Miten voitte väittää, että taloudelliset syyt ei ole peruste viedä alle 1v hoitoon?

Eikä kaikki edes halua osata asettua toisen asemaan.

Meillä on monta lasta ja olen ollut alusta asti opiskelija ja sitten työssäkäyvä äiti. Kotona olen ollut vauvan syntymän jälkeen 10kk:sta lähes kahteen vuoteen meidän taloudellisen tilanteen mukaan. Mies on pitänyt hoitovapaita 1 kk:sta-10 kk:n siten kuin taloudellinen tilanne on antanut myöten.

Meidän lasten hoitopäivät on n. 7 tuntisia, kun työjoissamme on hieman joustoa ja menemme töihin eri aikoihin. Tekisin lyhennettyä työpäivää, mutta koska emme tuloillamme yllä keskiansioihinkaan, se on tällä perhekoolla, asuntolainalla jne. mahdotonta. Mutta toisaalta näen, että lapset voi hyvin hyvissä hoitopaikoissaan ja tosiaan hoitopäiväkin on kuitenkin kohtuullinen ja lisäksi viikonloput on molemmilla vanhemmilla vapaat. Äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana kaikki hoitoikäiset lapsemme ovat olleet kotona, toki se aika on ollut kaikkein parasta aikaa :).

Luottakaa vain kaikki äidit valinnoissanne itseenne ja perheissä voi yhdessä kehitellä joustavia ratkaisuja, jotka on koko perheelle parhaaksi. Kukaan ulkopuolinen tuskin osaa perheen parasta määritellä.

Eikö voi ajatella laajemmin muita vaihtoehtoja, esim lyhempiä työpäiviä --> EI, lyhempiä työviikkoja --> EI, etätöitä --> VAIN SATUNNAISESTI jne. Jos mies on päivätöissä, voisiko molemmat lyhentää päiväänsä, toinen aamusta toinen illasta. --> MOLEMMILLA TYÖTUNNIT ON TEHTÄVÄ VIRASTOAJAN SISÄLLÄ Voisiko toinen tehdä kolmipäiväistä työviikkoa? --> EI Vaihtoehtojahan on vaikka miten paljon. JOS ei mikään näistä mitenkään onnistu, SEN JÄLKEEN voi miettiä voisiko/ kannattaisiko jommankumman vaihtaa työpaikkaa tai ottaa muun alan töitä väliaikaisti. Ainoa vaihtoehto ei siis ole vaihtaa heti maisteritason työtä sinne hesen kassalle!

Työpaikan vaihto ei onnistu nykyisessä työllisyystilanteessa. Tosin meillä lapsen ei tarvitse olla hoidossa kuin 6-7h/pv pph:lla, jolla on vain kaksi lasta hoidossa, mutta koska joutui aloittamaan 10kk ikäisenä, on kuraa tullut niskaan fanaatikoilta tuutin täydeltä.

jälleen ihmettelen, millaisia ja millä alalla ovat nämä työpaikat? Miten siellä on mahdollista jäädä äitiysvapaalle, sairauslomalle tai vuosilomallekaan?

Ei kaikkea tarvitse saada, eikä varsinkaan heti. Eikä aina tarvitse tehdä niinkuin muut. Omakotitalo ei ole mikään oletusarvo, johon kaikkien lapiperheiden tulisi pyrkiä.

Monet mun kaverit on tehneet niin, et on ostettu asunto isolla velalla joltai lähikunnan pellolta, jonne tarvii kaksi autoa ja josta työmatkat on pitkiä. Ja sitten kun lapsi tulee, huomataankin kuinka hirvittävän yksinäistä ja kuolettavan tylsää onkaan asua siellä "puhtaan luonnon keskellä jossa lapsen on hyvä kasvaa". Kaksi autoa ja laina on iso menoerä, joista ei voi tinkiä, ja kun ollaan totuttu kuluttamalla saamaan mielekkyyttä ja arvostusta elämään, niin on vaikea tottua tulemaan toimeen vähällä. Ja sit kun ei pää kestä sitä korvessa kökkimistä ja säästämistä, niin töihin vaan heti kun pääsee. Me tehtiin se päätös, että muutetaan sit sinne pellonpientareelle kun lapset on tehty ja heidän kanssaan oltu kotona kunnes ovat kypsiä hoitoon. Siihen asti voidaan varsin hyvin asua ilman autoa lähiössä vuokralla, ja kun alettiin säästämään lasta varten jo ennen kuin olin edes raskaana, niin ihan hyvin voin olla kotona monta vuottakin.Elintaso on ihan ok, ja palvelut ja harrastukset on kaikki lähellä. Mut ei varmasti tarvitse sanoa, että meitä pidetään vähän outoina. Tehdä nyt lapsi kaupungin saasteiden keskelle vuokra-asuntoon, ilman mitään pyrkimyksiä päästä porvarilliseen elämään kiinni! Epäilyttävää! Eikä autoa - miten ne pärjää? Ja me vaan eletään onnellisina. Eiköhän me ehditä hankkia materiaa vielä riesaksi asti.

jos voi valita päivätyön ja sen ilon, että näkee kouluikäisiä lapsia vapaa-aikanaan.

edelleenkään se keikkatyö ei sulje pois päivätyötä.

Aineenope ja it-alalla. Miehen työpaikalla ei voi tehdä kaikkea etänä. Itselläni ei lyhennetty työaika onnistu, koska lukujärjestystä ei voi taata niin, että tunnit olisi vain esim. 8-13, vaan tunnit voi olla vaikka 8-10, 12-15. Eli todellista työpäivän lyhennystä ei tule. Miehellä on liukuva työaika, mutta se ei meitä paljoa auta, kun emme halua ostaa toista autoa.

Itse en mielelläni jää sairaslomalle, ellei ole ihan pakko, koska työn joudun joka tapauksessa tekemään.

IT-alalla on työtilanne sen verran heikko, että pahemmin ei ole neuvotteluvaraa, jos töitä haluaa tehdä.

Mutta tosiaan, meillä on omasta mielestäni ihana tilanne. Lapsi, vaikka aloitti hoidossa hyvin nuorena, saa olla hoidossa pph:lla, jolla on vain kaksi lasta hoidossa ja hoitopäivät ovat vain 6-7tuntisia.

jälleen ihmettelen, millaisia ja millä alalla ovat nämä työpaikat? Miten siellä on mahdollista jäädä äitiysvapaalle, sairauslomalle tai vuosilomallekaan?

ja mies on virastoajat töissä.

jos voi valita päivätyön ja sen ilon, että näkee kouluikäisiä lapsia vapaa-aikanaan.

edelleenkään se keikkatyö ei sulje pois päivätyötä.

Aineenope ja it-alalla. Miehen työpaikalla ei voi tehdä kaikkea etänä. Itselläni ei lyhennetty työaika onnistu, koska lukujärjestystä ei voi taata niin, että tunnit olisi vain esim. 8-13, vaan tunnit voi olla vaikka 8-10, 12-15. Eli todellista työpäivän lyhennystä ei tule. Miehellä on liukuva työaika, mutta se ei meitä paljoa auta, kun emme halua ostaa toista autoa. Itse en mielelläni jää sairaslomalle, ellei ole ihan pakko, koska työn joudun joka tapauksessa tekemään. IT-alalla on työtilanne sen verran heikko, että pahemmin ei ole neuvotteluvaraa, jos töitä haluaa tehdä. Mutta tosiaan, meillä on omasta mielestäni ihana tilanne. Lapsi, vaikka aloitti hoidossa hyvin nuorena, saa olla hoidossa pph:lla, jolla on vain kaksi lasta hoidossa ja hoitopäivät ovat vain 6-7tuntisia.

jälleen ihmettelen, millaisia ja millä alalla ovat nämä työpaikat? Miten siellä on mahdollista jäädä äitiysvapaalle, sairauslomalle tai vuosilomallekaan?

teillähän on kuitenkin mielestäni suht hyvä tilanne, kun päivät ovat noinkin lyhyitä.

Miehesi kuitenkin saisi jonkin verran tehtyä töitä etänä? Ja onko miehelläsi tosiaan sellainen tilanne, että kengänkuva tulisi takamukseen, jos pyytäisi vähemmän työtunteja?

Ja eikö aineenopettaja voi lyhentää työviikkoa? Kyllä minun opiskeluaikoinani oli opettajilla esim omien opintojen vuoksi päiviä, jolloin heillä ei ollut opetusta lainkaan ja esim osa-aikaeläkeläisiä.

Näyttää siltä, että taas on yksinkertaisesti kyse työnantajien joustamattomuudesta.

ja mies on virastoajat töissä.

jos voi valita päivätyön ja sen ilon, että näkee kouluikäisiä lapsia vapaa-aikanaan.

edelleenkään se keikkatyö ei sulje pois päivätyötä.

nehän ovat ihan eri asioita. Pelkkä keikkatyö ei sulje päivätyötä pois, vaan miehen työaika ja kouluikäiset lapset.

On varmasti osaltaan kyse myös työnantajan joustamattomuudesta.

Mutta siis lukkarin rukkaus niin, että tekisin esim. nelipäiväistä viikkoa ei onnistu ilman hyvää syytä, ja tämä ei syyksi kelvannut. Neuvottaluasemani oli aikoinaan heikko, kun parikymmentä muutakin pätevää olisi ollut heti valmiina tarttumaan toimeen. Taloudellisestikin tuo olisi ollut aikamoinen uhraus. Osa-aikaeläkeläisiä meillä ei ole, eikä työnantaja niitä edes suosittele, koska ei tosiaan voi taata, että tunnit sijoittuisivat järkevästi päivään.

Mies tekee etänä kaikki lapsen sairaspäivät ym., mutta on työssään tärkein linkki asiakastapaamisissa ym., joita ei voi kotoa käsin hoitaa. Hänen työyksikkönsä paikkakunnallamme on sen verran pieni, että töitä on tehtävä silloin kun niitä on, tai vaihtoehtona saattaa olla, että emäfirma vie officen tästä kaupungista pois.

Itse pidän tilannettamme hyvänä. Ikäväkseni olen saanut kuraa niskaani kuitenkin.

teillähän on kuitenkin mielestäni suht hyvä tilanne, kun päivät ovat noinkin lyhyitä.

Miehesi kuitenkin saisi jonkin verran tehtyä töitä etänä? Ja onko miehelläsi tosiaan sellainen tilanne, että kengänkuva tulisi takamukseen, jos pyytäisi vähemmän työtunteja?

Ja eikö aineenopettaja voi lyhentää työviikkoa? Kyllä minun opiskeluaikoinani oli opettajilla esim omien opintojen vuoksi päiviä, jolloin heillä ei ollut opetusta lainkaan ja esim osa-aikaeläkeläisiä.

Näyttää siltä, että taas on yksinkertaisesti kyse työnantajien joustamattomuudesta.

työtunteja", kuten joku vähän naiivisti ehdotti. Ei siellä työtunteja lasketa eikä kellokortin kanssa pelata, työnteko on laajoja projekteja, joilla on määräajat ja ne pyritään tekemään edes jotenkuten järkevien työaikojen puitteissa, eikä päivät tahdo yleensä edes riittää, työtä jää vielä illalle ja viikonlopullekin, etenkin jos deadline pukkaa päälle. Ei siellä voi pyytää vähempiä työtunteja, hoidat jonkun projektin tai et hoida. Toki joskus voi olla mahdollista neuvotella pienempää osuutta jostain projektista tai joustavampaa aikataulua mutta yleensä ottaen tällaiset nyky-yt-aliresursointihengessä ei herätä ainakaan positiivista vastakaikua työnantajassa.

niin kauan kun olet kotihoidontuella. Sen jälkeen vasta (3v) saat ainoastaan alennettua tukea jos jäät kotiin nysväämään....

Otin selvää kun olisin halunnut jäädä kotiin hoitamaan lasta, mutta ei onnistu valtionapu jos on työ odottamassa ja omaehtoisesti haluaisin kotona olla.

työtunteja", kuten joku vähän naiivisti ehdotti. Ei siellä työtunteja lasketa eikä kellokortin kanssa pelata, työnteko on laajoja projekteja, joilla on määräajat ja ne pyritään tekemään edes jotenkuten järkevien työaikojen puitteissa, eikä päivät tahdo yleensä edes riittää, työtä jää vielä illalle ja viikonlopullekin, etenkin jos deadline pukkaa päälle. Ei siellä voi pyytää vähempiä työtunteja, hoidat jonkun projektin tai et hoida. Toki joskus voi olla mahdollista neuvotella pienempää osuutta jostain projektista tai joustavampaa aikataulua mutta yleensä ottaen tällaiset nyky-yt-aliresursointihengessä ei herätä ainakaan positiivista vastakaikua työnantajassa.

LAkisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, jolla saat lyhennetty työtuntejasi.

Olin ennenkin tätä mieltä mutta esikoisen (nyt 1 v 2kk) synnyttyä asia on suorastaan kirkastunut minulle. Asumme lähiössä kerrostalokolmiossa, asumiskulut n. 750/kk. Meillä olisi varaa asua (hieman) "paremmin", mutta lapsen kanssa kotona oleminen on molemmista ollut niin hauskaa ja palkitsevaa ja arvokasta, että kumpikaan ei halua menettää hetkeäkään siitä, ja isompi laina tosiaan pakottaisi molemmat töihin melko pian. Tämähän on yksinkertaista matematiikkaa. Näin asuen olin itse helposti vuoden kotona ja mies aikoo olla nyt toisen vuoden, jonka jälkeen jään itse vielä muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

Olen suorastaan yllättynyt, että tällainen ratkaisu (että asutaan tulohin nähden "huonosti" kun lapset pieniä) tuntuu olevan niin poikkeuksellinen, kun siinä on niin paljon hyviä puolia.

Monet mun kaverit on tehneet niin, et on ostettu asunto isolla velalla joltai lähikunnan pellolta, jonne tarvii kaksi autoa ja josta työmatkat on pitkiä. Ja sitten kun lapsi tulee, huomataankin kuinka hirvittävän yksinäistä ja kuolettavan tylsää onkaan asua siellä "puhtaan luonnon keskellä jossa lapsen on hyvä kasvaa". Kaksi autoa ja laina on iso menoerä, joista ei voi tinkiä, ja kun ollaan totuttu kuluttamalla saamaan mielekkyyttä ja arvostusta elämään, niin on vaikea tottua tulemaan toimeen vähällä. Ja sit kun ei pää kestä sitä korvessa kökkimistä ja säästämistä, niin töihin vaan heti kun pääsee.

Me tehtiin se päätös, että muutetaan sit sinne pellonpientareelle kun lapset on tehty ja heidän kanssaan oltu kotona kunnes ovat kypsiä hoitoon. Siihen asti voidaan varsin hyvin asua ilman autoa lähiössä vuokralla, ja kun alettiin säästämään lasta varten jo ennen kuin olin edes raskaana, niin ihan hyvin voin olla kotona monta vuottakin.Elintaso on ihan ok, ja palvelut ja harrastukset on kaikki lähellä.

Mut ei varmasti tarvitse sanoa, että meitä pidetään vähän outoina. Tehdä nyt lapsi kaupungin saasteiden keskelle vuokra-asuntoon, ilman mitään pyrkimyksiä päästä porvarilliseen elämään kiinni! Epäilyttävää! Eikä autoa - miten ne pärjää?

Ja me vaan eletään onnellisina. Eiköhän me ehditä hankkia materiaa vielä riesaksi asti.

mutta kun työ on sen luonteista, että osittainen hoitovapaa ei ole millään järjestelyllä mielekästä niin työntekijälle kuin työnantajallekaan.

Juu, kyllä meillä voi mies tehdä 6h työpaikallaan ja lähteä kotiin lähes joka päivä (palaveripäiviä lukuunottamatta), mutta se tarkoittaisi sitä, että loput työt hän tekisi sitten illalla kotona. On paljon järkevämpää, että hän tekee töitä työpaikalla ja on kotona ollessaan _ihan oikeasti_ kotona.

Ja omalla työpaikallani lyhennetyt, eli vajaat työtunnit saattavat tarkoittaa sitä, että töitä on 8-10 ja 12-15 (sen sijaan, että olisi 8-15), joten ketä se hyödyttää?

LAkisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, jolla saat lyhennetty työtuntejasi.

vaatiminen johtaa potkuihin seuraavissa YT-neuvotteluissa.



Itse olen mainosalalla, joka on ns. villi ala, eli ei ole alan työehtosopimusta. Jotkut noudattavat ERTOa, useimmat ei mitään. Tiedän historiasta, että omassa toimistossamme lyhennetty työaika = potkut seuraavan ,mahdollisuuden tullen. Lyhennttyä tekevän työt kun kaatuvat muiden niskaan.



Kaunis ajatus, todellisuus on toista.



Itselläni on jo isommat lapset, mutta tiedän parin pienen äidin tuskailun ja sinnittelyn töiden paineessa - projektit tehdään kun asiakas vaatii. Siinä on vaan niin paha sanoa, että kun mulla on huomenna se vapaa. Ihan tavallista on, että lomia siirretään jne. JOissain isommissa toimistoissa palkka on toki hyvä (tarkoittaen, että työaikaa ei käytännössä ole), meillä kuitenkin palkka alle suomalaisen keskipalkan. Ja turha kai edes sanoa, että haen koko ajan, muuta. Tällä hetkellä se vaan on helpommin sanottu kuin tehty.



Etätyö ei onnistu ohjelmien lisenssien ja koneiden tehon vuoksi - yllättäen työnantaja ei ole halukas hankkimaan porukalle kotiin koneita ja tuhansien eurojen ohjelmia jotta tyypit voisi siinä samalla esitteen taittamisen lomassa antaa pikku-Maijalle välipalaa.



TÄMÄ on todellisuutta todella monissa työpaikoissa, onneksi ja toivoakseni suunta alkaa kääntyä nuoremman polven astuessa puikkoihin. Juuri luin positiivisen jutun Talouselämästä toisenlaisesta organisaatiosta.

tällaisia epäkohtia työpaikoissa ja työelämässä on, miksei niitä tuoda esiin näissä keskusteluissa. Kerrotaan vain, että on pakko mennä töihin, kun ei ole varaa olla kotihoidon tuella. Tulee sellainen käsitys, että sitä rahaa on oltava vaikka miten paljon, kun töitäkin tehdään 40 tuntia viikossa.



Miksi nämä epäkohdat ja hankaluudet ohitetaan sanomalla: "joillakin työt on tehtävä virastoaikana"? Eihän se ole mikään syy siihen, että töitä ei saa mitenkään neuvoteltua lapsen hoidon kannalta järkevämmäksi.



Ja edelleen ihmettelen miten on sitten ylipäätään ollut mahdollista olla äitiysvapaalla, jos ei ole mahdollista tehdä töitä vähemmän. Tai miten ne sairauslomat ja vuosilomat järjestetään, jos "projektit tehdään kun asiakas vaatii" jne?