Miksi isät eivät halua maksaa elatusmaksuja?

Jos maksuja maksaa vaan sen ajan, kun lapset asuu YKSIN äidin kanssa. Jos/kun perheeseen tulee uusi ihminen, ei mitään maksuja enää avuksi tarvita.

Jos maksuja maksaa vaan sen ajan, kun lapset asuu YKSIN äidin kanssa. Jos/kun perheeseen tulee uusi ihminen, ei mitään maksuja enää avuksi tarvita.

Mitä jos sillä äidin uudella puolisolla on 3 lasta ruokittavana toisaalla ja äidillä ja exällä 6? Luuletkos, että kovin moni silloin suostuisi muuttamaan yhteen jos uuden puolison tulisi kustantaa osa toisen miehen lasten kuluista ja mukuloita olisi 3 enemmän kuin mitä hänellä itsellään? Ja mitäs jos miehen entinen ei muutakaan kenenkään kanssa yhteen? Uusperheen mies siis maksaa 9:stä lapsesta kuluja 3 lapsen äidin kanssa?

ainakin meillä on ihan selvää, että äiti ei käytä edes omaa elatusosuuttaan saati edes kaikkea ulkopuolelta saamaansa. (lapsilisä, elari)



Jos tehdään pientä laskelmaa:

- asuminen (mitenkään ei ole perusteltua, että lapsen takia tarvittaisiin enenpää kuin yksi ylimääräinen makkari ja se maksaa yleensä 80 Euroa/kk) 100 Euroa sisältäen sähkön.

- Ruoka 100 Euroa/kk (20 päivää, syö koulussakin)

- Vaatteet. hygienia maksimissaan 20 Euroa/kk, koska vaatteet ostetaan täältä lähes 100%

- Sairaudenhoitokuluja ei ole ollut ainakaan nyt kolmeen vuoteen ja sittenkään ei juuri

- Ei harrasta mitään



Laitetaan sitten vielä satunnaisiin menoihin vaikka 40 Euroa/kk.



-> 260 Euroa/kk, äidillä



Meillä:

- puolikas makkarista eli 40 Euroa asumista

- Ruokaa (10 pv) 50 Euroa

- Ei erityiskuluja paitsi tietysti kuljetetaan kaikíssa huveissa, matkoilla yms., joihin äiti ei vie koskaan, mutta ei lasketa näitä kuitenkaan.

- Vaatteet, parturit, hygienia 50 euroa/kk

- Meille tuleminen noin 15 Euroa/kk



Eli meillä kuluja 155 Euro/kk vastaan äidin 260 Euroa.



Niin ja äiti saa mieheltä elarin 200 Euroa/kk ja lapsilisän eli 100 Euroa/kk.



Sinänsä se on selvä, että pitää maksaa, mutta voishan näitä joskus oikeasti laskeakin.

sillä nämä elatusasiat ovat nimenomaan niitä, joissa siperia opettaa... vasta kun on itse lähivanhempana tuskaillut sitä, että etä ei halua osallistua omien lastensa elatukseen, voi käsittää sen vitutuksen määrän, joka etän touhuista seuraa.



Niin se vaan on, että on olemassa totaalisen mulkkuja ihmisiä, jotka kuvittelevat että vanhemmuus päättyy eroon. Että kaiken vastuun lapsen huolehdinnasta voi sälyttää lähivanhemman hartioille. Lähivanhemmallahan ei ole mitään mahdollisuutta venkoilla yhtikäs misssään - jos lapsella ei ole riittäävästi vaatteita tai tarvikkeita, saa asiasta vähintään huomautuksia sekä päiväkodista että koulusta. Kuka muistuttaa etävanhempaa elatusvelvollisuuden jatkumisesta? Ei kukaan, koska etävanhempi voi helposti jättäytyä sivuun lapsen elämään liittyvistä arkisista asioista.



Omalle kohdallekin tällainen kusipää sattui, valitettavasti. Tyyppi antaa rahansa mieluummin hyväntekeväisyyteen ja turhuuksiin kuin OMIEN, aikoinaan toivottujen lastensa elatukseen. Syytä voi vain miettiä. Ainakaan meidän tapauksessa ei ole kyse siitä, että minä lähivanhempana tykkäisin haasata rahani meikkeihin ja turhuuksiin, ja olettaisin etän elättävän myös minut. Ei tosiaankaan. Etä tietää kulutustottumukseni ja voi olla aivan 100 % varma siitä, että ostan vain välttämättömimmän. Selitykseksi jää siis silkka kusipäisyys, itsekkyys ja lapsista piittaamattomuus.



Kannattaa myös muistaa se, että niin kauan kuin lähivanhempi huolehtii kaikista lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista, on hänellä varmastikin oikeus hankkia myös itselleen riittävästi hyödykkeitä. Jos rahat eivät ole varsinaisesti lapsilta pois (eli lapset eivät jää mitään tarpeellista ilman), ei kenelläkään pitäisi olla asiaan mitään nokan koputtamista.