Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oululaiset esikkoäidit marraskuu

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän neiti syntyi 15.9. (rv 38+4), synnytyksen kesto 8h 10min ja ponnistus 10min. Jouduin loppuraskaudesta 4 kertaa osastolle korkeiden verenpaineiden vuoksi, pahimmallaan 172/122!! Synnytys piti käynnistää 2 kertaa, mutta toisella kerralla jouduimme eristykseen osastolla olevan enteroviruksen vuoksi ja minut kotiutettiin ja seuraavalle käynnistykselle varattiin aika maanantaille, mutta synnytystä ei käynnistetty. Lääkärit halusivat, että nukun rauhassa yhden yön lääkkeillä, koska olin tuossa vaiheessa jo niin väsynyt.

Tyttö kuitenkin itsepintaisesti halusikin tulla luonnollisella synnytyksellä maailmaan ja supistukset alkoivat tiistaina aamuyöstä neljän aikoihin. Aluksi en edes tajunnut, että kyseessä oli oikeita supistuksia unilääkkeiden takia.

Supistukset voimistuivat aamupäivällä, niin että suihkussa tuli vietettyä melkeinpä tunti, koska se tuntui niin taivaalliselta siellä seinää vasten keinutella. Joskus kahden aikoihin päivällä supistukset alkoivat tuntua niin kivuliailta, että toivoin jo osastolla kivunlievitystä ja kätilö laittoi minut jälleen käyrille. Jouduin olemaan käyrillä melkein 1,5h, koska emme saaneet hyviä sydänääniä. Voin sanoa, että oli tuskaa olla paikoillaan!! Tämä kätilö jäi inhottavasti mieleen (ainoa kätilö kaikkien 15vrk aika, mitä olin osastolla), kun hän unohteli minut tänä aika yksikseen huoneeseen eikä päästänyt edes pissalle. Kätilöopiskelija (ystävystyin häneen, ihana likka!) onneksi tuli käymään huoneessa ja huomasi, kuinka vaikea minulla oli olla ja ehdotti kätilölle sisätutkimusta. Jotenkin tuntui, ettei tämä kätilö ottanut minua edes tosissaan, että minulla oikeasti supisteli, kun eivät näkyneet käyrillä. Syy= toinen antura väärin paikoillaan!!

Opiskelija teki minulle sisätutkimuksen ja olin jo jonkin verran auki, mutta huonojen käyrien vuoksi minulle ei voitu antaa kivunlievitystä. Menin suihkuun taas ja opiskelija tuli melkein heti kertomaan, että nyt aloitellaan valmistelu ja siirrytään saliin :) Tuo kuulosti taivaalliselta! Soitin miehelleni ja teimme valmistelut ja ei, kun saliin.

Salissa jouduin taas käyrille ja tuskaa oli taas ja paikat puutuivat, mutta onneksi sain nousta keinutuoliin ja sain selän taakse ja alavatsalle lämpötyynyt ja saimme kunnon käyrän.

Koska olin jo hyvin alkanut autea, nopeutettiin synnytystä puhkomalla kalvot ja supistukset voimistuivat. Sain tämän jälkeen kohdunkaulapuudutteen ja supistukset katosivat lähes kokonaan. Kaikkien supistusten aikana käytin hyväksi BodyBalancessa opittuja rentoutuksia (kiitokset Beauty Centerin Annelle opeista) ja "hengittelin" supistukseen ja "puhalsin" kivun ulos. Puudutus kesti noin 1,5h ja uusittiin sen jälkeen ja samalla lääkäri laittoi emätinhermopuudutuksen (toimi hyvin!), koska ponnistusvaihe läheni.

Ponnistusvaihe kesti 10 min ja tyttö oli maailmassa klo.21.20 ja jälkeiset 10min myöhemmin. Synnytyksestä jäi positiivinen mieli (BodyPump-tunti tuntuu raskaammalta ja toimi hyvänä mielikuvana ponnistaessa), vaikkakin minulle tehtiin eppari ja tuli repeämä.

Tyttö sai 9/9/9 pisteet, vaikkakin kävi happikaapissa tunteroisen köllöttelemässä. Kävin siinä suihkussa ja kahvittelimme. Puolilta öin siirryin osastolle tytön kanssa ja siellä vietimme kolme päivää.



Kotona rytmit lähtivät nopeasti rullaamaan ja tyttö on kasvanut hyvin, tänään täyttää 2kk ja eilen vietimme ristiäisiä. Tyttö sai nimekseen Minja Sofi-Erika :) Keskiviikkona 2kk neuvola, niin saas nähdä kuinka on taas kasvanut. Syntyessään oli 48cm ja 3 240g, 1kk neuvolassa 53,5cm ja 4,3kg.



Ainoina ongelmia on ollut viikon iässä silmätulehdus, joka vielä uusiutui ja nyt on alkanut maidon tulo vähetä ja olemme joutuneet osaimetykselle :/



Huh, tulipas tekstiä! Nyt neidin odottelemaan neidin heräämistä syömään ja itsekkin nukkumaan.

Vierailija
2/2 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin nyt tänne.

Tyttö syntyi 9.11 klo 21.48, 3290g ja 50cm.

Synnytyskertomusta en laita tähän kun se on kuitenkin tuolla odottavien puolella.



Meillä vielä arkea opetellaan. Oma olo on vieläkin todella huono, liikkuminen tuskaista ja aikalailla lepäillessä menee päivät vauvanhoidon ohessa.



Neiti on kyllä oikea känkkäränkkä rakkauspakkaus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla