Lue keskustelun säännöt.
** elämää uudella omakotialueella**
15.11.2009 |
Ihan pakko nyt aloittaa keskustelu itseäni kiinnostaneesta / vaivanneesta asiasta. Olemme asuneet nyt reilut pari vuotta tällä alueella uudessa talossamme, jonka ostimme valmiina, emme siis ole rakentaneet itse. Koko alue on "uusi", kaupungin kaavoittama alue. Etupäässä ok-taloja, muutama rivitaloyhtiö.
Miehen kanssa olemme välillä itkeneet ja nauraneet tätä eloa ja oloa täällä. Ihmiset ovat uskomattoman kilpailuhenkisiä, uteliaita ja arvostelevia. Uskomatonta, että useita kokokaisia katuja ihmiset tuntevat ja tietävät jotankin toisensa. Ikäänkuin täällä täytyisi olla tekemisissä jollain tasolla koko alueen ihmisten kanssa. etenkin lapsiperheet tuntuvat tietävän toisensa ja toistensa asiat. Meille on siunaantunut muutama hyvä ystäväperhe, mutta usein heidänkin kanssaan keskustelu kääntyy joidenkin toisten perheiden asioihin. Ei tarvitse kuin kahvipöydästä nähdä tiellä menevän jonkin niin jo on juttua tästä.. ja aina negatiivista. Täällä on ruodittu ihmisten parisuhteet, lasten kasvatus (tai heitteillejättö), arvosteltu talot, pihat, ulkonäkö...
Koko katu tuntuu tietävän jos jollain on oikeudenkäynti, aviokriisi, menovaihde tai vatsatauti päällä..
Olen korviani myöten täynnä tätä aluetta. Jos et ole ehtinyt rakentaaa kompostia, laatoittaa pihaa tai siistiä ojanpiemtaretta niin jo kuuluu, että mitä aiot tuolle tehdä? Ja sitten kun teet jotain, tulee joka suunnalta ohjeita oikeasta rakennustavasta.. mies on niin kyllästynyt ylipäänsä edes tekemään pihalla mitään kun mitään ei saa rauhassa tehdä. Ja mitä tahansa teet, niin aina tulee parempia ohjeita joka aidan takaa... milloin olisi pitänyt olla milli hienompaa hiekkaa tai sentti paksumpaa styroksia.
Sitten yksi suurimmista raivostuttavista elämänlaatua huonontavista tekijöistä on ihmisten kyttäys ja arvostelu. Tällaisella alueella olet vahingossa ilmoittautunut julkiseen "asumisen mittelöön".. kuin missikisoihin. Me luulimme vain ostaneemme perheellemme kodin. Alueen ulkopuoliset ajavat hiljaa autoillaan ohi tai mikä pahinta, saattavat pysähtyä jopa talosi eteen ääneen arvostelemaan ystävälleen tai puolisolleen taloa tmv vaikka itse olemme lasten kanssa pihassa vieressä...
Samoin itse alueen ihmiset puhuvat paljon toistensa valinnoista. Tiedän, koska he puhuvat samanlaisia asioita minulle lähes jokaisen talosta tai pihoista. Sunnuntaisin kävellään kierros lasten kanssa asuleella ja tervehditään naapurustoa.. selän takana sitten muut jutut.
Miten te muut samankaltaisella alueella asuvat olette kokeneet, onko muualla tällaista? Paljon tuttavaperheiden kanssa olemme puhuneet ja samanlaisia kokemuksia on heillä. Muutama jo pois muuttanut, vähän syrjemmälle. Jotenkin sitä ihmiset ajattelee että se tietty talo on se unelma, mutta ehkä vielä suurempi asia on se missä se talo on.
Kommentit (76)
kuulostaa niiiiin tutulta!
Ei kait auta kuin kärvistellä...
tai sitten laittaa talo myyntiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin, että joko kirjoitin ihan kun mun kynästä
kuulostaa niiiiin tutulta! Ei kait auta kuin kärvistellä... tai sitten laittaa talo myyntiin!
En ole Haukkalasta, mutta likeeltä seurannut ;)
rivarissa lasten tulee olla hiljaa- pianoa ei saa soittaa eikä rappusissa huosta eikä pihalla leikkiä hippaa
HALOO MUMMELIT!!!!
paljastaa miltä asuinalueelta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just kasvoin sen verran isoksi, ettei kavereiden välillä tällaista ole. Nyt olen jo huomannut isomman sisaruksen käytöksessä tällaisia piirteitä. Samoin perheenlisäystä saaneessa kaverissa. Kyllä pelottaa. Mä en halua tollasta elämää. Mua ahdistaa nytkin jo vaan se, että joudun kuuntelemaan sitä muiden arvostelua! Saati sit kun se joskus kohdistuu minuun...
kun koko maailmassa ei olis ketään muita, kun meidän perhe; ei tarttis katella typeriä naapureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista negatiivisista asioista ei vain välttämättä mielelään puhuta kellekään tai myönnetä edes itselle, kun on viimein vaivalla saatu pystyyn se unelmatalo ja ollaan korvia myöten asuntoveloissa.
Laajakallio tai Sundsberg. tai sitten ex- Sipoon nykyisen Helsingin se Landbo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sopisi myös ap:n asuinalueeksi. Kuulostaa samanlaiselta mitä siellä on. En voi kuin ihmetellä sitä menoa siellä :O Kyllä vertaillaan taloja, pihoja, autoja, lasten vaatteeita jne... Itse en ko. alueelle suostuisi muuttamaan mistään hinnasta. Olishan siellä lapsille kavereita, mutta mukana saisi sitten kyllä totaalista yhteisöelämää - liikaa! Olen jopa kuullut yhden alueella asuvan suusta: "...mutta kun kaikilla siellä on..." *huokaa syvään*
tuo kuullostaa liian tutulta. lapsemme syntyi ja naapuriperhe, joiden kanssa ollaan enemmän ns.ystäviä tuli kotiin katsomaan vauvaa, parin päivän päästä ilmoittautui toinen perhe. Ihan kiva, koska heidänkin kanssa ollaan ystäviä. Sitten kolmas naapuri kutsui itsensä perheineen kylään, joiden kanssa todellakaan olla ystäviä, ainoastaan ns.hyvän päivän tuttuja tervehtien, kun ohi mennään. Sama kaikessa, kesällä yksi pyysi jätskille terassille, sitten toinen ja kolman, kohta neljäskin. Todella kovaa kilpailua. Vauvan kanssa minulla oli lievän masennuksen kausi, se huomattiin. Nyt voin hyvin, mutta käyttäydyn edelleen yhtä vetäytyen kuin silloin, että saamme olla rauhassa. Lastemme kautta kuulemme naapureiden mielipiteitä kyllä. Esimerkiksi meidän talo on "ruma" ja piha tylsä. Mutta se on meidän näköinen, ei sen pitäisi muille kuulua! Jo tämän kirjoittaminen saa minut närkästymään ap:n kertomasta ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljastappa mistä alueesta kirjoitit!
Mutta auta armias kun menet ja rakennat vanhalle alueelle. Tunget sen kirkontornisi, talohirviösi, siihen toisen nurkalle. Kukaan ei varmana enää tervehdi kun on saanut kaikista mahdollisista rakennusasioista tehdä virallisen valituksen jotka ei ole menneet läpi. Joo - rauhassa saa olla, ei naapuri paljon välitä jos sun murtohälytin vaikka soi, myhäilee hiljaa itsekseen.
Eli Kateus Kateus Kateus vaikka minne rakennat jos vaan rakennat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sen perusteella voin sanoa, että luojan kiitos, me emme enää asu vastaavassa paikassa. Huh, ihan tulee kamala olo, kun ajattelenkin elämäämme vielä viisi vuotta sitten. Olimme itse rakentaneet oman talomme ja luulimme muuttavamme "omakotitalon rauhaan". Vaan kilin kikkulat! Juuri tuota ap:n mainitsemaa meininkiä oli koko elämä ja meille tuli seinä vastaan viiden asutun vuoden jälkeen. Pois oli päästävä ja onneksi lähdettiin. Päivääkään emme ole katuneet.
Me taas asutaan vanhalla rivarialueella, yhdellä Suomen vanhimmista. Naapurit ovat aika paljon tekemisissä toistensa kanssa, ikähaitari on suuri. Tuloerotkin samoin, koska vanhemmat asukkaat lienevät melko pienituloisia eläkeläisiä.
Minusta on ihanaa, että lähellä asuu ihmisiä, joiden kanssa voi seurustella. Lapsille on leikkikavereita eikä leikkikentällä tarvitse olla yksin. En ole juoruiluun törmännyt ollenkaan, johtuuko siitä, että en itse juoruile.
ei uskalla paljastaa asuinaluetta
koska naapurin mammatkin netissä ;)
Yhtymäkohtia kyllä löytyy. Esim. siinä, että joidenkin oletuksena on, että olemme kaikki "yhtä suurta perhettä" täällä. Parhaiten välttyy tällaiselta suvaitsemattomaltakin suurperhe-elämältä, jos itse ei alakaan kovin läheisesti hengailemaan muiden kanssa. Pitäytyy naapuruustasolla, eikä kutsu ihmisiä kylään, ellei sitten halua näitä läheisiä suhteita ja kenties juorukoneistossa olemista.
Ei juoruihin ole pakko lähteä mukaan, pahantahtoisesti nyt ei ainakaan, mutta vaikuttaa siltä, että itse olette tutustuneet juuri tällaisiin pahansuopiin juorukelloihin. Kannattaisiko ottaa hiukan välimatkaa?
tehvehdin naapuriani ja saatan vaihtaa pari sanaa säästä mutta en tee sen lähempää tuttavuutta. Ohiajavia autoja kyllä ajelee mutta kyllä niidenkin määrä pikkuhiljaa vähenee kun vuosia kuluu.
Miksi sinua niin kovasti häiritsee se mitä muut sinusta ajattelevat.
Tämä toisten ihmisten asioiden jauhaminen ja arvosteleminen ei ole mikään uusi ilmiö. Se on ilmiönä yhtä vanha, kuin ajatteleva ihminen.
Mieti miten paljon saat informaatiota itse hänestä joka arvostelee negatiiviseen sävyyn.(mielenkiintoista)
Lakkaa välittämästä ihmisten puheista ja iloitse omista pienistä ja suurista asioista jotka ovat tärkeitä sinulle, mutta ei muille. Älä enää mieti "mitähän tästäkin taas sanotaan".
Elämä on liian lyhyt tällaisen käytöksen murehtimiseen.
Itse iloitsen siitä kun "hienosto rouva" näkee minut kuokkimassa maatani tai pesemässä taloni kattoa. Joskus olen niin römpsyisissä vaateissa, että rouvaakin hävettää. Se on minun nautintoni. Hänen nautintonsa on tuoksua hyvälle hienoissa vaatteissa ja turkissa ja näyttää se muille.
On meillä yhteinenkin asia, ja se on lapset. Olemme niin ylpetä lapsista, että heistä kilpaa kehuminen on mukavaa. On myöskin kiva jutella ja moikata lapsia. Mitäs kuuluu jne...
Katson että hänellä on oikeus ajatella minusta mitä haluaa. Niiden ajatusten en anna vaivata itseäni ja miksi antaisin? Onhan minullakin ajatuksia hänestä, joita en menisi laukomaan muille, vaan pidän ne ominani;)
Ja yksi neuvo, seurustele vain ihmsten kanssa joista pidät ja joiden seurassa viihdyt. Muun anna mennä menojaan, älä takerru siihen mikä tekee mielesi raskaaksi.Sinulla on oikeus tehdä asiat omalla tavallasi...