Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
** elämää uudella omakotialueella**
15.11.2009 |
Ihan pakko nyt aloittaa keskustelu itseäni kiinnostaneesta / vaivanneesta asiasta. Olemme asuneet nyt reilut pari vuotta tällä alueella uudessa talossamme, jonka ostimme valmiina, emme siis ole rakentaneet itse. Koko alue on "uusi", kaupungin kaavoittama alue. Etupäässä ok-taloja, muutama rivitaloyhtiö.
Miehen kanssa olemme välillä itkeneet ja nauraneet tätä eloa ja oloa täällä. Ihmiset ovat uskomattoman kilpailuhenkisiä, uteliaita ja arvostelevia. Uskomatonta, että useita kokokaisia katuja ihmiset tuntevat ja tietävät jotankin toisensa. Ikäänkuin täällä täytyisi olla tekemisissä jollain tasolla koko alueen ihmisten kanssa. etenkin lapsiperheet tuntuvat tietävän toisensa ja toistensa asiat. Meille on siunaantunut muutama hyvä ystäväperhe, mutta usein heidänkin kanssaan keskustelu kääntyy joidenkin toisten perheiden asioihin. Ei tarvitse kuin kahvipöydästä nähdä tiellä menevän jonkin niin jo on juttua tästä.. ja aina negatiivista. Täällä on ruodittu ihmisten parisuhteet, lasten kasvatus (tai heitteillejättö), arvosteltu talot, pihat, ulkonäkö...
Koko katu tuntuu tietävän jos jollain on oikeudenkäynti, aviokriisi, menovaihde tai vatsatauti päällä..
Olen korviani myöten täynnä tätä aluetta. Jos et ole ehtinyt rakentaaa kompostia, laatoittaa pihaa tai siistiä ojanpiemtaretta niin jo kuuluu, että mitä aiot tuolle tehdä? Ja sitten kun teet jotain, tulee joka suunnalta ohjeita oikeasta rakennustavasta.. mies on niin kyllästynyt ylipäänsä edes tekemään pihalla mitään kun mitään ei saa rauhassa tehdä. Ja mitä tahansa teet, niin aina tulee parempia ohjeita joka aidan takaa... milloin olisi pitänyt olla milli hienompaa hiekkaa tai sentti paksumpaa styroksia.
Sitten yksi suurimmista raivostuttavista elämänlaatua huonontavista tekijöistä on ihmisten kyttäys ja arvostelu. Tällaisella alueella olet vahingossa ilmoittautunut julkiseen "asumisen mittelöön".. kuin missikisoihin. Me luulimme vain ostaneemme perheellemme kodin. Alueen ulkopuoliset ajavat hiljaa autoillaan ohi tai mikä pahinta, saattavat pysähtyä jopa talosi eteen ääneen arvostelemaan ystävälleen tai puolisolleen taloa tmv vaikka itse olemme lasten kanssa pihassa vieressä...
Samoin itse alueen ihmiset puhuvat paljon toistensa valinnoista. Tiedän, koska he puhuvat samanlaisia asioita minulle lähes jokaisen talosta tai pihoista. Sunnuntaisin kävellään kierros lasten kanssa asuleella ja tervehditään naapurustoa.. selän takana sitten muut jutut.
Miten te muut samankaltaisella alueella asuvat olette kokeneet, onko muualla tällaista? Paljon tuttavaperheiden kanssa olemme puhuneet ja samanlaisia kokemuksia on heillä. Muutama jo pois muuttanut, vähän syrjemmälle. Jotenkin sitä ihmiset ajattelee että se tietty talo on se unelma, mutta ehkä vielä suurempi asia on se missä se talo on.
Kommentit (76)
alueita. Korttionmäkin on kyllä tällainen juoruilun ja yhteisöllisyyden tyyssija. Enkä tarkoita välttämättä edes negatiivisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siispä googletin ja ainakin kolmisen vuotta sitten Bauhausissa myytiin sellaisia. Eihän se mitään maksa, jos kysyy, mistä niitä on tilattu.
Ei välttämättä ole tae hyvästä kaveruudesta. Täälläpäin kun on hirmuisesti 6-8-vuotiaita lapsia, sekä tyttöjä että poikia on myös kovasti kuppikuntaisuutta lasten keskuudessa. Isoissa porukoissa keksitään kaikenlaista, välillä kiellettyäkin ja kun aikuiset ei valvo niin...
Lisäksi etenkin kesäisin kun ovat ulkona keskenään aamusta iltaan, sattuu myös ikäviä asioita. Kiusataan paljon ja oppivat katujen tavat toisiltaan.
Mieluummin jossain sivummalla ja pari hyvää kaveria, kuin tämmöistä laumatouhua.
Olishan siellä lapsille kavereita, mutta mukana saisi sitten kyllä totaalista yhteisöelämää - liikaa! Olen jopa kuullut yhden alueella asuvan suusta: "...mutta kun kaikilla siellä on..." *huokaa syvään*
sanoa että itsellä ei ole tuollainen tullut edes mieleen koskaan! Me asumme vanhalla rintamamiestalo-alueella, täällä asuu iloisessa sekamelskassa sekä alkuperäiset mummot ja papat kuin nuoret perheetkin, kaikki sulassa sovussa ja hyvin toimeentullen. Ilmeisesti tuo talojen "vaatimattomuus" ja asukkaiden suuri ikähajonta tuo mukanaan sen ettei kilpavarustelulle ja muiden arvostelulle ole tarvetta.
Teidän sijassanne varmaan kieltäytyisin osallistumasta mukaan tuohon touhuun ja tekisin sen myös selväksi.
Minulla samanlaiset kokemukset vanhasta ok alueesta.
Mekin asumme udella alueella, jonne vielä osa rakentaakin.
Itsekin joskus olen kateellinen naapurille, jolla kaikki oli valmista samantien. Mies on kätevä ja nopea käsistään.
Kyllä oma miehenikin osaa, mutta on hieman taipuvaisempi laiskotteluun...
Me olemme varmasti ne joista eniten puhutaan. Varmasti pienituloisempia alueellamme. Erikoisia kun emme sen kummemmin ole tekemisissä naapureiden kanssa.
Kaksi autoa on, mutta aika vanhaa vuosikertaa. Ja talo on vielä parin vuoden asumisen jälkeen keskeneräinen! Voitte siis arvata, että meidän elämässämme riittää arvosteltavaa.
Ainut mistä olen ap:n kanssa hieman erimieltä, on nuo sunnuntai-ajelijat. Monet ajelee sen takia, että suunnittelevat itse rakentamista, niin mekin ennen omaa projektia ajeltiin. Saatetaan katsella vaikka talomaalin sävyä. Tietysti on niitä pelkkiä arvostelijoitakin mukana, mutta pitää olla oma itsetunto kohdillaan ja olla välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan myös kerrostalossa ns. huonomaineisella alueella (vaikkei tämä oikeasti erityisen huonoa ole). Eipä ole tarvinnut stressata naapureista, kun väkeä on monenikäistä ja monenlaista. Jotkut mummot ehkä juoruavat, mutten onneksi ole kovin tietoinen heistä.
Ollaan mietitty haluttaisiinko omakotitaloon, mutta jostain syystä juuri uudet alueet ovat mietityttäneet. Olisi kiva, kun lapsella olisi kavereita naapurustossa (vaikka onhan niitä täälläkin), mutta uusilla alueilla käydessä tulee sellainen "mitä minä täällä tekisin" -olo. En vain saa noihin uusiin omakotitalopeltoihin mitään otetta. Tietty se tuntuisi erilaiselta, jos asuisimme siellä. Ap:n kirjoitus laittaa jälleen miettimään, onko meidät tehty asumaan lähiössä kerrostalossa, jossa on paljon väkeä.
Tuolla nro 11 haluan vastata että me olemme lähtöisin vanhalta ok-alueelta ja olemme tottuneet olemaan paljon pihalla.Rakastan puutarhahommia ja mullassa mylläystä ja haluan nauttia pihasta. Tämän takia olemme paljon ulkona. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta ja on välttämätöntä olla tekemisissä heidän ystäviensä perheiden kanssa. Vaikka kaikilla olisi vain 2 ystävää niin siinäkin on jo 6 perhettä (liikaa..)
Olisi mahtavaa mennä joskus ulos ilman että näkee ketään. Joskus katselen vain maahan kun kävelen varastolle puita hakemaan, ettei vaan kukaan bongaa minua..
Haluaisin olla ihan oma itseni. Postia hakemassa tukka sekaisin, vaikkapa miehen huppariin pukeutuneena. Hullutella lasten kanssa pihalla, leikkiä niin kuin meillä leikitään. Komentaa ja menettää hermonikin vielä.. mutta tosi tv jotenkin rajoittaa. Kyllä me tälläistä elämää elämmekin ja sekin puhututtaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin saa olla rauhassa, paremmin tunnemme vain yhden lapsiperheen, jolla samanikäiset lapset kuin meillä.
Me muutettiin pari kk sitten vanhalle ok-taloalueelle. Esim. meidän talo on rakennettu -89. On ollut siihen aikaan kallis hienostoalue, mutta ei tietenkään enää. Monet asukkaat ovat alkuperäisiä, ja lapsia ei ole kovinkaan monessa talossa. Minusta on ihanaa, kun ei koko ajan ovikello soi ja saa olla omissa oloissaan. En ole tutustunut kuin lähimmäisiin naapureihin ja siihen ainoaan lapsiperheeseen. Heihinkin koitan pitää mahd. etäiset välit ja hyvin näyttää onnistuvan!
Me taas asutaan vanhalla rivarialueella, yhdellä Suomen vanhimmista. Naapurit ovat aika paljon tekemisissä toistensa kanssa, ikähaitari on suuri. Tuloerotkin samoin, koska vanhemmat asukkaat lienevät melko pienituloisia eläkeläisiä. Minusta on ihanaa, että lähellä asuu ihmisiä, joiden kanssa voi seurustella. Lapsille on leikkikavereita eikä leikkikentällä tarvitse olla yksin. En ole juoruiluun törmännyt ollenkaan, johtuuko siitä, että en itse juoruile.
Eipä ihme, että suomalaisia pidetään jöröinä ja sulkeutuneina, jos on noin vaikeaa asua ihmisten keskellä kuten useimmilla vastanneilla tuntuu olevan. Kamalaa, yhtäkin oli pyydetty jätskille terassille...
Nyt toisaalta ymmärrän, miksi meitä katsotaan hieman vinoon, olemmehan pyytäneet naapureita näin pikkujouluaikaan meille glögille. Mitäköhän meistä nyt ajatellaan, hui...ja välillä käymme naapurin mummon luona syömässä juuri paistettuja karjalanpiirakoita kun kutsutaan, pitänee ilmeisesti lopettaa tuokin ja antaa mummelin homehtua yksin naapurissa.
Olette te palstalaiset aikamoisia, kiitos läpileikkauksesta suomalaiseen sielunmaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se menee sellaisen yliuteliaisuuden ja jopa ilkeän urkkimisen puolelle. Lisäksi kateus jyllää...
Mun vanhemmat rakensi vastaavalle alueelle eläkepäiviksi talon ja ovat ihmetelleet samaa ilmiötä. Heillä on onneksi suojana se, että ovat niin vanhoja toisiin verrattuna, taloudellinen asema varmaan vähän toisenlainen kuin suurimmalla osalla ja nämä nuoret perheet eivät ajattele edes kilpailevansa seitsemänkymppisten kanssa. He saavat olla rauhassa, mutta sivusta seuraavat tuota juoruilua ja vertailua ihmeissään...
Ollaan sitten ilmeisesti mustia lampaita tällä alueella eikä meillä oikein tuttaviakaan tässä samalla kadulla ole kun en jaksa jauhaa muiden pihoista,autoista,taloista tms vaan jätän yhteydenpidon tuohon moikkailuun. Ohiajavia autoja oli ensimmäisenä kahtena kesänä PALJON, päivittäin useita jotka tosiaan pysähtyivät kohdalle ja ikkunat auki arvostelivat, mutta nyt kolmantena kesänä enää ehkä kymmenen viikossa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on uudehkolla aluella muita taloja isompi ja kalliimpi talo. Kaksi kallista autoa.
Muutama muu talo pääsee lähelle mutta tämä talo on näkyvällä paikalla kaiken lisäksi.
En tiedä mitä ohikulkijat ja kyttääjät ajattelevat mutta aloitusviestin luettuani haluaisin entistä enemmän tietää!
menoa löytyy, isosta vai pienestä kaupungista? Itse asumme uudella omakotitaloalueella n. 70 km Helsingistä, eikä täällä todellakaan ole tuollaista meininkiä. Mutta johtuisiko siitä, että suurin osa (kuten myös me) ollaan tavallisia työläisiä ja keskituloisia. Pihat ovat laidasta laitaan, osa ei ole saanut kolmessa vuodessa edes nurmikkoa istutettua kun taas osalla on viimeisen päälle kaikki valmista. vai olenko itse niin ulkona piireistä, etten vaan tajua mitään kyttäysmeininkiä olevankaan. En kyllä viihdy täällä lainkaan,mutta syyt siihen ovat ihan muualla (inhoan omaotitalon töitä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tallustele4 niissä virttyneissä Ainoissasi aamutakissasi postilaatikolle. Jos joku ohi kulkija tuppaa siihen niin, hönkäsi aamulla siihen päin, ennen hampaiden pesua...
Pidä "avohoidossa" t-paitaa talvipakkasella roskia viedessäsi ja ynähdä vaan MORO, kun naapurit tollottaa.
Miksi stressaat naapureistasi? Mitä hemmetin väliä sillä on, mitä ne teistä ajattelee. On aika tyhjä elämä, jos tarttee miettiä muiden asioita ja asenteita.
Mutta voisin kuvitella, että elämä tuollaisella alueella ON just tuollaista. Jatkuvaa vertailua naapurien välillä, kyttäilyä mitä kukin on ostanut jne. Jopa varmaan lasten välillä vertaillaan "varusteita". Ihan kamalaa!
Onneksi asumme maalla hehtaarin tontilla.
Alue: Aihe vapaa
Tällä alueella ei ole tuollaista. Ihmiset on ihan eri ikäisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Me ei olla juurikaan tekemisissä naapureiden kanssa, eivätkä toisetkaan naapurit näytä kuin tervehtivän toisiaan. Olin lapsena aina ärsyyntynyt kun äitini ei ollut naapureiden kanssa tekemisissä. Inhotti hänen epäsosiaalinen käytöksensä. Tajusin juuri että minusta on tulossa samanlainen. Ilmeisesti näin pääsee helpommalla.