisia.

Ja olen siis saanut lapseni 21 ja 24vuotiaana,en mielestäni mitenkään älyttömän nuorena.

Ja olen samaa mieltä sen verran,että esim. oma tuttuni on 17v ja yksin raskaana,ryyppää,polttaa ja myöntää häpeävänsä raskautta ja vauvaa. Niin kyllä sellaisessa tilanteessa jopa minun mielestäni se abortti olisi ollut lapsen paras.

Mutta kun tilanteita on niin monenlaisia. Ja enpä ole koskaan törmännyt vielä naiseen joka olisi katunut päätöstään pitää lapsensa. (en kiellä etteikö heitä olisi ehkä,mutta aikamoinen vähemmistö) Aborttia katuvia kyllä senkin edestä..

Kyse on äitimyytistä! Ei sitä sanota ääneen, että kadun lapseni syntymää! Ei näistä asioista puhuta! Ympäristön tuomitsevuus myös vaikuttaa. Hyvin harva muutenkaan sanoo mitään negatiivista (vituttaa nuo lapset yms). Se on paljon helpompi tunnustaa, että kadun aborttia!

Ja mistähän sinä tiedät tämän asian,että kuka katuu omia lapsiaan ja kuka ei..?



Pistäppä vaikka galluppi pystyyn tuonne mitäs nyt-palstalle,pitäisihän ihmisten nimettömänä kehdata kertoa todelliset aatteensa?

Tai ehkäpä pistänkin itse..

Se ei ole mikään äitimyytti,sun on ehkä vaan vaikea uskoa,mutta aika harva oikeesti katuu että on saanut lapsensa!

pystyssä. Eli tuolla mitäs nyt-puolella.



Sinne sitten tutkimaan kuinka monia lapsiaan katuvia sitä löytyy. Vai onko se äitimyytti niin pirun vahva että nimettömänäkään ei voisi nainen myöntää katuvansa?



Kukahan se tässä se pöljä olikaan..

Toivottavasti saat apua sukulaisiltakin. Pärjäät varmasti. t25 ja 41

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Katumuksesta ei ole mitään hyötyä, joten tilanne peitetään ja hyväksytään.

Se ei ole mikään äitimyytti,sun on ehkä vaan vaikea uskoa,mutta aika harva oikeesti katuu että on saanut lapsensa!

olen pahoillani jos sinusta tuntuu tältä!!

Mutta ihan oikeesti,ei tosiaan ole iso prosentti joka lapsiaan katuisi. Tottakai välillä käy mielessä että voi %¤¤& kun lapset ja elämä on vaikeeta. Mutta jos ihmisille tarjottaisi aikakonetta jonka kanssa vois mennä ja perua tekojaan niin aika harva menisi ja jättäsi lapsiaan tekemättä.

ei voi ajatella objektiivisesti, kun on jo kiintynyt ja rakastunut lapsiinsa. Varmasti sillä hetkellä kun vahinko on tullut ja on vaikea päätös ja mieli myllerryksessä, varmasti moni haluaisi kääntää aikaa taaksepäin. Niin ja mikä se prosentti nyt sitten oli? 2? Mistä tuollainen tutkimustulos? Siksikö kun ketään tuntemasi ei paljasta sinulle katuneensa sillä vahingon hetkellä, kun oli halujensa vietävänä tai muuta vastaavaa?

Mutta jos ihmisille tarjottaisi aikakonetta jonka kanssa vois mennä ja perua tekojaan niin aika harva menisi ja jättäsi lapsiaan tekemättä.

aivan varmasti moni sillä hetkellä katuu kun on vahinko käynyt,en puhunutkaan siitä. Mutta jos lapsensa pitää niinhänen syntymänsä jälkeen ei kyllä varmasti kadu kovinkaan moni enää.



Jaa ei voi ajatella objetiivisesti?? Anna mun nauraa. Silloinhan sitä just osaakin ajatella objektiivisesti kun on asiasta kokemusta,toisin kuin jollain joka tulee heittelemään perättömiä mielipiteitään vailla minkään näköistä kokemusta.



Niin,ja siihen gallubbiin vastanneista ei yksikään katunut lapsiensa saamista. Joku katui isä-valintaa,mutta ei siltikään mitään muuttaisi jos voisi,sillä silloin ei hänellä olisi juuri sitä lasta.



Jos sinulle on jäänyt jotain traumoja kun olet saanut jonkun raskaaksi ja hän on pitänyt lapsensa,ja ainut ilosi elämässä on tuo toive että ainakin nainen varmasti katuu lapsen saamista ym,niin pahoitteluni siitä,olet luultavasti enemmän kuin väärässä.