te jotka ette usko Jumalaan, niin

Kun ihminen kuolee hän siirtyy joko taivaaseen tai helvettiin odottamaan lopullista tuomiotaan. Kun maanpäällinen elämä on loppunut aikanaan ja on tuomion aika, päätetään ihmisten lopullinen kohtalo. TÄllöin on siis vielä mahdollisuus päästä helvetistä taivaaseen, kun ihmisen maanpäällinen elämä käydään läpi.



Ne ketkä ovat joutuneet helvettiin, kärsivät siellä oman aikansa ja lopulta heidän sielunsa hävitetään kokonaan, taivaaseen päässeet elävät iankaikkisesti paratiisissa. NÄmä perustuu raamattuun ja ilmestykseen raamatun salaisuksista. Ja ovat niin totta kuin että olen olemassa.

Kun ihminen kuolee hän siirtyy joko taivaaseen tai helvettiin odottamaan lopullista tuomiotaan. Kun maanpäällinen elämä on loppunut aikanaan ja on tuomion aika, päätetään ihmisten lopullinen kohtalo. TÄllöin on siis vielä mahdollisuus päästä helvetistä taivaaseen, kun ihmisen maanpäällinen elämä käydään läpi.

Ne ketkä ovat joutuneet helvettiin, kärsivät siellä oman aikansa ja lopulta heidän sielunsa hävitetään kokonaan, taivaaseen päässeet elävät iankaikkisesti paratiisissa. NÄmä perustuu raamattuun ja ilmestykseen raamatun salaisuksista. Ja ovat niin totta kuin että olen olemassa.

Kuka päättää? Ilmeisesti Jumala? Mutta kuka passittaa helvettiin? Sama tyyppikö? Millainen se paratiisi on? Taivassa? Tuossako, minkä me kaikki voimme nähdä, harmaa just nyt? Jos mokaa, niin onko helvetti odotettavissa? Armotonta...

Kun kuolen, en ole enää olemassa. Eli se on siinä sitten.



Mä en tajua miten joku sitä iänkaikkista elämää kaipaa. Mitä jännää siellä jossain taivaassa olisi lennellä? Ihan höpsö ajatuskin. Mä pystyn hyväksymään, etten olen ikuinen.

Minä uskon, että se tietoisuuskeskittymä, joka kuollut ihminen on, lakkaa olemasta. Ihmisen keho hajoaa ja materia siirtyy kiertoon, todennäköisesti myös osaksi uusia tietoisuuskeskittymiä. Jos halutaan, voidaan sanoa, että kuollut ihminen jatkaa elämäänsä näin, osana upeaa, käsittämättömän monimuotoista elämää universumissa.



Ja toki elämä jatkuu myös muissa tietoisuuskeskittymissä, jäljelle jääneiden muistoissa. Näitä muistoja voidaan tallentaa myös niille, jotka eivät kyseistä ihmistä henkilökohtaisesti tunteneet.



En pelkää kuolemaa enkä tarvitse uskoa lohduttamaan minua. Kaikki se, mitä elämä itsessään on ja miten se on syntynyt, on mielestäni niin upeaa, etten tarvitse muuta.

jatku, täysin absurdi ajatuskin että kuoleman jälkeen elelisi jossain taivaassa pilvien päällä. vain erittäin heikot ihmiset jotka eivät elämää hyväksy voivat tuohon soopaan uskoa. naurettavaa edes puhua tästä..

että elämä vielä jatkuisi. Sitten kun se elämä päättyy niin se päättyy eikä sen jälkeen ole mitään.

En usko mihinkään jumaliin, joten elämä päättyy kun ihminen kuolee. Voin vain elää tämän yhden elämäni mahdollisimman hyvin ja nauttia siitä. En näe mitään järkeä kituuttaa tai kärsiä koko ikääni siinä toivossa että sitten kuoleman jälkeen koittaa autuus. Elämä on tässä ja nyt

Miksi kuvittelet, että uskovan elämä on kituuttamista tai kärsimystä? Itse olen alkanut nauttia elämästä vasta nyt, kun aloin oikeasti luottamaan Jumalaan. Minulle usko Jumalaan on juurikin tuota hetkeen tarttumista, eli kuten kirjoitit "elämä on tässä ja nyt". Siis olen uskon kautta oppinut luottamaan Jumalaan ja elämään ja nauttimaan joka hetkestä ilman pelkoa seuraavasta hetkestä. Elämäni ei todellakaan ole kärsimystä tai kituuttamista :)

Musta tuntuu, että ateistit ovat ateisteja monesti sen takia, että käsittävät uskon ihan väärin, joko tahallaan tai typeryyttään. Ei tämä ole mitään kuivaa sääntökirjan mukaan elämistä, vaan vapauttavaa ja rakkauden täyteistä elämää. Ihmeen negatiivinen kuva. Toki on niitäkin uskontojen uhreja, jotka noudattavat sääntöjä, eivätkä kuuntele sydäntään. Se on kuitenkin eri asia, kuin sydämen usko. Itse en mitään ihmisten sääntöjä kumarra, Jumala kyllä neuvoo sydämen ja omantunnon kautta, kun vaan on tarpeeksi herkkä kuulemaan.

Se oli sitten siinä. Ruumiini palautuu luonnon ikuiseen kiertokulkuun energian häviämättömyyden lain mukaisesti joten siinä mielessä en koskaan lakkaa olemasta.

Lentokoneessa miljoonien kilometrien korkuudessa. Näin ikkunasta välähdyksen Jumalan Kultaisesta kaupungista eli Taivaasta.

Taivaassa sijaitsee siis kirjaimellisesti kultainen kaupunki!

Jumala ja Jeesus vilkuttivat minulle. Ajattelin "aijai pian minäkin pääsen tuonne Kuultaiseen Kaaupunkiin" kun elämä minusta jättää.

Eikä asia sen kummemmin mietitytä.

Itse en mitään ihmisten sääntöjä kumarra, Jumala kyllä neuvoo sydämen ja omantunnon kautta, kun vaan on tarpeeksi herkkä kuulemaan.

[/quote]

Minusta kuulostaa siltä että sinun jumalasi on yhtä kuin omatunto. Kyllä minäkin omaatuntoani kuuntelen, mutta en kutsu sitä jumalaksi, enkä itseäni uskovaiseksi.

Mitä tulee kuoleman jälkeisiin tapahtumiin, niin sen allekirjoitan, että kyllähän elämä tavallaan ikuista on, sen huomaa jo kun seuraa miten luonto toimii. Ihmisen elämä jatkuu mullassa ja maan ravinteina jne. Niinpä tulisi luontoa kunnioittaa ja paljon. Se käsittää puineen pensaineen myös esi-isämme. Ehkä se taivas onkin sitten se multa ja maa??! Ehkä nämä asiat ovat kuitenkin vain eri termejä; jumala/omatunto, taivas/multa.

Et sitten lukennut jatkoviestiä, jossa kirjoitin että JOTKUT silti uskovat niin.

Ja en todellakaan ole ateisti vain siksi, että olisin käsittänyt uskon ihan väärin. Sehän tarkoittaisi että minusta tulisi uskovainen heti kun sopiva uskonto vain sattuisi kohdalle, ja niin ei tule käymään. Olen ateisti, koska en usko mihinkään yliluonnolliseen. En usko olemattomiin, mitä ei pystytä selittämään ja todistamaan. En sen takia että haluaisin välttää jotain tyhmänä pitämiäni sääntöjä tms. vaan puhtaasti sen takia ETTEN USKO JUMALIIN tai satuolentoihin. Ja näin on muuten ollut aina, en ole uskonut niin kauan kuin muistan, en edes alle kouluikäisenä.

T: nro 4 (ja joku toinenkin viesti oli siis minun)

Miksi kuvittelet, että uskovan elämä on kituuttamista tai kärsimystä? Itse olen alkanut nauttia elämästä vasta nyt, kun aloin oikeasti luottamaan Jumalaan. Minulle usko Jumalaan on juurikin tuota hetkeen tarttumista, eli kuten kirjoitit "elämä on tässä ja nyt". Siis olen uskon kautta oppinut luottamaan Jumalaan ja elämään ja nauttimaan joka hetkestä ilman pelkoa seuraavasta hetkestä. Elämäni ei todellakaan ole kärsimystä tai kituuttamista :)

Musta tuntuu, että ateistit ovat ateisteja monesti sen takia, että käsittävät uskon ihan väärin, joko tahallaan tai typeryyttään. Ei tämä ole mitään kuivaa sääntökirjan mukaan elämistä, vaan vapauttavaa ja rakkauden täyteistä elämää. Ihmeen negatiivinen kuva. Toki on niitäkin uskontojen uhreja, jotka noudattavat sääntöjä, eivätkä kuuntele sydäntään. Se on kuitenkin eri asia, kuin sydämen usko. Itse en mitään ihmisten sääntöjä kumarra, Jumala kyllä neuvoo sydämen ja omantunnon kautta, kun vaan on tarpeeksi herkkä kuulemaan.

Ihan pöpiä kuvitella, että kuoleman jälkeen olisi vielä jotain, hoitolaan joutais, jos mä saisin päättää!

jatku, täysin absurdi ajatuskin että kuoleman jälkeen elelisi jossain taivaassa pilvien päällä. vain erittäin heikot ihmiset jotka eivät elämää hyväksy voivat tuohon soopaan uskoa. naurettavaa edes puhua tästä..

haluaisit uskoa mutta et usko? niin, uskonnon nimissä voidaan tehdä kaikkea ikävää. silti uskon Jumalaan hyvyyden lähteenä. ihmiset sitten olemme millaisia kukin olemme. emme ainakaan täydellisiä.

haluaisin uskoa jälleensyntymiseen.Samoin kuin esim. Hindut. Eli "syntejä" hyvitettäisiin niin pitkään muissa eläinhahmoissa kunnes on taas "ansainnut" paikan ihmisenä ja saa yrittää uudelleen moitteetonta elämää. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan että ihminen uskoo jumalaan, mutta minulla on sitä vastaan mitä evankelisluterilainen, katolilainen yms. kirkko tekee/on tehnyt muille ihmisille. Nyky kirkon meininki on oikeastaan puhdasta bisnestä. Minulle ei sovi sellainen ajatus että ihminen syntyy synnistä ja että kaikki kielletään. Ehkä kaikkein parhaiten on sanottu eri uskontojen välisistä kiistoista oli Dogma nimisessä elokuvassa:When are you people going to learn? It's not about who's right or wrong. No denomination's nailed it yet, and they never will because they're all too self-righteous to realize that it doesn't matter what you have faith in, just that you have faith. Anteeksi. Meni aiheen ohi.=) Mutta mieluummin ajattelen että olen seuraavassa elämässä vaikkapa käärme tai rotta, kuin että menen helvettiin.

Samalla tavalla haluaisin uskoa että ihmiset voisivat elää ilman sotia. Mutta faktoja ei ole mistään kuoleman jälkeisestä elämästä, joten yleensä vain leikittelen ajatuksella.

Ja taas korostan en hauku uskontoa. Moni ihminen ottaa kirkon ja kirkon henkilöiden kritisoinnin nimittäin haukkuina uskontoa ja uskomista kohtaan.

On hienoa jos joku vai ajatella että tuolla olisi joku joka on konkreettisesti hyvä (tämäkin teoria kyllä ontuu siinä määrin että jumalahan loi itse pahuuden luotuaan kaiken mitä täällä on, joten miten mikään joka voi luoda pahan, voi olla pelkästään hyvä?), mutta itse en voi uskoa personalisoituun hyvään tai pahaan.

No olenkin ns. luonnonuskontojen kannattaja, joissa ei ole jumalhahmoja vaan on luonto itsessään ja kaikissa meissä on se hyvä ja paha ja kaikki ihmiset lannoittavat kuoltuaan maata ja jatkavat elämäänsä näin, luonnollisena osana maata, oli sitten hyvä tai paha ihminen. =)

kiitos vastanneille.



tästähän tuli ihan pitkäkin keskustelu sillä välin kun olin hommia tekemässä (en ole siis vastaillut sitten sen 5 ja 6 kirjoitukseni jälkeen).



halusin vain kuulla muiden ajatuksia ja kiitos niitä esittäneille.



jos jotain jäi askarruttamaan vielä minun puoleltani joku niin voin vastata, jos/kun tässä ehdin..

ensinnäkin koko ihmiskunnan olemassaolon ajan ihmisiä kertyisi varmaan kymmeniä miljardeja tai sinne päin. Kuka jumala jaksaa pitää kirjaa kaikkien näiden otuksien teoista, tekemättä jättämisistä ja ajatuksista? Aikamoiset inventaaritalkoot pitäisi pitää ennekuin kaikki olisi käyty läpi, että meneekö Maija helvettiin ja Teija taivaaseen? Aatelkaa nyt... Ja mikä hiton pointti tuolla kaikella sitten olisi? Mikä? En vaan jaksa uskoa että palan jossain helvetin tulessa tai karkeloin kultaisessa kaupungissa (aika tylsä ajatus sekin)? Muutun mullaksi hautapaikassani ja hyvällä tuurilla rakas mieheni haudataan viereeni ja tomumme sekoittuvat ja kasvamme yhdessä ruohoa. Se on minusta kaunis ja lohdullinen ajatus.

En usko ikuiseen kadotukseen tai taivaaseen. En usko, että meitä rangaistaan teoistamme toisella puolella vaan, että ne rangaistukset tulee jo tässä elämässä.



Mun mielestä on omituinen ajatus, että joku tarkkailee meitä koko ajan ja tietää ajatukset ja päättää sitten mennäänkö helvettiin vai taivaaseen.



Uskontojen nimissä tehdään niin paljon pahaa, että mun on hyvin vaikea uskoa, että siinä taustalla on joku "jumalallinen" sanoma. En vain tajua sitä. Jos kaikkien uskontojen Jumala sanoo, että älä tee pahaa ja jos teet syntiä joudut kadotukseen, niin miks ihmeessä uskovat ihmiset on niin pahoja ja pikkusieluisia ja suvaitsemattomia toisia ihmisiä kohtaan. Etenkin toista uskontoa edustavia kohtaan.

ylös ja opetuslapset vilkuttivat hänelle. Minulle ei ehkä vilkuteta mutta ylös menen. hei hei

Sitten ei vain enää ole mitään, ruumis häviää matojen ruoaksi.

Evoluution tulos on eittämätön, joten kuolema on lopullinen ja luonnollinen kiertokulku. Ei minusta ainakaan irtoa mitään sielua taivaaseen, jota minulle yritettiin ympätä koko lapsuus ihan väkisin. Uskovaiset papat syyllistyivät insestiin ja samalla tenttasivat olenko tehnyt syntiä. Se siitä uskonnosta.