Haluttomuudesta :(

Minä olen haluton ja mies ei uskalla-osaa-halua pyytää seksiä, joten seksiä on vain harvoin ja nekin aina minun aloitteestani. Kahden lapsen jälkeen kostuminen on vaikeaa, ja ei vaan sytytä se perussetti mitä meillä on. Liukkaria tietty käytetään kun seksiä on, että ei mennä kuiviltaan(jos joku siihen tarttuu:))



Me ei osata puhua seksistä, tai sen ongelmista. Ja jos joku puhuu, se olen minä, eikä mies paljoa ota kantaa. Minä olen aina ollut se, jolla on vaikeuksia saada orkku, ollaan hommattu tärisyttimiä ym mutta ei niistä paljon apua ole. Siksi tuntuu niin tyhmältä että minun pitäisi olla kuitenkin aina se aloitteentekijä, vaikka en itse siitä edes nauti sen vertaa kuin mieheni.



Aloitteen mies saattaa tehdä vain siten, että tunnen mieheni kovettuvan. Joskus en tee mitään, ja mennään nukkumaan. Joskus sitten "annan säälistä", kun en halua olla pihtari ja haluan tuottaa mielihyvää miehelle kuitenkin. Mutta silti on vähän kurjat tunnelmat että miksi tämän pitää mennä näin.



Pitäisi ainakin puhua miehelle tästä mikä vaivaa, että se ei enää juuri edes yritä saada mua kostumaan ja haluamaan. Esimerkki eilisestä; kun tunsin miehen kovettuvan, hyväilin sitä ja kun mies sitten ehdotti lopulta yhdyntää, se vain vähän kokeili mun alapäätä että "tarvitaanko liukkaria"... ja haki liukkarin... ja minä kun olin kerrankin melko ylpeä että olin hieman kostunut! Huoh... Olisi voinut tehdä jotain sen eteen että keinotekoista kosteutta ei olisi tarvittu. Mutta kyllä, olen satavarma että mies olisi nuollut ja käyttänyt lelua ja tehnyt mitä pyytäisin, mutta en vaan jaksa pyytää, kun ei juurikaan muuten haluta.



Tiedän, että mun pitäisi nostaa kissa pöydälle, mutta en jaksa TAAS olla se aloitteentekijä!