** elämää uudella omakotialueella**

Tuo "kommuunissa eläminen" on täälläkin ongelma. Meillä on pihassa paljon lasten juttuja ja täällä oli etenkin ensimäisenä vuonna yleistä se, että meillä oli alueen lapsia ja jopa vanhempia pihallamme leikkimässä kun me tulimme esim. mummolasta kotiin!! Samoin meille "vain tullaan" jos lapset niin haluavat.. ja aikuiset seuraavat perässä pihallemme.. Raivostuttavaa sekin.



ap

messualuella?

Meilläpäin juuri sellaisista perheistä puhutaan kaikkein eniten, jotka eivät kovasti muiden kanssa olekkaan tekemisissä.Ja voi luoja mitä juttuja, niitä ei voi edes arvailla! Ja onko niillä mitään todenperää.

ap

Ihmisiä jaetaan ihan surutta luokkiin sen mukaan mitä teet työksesi, millaisella autolla ajat, onko pihasi teetetty puutarhasuunnittelijalla, onko sinulla kivitalo, valmistalo, halpatalo.. ja sekin on tärkeää jos olet kaiken rakentanut täysin itse tai teettänyt. Laitatko pihasi kivetyksellä, laatoituksella vai kivituhkalla.. muistitko ottaa huomioon pihaa miettiessäsi minne lumesi kolaat talvella, entä paistaako aurinko liikaa lastesi hiekkalaatikolle.



Tämän vuoden pohdintaa ovat olleet lomautukset. uutisissa sanotaan missä lomautetaan väkeä, sitten seurataan tälläisen perheen aukea "heijastuuko" lomautukset, onko kireetä, alkaako näkymään halpakauppojen ruokakasseja vai meneekö talo kenties myyntiin. :)



Entä kenen lapsi lähtee konttaamaan ensimmäisenä..naapurin milla on 2 vuotta vanhempi, mutta ehkä meidän maria lähtee ajamaan ennen sitä ilman apupyöriä, jos oikein patistamme ja pakottamalla opetamme.

. ja oletteko huomanneet kuinka niemisen poika ei yhtään hallitse kiukkuaan.. siellä ei kyllä yhtään kitketä kotona aggressiivisuutta lapsesta..ja käyvät vielä lasten kanssa kävelyllä ulkona kahdeksan aikaan illalla.. siis ei mitään rytmiä!!!! apuaaa... :) Onpa täällä sellainenkin nähty että yhdestä naapuristamme oli tehty lastensuojeluilmoitus kun tyttö oli ollut toisten mielestä hieman liian kevyissä vaatteissa ulkona.. uskomatonta eikö?

Voi kauheaa. Olen aina epäillyt että en viihtyisi ns. hienostoalueilla, mutta tämän lukiessani taidan ymmärtää, että en viihtyis pientaloalueillakaan. Onneksi en ole koskaan tykännyt pientaloista. Ihanaa asua kerrostalossa slummialueella vielä ;-) Täällä lienee meidän omituisuudet kuitenkin ihan suht normaaleita.

Hankkikaa aita.

Hankkikaa koira tai kaksi.

Hankkikaa harrastuksia.



Missä ihmeen vaiheessa ehditte juoruamaan tai pällistelemään pihalla niin, että väkeä sinne kerääntyy?



Omia valintojanne nuo ovat.

ja olla välittämättä naapurien puheesta. Jos juoruamiseen lähtee mukaan, niin itse ruokki tuota ympyrää.



Monesti ihmiset, joilla ei ole mitään sisältöä tai harrastuksia elämässään, alkavat juuri tuollaiseen vahtimiseen ja kilpavarusteluun.



Jos nuo asiat teitä vaivaa, niin mitä jos ette olisi tekemisissä naapuruston väen kanssa muuten kuin pakollisissa asioissa.



Itsellänikin on vähän samanmoisesta kokemusta ja varsinkin mieheni ammatti (arkkitehti) aiheutti ongelmia. Monet hakivat häneltä hyväksyntää ja (ilmaisia) mielipiteitä juurikin kukkaistutuksiin tai remonttiin jne. Häntä ei hirveesti jaksa naapurien taloasiat kiinnostaa vapaa-ajalla tai varsinkaan alkaa mitään ilmaiseksi suunnittelemaan...

Meilläpäin juuri sellaisista perheistä puhutaan kaikkein eniten, jotka eivät kovasti muiden kanssa olekkaan tekemisissä.Ja voi luoja mitä juttuja, niitä ei voi edes arvailla! Ja onko niillä mitään todenperää.

Ei näitä juorukelloja, jotka jaksavat hössöttää alueella ja vahdata muita vuosikausia, ole kuitenkaan kovin montaa. Itsepähän elävät omassa keitoksessaan, ei varmaan paina niitä tasapainoisempia ja terveellä itsetunnolla varustettuja normaalikansalaisia.

Juuri tuon takia emme tuollaiselle alueelle halua muuttaa.

mieleltään tasapainottomia ihmisiä ja huhujen levittelijöitä asuu joka puolella. Juorukello asuu todennäköisesti myös rivitalossa, kerrostalossa ja myös vanhoilla okt-alueilla, mutta ehkä nuori lapsiperhe ei tutustu häneen ihan välittömästi, koska tällainen pahansuopa juoruilija voi olla vanhempaa ikäluokkaa.

Mutta onhan se totta, että uudella asuinalueella varmasti kärjistyy tämäntyyppinen tarkkailu ja vastaava kylämeininki - myös hyvässä - alkuaikoina. Mutta jokainen alue vanhenee.

sanoa että itsellä ei ole tuollainen tullut edes mieleen koskaan! Me asumme vanhalla rintamamiestalo-alueella, täällä asuu iloisessa sekamelskassa sekä alkuperäiset mummot ja papat kuin nuoret perheetkin, kaikki sulassa sovussa ja hyvin toimeentullen. Ilmeisesti tuo talojen "vaatimattomuus" ja asukkaiden suuri ikähajonta tuo mukanaan sen ettei kilpavarustelulle ja muiden arvostelulle ole tarvetta.



Teidän sijassanne varmaan kieltäytyisin osallistumasta mukaan tuohon touhuun ja tekisin sen myös selväksi.

Helsingissä ja taloyhtiössä on samat ihmiset asuneet jo vuosikymmeniä. Meillä myös naapurit tietävät todella hyvin toistensa asiat ja katsovat selvästi pitkään perään supatellen. Minua tuollainen puistattaa, mutta en olekaan lähiystävää naapuruston mummojen/mammojen kanssa. Moikkaan roskiksilla, rapussa ja hiekkiksellä, mutta en hakeudu seuraan ja juttelemaan meidän perheen asioita. Niin kauan kun jutuilla ei ole mitään totuuspohjaa, mulle on yhdentekevää mitä juoruavat. Kaikki kyllä tietää ettei kukaan meitä läheisesti tunne.



Tuosta syystä en hingu myöskään pientaloalueelle.

Tulee mieleen Wisteria Lane...

Miten uusia ne talot sitten ovat? En olisi osannut kuvitella, että se on oikeasti noin kamalaa se omakotitaloelämä. Kannattaa varmaan siirtyä sitten niiden jo valmiiden talojen katseluun omalta osaltani.

ihana taloyhtiö ja ihanat naapurit, kun niiden kanssa vaan moikataan rapussa

Itse asun Oulussa vastaavanlaisella alueella, mutten ole huomannut tuollaista..ainakaan vielä!!

voit testata ihmisten reaktioita. Tee niinkuin Fox Mulder ja käy laittamassa pinkki flamingo etupihalle ja katso mitä tapahtuu. F´lamingonne on varmasti puolen vuoden puheenaihe naapurustossanne.

ollaan paljonkin tekemisissä, muiden kanssa moikataan ja siinä se. En jaksa miettiä naapureiden elämää, eivätkä he meidän. Hyvä on asua täällä :)

tuollaisista alueista. Liian paljon ihmisiä, jotka ovat suht samanikäisiä ja samanlaisessa elämänvaiheessa, liian lyhin välimatkoin. Se oma vastarakennettu talo on "liian tärkeä" ja ihmiset helposti vertailevat.



Vanhoilla asuinalueilla on ihmisiä eri ikäluokista ja erilaisia taloudellisia tilanteita, elämä on monipuolisempaa. Ei varmaan nuorelle perheelle tule mieleen vertailla ja kytätä esim. naapurin 85-v vaarin elämää (no juu, vanhat kotonaolevat ehkä seuraavat naapurien elämää enemmän, mutta se tuo toisaalta turvaakin elämään, ylimääräiset kulkijat huomataan jne). Elävään vanhaan kylään mahtuu hyvin ne kylähullutkin, sosiaalisempaa elämää viettävät, rikkaammat uuden talon rakentajat siinä missä vanhojen pienten mökkien asukkaatkin.



Tämä tietysti kärjistäen, mutta juuri se elämän monimuotoisuus on mun mielestä rikkaus!

Muistan, kun oltiin matkalla jossakin päin Sveitsiä ja äiti piipahti yhteen kauppaan sisään. Sitten se tuli sieltä itsekseen hihitellen ulos ja näytti minulle, isälleni ja veljelleni, että "ostin vähän puhuttavaa naapurustolle".



No, kieltämättä :-). Silloin hävetti, mutta nyt naurattaa. Äiti osti puutarhatontun (voi kuinka rahvasta!) joka NÄYTTI KESKISORMEA (voi kuinka alaluokkaista!). Vieläkin korpeaa, että kompastuin sen päreiksi yhtenä kesänä. En ole yhtä hienoa löytänyt toista.

Meiltä on 2,5 kilometriä matkaa asutuksen päättymiseen ja puoli kilometriä seuraavaan naapuriin.

Mä olen ihan älyttömän onnellinen täällä metsässä. ;o)

Koittakaa olla välittämättä.