Tutkimukset ja homeopatia

Vääriä diagnooseja, tauteja, jotka paranevat tai lievittyvät usein itsestään, tauteja, joihin on haettu se koululääkitys joka ottaa oman aikansa tehota ja sitten kunnia annetaan homeopatialle. Menieren tauti on usein ilman homeopatiaakin vuosia oireeton. Migreenikohtausten frekvenssi vaihtelee ilman homeopatiaakin. Jne.

Menieren tauti parantunut/ollut täysin oireeton likemmäs 10 vuotta, ja kuulonalenema ainakin todistettavasti parantunut.

Taudinkulku on erittäin yksilöllinen. Oikeastaan kahta täysin samanlaisen taudinkuvan potilasta ei olekaan. Taudin alkuvaiheita luonnehtivat vaihteleva kuulonalenema ja kiertohuimaus-pahoinvointikohtaukset korvan paineentunteen tai tinnituksen ohella. Myöhemmissä vaiheissa kuulonalenema vakiintuu keskimäärin 50-60 dB tasolle.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli molempien korvien kuulo on enintään tätä

luokkaa, ei käytännön elämässä tulla toimeen ilman kuulokojetta. Taudin

myöhemmissä vaiheissa huimauskohtaukset rauhoittuvat lievemmäksi tasapainon epävarmuudeksi, etenkin hämärässä. Tinnitus voi jäädä korvaan pysyvästikin, mutta aikaa myöten se yleensä muuttuu vähemmän häiritseväksi.

Huomattavalla osalla potilaista tauti rauhoittuu itsestään oireettomaksi vuosikausiksi, joskus lopullisestikin. Tauti alkaa käytännössä aina vain toispuoleisena, mutta noin joka viidennellä potilaalla tauti voi ajan kanssa siirtyä toiseenkin korvaan.

Vaikka Menieren tauti voi huonontaa kuuloa niin, ettei potilas pärjää ilman kuulolaitetta, täydellistä kuuroutta se ei kuitenkaan aiheuta.

http://www.epshp.fi/kotisivu/korvat/menopas.htm

Niin sattumoisin paraneminen tapahtuu just homeopaattisen lääkkeen ottamisen jälkeen, ihan sattumoisin...



Miksei tämmöisiä sattumia ole sitten koululääketieteen hoidoissa!!!

up

Onhan niitä. Koululääketieteen lääkkeillä on tutkitusti tehoa, mutta ei kukaan ole kiistänyt, että spontaaneja paranemisia ja oireiden lievittymisiä tapahtuu myös niille, jotka ovat ottaneet koululääketieteen suosittelemaa lääkettä. On ihan yleisesti tunnettua, että ihmiset voivat parantua hoidon vuoksi tai hoidosta huolimatta.



Huuhaalääkkeiden kanssa käy vain usein niin, että kun taudilla on luontainen kulkunsa jonka mukaan se ensin pahenee ja sitten helpottuu, niin alkuvaiheessa ehditään hakea se ab-kuuri ja kärvistellään vielä vähän aikaa ja sitten kun taudin selkä on jo muutenkin taittumassa ja tauti on pikapuoliin paranemassa ihan itsestään niin otetaan joku yrttipilleri ja sitten kuin ihmeen kaupalla parannutaan ja se on sitten tietysti sen yrttipillerin ansiota...

"parantumisesta" tiloissa, joilla on normaalistikin spontaani paranemistaipumus tai vaihteleva taudinkulku. Lääkärit tietävät tämän, samoin lääkevalmistajat. Jostain syystä se homeopatiauskovaisilta tai erilaisilta luontaislääkeheränneiltä aktiivisesti unohtuu.



Lääkkeiltä vaaditaan riittävän suurilla potilasryhmillä osoitettu teho ja turvallisuus, mitään "mulle ainakin tehosi" muistikuvia ei katsos voi hyväksyä. Mikään noista kuvaamistasi tiloista ei ole mikään ihmeparantuminen. Miten voit esimerkiksi väittää, että se keuhkokuumeen parantuminen johtui juuri siitä homeopatiasta, kun takana oli jo neljä antibioottikuuria, joista joku, ehkä se viimeisin, sen taudin paransi. Keuhkokuume kun ei parane tunnissa tai parissa, siihen menee vähintään viikko tai pari, esim. kontrollikuvia ei koskaan oteta alle 4 vko sairastumisesta, koska tulehdusmuutosten häviäminen vie vähintään sen verran. Aika naiivia esim. tällä potilastapauksella perustella homeopatian tehoa....



Jos verrattaisiin vaikkapa kahtasataa verikokein ja röntgenkuvin varmistettua penumoniapotilasta, joista toiset 100 saisivat antibioottihoidon riittävin annostuksin ja oikein annosteltuna (yleensä nimittäin kunnon pneumonia vaatii suonensisäisen antibioottihoidon...) ja toiset sata hoidettaisiin sitten jollain NixD30 tipoilla (tosin kaksoissokkoutus olisi vaikeaa, voisikohan homeopaattiset tipat antaa iv...?!), mitä veikkaat, miten kävisi kuolleisuuden ja komplikaatioiden kanssa eri ryhmien välillä..... ei tarvi paljon miettiä. Tällainen koe ei toki saisi kyllä eettisen toimikunnan lupaakaan, koska on varmaa, että homeopatiaryhmässä tulisi vainaita aivan eri tahtiin.



Aikuinen selväjärkinen ihminen voi toki tautejaan hoitaa miten lystää tai olla hoitamatta, oma on terveytensä ja rahansa. Mutta lasten, psyykkisesti sairaiden, syöpää ym. hengenvaarallisia tauteja sairastavien ja eläinten puoskarointi esim.homeopatialla tai muilla mahdollisesti tehoamattomilla tai vaarallisilla menetelmillä pitäisi lailla kieltää. Onneksi tällaista lakia ollaan juuri Suomeenkin tekemässä, esim. Ruotsissa sellainen jo on.

Tuossa näyttäisi olevan kyse SAIRAALAHOIDOLLE vaihtoehtoisista mielenterveyden hoitomuodoista ts. avohoidosta joka kuuluu ihan koululääketieteen piiriin sekin. Ei siinä homeopatiasta tai muusta humpuukista mitään puhuta.

Ruotsissa tuosta ikivanhasta laista puuhataan pikimmiten eroon

koska se on EU:n ja WHO:n suositusten vastainen.

Niin WHO kuin EU:kin suosittavat vaihtoehtoisten hoitomuotojen liittämistä julkisen terveydenhuollon piiriin.



Esim. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2006:195:004…

4.7.7 Useat kansainväliset sekä ranskalaiset tutkimukset osoittavat, että jopa 40 prosenttia vakavista ongelmista kärsivistä, sairaalahoitoon vapaaehtoisesti hakeutuvista tai sinne lähetettävistä potilaista voitaisiin hoitaa vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla, mikäli he ovat yhteistyöhaluisia tai heidät voidaan taivutella yhteistyöhön omaisten tai sosiaalisten tukiverkkojen (ensiapu ja kriisituki) avulla. Sitä mukaa kun vaihtoehtoisten järjestelmien tehokkuus paranee luonnollisena taipumuksena on varata sairaalapaikat niitä välttämättä tarvitseville eli sellaisille potilaille, joiden sekä psyykkinen että somaattinen tila on arvioitava kiireesti, sekä potilaille, jotka kärsivät erityisen vaikeista patologisista oireyhtymistä, tunnettujen psyykkisten häiriöiden uusiutumisista, kontrolloimattomasta väkivaltaisesta käyttäytymisestä tai itsemurhataipumuksista tai muista vastaavista ongelmista. Tällaisissa tapauksissa pakkohoito on usein välttämätöntä. Kuten tulemme näkemään, asialla on vaikutusta hoidon organisointiin ja puitteisiin.





Lisäksi Ruotsin laki aiheuttaa jatkuvasti paljon laitonta toimintaa, koska ihmiset haluavat vaihtoehtoisia hoitoja, ja vievät lapsensa vaikka rajanyli sitä saamaan..



Suomeen on tulossa todella hyvä uusi laki, joka säätelee luontaishoitajien koulutusvaatimukset niin, ettei ihan kuka tahansa voi viikonloppukurssin perusteella alkaa itseään ammattilaiseksi mainostamaan, eli puoskarit pois.

Itse ainakin epilen homeopatiaa pahasti. Miten muka jonkin aineen vaikutus elimistössä vahvistuu sitä mukaa mitä laimeampaa seosta saa? Jos lääketieteessä käytettäisiin samaa ajatusta niin pieneen sydänkohtaukseen annettaisiin yksi nitro ja jos isoon sydänkohtaukseen annetaan pari tippaa vesiämpäristä johon se nitro on liuotettu ja vähän huljuteltu...

Ehkä Saddam kuolikin siksi, että joi vettä, jossa ei ollut yhtään syanidia ja se saatiin näyttämään teloitukselta

Ensimmäinen virallisesti rekisteröity homeopatian tehokkuuden tutkimus suoritettiin 1800-luvulla kun koleraepidemia raivosi 1850-luvulla. Kun kolerasta johtuvasta kuolleisuudesta Lontoossa ilmoitettiin eduskunnassa, homeopaattisten sairaaloiden tietoja ei mukaanluettu. Yksi eduskunnan jäsenistä halusi välttämättä saada tietoa homeopaattisista sairaaloista. Hänen väliintulonsa johdosta, esitettiin tietoa homeopatian koleran hoidossa havaituista mahtavista hyötytekijöistä. Lontoon homeopaattisesta sairaalasta saadun tiedon mukaan, kolerasta kärsivien potilaiden kuolleisuusprosentti oli 16,4% kun taas kaikissa muissa sairaaloissa se oli 51,8%.



Vakavimmat yritykset homeopaattisen lääkityksen toiminnan todistamiseksi tapahtuivat viime vuosisadalla. Alla seuraa muutamia tutkimusprojekteja homeopaattisen lääkityksen tehokkuudesta.



Yksi tutkimusryhmä viittaa homeopaattisten lääkkeiden yksilökohtaiseen määräämiseen. Vuonna 1991, kolme lääketieteen professoria Alankomaista suorittivat jälkianalyysin viimeisten 25 vuoden aikana suoritetuista kliinisistä tutkimuksista joissa homeopaattisia lääkkeitä oli käytetty, sekä julkaisivat tulokset brittiläisessä lääkärilehdessä (British Medical Journal). (J. Kleijnen, P. Knipschild, G. ter Riet, "Clinical Trials of Homeopathy," British Medical Journal, 9. helmikuuta, 1991, 302:316-323).



Tämä jälkianalyysi kattoi 107 kontrolloitua testitutkimusta joista 81 osoittivat että homeopaattiset lääkkeet ovat tehokkaita, 24 osoittivat että ne ovat tehottomia ja 2 eivät päässeet lopputulokseen. Professorit tulivat siihen johtopäätökseen että 'positiivisten tulosten määrä yllätti meidät'. Tarkemmin, he tekivät seuraavat havainnot:



13 19:sta kokeesta osoitti menestyksellistä parannusta ylemmän hengitystien tulehduksen tapauksissa .



6 7:stä kokeesta osoitti positiivisia tuloksia muiden tulehdusten hoidossa.



6 7:stä kokeesta osoitti edistystä ruoansulatuselimistön häiriöissä .



5 5:stä kokeesta osoitti kevätallergian menestyksekästä parannusta .



5 7:stä osoitti nopeampaa paranemista sisävatsaontelon leikkaustoimenpiteen jälkeen.



4 6:sta auttoivat reumaattisten sairauksien paranemisessa .



18 20:stä osoitti edistystä kivun tai trauman hoidossa.



8 10:stä osoitti positiivisia tuloksia psyykkisten ongelmien lievenemisessä.



13 15:sta osoitti edistystä erilaisten tautien paranemisessa .

Joo, pienillä ja suurilla annoksilla jotain ainetta voi olla erilainen vaikutus, mutta sillä ei ole mitään tekemistä homeopatian kanssa, koska niissä on aina SITÄ AINETTA OLEMASSA. Kukaan ei ole koskaan pystynyt todistamaan, että kun atropiinia ravistellaan ja laimennetaan liuoksesta pois niin sillä olisi mitään vaikutusta niin mihinkään, paitsi mielikuvituksen kautta ja yhdistämällä täysin sattumanvaraisia oireita ja itsestään paranemista siihen että sattui ottamaan pillerin samaan aikaan.



Kaikkien lääkkeiden toimintamekanismia ei tosiaan ole tunnettu kovin tarkkaan tai entisaikoina ei ollenkaan, mutta ero homeopatiaan on se, että perinteisten lääkkeiden kohdalla TÄYTYY ENSIN TUTKIMUKSISSA OSOITTAA, ETTÄ NE TOIMIVAT. Sen sijaan että homeopaattien tapaan vaan päättäisi, että kyllä ne toimii varmasti kun minä olen siitä kerran niin vakuuttunut.



Homeopaatit eivät mene mukaan uskottomille todistamisen prosessiin koska tietävät etteivät ne toimi eikä todistaminen onnistuisi.

Huolimatta homeopaattisten lääkkeiden käytön menestyksekästä tietoa tarjoavien tutkimusten suuresta prosenttimäärästä, suurin osa näistä tutkimuksista oli - tavalla tai toisella - epätäydellisiä. Kuitenkin, tutkijat löysivät 22 erittäin täsmällistä tutkimusta, joista 15 näytti homeopaattisten lääkkeiden olevan tehokkaita. Erittäin mielenkiintoinen tosiasia on se että 11 15:sta parhaasta tutkimuksesta näytti että nämä luontaislääkkeet olivat tehokkaita, tarkoittaen sitä että mitä parempi on näiden tutkimusten suunnittelu ja toteutus, sitä suurempi on näiden lääkkeiden tehokkaiksi toteamisen todennäköisyyden prosentti.



Tämä on asia jota ei ole havaittu ainoastaan homeopatian aiheessa; viimeisten 25 vuoden aikana, samankaltainen epätäydellisten tutkimusten prosenttimäärä paljastuu perinteisestä lääketieteestä. Siten jälkianalyysin tutkijat päättelivät että 'tässä arvostelussa esitetyt todisteet olisivat luultavasti tyydyttäviä homeopatian vakiinnuttamiseksi pätevänä hoitomenetelmänä jolla on tietyt terapeuttiset osoitukset '.





Toinen tutkimusprojekti homeopaattisen lääkityksen toiminnasta oli erillistutkimus astman homeopaattisesta hoidosta (David Reilly, Morag Taylor, Neil Beattie, et al., "Is Evidence for Homeopathy Reproducible?" Lancet, 10. joulukuuta, 1994, 344:1601-6.).



Glasgowin yliopiston tutkijat käyttivät perinteisiä allergiatestejä todetakseen mille allergisoiville aineosille astmapotilaat olivat kaikkein herkimpiä. Aineosien määrittelyn jälkeen, potilaat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen eri ryhmään - yhteen jossa hoito tapahtuisi homeopaattista lääkitystä käyttäen ja toiseen jossa hoito tapahtuisi käyttäen näennäislääkkeitä. Homeopaattisella lääkityksellä hoidettaville potilaille annettiin sitä aineosaa jolle he olivat kaikkein herkimpiä, sen 30. sentesimaalin potenssissa (yleisin aineosa oli kotipölyn tuottama akaridi .). Henkilöt jotka osallistuivat tähän kokeiluun tutkittiin ja arvioitiin lääketieteellisesti homeopaattien sekä perinteisten lääkärien toimesta. Tämä tutkimus näytti että 82% potilaista joita hoidettiin homeopaattisella lääkityksellä oli esittänyt edistystä , kun toisaalta ainoastaan 38% näennäislääkkeillä hoidetuista tunsi samankaltaista helpotusta.





Toinen amerikkalaisessa lastenlääkärilehdessä (American Journal of Pediatrics) julkaistu tutkimus, tutki homeopaattisen lääkityksen käyttöä lapsuusiän ripulin hoidossa. (Jennifer Jacobs, L. Jimenez, Margarita, Stephen Gloyd, "Treatment of Acute Childhood Diarrhea with Homeopathic Medicine: A Randomized Clinical Trial in Nicaragua," Pediatrics, Toukokuu, 93,5:719-25). Yli 5 miljoonaa lasta kuolee joka vuosi ripuliin, lähinnä teollistumattomissa maissa.



Tämä sattumanvarainen kaksoissokkotutkimus johon osallistui 81 lasta suoritettiin Nicaraguassa yhteistyössä Washingtonin yliopiston ja Guadalajaran yliopiston kanssa. Tulokset todistivat että, yksilöllistetty homeopaattinen lääkitys esitti kliinisesti ja statistisesti merkittävää edistystä lasten ripulissa, verrattuna lapsiin joita oli hoidettu näennäislääkkeillä. Lapset jotka saivat homeopaattista lääkitystä paranivat tulehduksesta 20% nopeammin kuin lapset joita oli hoidettu näennäislääkkeillä. Lapset jotka olivat sairaampia reagoivat homeopaattiseen lääkitykseen silmiinpistävällä tavalla. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 18 erilaista homeopaattista lääkettä jotka oli valittu yksilökohtaisesti joka lapsen oireita vastaavasti.

Homeopatiaa on tarjottu lasten toistuvien keskikorvantulehdusten ehkäiseväksi hoidoksi (22). Siksi tätä indikaatiota lähellä oleva hoitotutkimus toistuvia ylähengitysteiden tulehduksia poteville lapsille on kiinnostava (23). Satunnaistetusti ja kaksoisnaamioidusti toteutetussa tutkimuksessa 86 potilasta sai klassisen homeopatian periaatteiden mukaan yksilöllisesti valittua homeopaattista lääkitystä (tilanteen mukaan sekä akuuttiin oireiluun sopivaa että taudin uusiutumista estävää; useita potensseja väliltä D6 ja D200), 84 sai lumevalmistetta. Hoitoaikaa kertyi noin 26 viikkoa, osalla pitempään. Oireita seurattiin monipuolisesti, samoin hoitojen (antibioottilääkitys, risaleikkaukset, tärykalvojen puhkaisut jne.) tarvetta.



Merkitsevää eroa hoitoryhmien välille ei ilmennyt. Merkittävää oli, että antibioottien tarve väheni voimakkaasti molemmissa ryhmissä. Vaikutelma preventiivisen hoidon, homeopatia mukaanluettuna, tehosta selittyy usein luontaisella kehityksellä. Toistuvien ylähengitysteiden tulehdusten esiintyminen vähenee ja loppuu luonnostaan lapsen kasvaessa, mutta jos samaan aikaan käytetään hoitoa, se saa ansion tapahtuneesta.



Wiesenauer ja kumppanit (24) vertasivat kolmen homeopaattisen hoidon tehoa sinuiittipotilaille kaksoisnaamioidusti ja satunnaistetusti plaseboon (kolme ryhmää, yhteensä 152 aikuispotilasta). Evaluointi tehtiin kliinisen löydöksen ja oirekyselyn perusteella 30 vrk kestäneen hoidon kuluessa ja sen loputtua. Jälleen paraneminen oli suurta kaikissa ryhmissä, myös kroonista sinuiittia potevilla. Hoitojen välillä ei ollut merkitseviä eroja.



Homeopatian sitoutumattomuus diagnooseihin mahdollistaa monet indikaatiot: Hofmeyrin ja työtovereiden (25) kaksoisnaamioidussa, plasebokontrolloidussa tutkimuksessa selviteltiin homeopaattisen Arnica montanan (vertailtavat vahvuudet D6 ja D30) vaikutusta synnytyksen jälkeiseen perineumkipuun ja rintojen aristukseen sekä mielialaan. Rinnakkaisryhmiin satunnaistetut 161 naista saivat kielen alle viiden päivän ajan yllä mainittua lääkitystä, ja subjektiivisia oireita, episiotomiahaavan paranemista ja kipulääkkeiden tarvetta seurattiin. Hoitotuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä.



Aiemmin kuvattujen David Reillyn tutkimusten (11, 12) lisäksi myös Wiesenauer ja Gaus ovat tutkineet homeopaattisen hoidon vaikutusta heinänuhaan (26). He eivät käyttäneet siitepölyseosta, vaan vertasivat kolmeen ryhmään satunnaistetuille 162:lle potilaalle homeopaattisesti laimennettua Galphimia Glauca D6 valmistetta, suoraan laimennettua Galphimia Glauca 10-6 liuosta ja plaseboa, jotka annettiin kaksoisnaamioidusti. Lääkitys kesti 14-15 vrk, ja potilaat tarkastettiin (kliininen tutkimus, oirekysely) heti hoidon lopussa ja vielä 17-20 vrk kestäneen lääkkeettömän tauon jälkeen. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja tuloksissa.



Homeopaattista hoitoa on verrattu myös aktiiviseen hoitoon. Kaziron (27) tutkimuksessa Arnica montanasta tehtyä 200C vahvuista valmistetta, metronidatsolia (400 mg × 2 / vrk), ja lumevalmistetta annettiin viisaudenhampaan poiston jälkeisistä oireista kärsiville potilaille, joita oli 39:n, 41:n ja 38:n hengen ryhmät. Homeopaattisesta valmisteesta ei ollut apua oireisiin. Myöskään äskettäisessä kaksoisnaamioidussa, plasebokontrolloidussa vaihtovuoroisessa tutkimuksessa 24:lle potilaalle (28) ei lumevalmisteen ja homeopaattisen valmisteen vaikutuksessa viisaudenhampaan poiston jälkeisiin oireisiin ollut eroja.

Lääketieteessä hoidon arvon arviointiperusteet ovat hoidollinen teho ja turvallisuus; ne on kliinisillä tutkimustuloksilla osoitettava. Jos näyttö puuttuu, hoitoa pidetään varmuuden vuoksi tehottomana ja haitallisena. Tehottomuutta ja haitallisuutta ei tarvitse tutkimuksilla osoittaa, vaikka vaihtoehtolääkinnän edustajat usein tällaisia näyttöjä kyselevät.



Jos homeopatiaan sovelletaan nykyisin varsinaisten lääkkeiden rekisteröinnissä käytettyjä arviointikriteerejä, voidaan todeta, että yhdenkään homeopaattisen valmisteen terapeuttista tarkoituksenmukaisuutta ei ole riittävästi dokumentoitu. Edes mitään yksittäistä sairautta tai oiretta ei ole riittävän monin luotettavin tutkimuksin voitu osoittaa homeopaattisella hoidolla tehokkaasti hoidettavissa olevaksi.



Erityisen kriittinen on oltava tarjottaessa homeopatiaa ehkäiseväksi lääkitykseksi terveille tai sairastumisalttiille, esimerkiksi laspsille korvatulehduksia vastaan - homeopatian preventiivinen teho on kartoittamatta. Avointen hoitokokeilujen ja yksittäisten tapausselostusten perusteella tehty arvio johtaa helposti hoidolle myönteisiin harhapäätelmiin, oli hoito mikä tahansa.



Homeopatian tehoa osoittavia tutkimuksia on melko harvoista käyttötarkoituksista, ja tutkimukset ovat pieniä tutkittavien lukumäärän osalta. Kielteisiä tuloksia on saatu suuremmista tutkimuksista. Huomiota kiinnittää myös käytettyjen mittarien luonne: ne kuvaavat pääasiassa potilaiden tai tutkijoiden subjektiivisia kokemuksia. Vasteen heikkous käytettäessa objektiivisempia mittareita on merkillepantavaa. Silloinkin kun tehoa on näyttänyt olevan, on se ollut vähäistä. Lääkkeiden myyntilupia myönnettäessä vaaditun tarkoituksenmukaisuuden edellytys on, että hoitoteho on kliinisesti merkitsevä, yhtä hyvä tai parempi kuin jo käytössä olevilla lääkkeillä.

TÄYTYY ENSIN TUTKIMUKSISSA OSOITTAA, ETTÄ NE TOIMIVAT.

MITEN PALJON LÄÄKETIETEELLISISTÄ HOIDOISTA ON NÄYTTÖÄ?

British Medical Journalin (BMJ) Clinical Evidence verkkojulkaisussa lehden asettama tutkijaryhmä arvioi kaikkiaan 2500 erilaista lääketieteellistä hoitoa ja niistä olemassaolevaa tutkimusnäyttöä. RCT-tason (satunnaistettu kaksoissokkotutkimus) vankka näyttö katsottiin selkeäksi osoitukseksi siitä, että hoidolla on muutakin kuin lumevaikutus.

BMJ:n tutkijaryhmän mukaan vain 13%:lla hoidoista on vankka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta, 23 % :lla hoidoista on todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia, 8 %:lla hoidoista haitan ja hyödyn suhde on epävarma, 6 % hoidoista ei ole todennäköisesti hyödyllisiä, 4 % hoidoista on todennäköisesti tehottomia ja jopa haitallisia, mutta suurimman ryhmän 46 % muodostivat hoidot, joiden tehokkuudesta ei ole mitään varmaa tietoa.

Tutkijaryhmän myöntää, että hoitojen jaotteleminen eri kategorioihin on erittäin vaikeaa vaikka käytettävissä on eri alojen asiantuntijoita, vertaisarvioitsijoita ja huippututkijoita. Hoitojen ryhmittely eri kategorioihin sisältää aina jossain määrin subjektiivista arviointia ja kiistanalaisia tulkintoja. Joka tapauksessa oheinen jaottelu kertoo tiedeyhteisölle sen, että paljon on vielä tutkittavaa ja useimmat päätökset hoidoista tehdään lääkärin henkilökohtaisten tietojen, taitojen ja asenteiden perusteella, myös potilaan ja lääkärin onnistunut vuorovaikutus on tärkeää.

Kirjallisuusviitteet

http://clinicalevidence.bmj.com/ceweb/about/knowledge.jsp

http://www.terveystaito.fi/Pages/ajankohtaista07_3_08.htm

http://www.organon2001.gr/portal/index.php?option=com_content&task=view…



Homeopatia on maailman toiseksi käytetyin hoitomuoto (WHO 2005)



On turha käydä väittämään etteikö homeopatiasta oikeasti olisi ollut ja tule olemaan apua monille ihmisille ja eläimille erilaisten sairauksien ja oiretilojen hoidossa.

Onpa TODELLA paljon... no ei.

jotka ajattelevat näin:

"homeopaatit käsittivät homeopaattisen lääkityksen toimivuuden itsestäänselvänä faktana, ja siten eivät yrittäneet todistaa sitä. He keskittyivät siten kokeiluihin jotka liittyivät tiettyjen homeopaattisen materia medica- lääkelistan tuntemuksen lisäämiseen tähtäävien aineosien toimintaan, menemättä mukaan homeopaattisen lääkityksen toiminnan "uskottomille" todistamisen prosessiin."

He ovat johtopäätöksensä tehneet ilman mitään faktoja, joten faktat eivät heitä vakuuta siitä, että johtopäätökset ovat vääriä.

http://www.skepsis.fi/jutut/toimiiko.html

On turha käydä väittämään etteikö homeopatiasta oikeasti olisi ollut ja tule olemaan apua monille ihmisille ja eläimille erilaisten sairauksien ja oiretilojen hoidossa.

Homeopaatit sanovat homeopaattisen hoidon vaikuttavan yleensä hitaasti; lääke tehoaa usein vasta noin neljän viikon kuluttua. Useimmat virus- ja bakteeritulehdukset paranevat kuitenkin itsestään muutaman päivän tai muutaman viikon kuluessa ilman hoitoa tai muuta ulkopuolista puuttumista taudin kulkuun. Ilmiön vuoksi tehdään helposti virhepäätelmiä arvioitaessa hoidon tehoa yksittäisten tapauskertomusten avulla.



Kuten kansanomaisessa lääkinnässä usein, selitetään homeopatiassa oireiden hoidon alussa pahenevan. Tämä on homeopatian mukaan osoitus lääkkeen tehon alkamisesta. Tulkinta on lääketieteellisesti perusteeton ja tuo vaaroja tilanteissa, jossa oireiden paheneminen olisi tulkittava merkiksi kiireellisen, tehokkaan hoidon tarpeesta.



Hahnemann väitti homeopatian pystyvän parantamaan kaikki taudit. Kuitenkin homeopaattinen hoito näyttää vaikuttavan parhaiten sairauksissa, jotka ovat voimakkaimmin "subjektiivisia", kuten kivut ja säryt. Tämä tukee käsitystä, että varsinaista spesifiä vaikutusta ei homeopatialla ole ollenkaan, vaan ennakko-odotukset hoidon vaikutuksista saavat subjektiivisen sairauskokemuksen lievittymään tai jopa häviämään.



Homeopaattisella hoidolla voi olla vaikutusta psykosomaattisen mekanismin (mielentilan vaikutukset hormonaalisen, hermostollisen ja immunologisen järjestelmän toimintaan) kautta kuten kaikella muullakin hoidolla. Plasebo- eli lumevaikutukseen viittaa vahvasti mm. se, että eräiden koetulosten perusteella homeopaattisen valmisteen vaikutuksen suuruus ei ole riippuvainen käytetyn potenssin suuresta vastoin homeopatian dynamisointiperiaatetta vaan vaikutukseen näyttää riittävän homeopaattiseksi nimetyn valmisteen käyttö sinänsä (19).



Plasebovaikutusta korostaa asiakaskunnan voimakas valikoituminen homeopatiaan myönteisesti asennoituviin. Heillä kielteinen asennoituminen viralliseen lääkintään saattaa jopa aiheuttaa kielteistä, ns. nosebo-vaikutusta lääketieteen mukaisesti annetussa hoidossa. Tällöin näillä henkilöillä homeopaattisen hoidon plasebovaikutuksen ja lääketieteeseen liittyvän nosebovaikutuksen erotus saattaa olla huomattavan suuri.



Homeopaatit itse usein kieltävät plasebovaikutuksen vetoamalla mm. homeopatian väitettyyn tehoon eläimiin (29). Luotettavia eläinkokeita homeopatian suhteen ei kuitenkaan ole raportoitu, mm. satunnaistamista ja sokkoutuksia ei ole toteutettu kunnolla (30), ja homeopatiaa käytetäänkin hyvin vähän eläinten hoidoksi.



Avoimella koejärjestelyllä annettu hoito eläimille mahdollistaa suggestio- ja lumevaikutuksen ja virhepäätelmät monilla tavoin. Homeopaatti tai eläimen hoitaja tulkitsee hoidon tulosta omien ennakko-odotustensa ohjaamana, ja hoitoa antavan henkilön suhtautuminen eläimeen vaikuttaa myös hoidon tehoon: myös eläimet pitävät hoivasta ja huolenpidosta, tehtiin se sitten homeopatian tai muun opin nimissä. Sokkouttamisen laiminlyönti kokeen suorittajan osalta johtaa usein vääristyneisiin havaintoihin (experimenter bias) myös soluviljelyissä tai eristetyillä elimillä tehdyissä tutkimuksissa.