Voimat loppuu tytärpuolen kanssa :(

pahimman mahdollisen trauman, äidin hylkäämisen. Jos asiaa ei ole mitenkään käsitelty, niin ei ihme, että hylkäämiskokemus on vaikuttanut mielenterveyteen myöhemmin.



Tyttörukka, kun on noin ymmärtämättömät vanhemmat. Hakekaa nyt hänelle apua.

vastauksia tyyliin:

"olet mahtava hassunhauska hassutteleva äiti ja lapsessa on joku vika. Älä syyllistä itseäsi vaan anna lapsen olla. Sinun ei tarvitse rakastaa lapsipuolta, olet jo tehnyt tarpeeksi. Et voi mitään, että sen ex-akan lapsi on niin omituinen. Te olette ihana, hassutteleva ja vastuuntuntoinen perhe. Tsemppiä hienoa, upeeta, olet upea äiti"

vastauksia tyyliin:

"olet mahtava hassunhauska hassutteleva äiti ja lapsessa on joku vika. Älä syyllistä itseäsi vaan anna lapsen olla. Sinun ei tarvitse rakastaa lapsipuolta, olet jo tehnyt tarpeeksi. Et voi mitään, että sen ex-akan lapsi on niin omituinen. Te olette ihana, hassutteleva ja vastuuntuntoinen perhe. Tsemppiä hienoa, upeeta, olet upea äiti"

ja kaikki haukkujat ovat täydellisiä, virheettömiä äitejä, joiden elämäsäs tuollaista ei koskaan missään olosuhteissa pääsisi tapahtumaan ja ap on vain idiootti, kun ei osaa tilannetta oikein hoitaa. Ja haukkujilla on nyt hetken aikaa hyvä olla, kun pääsi purkamaan omaa pahaa oloaan johonkin.

Eikä lapsi ole mitenkään omituinen, hänhän reagoi juuri ennustettavalla tavalla varhaislapsuuden tapahtumiin. Omituista olisi, että niillä ei olisi ollut vaikutusta.



Ongelma ei ole vain lapsen, vaan koko perheen. Mutta ei ap.n silti tarvitse syyllistää itseään lapsen ongelmista, jos hän on parhaansa yrittänyt - hyväksynyt lapsen, osoittanut rakkautta, kiintymystä ja ollut läsnä. Varhaislapsuuden traumat eivät ole ehkä hänen paikattavissa. Millainen on muuten lapsen ja isän suhde? Käsittääkseni isä oli ollut erossa lapsestaan puoli vuotta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana, sitten vauva eli hetken isän (ja äidin kanssa) kunnes äiti häipyi.



Ei todellakaan kovin hyvät lähtökohdat elämälle...

Suomalaiset ovat tuollaisia juroja hiljaisia.

Se on hänen perusluonteensa. Tekee ehkä parhaansa muttei kykene sen sosiaalisemmaksi.



Tytöllä tulee olemaan vaikea elämä yhteiskunnassa nykyään ja tulevaisuudessa kun vaaditaan ulospäinsuuntautuneisuutta.

Enennvanhaan hän olisi ollut mitä mainioin puunhakkaajan vaimo. Ehkä hän voisi muuttaa pohjoiskarjalaan?



Maailma muuttuu kaikenlaiset luonteet eivät sovi yhteiskuntaan he syrjäytyvät joutuvat kadulle ehkä alkoholisoituvat tai alkavat käyttämään huumeita, myyvät itseään..



Tytön puolesta pitää toivoa että tulevaisuudessa tukiverkostot ja sosiaalituet ovat vielä käytössä Suomessa.

En muista tästä ketjusta yhtään viestiä missä kirjoittaja hehkutti omaa täydellisyyttään ja virheettömyyttään.

Ainakin omasta puolestani voin sanoa että olen tehnyt paljon virheitä kasvattajana.

Enkä mä oikein ymmärrä mitä merkitystä sillä edes on, että voisiko av-mammoille käydä näin että perheessä on tytärpuoli jonka äiti on tämän hylännyt. Ihan riippumatta siitä onko muiden lapsista nolla vai sata prosenttia kokenut saman, ap:n perheessä on käynyt yhdelle lapsista niin, ja tämä lapsi ja hänen perheensä joutuvat sen asian kanssa elämään.

Ei se asia lakkaa olemasta totta vaikka siitä ei haluttaisikaan puhua ja sitä ja sen mahdollisia seurauksia ei saisi mainita. Miksi se on niin kipeä paikka että aikaansaa tällaisen reaktion? Eihän kukaan ole puolella sanallakaan vihjannut että äidin häippäseminen olisi ap:n tai hänen miehensä vika.

Onko se äiti teidän perheessänne tabu josta ei saa puhua, jota ei saa mainita? Onko tyttärellä tilaa kaivata äitiään ja kysellä hänestä jos sattuisi tulemaan sellainen olo? Jos hänestä puhutaan niin mihin sävyyn?

Tavalla tai toisella tyttö saattaa identifioitua siihen millaiseksi hänen poissaoleva tuntematon äitinsä kuvataan tai minkälaiseksi hän äidin kuvittelee.

vastauksia tyyliin: "olet mahtava hassunhauska hassutteleva äiti ja lapsessa on joku vika. Älä syyllistä itseäsi vaan anna lapsen olla. Sinun ei tarvitse rakastaa lapsipuolta, olet jo tehnyt tarpeeksi. Et voi mitään, että sen ex-akan lapsi on niin omituinen. Te olette ihana, hassutteleva ja vastuuntuntoinen perhe. Tsemppiä hienoa, upeeta, olet upea äiti"

ja kaikki haukkujat ovat täydellisiä, virheettömiä äitejä, joiden elämäsäs tuollaista ei koskaan missään olosuhteissa pääsisi tapahtumaan ja ap on vain idiootti, kun ei osaa tilannetta oikein hoitaa. Ja haukkujilla on nyt hetken aikaa hyvä olla, kun pääsi purkamaan omaa pahaa oloaan johonkin.

vastauksia tyyliin: "olet mahtava hassunhauska hassutteleva äiti ja lapsessa on joku vika. Älä syyllistä itseäsi vaan anna lapsen olla. Sinun ei tarvitse rakastaa lapsipuolta, olet jo tehnyt tarpeeksi. Et voi mitään, että sen ex-akan lapsi on niin omituinen. Te olette ihana, hassutteleva ja vastuuntuntoinen perhe. Tsemppiä hienoa, upeeta, olet upea äiti"

ja kaikki haukkujat ovat täydellisiä, virheettömiä äitejä, joiden elämäsäs tuollaista ei koskaan missään olosuhteissa pääsisi tapahtumaan ja ap on vain idiootti, kun ei osaa tilannetta oikein hoitaa. Ja haukkujilla on nyt hetken aikaa hyvä olla, kun pääsi purkamaan omaa pahaa oloaan johonkin.

puuttuva perheenjäsen (biologinen äiti) on hyvin läsnä lapsen elämässä, ehkäpä se merkityksellisin perheenjäsen, vaikka hänestä ei puhuttaisi eikä hänen olemassaolo konkretisoituisi mitenkään.

Kommentteja tullut aika paljon. Muutamaan haluaisin kommentoida. Lapsen isä ei siis ole missään vaiheessa lasta hylännyt. Muutti pois ei tarkoita ettei pitänyt yhteyttä. Oli siis lapsen elämässä JOKA päivä erosta huolimatta. Kokoajan heillä on ollut hyvät välit, kuten minullakin on tytön kanssa. Häntä ei täällä jatkuvasti mollata eikä syyllistetä, hän olkoon ihan sellainen kuin haluaa. Veljiensä kanssa hänellä on hyvät ja rakastavat välit. En ole missään vaiheessa sanonut että tyttö olisi perheemme ongelma ja me muut näitä hassunhauskoja tyyppejä. Myös äidin hylkäämisestä on puhuttu yhdessä, perheneuvolassa ja koulu on asiasta tietoinen. Ei kuitenkaan ole asia jota jauhetaan joka päivä. Eikä hänen erilaisuudestaan ole tehty mitään suurta numeroa niinkuin jotkut täällä ilmeisesti kuvittelevat. Perheenä olemme tavallinen perhe ja tulevaisuus huolestuttaa tytön kannalta kuten olen jo moneen eri otteeseen kirjoittanut. Ei se, että hänestä pitäisi nyt yhtääkkiä tulla supersosiaalinen ilopilleri. Mutta ehkä on parempi lopettaa turha huolehtiminen ja ottaa tulevaisuus vastaan sellaisena kuin se tulee. Tyttöä rakastamme monien täällä kirjottaneiden epäilyistä huolimatta kovasti ja hän on osa perhettämme! Ilman häntä emme olisi tälläinen!

ja mitään ei ole tarvetta muuttaa?

viittaa ahdistukseen tai masennukseen niin hyvä juttu. Syytä huoleen ei varmaan ole, jos lapsi kokee voivansa hyvin eikä eristäydy perheestä oman henkisen vointinsa vuoksi.

Jos lapsi jaksaa opiskella ja pystyy olemaan normaalisti muiden ihmisten kanssa tekemisissä, temperamenttinsa rajoissa, niin varmaan se kertoo ettei syytä huoleen ole.

TAi koulu?

Perheterapiaa ehdotettiin sen vuoksi että oli ajatus että oireileva lapsi saisi siitä apua, ei siksi että äiti olisi "hoidon tarpeessa". Lasten sosiaalisissa ja psyykkisissä ongelmissa täytyy ottaa mukaan koko perhe koska ei siitä muuten oikein mitään tule.

Että Kiitos syyllistämisestä, kun oikeasti on huolissaan toisesta, saakin kuulla olevansa hoidontarpeessa itse!

huoleen on oikeasti jokin syy?



Ainakin ongelma on, että sinulta on tytön takia voimat loppu - miten voisit auttaa itseäsi?

auta lasta, vaan tarvitaan perheterapiaa. PErhe on lapsen tärkein sosiaalinen "viitekehys" joten hoito pitää ulottaa koko tähän "sosiaaliseen yksikköön", mihin lapsi kuuluu.

voi eheytyä. Eheytyä rakastavien ja välittävien ihmisten ympäröiminä.

Ei se, että on kokenut hylkäämisen varhaislapsuudessa, tarkoita automaattisesti että lapsen / nuoren mielenterveys olisi järkkynyt. Murrosikä on aikaa, jolloin tälläinen eheytyminen juuri voi tapahtua.

Minusta kuulostaa, että kyseinen nuori elää turvallisessa ja välittävässä perheessä. Hän saa ihan varmasti hyvät eväät elämäänsä.

Liikaa ei pidä ruveta analysoimaan saatikka diagnooseja tekemään.



Ja sinulle, joka ylimalkaisesti viestiketjun tiivistit tyyliin : siis kaikki on nyt hyvin...

Ehkäpä ap sai vahvistusta omille ajatuksilleen näistä muutamista YMMÄRTÄMYSTÄ ja KANNUSTUSTA välittävistä viesteistä.

En ole missään vaiheessa sanonut että tyttö olisi perheemme ongelma ja me muut näitä hassunhauskoja tyyppejä.

Jo ketjun otsikko, joka on "Voimat loppuu tytärpuolen kanssa :(" määrittelee hänet perheen ongelmak-si.

Aloitat viestisi: ”Hän on 13-vuotias todella ei-sosiaalinen tyyppi. Ei osallistu mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei keskustele koskaan mistään, ei oikeestaan puhu oma-aloitteisesti juuri mistään, ei kyseen-alaista mitään. Yhteisillä aterioilla ei puhu koskaan mitään, vastaa kun kysytään. On hyvin usein suu-pielet alaspäin. Jos tulee vieraita, läheisiäkin, vetäytyy huoneeseensa, ei edes tervehdi kuin pyydettä-essä. Hän on ollut tälläinen aina, ei siis johdu murrosiästä, hänellä ei edes ole murrosikään ns. kuulu-vaa "äksyilyä".”

Tämä määrittelee tytön perheen ongelmaksi, ja sen lisäksi hän on ollut tällainen ongelma AINA, kuten pariinkin kertaan kirjoitat.

Kontrastiksi tälle yhdelle ongelmalle kuvaat muuta perhettä näin: ”Olemme tosi huumorintajuinen perhe ja tykkäämme hassutella.”

Tässäkin määrittelet asian ihan samoin, perheessä ei ole vikaa, tyttö vain on ongelma.

:

”Ja pitääkö aina olla vikaa perheessä eikö lapsi sinällään voi olla se avun tarvitsija? Hänestä kyllä väli-tetään ja kaikkemme tehdään, mutta tie tulee vastaan, jos aina vuodesta toiseen hakkaa päätään sei-nään.”

Jos teistä tuntuu siltä, että vuodesta toiseen hakkaatte päätä seinään, niin onko silloin tosiaan niin että kaikki on hyvin? Jos vanhemmilla on vuodesta toiseen sellainen olo niin minusta kannattaisi olla valmis edes harkitsemaan sitä, että perheen tavassa ajatella ja toimia voisi olla jotain minkä muuttamista kan-nattaisi kokeilla.

Mitä se sitten olisi, on vaikea netissä tietää, mutta se, että ylipäänsä avasit tämän ketjun kuulostaa siltä, että kaipaisit itsekin jotain muutosta.

Kannattaa jäädä miettimään asiaa ihan vakavasti vaikka av-mammat ovatkin kaikki ihan ääliöitä jotka eivät ymmärrä mistään mitään. Teillä on välittävä perhe jonka tilanne voisi olla vielä parempi jos kenenkään ei tarvitsisi tuntea että hakkaa päätään seinään.

turvallisessa ilmapiirissä monta vuotta. Mutta ap on silti tästä ketjusta päätellen huolissaan, ja hänellä on varmasti siihen hyvä syy.

voi eheytyä. Eheytyä rakastavien ja välittävien ihmisten ympäröiminä. Ei se, että on kokenut hylkäämisen varhaislapsuudessa, tarkoita automaattisesti että lapsen / nuoren mielenterveys olisi järkkynyt. Murrosikä on aikaa, jolloin tälläinen eheytyminen juuri voi tapahtua. Minusta kuulostaa, että kyseinen nuori elää turvallisessa ja välittävässä perheessä. Hän saa ihan varmasti hyvät eväät elämäänsä. Liikaa ei pidä ruveta analysoimaan saatikka diagnooseja tekemään. Ja sinulle, joka ylimalkaisesti viestiketjun tiivistit tyyliin : siis kaikki on nyt hyvin... Ehkäpä ap sai vahvistusta omille ajatuksilleen näistä muutamista YMMÄRTÄMYSTÄ ja KANNUSTUSTA välittävistä viesteistä.

Tiedän läheltä vastaavan tapauksen, voisi olla kuin heidän kertomaansa tämä tarina.



Uskon, että tytöllä on iso asia se oman äidin puuttuminen siitä elämästä, sitä ei voi mikään korvata vaikka perheessä asiat olisivatkin hyvin ja sinun asemasi hänen elämässään olisi tärkeä. Omaa äitiä kaipaa aina ja sitä menetystä ja miksi on jätetty, eikö kelpaa sellaisena kuin on. Eniten se että mikä itsessä on vikana, miksi kaikki odottaa että pitää olla jotain.

Tyttö on jostain ahdistunut.



Älkää kuitenkaan kokeko lasta "raskaana ja rasittavana" ja loputtomilta tuntuvana, turhauttavana niitä yrityksiä ottaa kontaktia häneen.



Onko teillä muuta yhteistä perhettä, en nyt muista jos kirjoitit. Voi tuntua tytöstä ettei hän kuulu aivan teidän joukkoon täysin. Hän on haavoittunut pahoin lapsena. Vaikka näyttää että on selvitty hyvin ja asiat on hyvin, ei tytön sisimmässä näin kuitenkaan taida olla ja teidän täytyy nyt se vain ymmärtää. Ehkei hän oikein tiedä mitä on..on hyvä olla muttei kuitenkaan.



Onko tytöllä kavereita? Koulussa kavereita? Koulukiusausta? Onko nämä asiat kunnossa?



Onko kaikki perusasiat kunnossa mitä tulee kun tytöstä alkaa tulla murkku? Sanot ettei ole murrosikäinen mutta..kyllä sitä alkaa jo asiat pian mielessä olla. Missä porukoissa liikkuu?



Ehkä teidän pitää vain jaksaa olla ja antaa aikaa ja yrittää saada se lapsi avautumaan kahden keskisillä hetkillä, ei väkisin yrityksillä. Hyväksyä sellaisena kuin hän on.

Toisaalta sain omille epäilyilleni vahvistusta näistä positiivisista kommenteista ja myös näistä mollaus-viesteistä sain itselleni voimaa. Huomasin, että luojan kiitos en ole itse näin musta-valkoinen ihminen. Välittämiseni on aitoa ja ehkä sitten itse olen PÄÄSSÄNI muodostanut asioista isomman kuin se todellisuudessa on. Työllä kuitenkin koulu sujuu, hän menee sinne mielellään ja on muutama kaveri, vaikkei montaa. Parikin riittää. Opettaja on luvannut ottaa yheyttä, jos näkee terpeelliseksi uuden keskustelun meidän vanhempien kesken. Nämä tahot ovat ainakin olleet samoilla linjoilla kanssamme.