Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kertonut että vauva-aika on tätä!
18.11.2009 |
Paita 1. päällä, aamupesulla pissat/puklut päälle. Paita 2. päälle, poistoon aamuruoan jälkeen, päällä soseet ja puklut. Paita 3. päälle, poistoon vaipanvaihdoin jälkeen, kakkaa päällä. Jne.
Laahustan kotona virttyneissä vaatteissa kun ei ole mitään mieltä ehostautua kun samantien on paskasena vaatteet. Tukkaa jos saa pestyä joka toinen päivä niin juhlaa. Meikannut en ole sitten ristiäisten.
Oma itse on kadonnut täysin. Ennen minulla oli näkemyksiä. Ennen minulla oli itsetuntoa ja aikaa ja kiinnostusta lukea vaikkapa uudesta kirjasta ja pohtia kenelle se sopisi lahjaksi. En ole enää nainen, ihminen tai mitään. Kone paskasissa vaatteissa.
Ja sitten tulee taas yö ja miljoonat herätykset ja parkumiset. Tissit rikki ja kauhtunut yöasu maitoläikissä.
Jos viesti on sekava niin johtuu ihan vaan siitä, että olen ihan sekaisin.
Ja ajatella, että vielä puolisen vuotta sitten olin arvostetussa työssä ja vaativissa esimiestehtävissä. Edustushommia. Huoh.
Kommentit (110)
Itse olin aivan yhtä järkyttynyt ja luulin ettei se lopu koskaan. Tosiasia on, että tuo vaihe menee ohi, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Ja ei sitä "pahinta" osaa kuvitella, ennenkuin on itse sen keskellä. Jos tuon osaisi kuvitella etukäteen, maailmasta loppuis vauvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vauva-aika on ohi yhdessä ähujauksessa!!! Yhtäkkiä ihmettelet minne se vauva katosi. Kuulostaa vähän että kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jos lapsesi nukkuu vielä paljon. Niin lapsi vaunuihin ja ulos asunnosta. Älä välitä ny meikeistä yms vaatteista, anna niiden olla hetki toissijaisia asioita. Kyllä sun elämä on taas pian tolallaan. Kun lapsi kasvaa osaksi perhettänne pikkuhiljaa, huomaat että sinulla on pian taas kiinnostusta, ja innostusta entisiin asioihin. Nyt on enemmän kuin luonnollista että aika kuluu vaan vauvan, pyykin ja nukuttamisen lomassa. Helpottaa kyllä pikkuhiljaa usko vaan:) Itsekin vietin puoli vuotta meikitönnä, ja kylpytakissa maitoläikkien kanssa:) Nyt laitan meikit naamaan, kivat kuteet ja lähden ulos:) Lapsen kanssa.
Vauvasta kasvaa sitten hetken päästä taapero, joka myös sotkee, mutta enimmäkseen omia vaatteitaan.
Pääset vielä takaisin edustushommiin, älä murehdi. Ja edustuskuntoonkin.
Ihmiset varmaan lopettaisivat lastenteon, jos tietäisivät, mitä lapsiperheen arki on. Joillekin se tulee järkytyksenä (itse kuulun just niihin), mutta jälkikäteen en voi ymmärtää, miten olinkin niin sinisilmäinen ennen ekaa lasta. Siperia opettaa ja aika kultaa myös muistot. Elämäsi saattaa nyt tuntua aivan toivottomalta, mutta muutaman vuoden päästä et edes ymmärrä omaa epätoivoasi. Olet takaisin niissä vaativissa esimiestehtävissä edustuksineen ja vauvakuukaudet on vain kaunis muisto. Tsemppiä!
kaverisi olisivat tuon sinulle voineet kertoa, jos sinulla olisi ollut aikaa / halua heitä aikanaan kuunnella. Itse ainakin kuulun niihin ihmisiin, keitä ei voinut toisten vauvat vähempää kiinnostaa, kun omia ei vielä ollut.
Jaksamista sinulle, vaatteethan saa kuitenkin onneksi puhtaaksi pesemällä, ja kyllä sitä itsensä taas lopulta, kokemusta rikkaampana, löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vain olivat äärettömän onnellisia ja hehkuttivat vauvan ihanuutta. Mutta niinkuin joku jo sanoikin, maailmasta taitaisi vauvat loppua, jos joku lataisi kaikki faktat pöytään jo ennen raskautta. Onneksi vauva-aikakin loppuu aikanaan, minä ainakin haluan itsestäni edes osa takaisin. Lapset ovat minulle rakkaimpia maailmassa, mutta omasta itsestä huolehtiminen on myös tärkeää.
oma valinta. Omat tavat.
minä olin näteissä vaatteissa, eivät ne likaantuneet. Meikkasin ja laitoin hiukset. Tissit eivät ole olleet rikki tissit.
Itse käytin extra topattuja liivinsuojia, en mitään kaupan paperilappuja ja rintsikat ehdottomat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vauva-aika on ohi yhdessä ähujauksessa!!! Yhtäkkiä ihmettelet minne se vauva katosi. Kuulostaa vähän että kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jos lapsesi nukkuu vielä paljon. Niin lapsi vaunuihin ja ulos asunnosta. Älä välitä ny meikeistä yms vaatteista, anna niiden olla hetki toissijaisia asioita. Kyllä sun elämä on taas pian tolallaan. Kun lapsi kasvaa osaksi perhettänne pikkuhiljaa, huomaat että sinulla on pian taas kiinnostusta, ja innostusta entisiin asioihin. Nyt on enemmän kuin luonnollista että aika kuluu vaan vauvan, pyykin ja nukuttamisen lomassa. Helpottaa kyllä pikkuhiljaa usko vaan:) Itsekin vietin puoli vuotta meikitönnä, ja kylpytakissa maitoläikkien kanssa:) Nyt laitan meikit naamaan, kivat kuteet ja lähden ulos:) Lapsen kanssa.
Täällä yksi puuropää, joka ei uskalla edes ajatella työnhakua koulutusta vastaaviin asiantuntijatöihin, joiden hakeminen ja tekeminen ennen äitiys- ja hoitovapaata oli mukavan haastavaa. En muista enää mitään ja välttelen kavereitani, koska en osaa puhua heidän kanssaan enää mitään fiksua ja ajankohtaista. Lapseni ei kiinnosta heitä tai sitten saan heiltä (lapsettomilta) maailman parhaita lastenhoito-ohjeita, jotka taas eivät kiinnosta minua...
tuollaisia kokemuksia, tai sitten en välittänyt niistä. Kävin kyllä suihkussa, meikkasin, ulkoilin, kävin kampaajalla. Ja vinkki, harsot on tosi käteviä suojaamaan vaatteita pukluilta. Mutta tottahan toki arki on erilaista kuin toimistotyössä! Kyllä se siitä helpottaa, väsymyskin tekee olosta kurjan. Yritä vain ottaa aikaa itsellesi aina kuin se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minä hullu menin ja tein vielä toisenkin. Sitten onneksi hokasin, ettei mun mielenterveys kestä enempää lapsia. No ne on onneksi jo huomattavasti isompia, mutta yhä kauhulla muistelen noita aikoja (kakkosen ensimmäisestä 6 kuukaudesta en kyllä taida rehellisesti muistaa yhtään mitään).
Nyt me kaikki kumarramme ja taputamme sinulle ja otamme itseämme niskasta kiinni ja alamme aamulla ekaksi meikkaamaan ja laitamme nätit vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelin vaan, ettei sinulle käy niin, et voi ymmärtää naisia jotka äidiksi tullessaan lakkaavat huolehtimasta itsestään. Mutta kyllä se siitä, töihin paluu koittaa aikanaan ja pakko taas huolehtia itsestäänkin.
haluta sitä teille paljastaa, koska tunnemme salaista nautintoa, kun TEILLÄKIN alkaa pää pettää ja parisuhde hajota ja elämä luisuu kohti v*tuksensekaista raivoa, jota saa pidätellä sisällään, ettei lapsesta tule aikuisena psykiatrin asiakasta.
Ehei, pidetään mölyt mahassa ja kehutaan, että vauva-aika on iiihanaa ja kysellään, että:"Koskas te hankitte?"
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kyllä jo meikkaan ja pukeudun hyvin, käynhän päivittäin töissä. Mutta kodin siisteys on se mikä rassaa nyt. Vauvat eivät sotke kotia, mutta leikki-ikäiset sitäkin enemmän. Voit siis unohtaa kaikki kivat sisustukset koska mitään koriste- tms. esineitä ei voi laittaa esille. Lattiat on täynnä leluja ja muuta roinaa.
Älyllisestä puolesta: työasiat kyllä hoidan ja niistä pysyn kärryillä, mutta muut sivistävät asiat ovat edelleen taka-alalla. Joskus on todella kurjaa istua lapsettomien työkavereiden kanssa koska en osaa keskustella mistään. Ei minulla ole aikaa tai mahdollisuutta käydä teattereissa, elokuvissa, taidenäyttelyissä, lukea kirjoja tms.
Ehkä sitten joskus. Lapset on silti kamalan ihania.
Tuohon maitolaikkä hommaan...mie pidin vauvalla usein kotona koko päivän semmosta kankaista pientä ruokalappua, suojas hiukan bukleilta ja kuolalta...ei tarvinnu vaatteita vaihtaaa vartin välein!
ja sänkyyn laita vauvan pään alle tyynyliina ni ei tarvii buklin jälkee vaihtaa kaikkia petivaatteita!
Meillä nyt tytöt nyt 5 ja nuorempi 1v 4kk
ja nyt nuorimalla rasittava laatikoiden penkous vaihe!
Kääntää kaikki laatikot ympäri..keittiö välineitä löytyy ympäri kämppää...silmä kun vättää vie avaimet kukkaron ja meikit...eilen maalas naamasa miu uudella luomivärillä! Nuorempi tunki ittesä tossa iässä takkaan ja valkoseks ei jääny ku sukankäret! Miusta ehkä vielä rasittavampi ku toi vauva vaihe!
Ja itekkii juuri hokasin että en oo nytkää itekkää kammannut edes tukkaa saatika hampaita pessyt..mutta tää onkii pitkästä aikaa tänää meillä tämmöne laiskamato sisäpäivä!
Kyllä sitä tulee nyt jo melkein päivittäin meikattuu :)
Oota hetki ku vauva kasvaa ni pääsette liikkumaan helpommin ja muista pitää muutenkii hulta itestäs vaikka kahvitellen kavereitten kanssa ilman vauvaa!
Kyllä se siitä helpottaa vielä...voimia sinne!
Onneksi tulee käytyä tällä palstalla, saa hyvää reality checkiä....Voipi olla etten koskaan halua tulla äidiksi.
terkuin lapseton, eikä vielä edes harkinnassa
Onneksi tulee käytyä tällä palstalla, saa hyvää reality checkiä....Voipi olla etten koskaan halua tulla äidiksi.
terkuin lapseton, eikä vielä edes harkinnassa
Näin olen kuullut sanottavan. Mutta en ole siitä enää ihan varma. Mun mielipiteeni on nykyään se, että lasta pitää _todella haluta_ ennen kuin niitä kannattaa alkaa edes harkita.
extreme-kokemus. Elämä on.
Elämä on täynnä kokemuksia, vauva aika on mulle ollut extreme-kokemus, jota en montaa kertaa koe elämässä. Nyt vauva 9 kk ja alkaa jo helpottamaan, mutta musta on ihan hyväkin kokemus se, ettei ole katsonut moneen viikkoon itseään niin tarkkaan peilistä, että tietäisi kuinka pahasti kulmakarvat rehottavat. Muistan vieläkin synnärillä, kun kaksi päivää synnytyksen jälkeen ekan kerran tajusin peilistä, kuinka väsyneeltä näytin. Olin ollut monta kertaa saman peilin edessä vessassa käydessäni, mutten ollut mitenkään reagoinut peilikuvaani.
Nyt kun lapsi on 10kk käyn kampaajalla, suihkurusketuksessa, manikyyrissä jne. ihan vaan sen takia että saan 'itseni' takaisin.
Ekat 6kk minäkin elin paskanen pyjama päällä, tyvikasvu puolessa päässä, hampaita harjaamatta. Siitä väsymyksestä ei tullut loppua millään.
Naurattaa ja itkettää samaan aikaan ajatella että olen joskus edustanut jossain skumppalasi kädessä.